ja hyvään parisuhteeseen kun lukee niin kaikki haluaa vain irtoseksiä eikö seksikin ole kivempaa sen kanssa joka oikeasti tykkää sinusta ja haluaa olla kanssasi muutoinkin eli sen kanssa joka haluaa sinut elämäänsä
uskooko täällä kukaan aitoon rakkauteen
minä.luotan.ja.uskon
2491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Lapsikin ottaa ensin ensiaskeleita ennenkuin ryntää juoksuun, jotenka antaisin neuvoksi että pankaa pankaa, kyllä se suhdekin jossain vaiheessa tulee
Itse en edes pystyisi harrastamaan seksiä ilman tunteita, joten kyllä. Mutta kuinka moni nainen arvostaisi miestä, joka ei ole elämässään harrastanut seksiä koska on odottanut sitä oikeaa, sitä rakkautta. Sitten hän huomaakin olevansa kohta 40v ja neitsyt. Veikkaanpa, että aika moni nainen pitää asiaa kummallisena.
No fakta nyt vaan on se, että on aivan helevetin vaikea löytää naista parisuhteeseen enää tässä maailmassa. Seksiä useimmat haluavat pelkästään. Irtoseksiä jne. No minä en sellaiseen sorru. Seksiä vasta parisuhteessa/avioliitossa tai ei koskaan. Maksullisiin en mene. Irtoseksi ei tuo muuta kuin tyhjyyden. Tunteita ja läheisyyttä pitää olla. Maksullisilta sellaista ei saa. Ja naiset pitää tunteellista miestä nössönä. Mielummin nössö kuin panomies.
Siis yksin mennään hautaan asti, koska tunteet ja rakkaus ovat aika hyvin kuolleet tästä maailmasta. Mun kokemukseni on tämä.
Jos et ole koskaan seksiä harrastanut, niin mistä tiedät nuoasiat niinvarmaksi sanoa
En sanonu itse olevani täysin kokematon. Yhden naisen kanssa lyhyt suhde takana ja tajusin että ilman tunteita seksi ei tunnu miltään. Kiitos ei.
Minä uskon rakkauteen. Oikeastaan nyt yhden naisen suhteen haaveilen rakkaudesta ja olen onnessani niissä haaveissa. Intohimoisesti haluan tavata uudelleen tämän naisen ja katsoa häntä silmiin. Jotenkin tuntuu siltä, että seksi on erilaista, kun ollaan sillä tasolla, että tuijotellaan silmiin ja etsitään jotain syvempää toisen silmistä. :)
En ole kiinnostunut irtoseksistä mutten usko rakkauteen...tai se on kiintymystä wikipedian mukaan ja noh, voihan sitä kiintyä moneen asiaan, kuten nettipornoon tai ihanaan kotiin tai herkullisiin ruokiin.
Rakastumiseen uskon koska se on tieteellisesti todistettu että on kuin huumetta. Ihmisen elintoiminnot muuttuu rakastuneena ym. Mutta se kestää vain keskimäärin 1,5v ja sen jälkeen kyse kiintymyksestä...jos sitä siis on.
Palsta saa ajattelemaan ihmisten motiiveja parisuhteen muodostamiseen ja olenkin aika varma ettei ytm isäpuoleni olisi edes vilkaissut äitiäni jollei äidilläni olisi ollut huomattavat määrät rahaa ja tuloja. He elivät ja rakastivat kovasti toisiaan joskin motiivi rakastaa eli kiintyä oli siinäkin tapauksessa ala-arvoinen. Isäpuoleni esim ääneen haaveili ottavansa ikäiseni tytön kun olin lukiossa, noh...sillonhan hän olisi menettänyt vapauden ja leveän elämäntyylin ja eihän se sovi kuvioihin.
Kaikki eivät saa kaikkea, mutta ei toi isäpuolesi huoraaminenkään ole fiksua.
Uskon suhteeseen enkä ole irtoseksin perässä koskaan juossut. Kaksi suhdetta ollut ja toinen kestänyt 10 vuotta
Täällä siihen ei uskota mut oikeessa maailmassa kyllä.
Taitaa olla näin.
ämmät haluaa vaan statusta ja helppoa elämää, pitää olle muutakin kun se yk haiseva suolenpätkä
Rakkaus on samanlainen satujen ilmiö kuin jumala tai joulupukki. Ihan oma valinta uskoa sellaiseen, mutta ei se noista totta tee. Parisuhteet perustuvat lähinnä varallisuuteen, statukseen ja ulkonäköön. Mukavuudenhaluun ja siihen, kuinka paljon toisesta on hyötyä itselle eri asioissa.
Kerrankin joku puhuu totta.
Tykkäämiseen parisuhteet enemmän perustuvat. Seksuaalinen vetovoima ja varallisuus ovat vain taustatekijöitä.
En usko semmoista löytyvän mutta toisaalta taas kovasti haluan uskoa että löytyisi.
TAHDOIN sellaisen.
EN USKO enää.
Täällä on varmaan normaalia suurempi kyynisyyskeskittymä, koska ihmiset ovat sinkkuja, eli sitä omaa rakasta ei ole löytynyt.
Uskon kyllä aitoon rakkauteen, koska sitä on. Mutta se että tuleeko sellaista omalle kohdalle on ihan eri juttu.
Uskon, mutta ongelma olen minä joka en osaa elää sitä konkreettiseksi toiminnaksi. Olen saanut osakseni rakkautta jonka olen tunnistanut todelliseksi mutta itse en ole osannut rakastaa loppujen lopuksi takaisin. Tällöin se olen minä joka ei ole rakkauden mukainen joka ... noh. Olo on hiukan vammainen. Mielummin olisin ollut havaitsematta tuota rakkauden korkeaa tasoa, ignoranttina olisi niin paljon helpompaa kun ei tiedä paremmasta.
Tosin joku joskus sanoi että tosirakkaus on haastava laji ja siksi sitä harrastavatkin niin harvat. Useimmat ihmiset ovat suhteessa ja kutsuvat tarvekauppaansa rakkaudeksi vaikka kysymyksessä on oikeastaan vain molempia hyödyttävä yhteistyömuoto jolla on toki rakkaudellisia teemoja.
Mielestäni kirjoitit tärkeät sanat: osata rakastaa toista.
Minusta tuntuu, että koska olet tämän oivaltanut, kohtaat vielä suuren rakkauden.
Noin olen ajatellut itsekin hyvinkin nuorena.
Silloin ei ole mitään tarvetta katsella sivuille ja tuhlata energiaa muihin, enää etsiä.
Se että on tilanteen tasalla ei tarkoita että asiat menevät kuitenkaan hyvin. Olen myös huomannut tämän aikapäiviä sitten: Voit olla oikeassa, voit olla kelpaava, voit toimia rakentavasti ja silti mikään ei suju. Noilla ominaisuuksilla kuitenkaan ei taata mitään, niillä vain saa paremmat chanssit.
Elämä on katastrofialuetta ja vaikka ihmisen oma toiminta edesauttaakin jossain määrin hänen selviytymistodennäköisyyttään - on silti kyseessä arpapeli. Todellinen perimmäinen taito onkin olla katkeroitumatta jos niin käy. Se on ainoa mitä toivon itselleni; että olisin onnellinen kävi niin tai noin.
"Tosin joku joskus sanoi että tosirakkaus on haastava laji ja siksi sitä harrastavatkin niin harvat. Useimmat ihmiset ovat suhteessa ja kutsuvat tarvekauppaansa rakkaudeksi vaikka kysymyksessä on oikeastaan vain molempia hyödyttävä yhteistyömuoto jolla on toki rakkaudellisia teemoja."
"Silloin ei ole mitään tarvetta katsella sivuille ja tuhlata energiaa muihin, enää etsiä."
Nämä ovat ihan omia ajatuksiani.. Valitettavasti harvojen Iloa, mutta Onneksi edes Joidenkin.. ;P
Hmm. Minä uskon, parisuhteeseen, jossa osapuolet kunnioittavat toisiaan ja ovat kiintyneitä toisiinsa ja haluavat jakaa loppuelämänsä toistensa kanssa.
En kuitenkaan usko, palavaan rakkauteen kymmeniä vuosia. Omalta osaltani tiedän, että minun tulee tekemään myös mieli vierasta parisuhteen aikana.
Seksi ei ylensä ole parhaimmillaan yhden illan seksissä, koska silloin ei tunne toista kunnolla ja on suorituspaineita. Toisaalta myös pitkässä parisuhteessa seksi alkaa arkipäiväistyä.
Parasta seksi lienee ensimmäisen ½-1 vuoden aikana parisuhteessa.
Minä odotan innolla aikaa, jolloin halut eivät enää hallitse ja voin keskittyä kalastamiseen.
Tietysti? Tyhmä kysymys. En usko et ne oikeesti edes haluis mitään irtoseksiä koska se on täysin hyödytöntä ajanhukkaa.