Tuska irti

Eroaminen oli kivulias prosessi, vaikka yhdessä oleminenkin oli raskasta ja vei enemmän energiaa kuin antoi. Olin alussa lamaantunut, itkuinen ja sisäisesti ihan romuna.

Vain muutama päivä eron jälkeen minulle soitti sattumalta yksi vanha työkontakti ja kysyi voisimmeko tavata. Hän oli eronnut muutamaa kuukauta aiemmin. Kävimme ulkona ja oli kiva kun yhden illan ajatteli muutakin kuin eropettymystä. Sen jälkeen tapailimme n. Kerran viikossa tai parin viikon välein. Emme juurikaan soitelleet. Kumpikin kai työsti lähinnä eroaan irrottautuen välillä suruprosessista.

Muutaman kuukauden kuluttua tilanne muuttui. Surun särmät hioituivat, tapailu muuttui seurusteluksi ja aiempi pettymys väistyi rakkauden tunteiden taakse.

Yhdessä ollessa keskityimme mukavaan yhdessä oloon, erojamme tai aiempia puolisoitamme emme preparoineet ja minusta se oli hyvä. Mutta kyllä erosta selviäminen oli aika kova prosessi.

Työstän kovasti eroa ja elämä tuntuu synkältä. Suhde oli huono heti ensimetreiltä,
mutta sinisimäisenä en antanut sen vaikuttaa. Joustin paljon suhteemme aikana ja toinen ei koskaan joustanut. Teki aina oman pää mukaan.
Suhde oli huono, vaikka eroa en halunnut.
Joku siinä piti niin kiinni.
Vaikka en osaakaan sanoa miten selviän ja löydänkö enää ketään. Aika näyttää..

Aivan huikean paljon paremmin olen pystynyt eron jälkeen jatkamaan elämää. Huono suhde kuluttaa tajuttomasti energiaa. Nykyinen mies tuli kuvioihin vuosi eron jälkeen.