Olemme aviopari jolla 11 vuotta yhteistä taipaletta takana. Lapsia on pari kappaletta. Nyt on vain käynyt niin, että olemme tiedostaneet että tunneyhteys toisiimme on katki. Itse pyrin aktiivisesti huolehtimaan parisuhteestamme mutta nyt on vaimo tehnyt torjuvia otteita asioiden keskustelun eteen. Hän perustelee tämän ettei halua vatvoa asioita ja ettei oikein tahdo olla kiinnostusta viettää aikaa kanssani. Häntä vaivaa todella paljon tuo tunneyhteyden katkeaminen ja niin myös itseäni. Tuntuu kuin kuilu olisi välissä. Haluttomuutta on vaimoni puolelta ollut hormonaalisen ehkäisyn vuoksi, mutta siitä huolimatta fyysistä läheisyyttä meillä on. Emme haluaisi erota mutta tuntuu ettemme osaa tehdä asioiden parantamiseksi. Vaimoni opiskelee töiden ohessa joten hän on melko uupunut kaikkien asioiden suhteen. Itse otan vastuuta kotimme ylläpidosta ja lasten kanssa touhuamisesta koska tiedän että hänen opintonsa vievät aikaa. Ensimmäinen askel on otettu että olemme tiedostaneet tilanteen, mutta mitä seuraavaksi? miten tuon tunneyhteyden saa palautettua ennalleen? Jonkin sortin ikäkriisiä vaimolla ollut päällä jo vuoden verran.
Apua tunneyhteyden palauttamiseen
Miesilmanvastausta
141519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei!
Kirjoitat melko kattavasti tilanteestanne.
Elämässä on paljon menossa, pienet lapset, opinnot ja arki täyttää elämää. Ajattelen että teille voisi olla hyvä ottaa aikaa ja varata keskusteluapua es. perheneuvojalta, jolle voisitte mennä juttelemaan tilanteestanne. Osaako kumppanisi kertoa miksi hän ei tunne halua jakaa elämää ja asioitaan kanssasi?
Oletteko ennen pystyneet siihen ja mikä on ollut se tilanne ennen kuin katkeaminen on tapahtunut? Onko puolison elämässä siis tapahtunut jotain muuta isoa asiaa joka olisi vaikuttanut siihen että hän olisi kuormittunut? Vai johtuuko se vain elämäntilanteesta?
Voimia elämääsi,
terv. Kaisa-pappi
Tunneyhteyden katkeamiseen on parikin syytä. Joko kumppanisi seksuaalinen suuntautuminen on muuttunut tai hänellä on sivusuhde.
Sinuna selvittäisin kummasta on kyse, ja pohtisin sitten vasta jatkoa.
Syy on hormonaalinen ehkäisy, ne on myrkkyjä jotka tekee ihmeitä.. jos ei ole tarkoitusta lisääntyä enää niin lisääntymiskyvyn voi hoitaa pois (väliaikaisestikin) myrkyttömästikin.
Hei ja kiitos tähän asti vastatuille. Kyllä tässä päivä kerrallaan pitää yrittää porskuttaa. Perheneuvojalla kävimme muutaman kerran, mutta vaimolle oli hieman paha paikka alkaa puhumaan vaikeasta asiasta siellä. Jotkut ovat sanoneet että tällainen tilanne tulee vastaan jokaisessa pitkässä suhteessa. Olisiko siinä mitään perää?
Kyllähän me päivän kuulumiset vaihdamme päivittäin mutta sellaista intensiivistä ja syvällistä keskustelua meillä ei ole. Kai ne aiheetkin alkavat pikkuhiljaa loppua näinkin pitkän yhdessä olon jälkeen.
Nelisen vuotta sitten meillä oli talonrakennusprojekti meneillään ja silloin yhteinen aika oli todella pahasti kortilla. Taloprojekti jatkuu edelleen, mutta pienemmässä määrin pihan rakentamisella. Nyt vaimon opiskelut täyttävät työpäivän jälkeisen arjen. Nämä tietysti vievät voimia ja yhteistä aikaa olisi revittävä. Sitä on kokeiltukin mutta jotenkin tuntuu teennäiseltä lähteä yhdessä jonnekkin ja kommenttia on toisen suunnaltata sitten tullut ettei se ole aidosti edes kivaakaan.
Vaimolla oli pieni työpaikkaihastus vuosi sitten, mutta siitä ollaan eteenpäin menty ja unohdettu. Pyörisikö sitten nämä tämän ihastuksen hyvät piirteet edelleen vaimon mielessä ja siksi välttämättä minä en kiinnosta?
Noista hormoonaalisista asioista vielä sen verran että on kolme kuukautta vanha asia joten en laskisi aivan sen varaankaan.
Itsessäni huomaan aivan liikaa analyyttista toimintaa arjessa. Huomaan olevani kokoajan varpaillani sanomisista ja tekemisistä, toisen eleistä ja ilmeistä. Ärsyttää itseänikin.
Tuntuu teennäiseltä lähteä yhdessä jonnekin... nyt en oikein ymmärtänyt. Samoin kommenttisi, kai ne aiheetkin alkavat pikkuhiljaa loppua jne, jne. Olisko sinulla asenteen tarkistamisen paikka? Heittelet tuollaisia ajatuksia ja toisaalta olet vaatimassa puolisolta henekviä keskusteluja ja ehkäpä jopa liikaa analysointia. Ei helvata, ensin arki pyörimään ja kevyttä seurustelua sekä kiva yhdessä oloa. Kyllä ne keskustelutkin tulevat kuvioon mukaan, jos niille on tarve.
Huokaus.
Ensin on rakennettu 4 vuotta taloa yötä päivää kaikki vapaa-ajat pyhät ja arjet ja siitä huolimatta pihatyöt on yhä kesken.
Sen lisäksi kumpikin käy töissä ja vaimo vielä opiskelee työn ohessa.
On lapset, kotityöt ja kesken olevat pihatyöt.
Ja kaiken huipuksi sitä pitäisi jaksaa keskustella henkeviä ja olla vielä seksipetona sängyssäkin.
Ei elämän kevät. Tiedoksi, että jossain vaiheessa iskee se paljon puhuttu burn out, ei vaan jaksa kiinnostua ihan kaikesta ja kaikista. Ei ihme jos puolisosi alkaa katsella ympärilleen ja etsiä itselleen helpompaa elämää.
Jos minä olisin sinun vaimo, siinä vaiheessa kun ehdottaisit että lähdettäisiinkö hotelliin keskustelemaan henkeviä mulla poksahtaisi päässä niin kovasti, että olisin varmaan mielisairaalan suljetulla osastolla sen jälkeen muutaman tovin.
Tai luostarissa nunnana. Ihan vaan vinkkinä, ei tuollainen ole järki-ihmisten hommaa. Vähemmästäkin palaa loppuun. Piste.
Onneksi olet sinkku.
väärin päätelty. Aviossa olen, tosin toista kertaa ja tätä avioliittoa on kestänyt jo yli 20 vuotta.
Mikä ihmeen pakko ihmisillä on saada kaikki asiat just yhdellä kertaa ja samaan aikaan? Eikö ensin voisi tehdä jotain valmiiksi asti ja vasta sitten aloittaa uutta projektia?
Huokaus uudelleen, ihan oikeastiko sinun vaimosi ap olisi pitänyt perheneuvolassa parisuhdeterapiassa avautua ihastuksistaan ja väsymyksestään ja muista herkistä aiheista?
Mietipä vähän, jos vaimosi ei muutenkaan ole suuna päänä ensimmäisenä tunteitaan toitottamassa edes sinulle, niin tuosta noinko vaan vaimosi pitäisi kertoa syvimmät tunteensa täysin vieraalle ihmiselle, etenkin jos tilanne on vaimostasi jo lähökohtaisesti häntä syyllistävä ja epämiellyttävä?
Ja sinä siinä rakkaudentäyteisenä ymmärtäväisenä aviomiehenä vaimosi vieressä nyökyttelet terapeutin kanssa, että niin kerropa nyt...
Kannattaisi miettiä uudelleen omaa asennettasi ja analysointitarvettasi vaimoasi kohtaan.
Onko se noin vaikeaa tajuta, että mitäpä jos vaimoasi vain väsyttää. Olette olleet pitkään yhdessä, on ollut helvetilliset vuodet talonrakennuksineen sun muineen. Nyt on kädet täynnä työtä ja opiskelua, hänellä on liikaa asioita samaan aikaan menossa. Anna hänelle tilaa olla oma itsensä ja pidä häntä hyvänä ilman syväluotauksia. Nimimerkillä kokemusta on sinunkaltaisestasi puolisosta. Jos ahdistat niin ettei vaimosi mahdu enää edes hengittämään parisuhteenne sisällä, olet kohta entinen mies.
Oon sun kanssa samaa mieltä siitä että ap:n suhde on historiaa.
en todellakaan ole sitä mieltä, että apn parisuhde on historiaa.
Sehän riippuu täysin ap:stä ja hänen vaimostaan.
Kuten sanoin, minulla on kokemusta apn kaltaisesta puolisosta. Lisäksi kerroin mitkä minua meidän parisuhteessa ahdistivat.
Tuossa se mies on 5m päässä parhaillaankin, eikä kumpaakaan ole ahdistanut enää vuosiin yhtään.
Meilläkin kävi noin kun aloitin vuosia sitten opiskelemaan työn ohessa. Tunneyhteys katkesi mutta sinnikkäästi jatkoimme liittoamme, onneksi. Olihan meillä muutakin yhteistä kuin vain hetkellisesti hävinnyt tunneyhteys.
Elimme yhdessä, hoidimme lapset ja kodin ja kun taas oli helpompi tai parempi aika, aloimme saada kontaktia toiseen. Tärkeintä on, että haluaa olla yhdessä. Jokaisella parilla on näitä tunnekatkoksia, toisille ratkaisu on ero, toisilla taas on ymmärrys siitä, että pitkä parisuhde ja ylipäätään ihmissuhde on muutakin kuin pelkkää onnea ja auvoa, sitä kutsutaan yhdessä elämiseksi.
Seksihalutkin vaihtelee, aina ei vain haluta. Tosin olen sen koulukunnan kannattaja, joka uskoo siihen, että mitä pidempi seksitauko on, sitä vaikempaa sitä on aloittaa uudelleen ja myös kosketusyhteys häviää ja kaipaus siihen eli kannatan kyllä seksin harrastamista vaikkei aina toista heti huvittaisikaan.
Näillä periaatteilla on menty ja eletty. Nyt lapset ovat aikuisia ja me kahdestaan nautimme yhteiselosta ja panostuksestamme siihen. Olemme välillä kuin vasta seurustelemaan ruennut pari, vaikka yhteisiä vuosia tulee täyteen ensi vuonna 40 !!
Viisasvaimo nimimerkille olisipa sinunlaisiasi naisia enemmänkin! Tuntuu että nykynaiset eroaa heti kun tunteet häviää tai tulee vaikeita aikoja ja uusi mies vain rinnalle niin asiat on taas hetken hyvin.
Viisasvaimo nimimerkille olisipa sinunlaisiasi naisia enemmänkin!! Tuntuu että nykynaiset eroaa liian helposti kun tunteet häviää ja tulee vaikeita aikoja ja sitten vielä uusi mies tilalle ja taas hetken asiat hyvin.
Ensinnäkin täytyy ymmärtää aina että tilanteet muuttuu. Tulee uusia asioita eteen ja sitten aletaan haikailla että ''voi kun olis niinkuin aikaisemmin''.
Sinäkin haluaisit että tunneyhteys palautuisi ennalleen.
Mitäs jos lopettaisit analysoimisen? Älä kääntele ja vääntele liittonne asioita vaan jätä vaimolle tilaa hengittää. Kyllä hän tietää että olet siinä vierellä tukena ja haluat ymmärtää.
Kuulostaa todella siltä että vaimosi on stressaantunut ja siksikään hänellä ei ole voimia pöyhiä parisuhdeasioita kovin perusteellisesti. Anna tilaa hänelle niin samalla saatat itsekin hengittää vapaammin.