Olen vakaasti miettinyt sukunimen vaihtamista takaisin omaani, kun ero on lopullisesti selvä. Se asiassa vähän rassaa, kun lasten sukunimi on sama kun exän. Mutta onko sillä väliä? Harmittaa kun edes otin mokoman nimen aikanaan, kuvittelin, että on hyvä lasten takia. Luo yhtenäisyyttä osaltaan ja paskat. Huono suku ja sukunimikin ihan feikki. Ällöttää.
Eronneet ex-vaimot, vaihdoitteko sukunimenne?
Sukunimionfeikki
8117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Otin takaisin oman sukunimeni, se on parempi kuin ex-miehen. Olen silti ihan hyvissä väleissä ex-miehen suvun kanssa :).
Tyttönimeni oli niin tunnettu, että olin aikanani iloinen kun avioituessani sain "tavisnimen" enkä ollut enään sukuni vanki. Kärsin nuorena siitä etten tavallaan ollut minä, vaan tunnistettu sukunimeni kautta.
Kun erosin, ei tullut mieleenkään vaihtaa tavisnimeäni tyttönimeen. Ajattelin pysyväni loppuiän avioliiton kautta tulleella sukunimellä, mutta...Vuosien kuluessa sekä ex että minä löysimme uudet kumppanit. Lapsista tuli aikuisia. Sitten mietin että onko tyhmää jos olen miehen nimellä ja ex esim. avioituu uudelleen. Niinpä päätin vaihtaa sukunimeni. En kuitenkaan tyttönimeeni vaan kaivelin suvusta tavistyylisen nimen, johin vaihdoin. Se olkoon sukunimeni loppuun saakka.
Tottakai pitää vaihtaa pois nimi joka ei ole sinun alkuperää. Viimeistään siinä vaiheessa kun joko exällä tai sinulla on uusi kumppani ja mikäli olet uudelleen naimisissa tai exäsi se on sitten jo ihan must. En ymmärrä miten joku voi kantaa miehen nimeä, miehen joka on toisaalla avioitunut...
No en, olen sitä mieltä että lapsilla ja äidillä on oltava sama sukunimi. Siksi en vaihtanut ja onhan se kiva kiusaa ex iestä olla saman sukuinen kuin meidän yhteinen sukukin lähestulkoon on.
Lasten toivomuksesta en vaihtanut. Menin uudelleenn naimisiin ja laitoin yhdysnimen jossa myös entinen sukunimi mukana, Yhdistelmä oli todella kaunis. Toisesta liitosta tuli ero jonka jälkeen yritin jättää pois viimeisen avioliiton kautta saadun nimen, mutta sepä ei onnistunutkaan koska kumpikin nimi ovat avioliiton kautta saatuja. Hain myös suvustani kauniin sukunimen ja täytin jo lomakkeetkin nimen vaihtamiseksi, mutta lapset kysyivät että, onko pakko, joten heitin pois lomakkeet ja käytän vain nimeä joka minulla ja lapsilla on sama. Viimeisistä nimeä en käytä. Se ( sinänsä kaunis nimi) n on virallisissa asiakirjoissa muistuttamassa virheestä jonka tein annatessani hurmata itseni. Yritän kuitenkin aina muistaa että nimi ei oilaa ihmistä jos ihminen ei pilaa nimeään.
Naimisiin mentäessä oli voimassa vanha sukunimilaki, joten vaihtoehtoina oli joko yhdistelmänimi tai miehen suvun nimi. Yhdistelmänimi olisi ollut liian pitkä ja tautofoninen.
Erottiin lasten ollessa jo aikuisia. Keskustelin nimiasiasta lasten kanssa. Heidän toiveensa oli, että minulla olisi sama sukunimi kuin heilläkin. Itsellenikin se on tärkeä yhdistävä tekijä.
Olen ollut tämän niminen pidempään kuin tyttönimellä. Lasten isän kanssa on hyvät välit, joten nimellä ei ole rasitetta. Minulle on tärkeämpää olla elävien lasteni kanssa samanniminen kuin kantaa jo kuolleen isäni nimeä.
Elän nyt yksin, mutta tuskin tulen nimeäni enää muuttamaan, vaikka elämäntilanne muuttuisi, sillä on erittäin epätodennäköistä, että lasteni sukunimi muuttuisi.
Oman nimen pitäminen avioituessa on järkevää, koska esim. pääkaupunkiseudulla n. 60 prosenttia avioliitoista päättyy eroon.
Aion pitää ex-miehen nimen koska olen työelämässä tunnettu sillä nimellä. Jos ex avioituu uudelleen ei haittaa, nimi on vain nimi. Haluan myös olla lasteni kanssa saman niminen. Kun jään eläkkeelle saatan vaihtaa takaisin tyttönimeen tai jos avioidun uudelleen voisin ottaa uuden miehen sukunimen jos ok nimi.