Yksinäisyydestä

"Onko yksinäisyys häpeä?"

Noup

"Kehtaatteko hakea seuraa tai myöntää yksinäisyytenne?"

Miten sen nyt ottaa kun en tunne itseäni yksinäiseksi oikeastaan.

"Luulen itse että moni ei edes rohkene myöntää yksinäisyyttään koska ei tahdo leimautua. Täytyy pärjätä ja olla vahva."

Itse olen aina pitänyt parisuhteen tarvitsevia ihmisiä vähän heikkoina kun eivät pärjää yksin.

Asiat voi nähdä hyvin monella tapaa, joko olla murheissaan niin kuin tuossa sinun jutussa tai suhtautua asiaan täysin päinvastoin niin kuin tässä:

http://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/viihdytko-itsesi-seurassa-yksinolo-tekee-hyvaa-monin-tavoin

"Tutkitusti onnellisempia ovat he, jotka havaitsevat ”ilon ohuita viipaleita” ja nauttivat niistä. Tällaisia hetkiä voi myös haalia lisää elämäänsä, vaikkapa muuttamalla työmatkaa maisemareitille. Mitä enemmän huomaat iloa, sitä enemmän tunnet iloa, Tan muistuttaa. Tällä tavalla opit luottamaan siihen, että elämä on varsin mukavaa. Tutkimuksen mukaan taitavat havainnoijat ovat myös muita luovempia ja kekseliäämpiä, he haltioituvat ja inspiroituvat helpommin."

Kauhoita itsesi, että rauhoitut edes hetkeksi.

Olen lähes aina ollut yksinäinen. Kun kaveri teki itsarin niin ei ole kavereita ollut, siitä on noin 10 vuotta. Olen myöntänyt olevani yksinäinen. Naiset ei tykkää miehistä joilla ei ole kavereita, pitävät paskana tyyppinä jossa on jotain vikaa mutta samalla naiset ovat jännämiesten kanssa. Koulussakin olin se outo tyyppi jolla oli huonot vaatteet eikä sitten kukaan halunut kaveerata.

Kokoaikainen yksinäisyydentunne on ulkopuolisuuden tunnetta. Ei koe yhteyttä kenenkään kanssa, ei kuulu mihinkään. Orpoutta. Hylätyn tunteita. Hän, joka huusi ristillä >Jumalani, Jumalani! Miksi minut hylkäsit!> Jeesus hylättiin, ettei sinua hylätä. Hän voi auttaa.

Joskus nuorena tunsin ajoittain yksinäisyyttä kun oli suurempi tarve olla kavereiden kanssa ja kuulua johonkin ryhmään.

Nykyään en tunne yksinäisyyttä juuri koskaan vaikka olisin yksin koko päivän.

En oikeastaan edes silloin kun olen pidemmän aikaa lähes yksin.. "Parempi yksin, kuin huonossa/väärässä seurassa".. ;D

Olen yksinäinen jos en ole töissä. Enollani olen välillä töissä kerran kaks kuukaudessa jos sillä on hommia mutta muuten kukaan ei mulle soita eikä kukaan käy kylässä eikä ole juttukaveria ollut vuosiin. Voi siis sanoa että olen yksinäinen, joulun vietän yksin kuten monet edelliset joulut. Naiset ei varmaan tiedä mitä on olla yksin että harvassa on ne naiset jolla ei oikeesti ole ketään kuka välittää.

Kyllähän sitä yksinäisyyttä edelleen kokee jatkuvasti ja häpeääkin. Toisaalta olen tottunut kun olen koko ikäni tai siis aikuis ikäni ollut ja elänyt yksin. Kieltämättä olisin mielummin huonossa suhteessa kuin yksin. Mutta sen olen karvaasti kokenut että naisille ei rumat kelpaa niin yksin tulen olemaan. Kun yksinäisyyteen on tottunut voisin kyllä luetella siitä liudan hyviä puolia. Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen yksinkin vaikka katkeruutta aiheuttaa se kun ei ikinä naista ja lasta saanut.
Häpeää yksinäisyydestä kokee lähinnä joidenkin ystävien ja etenkin sukulaisten jopa pilkalliset ivat ja kysymykset naisettomuuteen ja yksinäisyyteeni liittyen. Kun kaikilla tutuilla on nainen ja naisen saanti muille miehille on helppoa ja itsestäänselvyys niin minut nähdään perheettömänä ja naisettomana lähinnä outolintuna. Niinkuin koko yksinäisyyteni olisi minun syy. Kieltämättä välillä on joihinkin sukulaisteni ivaamisiin palanut käpy ja hiljaiseksi ovat menneet kun olen lohkaissut että kun rumia miehiä naiset ei huoli niin perheettömyys on minun kohtaloni. Jos naiset eivät nirsoilisi olisi minullakin vaimo ja lapsia ainakin kaksi. Jostain syystä kun totuuden laukoo päin naamaa menee useinmiten kysyjät itse hämilleen ja vaihtavat äkkiä aihepiiriä.

Hmm, yksin vai yksinäinen....näissä kahdessa on valtava ero. Olen nyt ollut miltei vuoden yksin mutta en kuitenkaan koe yksinäisyyttä. Tapaan frendejä säännöllisen epäsäännöllisesti, duunissa olen tekemisissä tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa, tapaan sukulaisia,lapsia ja lapsenlapsia. Olen kyllä aina nauttinut hetkistä kun saan olla yksin, kuntelen musiikkia,luen tai puuhastelen jotain tai en välttämättä tee ytään mitään...laatuaikaa itseni kanssa...tärkeä asia minulle.
Yhden yön juttuja kokeillut muutaman kerran mutta niistä jää oikeastaan yksinäisyyden tunne, huono fiilis kun aamulla sanoo heippa. Varmaan liittyy jollain tavalla läheisyyden tarpeeseen, sitä saa mutta vain lyhyen ajan. Ollaan me outo laji kun tällaisiakin tarpeita on..hah

Ikää on jo tullut sen verran että jos johonkin "säätöön" alkaisi niin toisen osapuolen pitää olla paljon enemmän kun "ihan kiva"....itse asiassa paljon paljon enemmän koska itsekin olen enemmän kun "ihan kiva". Elämä tuo eteen hyviä ja huonoja asioita, tasapaino niiden välillä pitää kuitenkin säilyttää.
Asia jota omassa itsessä yritän varoa ettei minusta tule ns. itsekeskeinen kusipää joka luulee että ei tarvittse muita ihmisiä ympärilleen, me kaikki tarvitsemme toisia ja muut tarvitsevat myös meitä..

Mukavaa joulunodotusta kaikille!!

Kyllä välillä, tarpeeksi luotettavaa henkilöä ei ole joka ei puhuisi selän takana asioita.