Tulen kävellen kotiin töistä ja kohtaan samat tiskit jotka illalla jäivät tiskipöydälle koneen jäädessä pyörimään.
Avaan jääkaapin oven, jossa ei ole maitoa vaikka auto on ollut tyttöystävällä ja talouskassassa on satanen rahaa.
Avokki huikkaa tietokoneelta ,että hakisinko lapsen hoidosta kun hänellä on joku opiskelujuttu kesken niinkuin on ollut viimeiset toistakymnentä vuotta.
Pöydällä on Kelan kirje jossa perätään selvitystä vähäisiin opintosuorituksiin tukien takaisinperinnän uhalla.
Mieleen juolahtaa taas kerran mitä vittua sinä olet tehnyt koko päivän?
Ajan päiväkodin kautta kauppaan ja teen ruokaa ,joka on pienestä budjetistä johtuen koko perheestä pahaa koska raha ei riitä esim kanaan.
Illalla puoliso ilmoittaa lähtevänsä harrastuksiinsa ja minä jään hoitamaan lapsia.
Olen aamuöisestä töihin heräämisestä aivan naatti ja torkahdan sohvalle kunnes herään pienemmän huutoon ja yhytän isomman potkimasta pienempää veljeään päähän tämä maatessa maassa.
Uhkaan suurempaa poikaa soitolla soskuun ja huostaanotolla jos tämä vitun pelleily ei lopu.
Lasten äiti saapuu aikanaan harrastuksistaan jolle vanhempi poika rientää kertomaan isän olleen hänelle ilkeä ja minä saan kasvatusvinkkejä miten lasten perään pitäisi olla katsomassa joka hetki ja viedä heidät vaikka ulos.
Rouva haukottelee siihen malliin ,että nuorimmaisen iltatoimet jäävät taas minulle.
Minua vituttaa nukkumaan mennessä niin paljon etten edes viitsi tiedustella halukkuutta seksiin koska se vaatisi minimissään kuun hakemisen taivaalta.
Nappaan unilääkkeen ja vaikutusta odotellessani lohdutan itseäni ajatuksella kirjeestä jonka jätän eräänä kauniina päivänä pöydälle lähtiessäni viimeisen kerran näiden kiittämättömien kusipäiden luota muutaman vuoden päästä kun nuorempi poika pärjää omillaan mikäli olen vielä silloin hengissä.
Onko kenenkään muun elämä tällaista?
Avaan jääkaapin oven, jossa ei ole maitoa vaikka auto on ollut tyttöystävällä ja talouskassassa on satanen rahaa.
Avokki huikkaa tietokoneelta ,että hakisinko lapsen hoidosta kun hänellä on joku opiskelujuttu kesken niinkuin on ollut viimeiset toistakymnentä vuotta.
Pöydällä on Kelan kirje jossa perätään selvitystä vähäisiin opintosuorituksiin tukien takaisinperinnän uhalla.
Mieleen juolahtaa taas kerran mitä vittua sinä olet tehnyt koko päivän?
Ajan päiväkodin kautta kauppaan ja teen ruokaa ,joka on pienestä budjetistä johtuen koko perheestä pahaa koska raha ei riitä esim kanaan.
Illalla puoliso ilmoittaa lähtevänsä harrastuksiinsa ja minä jään hoitamaan lapsia.
Olen aamuöisestä töihin heräämisestä aivan naatti ja torkahdan sohvalle kunnes herään pienemmän huutoon ja yhytän isomman potkimasta pienempää veljeään päähän tämä maatessa maassa.
Uhkaan suurempaa poikaa soitolla soskuun ja huostaanotolla jos tämä vitun pelleily ei lopu.
Lasten äiti saapuu aikanaan harrastuksistaan jolle vanhempi poika rientää kertomaan isän olleen hänelle ilkeä ja minä saan kasvatusvinkkejä miten lasten perään pitäisi olla katsomassa joka hetki ja viedä heidät vaikka ulos.
Rouva haukottelee siihen malliin ,että nuorimmaisen iltatoimet jäävät taas minulle.
Minua vituttaa nukkumaan mennessä niin paljon etten edes viitsi tiedustella halukkuutta seksiin koska se vaatisi minimissään kuun hakemisen taivaalta.
Nappaan unilääkkeen ja vaikutusta odotellessani lohdutan itseäni ajatuksella kirjeestä jonka jätän eräänä kauniina päivänä pöydälle lähtiessäni viimeisen kerran näiden kiittämättömien kusipäiden luota muutaman vuoden päästä kun nuorempi poika pärjää omillaan mikäli olen vielä silloin hengissä.
Onko kenenkään muun elämä tällaista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jokainenhan meistä muovaa oman elämän. Toiset, kuten sinä, syytät elämästäsi avokkiasi, joka ei tietenkään ole vastuussa siitä, miten sinä elämäsi rakennat. Moni olisi onnellinen, jos perheessä olisi kaksi tervettä lasta, sinulle he tuntuvat olevan vitutuksen aihe ja rasite. Teet kaiken minkä teet, hammasta purren ja kostonhalua kasvattaen; tämänkin tunnetilan muodostat itse ja päätät itse.
Et ilmeisesti nauti mistään vaan kyttäät, mitä avokkisi tekee ja mitä ei, olisiko suunnan tarkistamisen paikka?
Jos sinulta oltaisiin huijattu suuri määrä rahaa, toteaisitko vain kuinka olit tyhmä ja ansaitsit kohtalosi? Varmasti alkaisit ajamaan omia oikeuksiasi ja hakisit tuomiota siitä mitä sinulle aiheutettiin. Samalla tavalla useita "tyhmiä" ihmisiä huijataan parisuhteisiin täyttämään kumppanin jotakin tiettyä tarvetta antamatta juuri mitään takaisin. Useat ihmiset kuitenkin esittävät muuta mitä oikeasti ovat ja/tai sitten sitovat kumppanin ikuiseen orjuuteen käyttämällä juuri esimerkiksi lapsia.
Molemmissa tapauksissa yritetään saada hyötyä toisen heikkoudesta. Vaikka jälkimmäisessä tapauksessa tappiot ovatkin harvoin mitattavissa, ovat ne silti tappioita. Usein se orjaksi huijattu on nainen, mutta usein myös meitä kilttejä miehiä vedetään höplästä. Kiltit miehet kuitenkin ovat herkkiä, empaattisia, uskollisia ja sinnikkäitä, täydellisiä manipuloinnin ja huijauksen kohteita siis.
Aloittajalle, ihailen sinnikkyyttäsi ja velvollisuudentuntoasi varsinkin lapsiasi kohtaan. Joskus kuitenkin pitää olla itsekäs. Tee kuten kirjoitit loppussa. Ansaitset parempaa jos asiat todella ovat kuten kirjoitit. Älä ole orja ja anna sen lehmän jäädä haukottelemaan siihen sohvalle.
Voi hitto mikä kirjoitus. Taidat olla samanlainen verenimijä kuin tuon aloittajan avokki..
Aloittajalle sanon, että pistä se avokkis ruotuun. Jos ei suostu, niin otat ja jätät.
Olet ymmärrettävästi väsynyt. Asioista olisi hyvä vaimokkeen kanssa ihan suoraan puhua, ihan niiden oikeilla nimillä.
En meinannut kommentoida viestiäsi, mutta se miten lapsistasi puhuit, tuntui pahalta. Eivät he ole syyllistyneet mihinkään, he ovat lapsia, eivät "kiittämättömiä kusipäitä". Eiväthe ymmärrä olevansa kiitollisuuden velassa. He eivät vielä kovin rationaalisesti kykene ajattelemaan, he varmasti tulevat vielä suuresti rikastuttamaan elämääsi.
Sinunkin tilanteesi kävi sääliksi, mutta en osaa ajatella mitään muuta hoitokeinoa, kuin toisen osapuolen kanssa puhumisen.
Tuo juttu, että avokkisi käyttää lasta ponnahduslautana sinun alistamiseen osoittaa hänen olevan itsekäs ja kyvytön tasapuoliseen käytökseen.
Näissä tilanteissa sinun tulisi viedä aina vaimo pois lasten silmistä, vaikka pihalle ja sanoa hänen tehneen väärin. Puolisoiden tulee pitää yhtä lasten hoidossa, eikä ruveta lasten edessä kinaamaan kuinka olisi tullut toimia.
Oikea käytös tuossa olisi ollut perätä lapselta mistä syystä hänelle oli sanottu ilkeästi. Pyytää lapsi myöntämään mitä on tehnyt koska oli tapahtunut tälläista. Tuossahan äiti teki juuri karmean kasvatusvirheen; hän opetti lapselleen, että aina voi tehdä rauhassa väärin kunhan syyttää samaan aikaan jotakuta muuta.
Vanhempien tulee aina selvittää välejään tai erimielisyyksiään silloin kun lapset ei ole kuulemassa. Kun on sovittu yhteiset pelisäännöt niissä pysytään vaikka juuri sillä hetkellä asia ei miellyttäisikään.
Tuskin muuta ratkaisua kuin monoa jossain vaiheessa kun lapset pärjää paremmin. Minulla sama tilanne.
Tosin kerroin semmoisen tulos tai ulos-homman eli opinnot piti saada päätökseen ja omia laskuja maksuun. Erouhkailut ja muu alkoi heti, mutta sitten alkoikin myös opinnot olemaan loppusuoralla ja rahaa löytyi. Onhan tämä silti kuin jotain saakutin säkkiä yrittäisi potkia eteenpäin että ala nyt tekemään jotain, luonnekysymys ja toista ei voi muuttaa.
Tähän sopii lause: olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi.
Kehottaisin kuitenkin ennen avioeroa keskustelemaan vaimosi kanssa vakavasti asiasta.
Eihän ne ole naimisissa.
Teepä näin.
Vie lapset yökylään jomman kumman sukulaisille tms. viikonlopuksi.
Kun tulet lastenvientireissulta kotiin ja avokkisi istuu yhä tietokoneella, siirrät avokkisi nätisti pois koneelta ja sanot, että mene kulta vaikka nyt harrastuksiisi.
Sitten ei muuta kuin excelin laadintaan ja järjestystä elämään. Taulukon avulla pystytte hallitsemaan ajankäyttöänne. Listaat taulukkoon jokaikisen kotityön, lasten hoitoon liittyvän asian, opiskeluun, harrastuksiin menevät ajat jne jne mitä tarvitaan. Ja ei muuta kuin tulostamaan päiväkohtaista listaa jääkaapin oveen.
Jos jommalla kummalla jää homma hoitamatta, käytte joka ilta keskustelun siitä kumpi sen tekee seuraavana päivänä sen päivän töiden lisäksi.
Jaksotat pyykinpesut 2-3 päivän välein tehtäviksi, ruokaa laitetaan joka päivä, mutta esim. kaupassa ei tarvitse käydä 4 henkisen perheen kuin 2-3 krt viikossa. Ja kauppaankin mennään ostoslistan kanssa, niin tulee kaikki tuotua kerralla.
Varaat avokille vaikkapa 3-4h jokaisesta arkiillasta opiskeluun , se tekee kuitenkin 15-20h tehokasta aikaa tehdä lopputyötä. Sinä aikana sinä leikit lasten kanssa, annat iltapalan, luet iltasadun ja pistät kersat nukkumaan. Kersat on umpiunessa klo 21.
Ja sitten kun kello tulee 21.00, ei muuta kun avokin tietsikka kiinni, telkkari kiinni ja sänkyyn, siitä alkaa teidän yhteinen aikanne. Ei älykännykkää, ei somea, eikä muitakaan haittatekijöitä. Tätä jatkatte, sanotaan nyt ainakin puoli vuotta.
Taatusti on kotityöt tehty ja avokin koulu saatettu päätökseen ja lapsetkin kiittävät.
Eipä enää kumpikaan istu telkkarin tai tietsikan ääressä, vaan keskitytte oleelliseen, lapsiin ja parisuhteeseen.
Ai niin unohdin tärkeimmän, lapset otetaan pois päiväkodista!
Jos avokin opiskelu ei edisty, niin hän ehtii hyvin hoitamaan lapsia kotonakin. Säästyy rahaa monta sataa euroa kuukaudessa. Piste.
En kertonut ihan koko totuutta enkä kerro etten paljastu ennen aikojaan.
Puhumista on koetettu mutta se on turhaa ja on seikkoja miksi lapset pitää pitää päiväkodissa vaikkei olisi varaakaan.
Lasten suhteen tulen kantamaan vastuuni kaksi viikkoa kuusta loppuajan kuuluessa kohtuuden nimissä heidän äidilleen
On käyty vaikka mitkä terapiat mutta muutos kestää maksimissaan pari viikkoa ja koko paska kaatuu taas minun niskaani
Toisaalta en odottanutkaan ihmisten ymmärtävän jotka eivät ole uhranneet perhe-elämän alttarille kaikkea alkaen omista ystävyyssuhteista saamatta tilalle yhtään mitään.
Viimeinen niitti oli uuden ja haastavamman työpaikan menetys johon olisi tarvittu kurssitusta mutta jolle jouduin sanomaan ei kun toinen osapuoli ei saa opiskeltua lasten pyöriessä jaloissa.
Mutta tsemppaan itseäni sillä kirjeellä vielä muutaman vuoden .
Päätös on sinun, myös tuon työpaikan vastaanotto tai se, että sen menetit, on sinun päätöksesi. Kallistun vahvasti siihen suuntaan, että olet sitä ihmistyyppiä, joille omat ongelmat ja esim. menestymättömyys, ovat toisten vika kun taas jos joku asia onnistuu, se on omaa ansiota.
Lapset ovat kummankin vastuulla 24/7 18 vuotta. Ei sitä voi samassa taloudessa tollasta jakaa puoliksi.
Lähde itse kavereidesi luokse ja tee mitä haluat tehdä, sano vaimollesi, että hoitaa lapset sillä välin. Yksinkertaisesti ovi auki ja perässä kiinni. Sama ton kurssin kanssa, sanot että menet piste.
Miesystävä just käyttäisi aikansa tietokoneella, jos olsi mahdollista
Kotona kun pidemmän päälle oli. Ei tehnyt mitään. Kiva siinä sit kotiin tulla töistä, kun pitää alkaa siivoon toisen sotkut ja kaikki syömiset jätetty pöydälle moneksi tunniksi maidosta puhumattakaan. Olsi edes heipat sanonu, mutta röhnöttää tietokoneella. Kiva olsi edes kahvit laittaa toiselle tippuun.
Suuremmalta osin elättänyt molemmat ja toinen jättää tekemättä mitään kotihommia. Jos pyytää jonkun tekeen niin sitä ei tehdä. Edes kauppaan ei päästä. Toisen huomioiminen on myös arjessa tärkeetä eikä vain se mut itselle on tärkeetä. Pitää myös huomioida se mitkä olsi sille toiselle tärkeetä.
Sinä vastaat itse omista valinnoistasi, älä syyllistä niillä parisuhteen toista osapuolta.
Minä olen parhaillaankin mielialalääkityksellä itseeni kohdistuneen väkivallan teon takia, enkä ole vuosiin kyennyt kantamaan vastuuta kaikesta siitä mitä mieheni halusi minun tekevän. Yritin päästä eroon lääkkeistä, mutta jatkuva moittiminen veti aina maton alta.
Ei koskaan kiitosta, aina vain moitetta, jaksoin aikana ja sitten käskin miehen muuttamaan pois asunnostani. Nyt olen asunut jo vuoden yksin ja pystyn tekemään paljon enemmän kun kukaan ei ole syyllistämässä minua sairaudestani.