raja

Tätä olen itsekin miettinyt noin kolmen kuukauden ajan. Kyllä kai ystävääkin voi ja saa rakastaa, mutta entä jos kuvioon astuu esim. eroottisuus, seksi tai oman kumppanin luottamuksen pettäminen?'
Itselläni on niin vahva tunne ystäväni, että kaipasin, itkin ja tunsin kuolevani, kun ei nähty joululomalla. Tunsin ikävästä kipua!
Irinan eräässä laulussa sanotaan hyvin ja laulu onkin minua syvästi koskettanut:
Mihin sen viivan piirtää, jonka yli ei voi kurkottaa...?
Miten sen reunan tuntee, minkä jälkeen alkaa heikot jäät?
Mihin asti voi luottaa je uskaltaa seurata kaikkia vaistojaan?
Huomaako itsestänsä, milloi on luisunut liian pitkälle?
Olenko alkanut jo rakastaa, kyllä oi, kyllä, mutta salaa ja etäisesti. Sitä en varmasti voi koskaan ýstävälleni kertoa, sillä olen perheellinen!!!!

Ei ole selvää ja jokaiselle sopivaa rajaa, sen tiedän nyt. Mies ystävänä jo vuosia, tavattiin silloin tällöin, muistutimme silloin tällöin sekä itseämme että ystäviämme, että olemme vain kavereita. Sitten yksi ilta, yksi ohimeneväksi suukoksi tarkoitettu kosketus muutti kaiken, kaikki muuttui sekunninsadasosan aikana ja ystävyys keikahti rakkaudeksi. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, ystävästä tuli kaikkeni, elämäni rakkaus. 5-vuotis hääpäivänä ystävämme kiusoittelivat vieläkin, niin että ystäviä vain :)

yksi ja sama asia, sanoi Aristoteleskin.

en oikein tiiä mutta jossain