Olen viimeisilläni raskaana ja nyt näyttäisi olevan ero edessä. Mies ei lupauksistaan huolimatta ole saanut alkoholinkäyttöään kontrolliin. Väittää kyllä lopettavansa heti kun vauva syntyy, mutta tyhmähän sitä pitäisi olla että mokomaan uskoisi. Eniten pännii se välinpitämättömyys joka tuohon liittyy. Ihan sama mitä on sovittu ja luvattu, kun kaljahammasta kolottaa niin millään muulla ei ole väliä. Ei vaimolla, ei perheellä, ei millään. Minä olen jäänyt ihan liian monet kerrat kakkoseksi kaljatuopille, mutta lapsi ei tule samaa enää kokemaan.
Ja ennenkuin joku tulee irvailemaan että oma syy kun valitsin mokoman miehen, niin kyllä, aivan totta. Vaan eipä se näin jälkiviisaana enää paljon lohduta. Eteenpäin vaan.
Ja ennenkuin joku tulee irvailemaan että oma syy kun valitsin mokoman miehen, niin kyllä, aivan totta. Vaan eipä se näin jälkiviisaana enää paljon lohduta. Eteenpäin vaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Valitettavasti sinun pitää pelastaa itsesi ja lapsi, jota kannat. Alkoholismi on elinikäinen sairaus ja alkoholisti ei saa ottaa ikinä mitään alkoholipitoista tai se laukaisee tuon riippuvuuden hänellä. Monet ovat menettäneet alkoholisteista kaiken. Asunnon, perheen jopa sukulaiset, koska mihinkään ei voi luottaa.
Kirjoituksesi kuulostaa siltä, että sinun on turvallisinta hakea apua sosiaalipäivystyksestä paikkakunnaltasi ja muuttaa asumaan omillesi. Kuitenkin se on sinun kannaltasi turvallisempi ympäristö kuin asua päihteidenkäyttäjän kanssa saman katon alla. Voimia sinä tarvitset ja toivon, että saat apua mahdollisimman pian jo itsesi ja lapsen vuoksi.
Kun lapsi on syntynyt, niin tuo on sellainen riskialtis kasvuympäristö, joka tulee johtamaan siihen, että lapsella ei ole turvallista ja sinä joudut silloin valitsemaan joko sijaishuollon lapsellesi tai eron miehestäsi.
Ymmärräthän, että kasvuympäristö on vaarallinen lapselle, jos siellä käytetään päihteitä.
Kunnalla on velvollisuus järjestää sinulle asunto tuossa tilanteessa ja myöhemmin tukea lapsen hoidossa. ELi saat kahdeksi viikoksi avustajan, jotta et aja itseäsi loppuun.
Koeta jaksaa ja hae apua mahdollisimman pian ja käy keskustelemassa ammattilaisten kanssa, jotta saat oikeaa, todellista tietoa.
Vastaus nimimerkille "Avioero raskaana":
Malttakaapa kuitenkin mielenne ja aikeenne. Lapsi tarvitsee isän, ja mielellään etenkin oman biologisen isän. Avierosta vasta hankaluuksia koituukin. Jos olette menneet naimiseen Kaikkivaltiaan edessä, olette silloin menneet Hänen edessään pyhään liittoon, joka myös velvoittaa teitä ja varmasti myös miestänne, joten muistuttakaa häntä siitä. Kaikkivaltiasta ei nimittäin petetä ilman vakavia seurauksia.
Älkääkä tehkö sitä erehdystä, että lähdette hakemaan "apua" Kaikkivaltiaan ja Kristuksen edessä laittoman yhteiskuntajärjestelmän ja hallinnon, tämän EU:n Lissabonin sopimuksen alaisen Suomen tasavallan (EU-Suomen) viranomaisilta, joilla on valtava tilinteko odotettavama Kaikkivaltiaan ja Kristuksen edessä muun muassa kaikista niistä vapauksien riistosta, joihin he ovat syyllistyneet Suomenmaassa. Todennäköisesti joutuisitte eräänlaiseksi sijaiskärsijäksi.
Mieluummin ottakaa asiassa välittäjiksi lähisukulaisianne tai luotettavia ystäviänne. Älkää kriisiyttäkö tilannetta liikaa. Toimimalla viisaasti voitte voittaa paljon.
Tiedustelkaa perimmäisiä syitä siihen, miksi miehenne juo ja on tyytymätön elämäänsä. Ja tietäkää, että monet teidän ongelmistanne tulevat todellisuudessa ympärillänne olevan, Kaikkivaltiaan ja Kristuksen edessä laittoman yhteiskuntajärjestelmän ja hallinnon ja niiden kanssa toimivien pimeyden henkivaltojen kautta. Niiden vaikutus elämäänne kuten muidenkin on suorastaan valtaisa.
Rukoilkaa vilpittömästi Kaikkivaltiaalta Hänen Pyhän Henkensä ja Sanansa ohjausta Kristuksen nimessä tähänkin ongelmaan. Tutkikaa, mitä Kaikkivaltias on ilmoittanut itsensä juovuksiin juomisesta Hänen Pyhissä Ilmoituksissaan ja Kirjoituksissaan kuten Raamatussa ja Koraanissa ja lukekaa / näyttäkää niitä miehellenne.
Ja jos teillä riittää rohkeutta ja tilanne on sopiva, niin kaatakaa ne kaljat viemäriin, ja sanokaa tiukasti miehellenne, että hänen tulee näyttää kelvollista esimerkkiä lapsellenne, mitä juopottelu ei ole ja että Luojalla on hänelle kyllä paljon mielenkiintoista tehtävää tarjolla, jos hän on siihen kelvollinen ja haluaa ottaa ne vastaan. Mutta vihollista älkää palvelko etenkään työllänne.
Kaikkivaltias kykenee kääntämään tämänkin ongelman vielä parempaan suuntaan, jos vain sallitte sen tapahtua, mutta Hänen Tahtonsa itsepintainen vastustaminen johtaa kyllä ikäviin seurauksiin ja silloin syylliset kantavat myös seuraukset.
Ja tietäkää myös, että Suomenmaa on jo saatettu Koraanin ja profeetta Muhammadin ilmoittaman elämänjärjestelmän, Aabrahamin uskon, sen oikean Islamin ehdottomaan alaisuuteen, jota myös Kristus opetuslapsineen edustivat. Ja sen mukaisesti elämä pyritään myös Suomenmaassa saattamaan kaikesta vastarinnasta huolimatta.
Siunausta lapsillenne sekä isälle ja äidille Kaikkivaltiaan Tiellä vaeltamiseen!
Äläkä sinä "kaikkivaltias" tuomitse ettei sinua tuomittaisi!
En ole paras neuvomaan. Vilkaisu omasta elämästäni on se, että voin sanoa olevani AA - ainakin itselleni. 3 lasta ja yhdessä ollaan edelleen. Ensimmäinen, kun syntyi, ajattelin niin kuin miehesi - nyt on loppu kaljalla läträäminen. Vaimo sanoi kuitenkin, että parempi, että otat silloin, kun tuntuu siltä. Ihmettä ei tapahtunut, vaan pikkuhiljaa lipsuin taas "viikonloppukännien" puolelle. Kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut tämän jälkeen (mm. 2 lasta lisää). Aikaisemmin käytin viina joka viikonloppu ollen välillä todella huonossakin kunnossa. Krapuloissa vanhimman kanssa hiekkalaatikolla kalsarikännien jälkeen ei ole ollut elämäni hohdokkaimpia hetkiä. Jostain kuitenkim kaivoin itselukuria niin, että vuosien jälkeen olen jättänyt viikonloppukjuopottelun pois (löysin muita harrastuksia), vaikka absolutistia minusta ei ainakaan vielä ole tullut. Tosisinaan otan kavereiden kanssa huolella, joskus jopa kotonakin. Lapset vaikuttavat olevan selväjärkisiä ja halaamme/pussaamme jne. Olen kuitenkin usein miettinyt tätä omaa suhdettani alkoholiin ja tullut siihen tulokseen omalta kohdaltani, että (en syytä vaimoa mistään) kaikenlaiset ympäristön vaatimukset, yksitoikkoisuus, pelko nuoruuden hukkaamisesta ja ahdistukset noin yleensä ovat viinanhimoa lisänneet. Vaimo on tässä tapauksessa ollut (ihmetyksekseni) kärsivällinen. Yritän tällä sanoa, että isäksi tuleminen ei ole helppoa sekään. Me emme tunne jokaista potkua, mielialalle eivät vaihtele, kodinnperustamisesta emme tajua mitään, meidän ruumiimme ei raskauden vuoksi läy läpi muutoksia jne. Me olemme lähinnä matkustajia autossa, jota emme pysty millään ohjaamaan. Toisin sanoen, en itse ollut henkisesti vielä kypsä isäksi kaiken muun ohella (vielä lapsen syntymän jälkeenkään), vaan hukutin omaa oloani viinaan. Tietenkään tästä en puhunut - olenhan minä mies, jonka kuuluu kestää. Nyt 13 vuotta ensimmäisen jälkeen mietin, olisiko ollut hyvä saada suunsa auki. Teidän tilannetta en tunne, mutta tässä vain yksi tarina, jos näistä jotain apuja olisi. Olosi on varmasti tukala sekä raskauden loppuvaiheen sekä tilanteenne takia. Siksi kysynkin vaik varovasti, pytyisitkö hetken aikaanoöemaan vahva itsesi, tulevan lapsenne, mutta myös tulevan isän puolesta? Me miehet olemme kuitenkin vain isoja lapsia, jotka myös kaipaavat huomiota. Kaikkea hyvää ja onnea synnytykseen.
Mitähän tapahtuisi jos naiset hokisivat että mehän olemme vain isoja lapsia jotka myös kaipaamme huomiota?
Totuus on se, että niin naisten kuin miesten tulisi olla kuitenkin aikuisia kun perhettä perustetaan. Keskeneräisiä me kaikki ollaan, mutta keskenkasvuisia emme saisi aikuisina olla.
Mutta siinä olet oikeassa että puhua pitäisi silloin kun siltä tuntuu. Jos suuta ei saa auki, niin se '' puheen tarve'' sitten purkautuu mm juomisena. Mutta suun avaaminen itse kullekin on usein vaikeaa.
Et varmaan oikein ymmärrä kuinka raskasta on sellaisella naisella joka väsyneenä hoitaa vastasyntynyttä ja sitten siihen tulee aikuinen mies pullon kanssa ja valittaa että kun minäkin tarvitsisin huomiota kun olen vain iso lapsi..... Ja että olisit nyt vain vahva ja ymmärtäväinen?
Silloin nainen tuntee olevansa pelkkä lihanpala josta kaikki yrittävät repiä oman osuutensa.
Jep juuri näin, nainen jolla on lapsia on ensimmäiset vuoden 24/7 saatavilla oleva huolto henkilö. Jos siihen vielä rinnalle laitetaan mies joka on vain iso lapsi, joka tarvii myös huolenpitoa silloin nainen on ainut joka kantaa vastuun ja antaa itsensä perheelle. Ennemmin voisi sanoa, että työssä käyvä pienen lapsen äitikin voi kaivata huomiota, muutenkin kun vaateiden kautta. Sikäli kun ei itse saa huolenpitoa, niin ei kyllä jaksa loputtomiin olla hellyys, huomio ja huolto palvelu. Helpompi olla yksin lasten kanssa, kun sen ison lapsen joka ei rinnalla kykene vastuuta ottamaan.. vaan vaatii vaan ymmärrystä ja palvelemista... Kuvio kun ei saa muuttua niin että nainen huolehtii velvoitteet, on lihapala johon miehellä on oikeus.. tai toimii se näin jos oletus on että nainen on vain perheen tarpeita varten, kodinkone jolle riittää se että hänestä revitään viimeisetkin voiman rippeet...
Tarkennetaan vähän. Tottakai täytyy ottaa vastuuta ja olla aikuinen.Tarkoitin kuvaannollisesti tuot isoa lasta eli miten ehkä voisi suhtatua mieheen, kun meille tunneasiat ovat vaikeampia. En tarkoittanut lällyttelyä tms.Oikein hyvää joulun alusaikaa kaikille.
Aloittaja; ehdottomasti oikea ratkaisu!
Olet vastuun tuntoinen ja jalat maassa-äiti! Juoppo keksii aina syyt juomiselleen, vaikka sitten kiven kolosta. Lapsuus pullojen kilinässä on kauhea ajatus! Ennemmin yksin lapsen kanssa. Pärjäätte takuulla, voin luvata! Minäkin pärjäsin ja hyvin sittenkin kahden kanssa! Rahaa ei ollut heitellä sinne ja tänne, mutta rakkautta tuhlattavaksi asti. Meistä tuli lasten kanssa hyvin läheisiä. Heistä kasvoi hienoja nuoria ihmisiä jotka pärjää elämässä.
Pysy päätöksessäsi. Se on sinun ja lapsesi elämä, sitä ei kukaan ulkopuolinen voi määräillä. Pää asia on pelastaa lapsesi ja itsesi!
Pidä kiinni eropäätöksestä, äläkä usko miehen vakuutteluja. Ei hän lopeta ellei hän sitten saa jostain omaan päähänsä varmuutta ja voimia että nyt se on loppu. Ulkopuolelta tuleva vaatimus on alkoholistille täysin tyhjä, mutta jos omien korvien välissä syntyy raittiuspäätös, niin se on ainut jolla on merkitystä.
Älä tunne mitään syyllisyyttä siitä jos jotkut syyllistävät sinua väittämällä että hajotat perheen ja että lapsi jää isättömäksi. Juttu on niin että eron jälkeen voit pitää yllä lapsen ja isän suhdetta. Ei lapsi isättömäksi jää, kyllä eronneetkin miehet ovat edelleen isiä.
Juovasta isästä itsestään on sitten kiinni, kuinka tiukasti pitää kiinni tapaamisista lapsen kanssa vai onko se kaljatuoppi joka vie voiton.
Sinä voit säännellä sitä että lapsi saa ne kivat raittiit hetket isän kanssa. Jos liitto taas jatkuu, niin lapsi joutuu elämään niitten juopottelukausienkin kanssa.
Aito alkoholisti rakastaa viinaa enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Mutta alkoholismista voi toipua, monet ovat pysyvästi saaneet elämänsä järjestykseen. Alkoholismista ei valitettavasti toivuta toisen painostuksella, tosin niinkin voi vähän aikaa olla raittiinpana. Vaan alkoholismista toivutaan, kun siihen on oma tahto. Tahto voi syttyä, kun haluaa asua perheensä kanssa, tai se voi syntyä pohjakosketuksesta, kun on joutunut alkoholin kanssa lähelle kuolemaa.
Muuta vauvan kanssa omillesi, mutta jos rakastat vielä miestäsi, ei mikään estä teitä palaamasta jopa yhteenkin, jos hän raitistuu.
Kiitos ajatuksia herättävistä vastauksista. Tässä tilassa on vähän vaikea joskus itse hahmottaa, mikä on kohtuullista ja mikä on hormonimyrskyn aiheuttamaa kärpäsen näyttäytymistä härkäsenä. Asiaa ei auta se, että ihmisten käsitys normaalista tuntuu vaihtelevan täysabsolutismista päivittäiseen tissutteluun. Meillä runsaampi käyttö on ollut raskausaikana korkeintaan viikottaista ja selvästi kuitenkin raskautta edeltänyttä tilannetta vähäisempää. Isoin ongelma on tuo vähättely, lupauksien pettäminen ja se että olen todellakin aivan viimeisilläni. Lähtö voi tulla koska vaan ja minun on vaikea hyväksyä ajatusta, että jäisin tuollaisella hetkellä yksin vain siksi, ettei mies viitsinyt olla kuukauden vertaa säällisessä kunnossa. Ja entä jos jokin menisi vikaan? Yksin synnyttämisestä pääsisin ehkä joskus yli, mutta sitä en pystyisi antamaan ikinä anteeksi, jos vauvalle kävisi jotain ja joutuisin kohtaamaan sen yksin.
Taidan kuitenkin ottaa aikalisän tämän asian kanssa. Tehdä järjestelyt sen varalle, että mies ei ole selvänä synnytyshetkellä. Ehkä jopa lähteä synnytykseen asti pois kotoa. Kuitenkin on niitäkin tapauksia, joissa mies todella ryhdistäytyy vauvan syntymän jälkeen. Missään tapauksessa sen varaan ei tietenkään voi eikä kannata laskea, mutta haluaisin antaa miehelle vielä mahdollisuuden todistaa että pystyy parantamaan tapansa. Miehille kun käsittääkseni muuttunut perhetilanne konkretisoituu usein vasta syntymän jälkeen.
Sekin on yksi mahdollisuus, että vauvan ensi hetket alkaa muualla ja kotiin palataan vasta sitten kun on näyttöä siitä että perhe on todella päässyt ansaitulle elämän ykkössijalle. Jos näin ei tapahdu niin sitten lusikat jakoon. Varsinainen muutto ei joka tapauksessa tule ennen synnytystä kyseeseen, eikä me vauvan kanssa tarvita tässä tilanteessa sellaista stressiä kaiken muun päälle.
Tuo viimeinen kappaleesi oli se ratkaisu, jota suosittelen, anna miehellesi vaihtoehdot, joista voi valita.
Ero on ehdottomasti parempi ratkaisu nyt heti eikä vasta joskus. Etenkin kun juominen tuppaa vaan pahenemaan ajan kanssa. Kun lähdet, niin vinkkaa miehelle, että hakee apua alkoholiongelmaansa. Harva raitistuu ilman asiantuntevaa apua ja lääkärin tarkkailua. Ellei sitten tule uskoon tai jotain sellaista.
Juoppo on juoppo eikä muuksi muutu.On nähty.
Ensin vähän taustaa lopussa olevalle kysymykselleni.
Minulla ja ystävälläni on yhteinen harrastus ja tapaamme sen tiimoilta joka viikko. Ystäväni on valittanut jo vuosia miten hänen mies juo jatkuvasti ja kuinka rasittavaa se on koko perheelle, etenkin lapsille! Minä en koskaan nähnyt ystävän miestä humalassa, miellyttävä ja mukava kaveri, käsittääkseni piti huolta lapsistaan siinä kuin kuka tahansa mies.
Kun ystäväni taas kerran valitti miten mies ei yhtään ajattele perhettään, juo jatkuvasti, kysyin osaaottavasti, kuinka paljon miehesi juo kerrallaan, sammuiko se viikonloppuna vai mitä tapahtui, ystäväni kertoi, että hän ei kestä kun mies juo 1-2 krt viikossa 2 tölkkiä olutta saunan jälkeen! Ihan puolen litran tölkkejä!! Eiks oo ihan kauheeta miten se ei voi olla edes yhtä viikkoa ilman, sanoi ystäväni!
Kun totesin, että minun mielestä tuo ei ole kännäämistä, ystäväni sanoi, että HÄNEN lasten ei tarvitse katsoa juopottelua (tietääkseni ovat heidän yhteisiä lapsia). Ystäväni ottaa itsekin viiniä muutaman kerran vuodessa ja enemmän kuin 2 lasillista, mutta se on eri asia kuin jatkuva kaljan kittaaminen.
Kuinka usein ja kuinka paljon kerrallaan sinun miehesi juo?
Aloituksesta sain vähän erilaisen käsityksen alkoholiongelmasta - tuota en osaisi kovin ongelmana edes pitää. Toki ongelma voi pahentua ja luottamuksen puute on ehkä suurempi ongelma nyt kuin juotu viinan määrä. Aikalisä tuossa tilanteessa on ok.
Minua jäi ihmetyttämään apn aloituksessa määrien lisäksi tuo luottamuksen puute myöskin. Mitä se tarkoittaa ja miten ilmenee. Jos he menevät yhdessä juhlimaan, eikä mies halua lähteä samaan aikaan pois kuin ap, onko se paha asia, jos näin tapahtuu vain muutaman kerran vuodessa? Jos noin tapahtuu joka kuukausi, niin sitten ymmärrän, tai en, riippuu täysin siitä kuinka kauan he ehtivät olla kavereittensa kanssa ulkona.
Esim. kun me mennään sen muutaman kerran vuodessa kavereitten kanssa ulos, niin en minä ole patistamassa mun miestä himaan tunnin parin kuluttua vaikka itse en otakaan yhtään. Sen vuoks minä mietin missä tilanteessa apn mies juo, kuinka paljon juo, kännääkö apn mies kotona joka ilta yksikseen tai joka viikko vai istuuko hän kulmakuppilassa oluttuopin kanssa viikottain.
Vähän särähtää korvaan tuo kun mies ei osaa olla säällisessä kunnossa edes yhtä kuukautta. Mikä on apn mielestä säällinen kunto, onko esim. mun ystävän miehen juomat kaksi olutta kaksi kertaa viikossa liikaa myös apn mielestä vai tarkoittaako hän, että hänen mies on aina automaattisesti muutaman promillen kännissä kun ottaa.
Jotenkin vaikee ottaa kantaa kun ei ole riittävästi tietoa.