mikähän sitten on parempi,riidellä vai ei riidellä.
Me riitelemme aina silloin tällöin,se puhdistaa vähän ilmaa,ja sitten on ihan hyvä sen jälkeen kun on riita saatu sovittua,jotenkin voi tas paremmin puhuakkin kaikista asioista.
Olemme olleet aviossa 34v. ja välillä on joskus nuorempana kahvikupitkin lennelly,mutta edelleen ollaan yhdessä!
sitten mun ystävä aina niinkuin vähän leuhki, sillä että he ei riitele ikinä!
Ja mitäs nyt sitten,he erosivat!
Sanokaa kanssaihmiset mitä mieltä?
Me riitelemme aina silloin tällöin,se puhdistaa vähän ilmaa,ja sitten on ihan hyvä sen jälkeen kun on riita saatu sovittua,jotenkin voi tas paremmin puhuakkin kaikista asioista.
Olemme olleet aviossa 34v. ja välillä on joskus nuorempana kahvikupitkin lennelly,mutta edelleen ollaan yhdessä!
sitten mun ystävä aina niinkuin vähän leuhki, sillä että he ei riitele ikinä!
Ja mitäs nyt sitten,he erosivat!
Sanokaa kanssaihmiset mitä mieltä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni riita puhdistaa ilmaa, vaikka silloin tulee sanottua sellaisia asioita mitä ei tarkoitakkaan.
Itselleni on myös tuttavapariskunta, joka ei riitele ja tuntuu että se tekisi hyvää heidänkin suhtelleen.
Minä riitelin avovaimoni kanssa aika paljonkin alkuaikoina. Tilanne tosin tasaantui jossakin vaiheessa. Riideltiin silloin tällöin eikä mitään hirveän vakavaa.
No riidat loppui jossakin vaiheessa, ja minä olin vähän ristiriitaisin tuntein. Tätä kesti aikansa ja lopulta nainen jätti.
et näin. parempi siis riidellä. Koska silloin sanoo pahojakin asioita, mutta nekin on sanottava jos yhdessä meinaa pidempään olla.
Kyllä riiteleminen on ihan ehdotonta! Kun joskus pääsee oikein kunnolla riitelemään, isommasta tai pienemmästä asiasta, niin saa hieman kontrastia elämään. Ja mä olen sitä mieltä, että ihmiset riitelevät vain niiden ihmisten kanssa, joihin on niin vahva side, ettei se yhdestä riidasta katkea.
ja riidan jälkeiset päivät on kuin olisi juuri vasta rakastunut kumppaniinsa=)
No mun mieheni ei sitten lopulta kestänyt lainkaan riitelyä, vaan hänen mielestään ne olivat merkki siitä ettei sovittu yhteen. Vähän aikaa sitten suhteemme sitten loppuikin.
Minun mielestäni riidat (ei liian usein kuitenkaan) kuuluvat osana suhteeseen. Mikä sellainen suhde on jossa pitäisi vain myötäillä toisen mielipiteitä ja hymyillä kauniisti? kyllä ihmettelen jos exäni tällaisen naisen joskus löytää, ja jos löytää niin onkohan sittenkään tyytyväinen?
Olimme molemmat melko tempperamenttisia, mutta itse osasin ottaa riidat vain riitoina- en siis pitänyt niitä merkkinä huonosta suhteesta. Nyt täytyy vain jatkaa etsimistä ja katsella josko sellainen minulle sopiva mies joskus löytyisi..?
Luulisi, että sitä kyllästyisi sellaiseen suhteeseen, jossa toisesta ei olisi yhtään vastaansanojaksi. Hetken se vois olla kivaa tai jotain, mutta kyllä mulla ainakin mielenkiinto lopahtaisi.
Varmasti sä löydät miehen, jossa on vastusta ja rakkautta=)
Avioliitossamme emme riidelleet isoista asioista. Pikkukahnauksia oli, mutta koskaan ei sanottu sellaista mikä olisi loukannut liikaa. Riitely puhdisti ilmaa ja sopiminen oli mukavaa. Pystyimme keskustelemaan. Liitto loppui sitten paukahtaen kun yhtäkkiä väkivalta tulikin mukaan pikku riitoihimme. Sellaista ei kenenkään tarvitse kestää.
Aloin seurustelemaan vuosi eron jälkeen. Suhde oli vahvasti seksuaalinen. Riidat olivat hirmuisia. Emme pystyneet keskustelemaan asioista ollenkaan. Todella pahoja asioita sanottiin, juuri sellaisia joita ei koskaan unohda. Seksi oli mahtavaa, mutta ei riittänyt pitämään suhdetta koossa. Riidat ja pahat sanat söivät rakkauden. Yhtäkkiä mitään ei enään ollutkaan pitämässä meitä yhdessä.
Jos saisin valita tulevan suhteeni laadun, haluaisin rauhallisen kumppanin. Riidat pikkuriitoina jotka sovittaisiin ennen nukkumaanmenoa. Keskusteluyhteys koko ajan, kummallakin oikeus olla eri mieltä. Voi luoja kun sellaisen löytäisi, ja jos vielä seksikin toimisi, olisin niin kovin onnellinen.
Riitaisan raivopään kanssa lopetan suhteen tästedes alkuunsa.