Kaipaisin asiallisia ja fiksuja kommentteja. Olemme avioeron partaalla oleva kaksilapsinen perhe. Meillä useita ongelmia ja yksi suurimpia on miehen käytös lapsiaan kohtaan. Hänellä palaa pinna nopeasti ja nimittelee lapsiaan idiooteiksi ja kusipäiksi. Apua on haettu koko perheelle jo pidemmän aikaa, ongelmat tiedetään ja miehen toimintamallia yritetty korjata, mutta mikää ei tunnu tepsivän. Omat voimani alkaa uupua. Miten olette erosta toipuneet ja miten taloudellisesti selvinneet?
Mikä olisi toimivinta
kysyvä
360
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsellä alkoi helpottamaan n 3kk erosta. Otin itselleni terapeutin heti eron tullessa, kun huomasin että en osannut tunteitani käsitellä. Uskoisin että tärkeintä on saada puhua ja minusta terapeutti on siihen paras, koska sieltä saa erilaisia näkökulmia asioihin ja apuja tunnepuolelle.
Aloin myös harrastamaan säännöllistä liikuntaa. Ahdistus on mahtava voimavara, kunhan sen suuntaa oikein. Nyt haluan käydä juoksulenkeillä, vaikka ero ei enää ahdistakkaan.
Tietenkin expuoliso ja ero vielä mielessä pyörii, mutta pahin tuntuu olevan takana. Kyllä vielä välillä tulee itku, mutta tunteethan saavat tulla ja mennä, kunhan eivät jää asumaan.
Taloudellisesti tietenkin on hieman haastavaa, mutta kyllä näistä selvitään.
Kysyppä mieheltäsi että miten häntä on kohdeltu lapsena ja onko käsitys lasten kasvatuksesta tullut hänen lapsuudenkodista ja häntä on kohdeltu tuolla tavoin ja miehen pitäisi vanhemmilleen puhua lapsuudestaan eikä kostaa omille lapsille ja aika hermoheikko mies on. Lapsia pitää kehua eikä haukkua.
Perimmäinen kysymys on aina: Miksi?
Miksi miehesi käyttäytyy kuin käyttäytyy? Miksi teillä on lapsia jos miehesi ei heitä arvosta? Miksi menit naimisiin hänen kanssaan? Miksi pitäisi olla yhdessä... Kysy itseltäsi viisi Miksi-kysymystä. Se selventää päätöksentekoa. Ja jos kysymysten tuloksena huomaat että olitte kaksi ihmistä joilla oli aivan erilaiset näkemykset yhteisestä tulevaisuudesta, on päätös helpompi.
Usein kaksi ihmistä menee yhteen ja molemmat elävät omaa elämäänsä koko ajan. Ihmiset eivät ala elää yhteistä elämää. Se silminnähden havaittavaa nykypareissa. Käydään ulkomaanmatkoilla ja tehdään lapsia mutta molemmilla on omat harrastukset ja omat ystäväpiirit. Ja sitten aikojen päästä huomataan että oikeastaan muuta yhteistä ei ole ollut kuin lapset ja nukkumapaikka. Ja tätä kaikkea kutsutaan valheellisesti nimellä "oma tila" tai "vapaus".
No, kuten ylempänä todettiin niin 3kk on sellainen aika että henkisesti alkaa helpottaa. Ihmisen mieli kun ei muista tarkasti asioita kuin 3kk taakseppäin. Ja alussa arjen pyörittäminen vie kaiken huomion.
Tärkein asia kuitenkin on lapset. Että he saavat kasvaa turvallisuuden tunteessa ja heille kasvaa vahva itsetunto. Että he joskus uskaltavat muodostaa omat perheensä ja he eivät käyttäydy kuten oma isänsä.