Hei,
Vaimoni on jostain syystä hakemassa eroa 20v avioliiton jälkeen.
Sanoin että saa lähteä heti omakotitalostamme, jonka lunastan itselleni.
Mutta hän ei halua lähteä nopeasti, sanoi että saa asua ainakin 6kk omakotitalossamme.
Mikä on lain määräämä min.aika että voin viskata tavarat pihalle?
Onko mitään perusteita, jolla lähtöä voisi nopeuttaa?
Omalta puoleltani yhteiselämä ei tule onnistumaan 6 kuukautta, sillä eron syytä en oikeasti tiedä vaan hän sanoo syyksi; " Tajusin kuinka huono ja onneton avioliitto hänellä on ollut ja esittänyt vain onnellista".
Omalta puoleltani meillä ollut kaikki hyvin, pieniä riitoja aika-ajoin, mutta kuuluvat parisuhteeseen. Taloudelliset ja seksuaaliset asiat ovat molemmat olleet hyvässä kunnossa. Lisäksi lasten kasvatusasiat olleet menneet loistavasti. Itse rakastan ja arvostan häntä yli kaiken, mutta nyt pettymys häneen on sanoinkuvaamaton.
Suuresta pettymyksestäni petettyyn 20 vuoteen haluaisin eron heti voimaan tai ainakin vaimon välittömästi ulos yhteisestä talosta.
Vaimoni on jostain syystä hakemassa eroa 20v avioliiton jälkeen.
Sanoin että saa lähteä heti omakotitalostamme, jonka lunastan itselleni.
Mutta hän ei halua lähteä nopeasti, sanoi että saa asua ainakin 6kk omakotitalossamme.
Mikä on lain määräämä min.aika että voin viskata tavarat pihalle?
Onko mitään perusteita, jolla lähtöä voisi nopeuttaa?
Omalta puoleltani yhteiselämä ei tule onnistumaan 6 kuukautta, sillä eron syytä en oikeasti tiedä vaan hän sanoo syyksi; " Tajusin kuinka huono ja onneton avioliitto hänellä on ollut ja esittänyt vain onnellista".
Omalta puoleltani meillä ollut kaikki hyvin, pieniä riitoja aika-ajoin, mutta kuuluvat parisuhteeseen. Taloudelliset ja seksuaaliset asiat ovat molemmat olleet hyvässä kunnossa. Lisäksi lasten kasvatusasiat olleet menneet loistavasti. Itse rakastan ja arvostan häntä yli kaiken, mutta nyt pettymys häneen on sanoinkuvaamaton.
Suuresta pettymyksestäni petettyyn 20 vuoteen haluaisin eron heti voimaan tai ainakin vaimon välittömästi ulos yhteisestä talosta.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Moi, voimia sinulle. Onneksi voit pitää kotinne, mutta voi todellaki olla että joudut antaa vaimosi asua siellä jonkin aikaa.
Nuo "tajuamiset" on yleensä pettämisen seurausta. Teillä on perushyvä suhde, joten puolisosi voi tulla vielä kovin kaipaamaan entistä elämäänsä.
Onneksi olet luonteeltasi jyrkkä. Sen voin kertoa, että suostuttelu ja anelu ei toimi, vaikka järkeä puhuisit. Lähtöä tekevä osapuoli kokee sen riippumisena ja kieltäytyy ajattelemasta asian kielteisiä puolia. Antamalla kenkää saat hänet ajattelemaan paremmin tekonsa seurauksia.
Kun ensimmäinen halemus erosta laitetaan vireille niin yleensä muutetaan erille ja jos lunastat talonne itsellesi niin jos muuten nainen ei lähde niin homma häätö hänelle niin lähtee ja missään ei sanota että harkinta-ajan voi asua yhteisessä kodissa ja tuommoinen vehtaaminen on hanurista. Tee ositus mahdollismman pian niin sen jälkeen voit naisen laittaa hakemaan omaa asintoa.
Ositus mahdollisimman pian erohakemuksen jälkeen. Kun talo on sinun nimissäsi voit tehdä määräaikaisen vuokrasopimuksen vaimon kanssa siksi aikaa, että kohtuudella pystyy hankkimaan uuden osoitteen itselleen. Ei siihen montaa viikkoa pitäisi kulua missään päin Suomea. Käräjäoikeudelta voi tietenkin hakea päätöksen, jolla nopeuttaa toisen lähtöä jos tämä ei järkevällä puheella suostu sopimuksiin. Suosittelen pitkää pinnaa ja korrektiutta vielä tässä vaiheessa. Hermoja ei kannata menettää, vaikka tuskaahan tuo aika on. Laiha sopu on parempi kuin lihava riita.
Jos teillä on yhteiset lapset, ehkä tuon 6 kuukautta kestää. Lastesi äidistä et tule kokonaan pääsemään eroon, joten lasten asioiden hoitamisen vuoksi kannattaa pysyä puheväleissä. Niin on helpompi, muutokseen menee voimia muutenkin.
Kuulostaa todella rasittavalle. Puoli vuotta on pitkä aika kestää toista tässä tilanteessa. Eikö hän voi etsiä itselleen vuokrakämppää.
Et voi ollenkaan noin vain viskata pihalle. Vaimollasi on oikeus asua siinä, kunnes ositus on tehty, ja hän on saanut osuutensa.
Onko talosta vielä lainaa? Onko sinulla realistinen mahdollisuus lunastaa vaimosi osuus talosta?
Kiitos kommenteista,
Pitäisi päästää ja laittaa ulos, mutta kun oikeasti rakastaa niin vaikee on yhtälö.
Mutta pitää hiukan ottaa aikalisää, josko kaikkeen tulee jokin todellinen syy selville, mikä selittäisi lähtötarpeen. Alkaa vaan ajatukset sakkaamaan lyhyiden unien ja pitkien riitojen/keskusteluiden jälkeen.
Mutta ajatellaan positiivisesti kuin suinkin.
Vokissa käynyt. Tajusi sitten ettei suomalainen mies ole mithää. Kunnon kaulankatkoja daeshi sen pitää olla.
Aloituksen perusteella en ihmettele jos vaimosi haluaa eron.
Mitätöit koko avioliittonne sanomalla, että 20 vuotta meni hukkaan. Samaan syssyyn väität rakastavasi ja kunnioittavasi vaimoasi paljon. Viestistäsi ei saa sellaista kuvaa.
Kun vaimosi kertoo tunteistaan ja ehdottaa vaihtoehdoksi eroa, sinä olet heittämässä hänet saman tien ovesta pihalle, tuosta noin vaan, vaikka sanot rakastavasi ja arvostavasti häntä. Eipä siltä tunnu.
Vaikutat hyvin äkkipikaiselta, pelottavalta, jopa ilkeältä ihmiseltä.
Eihän ne 20 vuotta minnekkään ole menneet, teillä on lapset ja muistot hyvistä ajoista. Ei ihme että asiat ovat kasaantuneet, jos sinun kanssasi ei voi puhua omista tunteista.
Muissa keskustelupalstoilla esitetään parisuhdeterapeutteja yhdeksi vaihtoehdoksi erotilanteen ratkaisuksi.
Asumme Uudellamaalla. Katsoin netistä näitä terapeuttivaihtoehtoja ja niitä runsaasti sekä yksityisellä ja julkisella puolella. Kuinka näistä osaa valita parhaan tai oikean, kun myös terapeutin tasoja on psykologista --> sosiaalipuolen amk koulutukseen tai jopa pelkällä kokemuksella opastetaan?
Kerrotteko kokemuksia, kuinka nopeasti Helsingissä saadaan vastaanottoaikoja ja mistä paikoista hyvät kokemukset?
Aika hyviä vastauksia osa.
Osituksen jälkeen vaimosi pitää muuttaa kohtuullisessa ajassa ulos. Mikä tuo kohtuullinen aika on, sen päättää loppuviimein oikeus. 6 kuukautta kuulostaa minusta jo aika pikälle. Suosittelen kuitenkin sopua ja pitkää pinnaa, siinäkin tapauksessa, että taustalta paljastuisi toinen mies. Etenkin kun teillä on lapsia
Paras "kosto" yleesä on täydellinen korrektius ja viileys. Siinä toista jää kaivelemaan, että noinko helposti se loppuviimein kävi.
Käy lääkärissä hakemassaitsellesi unilääkkeitä ja tarvittaessa viagraa.
Minä ymmärrän hyvin aloittajan tuntemukset. Jos toinen sanoo, että teeskennellyt vaan on 20 vuotta, niin kyllähän siinä tulee petetty olo, ja tuntuu, kuin koko elämä olisi ollut valhetta. Itselleni kävi noin.
Itse siedin eksää vielä vuoden siitä, kun ilmoitti lähtevänsä, mutta tuskaista aikaa se oli, enkä suosittele kenellekään. Parempi on muuttaa suht rivakasti erilleen.
Ja tuo rakkaus, sitä toivoisi, että toinen peruisi sanomisensa. Mutta jos ei peru, tuntuu riistävältä, että on elänyt valheessa. Siinä on yhtäaikaa nämä kaksi puolta. Ihmettelen, miksei nämä valehtelijajättäjät ole voineet sitten neuvotella ajoissa asioista tai miksi sitten odottaa sen 20 v, jos kerran koko aika on ollut peestä.
Tuskin aloittaja kovin pelottava on, jos tuleva eksänsä haluaa vielä roikkua nurkissa puolikin vuotta. Toki voi käydä keskustelemassa, mutta jos toisella ei ole tahtoa jäädä suhteeseen, ei se terapeuttikaan voi auttaa. Toivottavasti edes saatte jonkunlaisen selvyyden.
Ei kai siinä mitään tiettyä aikaa ole kun löytää vain asunnon. Itsellä vaimo läksi aika nopeaa pois ja eropaperit tuli perästä. Yli 10v yhteiseloa takana.Halusi muuttaa pois ilman vakavaa syytä ja erota. Ei ole taustalla pettämistä,juomista,väkivaltaa...normi riitoja tietysti jotka kuuluu elämään. Itse perusviileänä tyyppinä olin ihan shokissa ja vieläkin sekaisin ja varmasti vielä pitkään. Itse en olisi halunnut eroa mutta minkäs teet kun toinen painostaa. Tiedä sitten onko hänen taustalla jokin ihastus/vieras mies ainakin menoista päätellen. Ehkä tajuaa sit joskus. Vieläkin vain kaipaan häntä! Raskastahan tällänen on kestää kun se rakkaus ei mihinkään omasta puolesta ole hävinnyt. Rakkauteen pettynyt!!
Niin.... mieshän voi kulkea kuin ravihevonen näkemättä yhtään mitään kuin sen oman tiensä eteenpäin...
Kaikki ei varmaan "ole ollut hyvin" vaikka sinä niin kuvittelet.
Naisilla ei ole koskaan kaikki hyvin, ei kannata ryhtyä vakavampiin suhteisiin ollenkaan.
Puun takaa tullut ero on pettäjän salailema ja junailema, joten turha syytellä siihen syytöntä.
30 vuotta olin aviossa ja mies viittas kintaalla kun oli jo uuden löytänyt, sano, ettei ole koskaan minua edes rakastanut.
Saimennäkin, ootko tosissas?
Osittain varmaan totta. Identiteettikriisissä alkaa uusi elämä ja vanhaa ei siinä hetkessä muistella (muuten kuin niitä ikäviä muistoja). Siinä myllerryksessä ei kai osaa rakastaa, kun ei tunne itseäänkään. Rakastua osaa, muttei menneeseen vaan tulevaan.
Tiedän tunnemyllerryksen, mutta ole niin rauhallinen kuin pystyt. Yritä keskittyä enemmän töihin, harrastuksiin ja ystäviisi ja anna ajan kulua. Jos pystyt. Itse en pystynyt, mutta ei minua kukaan neuvonutkaan. Pari vuotta meni sekoillessa ja sumussa. Nykyään elämä on kuitenkin parempaa kuin liitossa.
Parisuhdeterapeuteista ei ole mitään hyötyä jos molemmilla ei ole voimakasta tarvetta jatkaa yhdessä. Meille ensimmäinen terapeutti ehdotti eroa, olisinpa uskaltanut erota jo silloin.