Avioeron myötä tulevan yksinäisyyden, rahattomuuden ja kaiken läheisyyden puuttumisen . Sellaista elämä erossa, kun lapset ovat teinejä. Ei vaihtoehtoja ja tiedän erossa jääväni yksin asioita hoitamaan ja eteenpäin viemään, vaikka olisi yhteishuoltajuus. Sen verta tiedän, että enää en halua sitä riskiä ottaa, että ketään päästäisin lähelleni ja kehenkään ihastuisin. Liian paljon ylipäätäänkin suhteissa ja muissakin asioissa kolhuja saanut. Eikä minun mahdollisuuteni omien kokemusteni vuoksi ole edes hääppöiset kumppanin saamiselle ole. Suhteen paikkaamista terapiassa en kyllä kenellekään suosittele, itse en enää lähtisi, se on vain ajanhaaskuuta ja pettymyksiä pettymysten jälkeen. Lapsille en pysty tarjoamaan mitä haluavat ja hekin ihmetelleet miksi olen moisen kumppanin edes hankkinut. Eipä haluja kyllä oikeasti yhtään mihinkään, eiköhän kaikki ole jo tarpeeksi nähty.
Olen vähitellen hyväksynyt
pohjatonsurujäljellä
14161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No kuule. Sulla on lapset. ! Miten voit väheksyä mitään asioita?
On ne lapset sitten pieniä, isoja tai jotain siltä väliltä, eikö ne ole kuitenkin se tärkein asia!
Tuosta huokuu nyt jonkinlainen itsesääli. Muistathan sen että onnea ja iloa ei kukaan toinen tuo sinun elämääsi kuin sinä itse. Mietipä sitä!
Oletko sinä eronnut? Onko sinulla neljää lasta? Näetkö lapsiasi vain välillä ja makseletko elateita? Yksinollessasi mitä teet?
"Eikä minun mahdollisuuteni omien kokemusteni vuoksi ole edes hääppöiset kumppanin saamiselle ole."
Mihin sinä sitä kumppania tarvitset? jo yli miljoona Suomalaista asuu yksin, tervetuloa joukkoon.
Miksi ei olisi. Joku päivä saatat kohdata sinulle tärkeän ihmisen ja siitä yhteiselo alkaa.
Yksinolemisesta vielä. Minun ympärillä töissä, harrastuksissa ym. ikäiseni nyt sattuu olemaan suhteissa. On sangen ikävää, että Suomessa on miljoona sinkkua aivan niinkuin on ikävää, että Afrikassa on miljoonia nälkäänäkeviä. Pitäisikö minunkin olla yksi heistä?
Ihmistä, joka vaivan tai vaivojen vuoksi vaikkapa nukkuu yönsä monesti huonosti ei paljoa ilahduta, että Suomessa on muitakin sellaisia. Erityisen ilahduttavaa on kuunnella joidenkin marinaa kuinka nyt ei mikään suju kun on niin huonosti nukkunut yöllä.
Suosittelen terapiaa sinulle. Vaikutat kovin masentuneelta, haluttomalta. Into ja puhti poissa. Aivan varmasti päädyt yksinäiseksi ja rahattomaksi, jos tuota jatkuu.
Luitko aloituksen. Terapiassa on käyty ja jutut mistä puhuin on realismia. Yksinäisyys ja rahattomuuskin on realismia.
Luin. Siinä sanottiin terapiasta vain "...suhteen paikkaamista terapiassa..".
Enkä tarkoittanut SUHTEEN paikkaamista. Vaan itsesi paikkaamista yksin terapiassa. Jos olet käynyt yksin terapiassa, siitä ei ollut hyötyä. Kannattaa hakeutua lääkärin pakeille. Tarvitset varmasti myös lääkehoitoa. Mutta ennen kaikkea pidä mielessäsi, ettei sinua kukaan muu voi auttaa, ellet itsekin auta itseäsi. Aloita siitä, ettet enää väitä itsellesi etkä muille yksinäisyyden olevan realismia. Rahattomuudestakaan ei onneksi Suomessa tarvitse kärsiä. Kaikilla on vähintään asunto ja perustoimeentulo. Nuo teini-ikäiset eivät myöskään asu luonasi ikuisesti. Menee hetki, ja he lähtevät luotasi. Sitten ei ole enää niin tiukkaa rahallisesti kuin ennen.
Täällähän on oikein diagnooseja tekeviä lääkäreitäkin paikalla. Mömmöt naamaan ja fiilikset tukahduksiin niinkö? Samanhan vois tehdä viinalla tai naimalla, olis varmaan antoisampaa. Terapiaan ja keskusteluihin uskon. Kaunis päivä auringonpaisteineen ja hymyilevine ihmisineen ei ratkaise ongelmia. Onko lisää hyviä ideoita?
Oletko mies vai nainen? Ikä? Aina on mahdollisuuksia. Treffailemaan vaan niin teen minäkin vaikka olen lähihuoltaja. Rahaton kun en jaksa tapella elareista. Mun elämä ei ole ohi vaikka mut jätettiin.
Mies olen, mutta eihän tämä ole treffipalsta.
Löytyy treffipalstakin. Siellä jo minäkin, kohtalotoveri tosin nainen.
Minkä ikäinen sinä olet? Itse uskon enemmän tuolla irl kohtaamisiin, jos ylipäätään missään kohtaamisiin. Onko lapset sinulla vain osittain eli aika riittää hyvin treffailuun? Entä oletko jossain ulkonäkökeskeisellä palstalla? Miehelle myös on naista tärkeämpää, että talous on kunnossa jos meinaa treffailla mut ei sinulle ongelma. Onnea treffeillesi ja toivottavasti löydät hyvän kumppanin ja kerto meille muillekin tteffailustasi. Itsestä tuntuisi työläältä treffailla monia ihmisiä, kun ei kirjoitusten perusteella tiedä edes osuuko kemiat kohdilleen.
Enpä nyt allekirjoita sitä, että sinun täytyisi olla yksinäinen. Aina on vaihtoehtoja.
Liity SPR:ään, johonkin keski-ikäisten puulaakisarjaan pelaamaan futista, lentopalloa, vaikka johonkin hemmetin lukupiiriin tai mene työväenopistoon, auta lähellä asuvaa vanhusta, ala tekemään teiniesi kanssa jotain järkevää ja mielekästä.
Saat kavereita ja muuta mietittävää.