Mitä meinasitte tehdä huomenna?
Mä en meinannut erikoisempia tehdä. Mietin vaan, että jos saan ideoita teiltä, mut osaan kyllä olla tekemättä mitään... :D
Mä en meinannut erikoisempia tehdä. Mietin vaan, että jos saan ideoita teiltä, mut osaan kyllä olla tekemättä mitään... :D
Vastaukset 136
Vanhimmat
Niinkin tylsä vastaus kuin: menen töihin. Viikon olenkin ollut sieltä pois.
Menen töihin ja sitten teen koulutöitä. Tylsää mutta pakko on pakko.
No töissäpä mäkin parhaillaan. Nyt ei voi nukkuakaan, kun on ihan töitäkin. :D
Samoin töissä ollaan, yökkönä ja ainakin nyt vaikuttaa hiljaiselta. Pasianssia tietokoneella pelaten (ja oppikirjaa lukien ) pitäisi tämä yö kulua... suunnilleen.
Ei yhtään flunssaista tai kuumeista ihmistä osastolla ja kierron tein juuri... tarkastaen ett kaikki on OK.
Huominen aamupäivä ainakin menee nukkuen ja iltapäivällä mulla on kuntoutus ohjelmia toisessa palvelutalossa 3kpl. Hiukan kiireeksi vetää nämä työt välillä.
Nyt mulla on Emo mukanani täällä, tuossa intervalli huoneessa nukkuu ja saa jäädä suoraan koko päiväksi tänne hoitoon.
Ruokasalin ikkunoihin voisin oikeastaan maalata muutaman jouluaiheisen kuvan: Tontuja ja PetteriPunakuononkin ja Joulupukin reen! Ehkä...kynttilöitä ja kuusen oksia, ... kimaltelevia hankia tai käpyjä, enkeleitä.
Pitää varmaan suunnitella ensin hieman mitä tuherran lasille, poistaminen kun on työlästä jos haluan tehdä muutoksia...
Mä olen monen hoitajan kanssa täällä turissut yöllä aikaisemminkin. Eri osastoilla ja eri nimillä vaan. :)
Ja oma nainenkin on hoitaja, että sinäänsä tuttu laji tuo.
Mulla taas ei oo töitä tiedossa muutamaan tuntiin. Ois kyllä kiva turista tässä samalla vaikka mistä. :)
Sorry, mulle ilmeni muuta puuhaa ja unohdin kokonaan turina tuokiot.
Mutt onpahan mulla tullut tehtyä aivan tähdellistä työtä keskellä yötä, eikä tarvinnut delegoida sitä päivävuorolaisille.
Tuli myös tehtyä tiistain ns.apteekkilista puuttuvista lääkkeistä, joku toinen vaan saa sen tilata ja nyt myös hakea apteekista.
Aamukahvit on tippumassa ja voileivät tehtynä aamupalaverille, muutama hoitaja ja kokki ovat jo tulleet. Mulla on n. ½h vielä työaikaa... heti raporttini jälkeen livistän suihkuun ja nukkumaan, sillä iltapäivällä mun työni jatkuvat taas.
Noi hoitsun vuorot on ihan sairaita... Ensin yötä sit iltaa tai iltaa ja sit aamua... Ei hitto oo ihmismäistä touhua. Ja lakkoilukin on kettumaista tuolla alalla... Tuo ei ole ainakaan tasa-arvoista, kun kuitenkin naisvaltainen ala. Pitäis saada oikeestaan joku kansalaisaloite tuohon, että sitä lähtis vetämään muut ihmiset kuin hoitajat, tai hoidettavat. :/
No mulla vika yö tänään alkoi ja sit äkkiä aamulla naisen luo eri kaupunkiin. :)
Tuota,tuota... mulla kun ei ollut ketään vapaana/varalla tekemään "paikko yö" eli tuuraria yllättäen sairauslomalle jääneelle yökölle.
Olen itse yrittäjä... joten homma lankesi luonnollisesti mulle itselleni.
Mulla on myös oman erityisalani keikkaa muualla kuin hoivalla, olen fysioterapeutti.
Älä nyt hitsissä lakkoa ala järjesteleen, silloin mä olen jo 24/7 töissä.
Kyllä tänne hoitajan saisin varamiespalvelusta; vieras hoitaja yksin... vieraassa talossa... tuntemattomien potilaiden kanssa, joista iso osa dementikkoja tai liikuntarajoitteisia...ym...mitä en nyt ala edes erittelemään.
EI HYVÄ ratkaisu...kenenkään osalta, en pudota hoidon tasoa niin alas kuin aivan pakosta!
Nukuin aamulla n.4h ja kävin kaupungilla tekemässä sovitut työni ja tulin illalliselle ruokalaamme.
Puhuin Emon (äitini) kanssa ja kävin nukkumassa hieman yläkerrassa vielä lisää.
Emo on ollut tällä osastolla nyt koko ajan hoidossa ja ymmärtää nämä erikoisjärjestelyt. Tosiasiassa tiedän sen vasta parin päivän sisällä... miten nämä on vaikuttaneet hänen psyykkeeseensä. (yö uniinsa, esiintyykö levottomuutta öisin)
Toinen ja viimeinen yö mulla menossa nyt, kaikki muut nukkuu paitsi yks ukoista; joka lukee vielä kirjaa. Laitoin tietokoneen myös valvomaan; liikettä ja ääniä muutamista huoneista... varmuudeksi.
Piirustus tarvikkeet ovat mukanani ja teen luonnoksia jouluaiheisista kuvista.
Niistä voidaan sitten valita muutamia ikonoihin sopivia... jotka maalaan niihin.
Turistaan...jos ehditään, mutt työt on ensisijalla aina. Ainakin yökkönä ollessani!
No mikä ettei, tosin mä saatan päästä nukkumaan. Mulla on sellainen homma täällä, että kunhan saan vaan hommat tehtyä ja kurinoita ei kuulu, niin ketään ei haittaa, vaikka nukutaan. :D Ja mitäpä sitä, jos ei oo mitään hommaa, valvomaankaan väkisin. Kuitenkin onhan se vähän sellaista työpaikan koiranunta kuitenkin...
Mutta ei täs vielä ees malta. Heräsin vasta 19:30 kun menin nukkuu 12;sta... Ja nyt on liikaa virtaa unille.
No ei lakkoa voikaan hoitsuille järjestää, vaan joku yleisadressi. On se v...un tyhmää, että hoitajia on kortistossa ja sit tarviis väkee, mut ei oo rahaa...no eipä sitä ookaan valtiolla ja kunnilla, kun maksavat niille työttömillekin palkkaa!!! Ihan jonninjoutavaa p...aa sanon minä... Suututtaa ihan, mutta turhaapa tässä tärisee, kun ei se mitään auta...
Työttömiä sairaanhoitajia on suhteellisen vähän... kun ovat vaihtaneet ammattia, juuri tämän ammatin epäsäännöllisen työajan ja arvostuksen puutteen vuoksi.
Tällä lähinnä tarkoitan jo vanhempia hoitureita, ovat kyllästyneet arvosteluun ja työmäärään, työn laatuun ym.
Kaksi mun hyvin tuntemaani ammattilaista ovat siirtyneet myyjiksi... toinen myy hedelmiä torilla ja toinen elintarvikkeita KauppaHallissa, molemmilla päivätyö ja illat vapaat puolisonsa/perheensä kanssa vietettäviksi.
Pyhät ovat aina vapaat ja kesälomansa saavat melkein itse päättää, kun ajoissa ilmoittavat haluamansa ajankohdan. Palkassa hieman häviävät, muut edut kyllä kompensoivat rahan, ja vastuu myyjänä on aivan toista luokkaa kuin hoitotyössä!
Kas kun olen käynyt kosiskelemassa heitä tänne... eivät vapauttaan vaihda enää.
Nuoria on hoitajissakin työttöminä... mutt kaikkia ei edes kiinnosta työ vanhusten parissa, kun tämä ei aina ole edes sairaalan osastotyöhön verrattavissa olevaa.
Tämä on yksilövastuista työtä ja rankkaa sellaista, siksi maksan hieman paremmin kuin kunnallinen puoli.
Menen tarkistaan yhden jutun nyt...
Joo. Siis tuosta hoitajan työstä on hävinnyt työn mielekkyys ja se, että se on oikeasti kutsumustyö. Minä arvostan suuresti oikeita sairaanhoitajia, mutta toisaalta myös ymmärrän niitä, keltä moti nollissa. Vaikka tiedän naiseni kertomana, että on sielläkin niitä, jotka tulevat viettämään sen työajan siellä työpaikalla ja sit kiireellä kotiin ja palkasta vaan huolehditaan.
No itse hoitelen sellaista hommaa, missä raha liikkuu...siis ei kirjaimellisesti, mutta muuten. Mä saan hyvän palkan, mutta työajat on perseestä. Kyllä tää markkinavoimasysteemi on tälläsessä ns. tuottamattomassa työssä ihan perseestä.
Mutta mäpä koin tänä aamuna muuten sellaisen kokemuksen että en ole ikinä sellaista uskonut edes olevan.
Me touhuttiin naiseni kanssa makkarissa aika intohimoisesti ja täynnä rakkautta. Oltiin saatu selvitettyä sellainen monimutkainen asia väliltämme ja kun hän oli h-hetkessä, hän aukaisi silmät ja katsoi minun silmiin. Olin saada slaagin. Hän katsoi suoraan minun sieluun niin että aluksi säikähdin. Homma jäi siihen siltä osin ja multa vaan pääs itku onnesta... Selitin mitä näin ja hän oli miettinyt juuri kuten kuvasin hänen silmänsä sanoneen minulle. Sit kohta jatkettiin ja sama toisinpäin...
No voi olla, että olin vaan väsynyt tai siitä herkistynyt, mutta on tää sairaan uskomattoman ihanaa... Vaikka väliin hirvittääkin jotenkin...aika syvälle mennään tässä tunteita... :/
No eipä ollut mitään... asia jonka kävin tarkistamassa... pappa kolisteli kepillään sängyn laitoja, kun kirja oli pudonnut lattialle hänen nukahtaessaan.
Heräsi itse siihen... nousi sängystään ja koitti nostaa kirjaa lattialta, jolloin se oli työntynyt syvemmälle sängyn alle. Ukko piteli sängynlaidasta kiinni ja yritti kepillään onkia sitä kirjaansa lähemmäs itseään, kepin kolistessa laitaa vasten.
Minä kuulin kolinan tietokoneen;välittämänä liiketunnistin hälytti myös valollaan liikkeestä sängyn ulkopuolelta. Silloin mua vietiin...
Mitään vakavaa ei onneksi ollut sattunut, vaikka mulla oli pahat aavistukset kaatumisesta WC käynnillä unen tokkuraisena.
Hänellä on rollaattori, mutt usein käyttää vain yksinkertaisesti/itsepäisesti keppiä.
"touhuttiin naiseni kanssa makkarissa"... sitä sanotaan rakasteluksi ja se on monimuotoista, joskus hellää - toisinaan kiihkeää, intohimoista, pelkkää hyvää mieltä... kaikkea siltä välilltä ja aina sen toisen osapuolen huomioimista!
Sun kokemuksestasi... olet löytänyt sen sielunkumppanisi!
Onnittelut teille, onnellisille!
Mun on käytävä nyt koko kierros ja tehtävä sitten muutama luonnos noiksi jouluaiheiseksi ikkuna maalauksiksi. Joten en vähään aikaan ole juttusilla nyt.
No onneks ei pappa pudonnut. Hyvä sä!
No koitin olla provoomasta sanaa täällä, tuntuu että jotkut trollaajat varmaan etsii hakumoottorilla noita sanoja ja sit intoutuvat mättämään viestiä väliin...ja ilmoitusosio on tukossa... :D
Mutta niinpä tais löytyä joo sielunkumppani, se on aika saakelinmoinen fiilis! Pidin sitä haihatteluna ja "akkojen kotkotuksena" :D No nytpä tiijän.
Mäkin taijan käryytellä syöpäkääryleen ja oikoo ihteni jonnekin, että jaksaa aamulla lähtee autolla ajelee toista sataa kilsaa naisen luo. :)
Kiva rustailla sunkin kaa. :) Jossain varmaan ollaan täällä törmättykin ja kiva ois vaihtaa ajatuksia jatkossakin. :)
Veljen kanssa on ollut nyt muutamana vuonna näihin aikoihin aina sellainen joululaulujen äänittelyprojekti; olemme yrittäneet saada joka jouluksi aina pari-kolme uutta joululaulucoveria purkkiin. Niitä sitten lähetellään "äänijoulukortteina" vanhoille sukulaistädeille (joten sovitukset täytyy tehdä kohdeyleisöä silmällä pitäen: särökitarat ja yleinen tykitys minimissä, herkkyys ja tunnelmointi korostettuna).
Tämän joulun biisit pitäisi huomenna miksata siihen kuntoon, että niitä voi alkaa polttaa levylle (osa tädeistä on sen verran moderneja, että saavat mp3-tiedostot sähköpostistakin auki, mutta kaikki eivät).
Tänä vuonna uutuutena on oikeiden rumpujen hyödyntäminen raidoilla: ei meillä kovin kummoisia äänitysvehkeitä rummuille ole ja soittotaitonikin on aika alkeellista, mutta kummasti se noistakin rajoituksista huolimatta kuulostaa heti paljon elävämmältä kuin syntikan rumpujen kera.
Musiikin teko on yllättävän vaikeaa. Muutama kaveri on kertonut ja mulla ainakin menis hermot. :D
On se kyllä, varsinkin kun tekemässä on enemmän kuin yksi henkilö. Olen tehnyt äänityksiä niin paljon yksin, että minulla on siihen jo aika hyvä rutiini. Soittimesta riippumatta pystyn kuulemaan jo etukäteen pääni sisällä, mitä tahdon soittaa, ja vain alkeellisista äänityslaitteista johtuvat tekniset heikkoudet tai (varsinkin rumpujen kohdalla) osaamattomuus idean siirtämisessä aivoista käsiin voivat aiheuttaa uusintaottojen kierteen.
Veljelläni ei kuitenkaan ole samanlaista äänitysrutiinia, vaan hänen kanssaan pitää aina varautua siihen, että kolme säkeistöä lead-laulua vie ainakin kolme tuntia äänitysaikaa — siis sen jälkeen kun äänitystekniset ongelmat on ratkaistu.
Eikä jälki sittenkään ole lähelläkään ammattitasoa... mutta toisaalta, miksi pitäisikään?
Eikös joku tehnyt jotain musaa silleen, että otti kaikki äänet tietsikalle ja sit laitto ne oikeenlaisiks, niin ihmiskorvaan kuulosti pahalle, kun oli liian täydellistä?
Sellaistahan steriiliä midi-soundia se useimmiten noin tietokoneella tehtynä onkin. Rytmit ovat täydellisen tarkkoja ja paitsi soitinmallinnuksista myös itse soitosta puuttuvat kaikki nyanssit. (Oikeista ihmisistä moiseen ilmaisun tylsyyteen kykenee vain Dream Theater -yhtye.)
Tietysti nykyisin tietokoneillakin varmasti pystytään helposti lisäämään soittoon vähän varianssia, ettei digirumpali lyö tahtia mikrosekunnin tarkasti ja pianomallinnuksessakaan kaikki iskut eivät tule identtisellä voimakkuudella. Ongelma vain on siinä, ettei tietokone pysty itsenäisesti tietämään, missä ja millainen epätarkkuus ja vaihtelu on sitä, joka tuo soitantaan eloa ja groovea, ja mikä puolestaan vain huonoa ja epätarkkaa soittoa.
Ja sitten on tietysti musiikkilajeja, joissa kylmä digitaalisuus on tarkoituksenmukaistakin. Kun tietokoneavusteisen musiikin ei ole tarkoituskaan kuulostaa "oikealta", niin silloin homma toimii.
Joo, no ei oo mun erikoisosaamisalaa toi musiikki. Mutta kuuntelen sitä kyllä aika paljon nykyään. Jotenkin spotifyn avulla musta on tullut musiikin suurkuluttaja jopa. :D
Teen huomenna töitä.
Minäpä en. Tai oikeestaan huijaan...teenhän ja heti eka minuutilta...kun oon nyt parhaillaan töissä! :D
Jopas olet oikea velmu.
No jäähän sitä 6 tuntia tään vuorokauden puolelle... Mut se saa riittää! ;D
Huomenna, ajottuu ajatukset pidemmälle. pelkään etten jaksa järjestää joulua en pysty pysymään päivissä mukana ja katkeroidun.
Olen hapannaama😓
No mitenkäs se Valtis on nyt noin surkeella päällä? :(
On vaan paineita, henkisiä.
Olen monta asiaa jättänyt jo kesken, en tiedä pystynkö saattaa loppuun.
Mites Sulle saatais parempi mieli?.. ;P
Laitas tää Vihatipusen HyvänOlon Veisu Soimaan ja hyppää miehesi kainaloon kuuntelemaan.. =)
https://www.youtube.com/watch?v=MWKnIIUOs4s
Kiroan nyt kun katson A-studioo ja totean kun toimeentulotuki antaa "inhimilliset olot(laskettu)"sen ala puolelle, tulojen ei pidä mennä.
Oon tuhlannut lapsiin rahaa holtittomasti tänä jouluna. Haluan lapsille antaa kaiken mihin vara riittää osamaksuna. Tottakai käynyt erittäin tarkkaan nyhväten missä halvin.
Toiset ostaa talon kun minä joululahjoja😱
Yritän aina ostaa mieleistä.
sinäkin olisit iloinen jos lahjan saisit minulta.
Lapsena isä antoi 100mk joulurahaa ja ostin vain kaikille muille ja teen sitä vieläkin lasken 10€-15€lahjan per naama.
Koen niin paljon pahaa mieltä jos joku jää ilman.
Kun tutustun, lopulta tiedän mitä ne tarvii ja mistä iloa.
En ole lahjapakettiin edes jättänyt nimeäni juurikin siitä syystä kun ei tiedä keltä, kasvattaa joulumieltä.
Minä en yleensäkään lahjoista perusta.. Minulle on paras lahja se, kun kaikilla on hyvä mieli ja olo.. =)
Lapsille se on eri asia.. Varsinkin kun tässä materialistisessa Krääsä kulttuurissa lapset altistetaan KulutusJuhlaan mukaan MedianManipuloinnin&Ystävien kautta.. ;P
Jos maailma olisi toisenlainen, niin vähempikin riittäisi ja osattaisiin arvostaa läheisyyttä ja läsnäoloa yms. enemmän, kuin Materiaa.. ;P
Jos mulle antaisit JouluLahjan, niin paras JouluLahja Mulle olisi se, että Sulla olisi parempi mieli ja olo.. ;P
Sen kun pystyisin toteuttaa se vaatii kaikkien ihmisten huoleton elämä ja onnellisuuden, joten yritän parhaani toteuttaa aika taulu on tiukka😂
Sinä saisit minulta 5vuoden päiväkirjan johon voisit vain painaa myös positiiviset kokemuksesi ja pääsisin myös muistoihisi joita muistella.😍
Tykkäisitkö?
http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/fi/skk/viiden-vuoden-päiväkirja--sininen-p9789512381364--77
Tämmöisen
Kopsaa koko linkki
Materiaali on välttämätöntä joskus, että voimme edes olla yhdessä lähellä mutta niin kaukana.
Muistot on kultaa joiden unohtaminen satuttaa kun aika jättää mutta elämme muistoissa.
Minähän sanoin jo Mun LahjaToiveen.. =)
Käytä tuo raha mieluummin, johonkin teidän perheen yhteiseen juttuun.. ;P
Arvosta Perheesi Läheisyyttä ja Läsnäoloa.. Halikaa ja hellyytelkää toisianne.. =)
Ja muista, että pienissäkin hetkissä on iloa ja onnea.. Ja asiat voisivat aina olla huonomminkin.. ;P
Voisit edes rohkeammin sanoa totuuden lahjasta😥 en pysty saattaa ihmisiä onnelliseksi Jouluun asti jos noin ison harha-askeleen teen. minun ilo on antamisen ilo ja saatan pienestä suurta. Äläkä mielistele miten ihmeessä saisin ihmiset onnelliseksi jos en pysty antamaan sitä, mitä ne oikeasti tarvitsee.
En pysty edes joulupukin saappaita täyttämään.
Saadakseen onnellisuuden pienillä iloilla tarvitsee oikeat työkalut tönästä ne oikeaan suuntaan.
No joo saat oottaa joulu lahjaasi vielä tovin koska, tekemistä piisaa😂 loppujen lopuksi. Eläkä murehdi kyllä minä vielä keksin sen minkä tarvit🤔
Oon taas niin paha suustani, miksi kerran edes synnyin😰 saan vaan kapulan suuhun ja paljon raipan iskuja jos joku oikeasti rankaisi.
Minun lapseni saa paljon läheisyyttä kertoohan ne rakkausviesteillä monin kerroin, sinänsä sääli kun ei tuo ukko roikkumistani kestä ja ottaa syytökseni negatiivisesti.Mun täytyy varmasti taas pitää tovin taukoa.
Lapseni tekee sydämmiä ja joka sauna reissun yhteydessä huuruiseen ovenikkunaan(äiti 💖"nimi"). Toistoja toistojen jälkeen hurmaa kaiken että voi käydän siten kilvaksi kun astuu kehiin naisrintamalle.
Ukkoseni herättää kahvikupin kera ja lausuu "rakkaani tässä sinulle kahvia". Mutta nykyään hänkin on uupunut.
Kyllä me pärjätää. Joskus täytyy riidellä missä se raja menee. Kun tahtoo takaisin äitin viereen nukkumaan.
Sänky on vaan liian pieni.
Mut nyt aion nukkua koska tämä rasittaa valvominen lisää.
Juuh, Pitää muistaa ja yrittää levätä tarpeeksi.. Muuten tulee vain vielä huonompi olo.. ;P
Suu päästelee pahoja sanoja, kun Oleellinen Unohtuu.. Eli ne asiat mitkä ovat Oikeasti Tärkeitä.. Kuin myös välillä silloin, kun ne Tärkeät asiat ovat Unohtuneet siltä toiselta ja Toisen Suusta tulee Pahoja Sanoja Sinulle tämän takia.. ;P
Yrittäkää Pitää niistä Oikeasti Tärkeistä asioista Kiinni kaikin keinoin.. Kaikkea Hyvää Teille.. =)
Pelkään menettäväni paljon, olen niin kiintynyt niin, itken valmiiksi ihan kuin toi kuolisi vaikka ei ole siis mitään mutta kun on niin pienet ympyrät.
Itsensä epävarmuus sattuu ja yritän hyväksyä asiaa valmistaudun, ettei se sattuisi jos oikeasti yllättävää sattuisi.
Oonko tulossa hulluksi😱
"ja yritän hyväksyä asiaa valmistaudun, ettei se sattuisi jos oikeasti yllättävää sattuisi."
Yritäs nyt lopettaa tuollainen.. Tuolla tavalla saat itsellesi vain huonomman olon, ei tuollaisiin asioihin mielestäni kuulu valmistautu Tuolla Tavalla - Vaan sillä tavalla, että Näytät Koko Rakkautesi Nyt Kokonaisuudessaan.. Jos jotain joskus sattuu, niin tiedät, että toinen on tiennyt sinun Tunteesi ja Rakkautesi häntä kohtaan, eikä tule silloin sellaista oloa, että toinen ei ole ollut Sinun Oikeista Tunteistasi Varma ja Tietoinen.. ;P
Rakkaus ja Tunteet pitää näyttää silloin, kuin toinen on vielä siinä vieressä.. Sitten jos/kun ei enää ole, niin silloin se on jo Myöhäistä.. ;P
Minä näytän tunteet vahvasti. Se että se on enemmän pöyhkeämpi, sillä nousee hattuu ja näkyy enemmän härskinä käytöksenä minua kohden.🤔
"Se että se on enemmän pöyhkeämpi, sillä nousee hattuu ja näkyy enemmän härskinä käytöksenä minua kohden"
Tuo on kyllä totta, että moni mies ja nainen on tuollainen, eikä osaa Rakastaa niin kuin jotkut muut.. Harmi, mutta niin totta.. ;P
Jos kumppanilla nousee PissiPäähän ja toinen tulee ItsestäänSelvyydeksi hänelle siitä, kun toinen Rakastaa ja osaa rakastaa Oikein, niin se on paha juttu.. Ymmärrän hyvin Sun tilanteen, mutta en pysty auttamaan.. Ainoa tapa on keskustella asiasta hänen kanssaa, joko yhdessä tai sitten ulkopuolista apua käyttäen, jos on niin PölkkyPää ettei osaa ja pysty asioita tajuamaan KahrenKesken.. ;P
Et voi ainakaan itseäsi syyllistää, kun sinä teet kaiken niin kuin kuuluukin, etkä voi muulla tavalla toimia.. Sun persoona/luonne on sellainen.. ;P
Lueppas alla olevan Linkin PalstaKetju.. Voisi sopia sullekin kuin NenuPäähän.. Voisit oppia ymmärtämään itseäsi paremmin, jos tuntuu siltä, että nuo asiat ovat sinulle tuttuja.. Jos ovat, niin Miehesikin pitäisi oppia ymmärtämään sua paremmin, jos pyydät häntä myös lukemaan näistä asioista ja hän Oikeasti sinusta Välittää ja Sinua Rakastaa.. ;P
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14593998/nelja-lahjaajotka-ansaitsee-erityisherkka-ihminen
en ole erityisherkkä.😂
Minä olen ja aspergerpiirteinen.
Vahva Empaatikko olet ainakin.. ;P
Muistakin naureskella oikein kunnolla.. Se pitää Ilon Rinnassa ja murheetkin helpottaa.. ;D
Illan jatkoa, Sulle.. =)
Se olen, on vaikea naureskella jos tuo pilailee elämällä ja kuolemalla. Joten hymyssä suin on väliin vaikea olla.
Yritän piristää mahdollisemman paljon.
En tiedä yksin oleminen pistää hänet ihan pois tolaltaan yllättäen.
Minä yritän mutta koen epäonnistumista.
Se yksin olo tulee silloin kun se lähtee kauppaan.
Teidän pitäisi pystyä keskustelemaan rakentavasti tunteista jne, mutta jos ette pysty, niin sitten teidän pitäisi mennä keskustelemaan jonnekin, missä on näiden asioiden ammatilaisia, jotka tukevat keskusteluanne ja auttavat teitä..
Jos miehesi ei suostu, eikä halua, niin voit mennä myös itse keskustelemaan huolistasi, murheistasi ja tunteistasi.. Niitä on sellaisia helposti lähestyttäviä paikkoja vaikka kuinka paljon, jotka ovat myös ihan ilmaisia.. Niitä on varmaan Somessakin ja moniin paikkoihin voi myös soittaa, eli puhua puhelimessa, jos ei halua mennä keskustelemaan niiden kanssa kahden kesken..
Niitä on seurakunnilla, kunnilla, järjestöillä ja vaikka millä..
Sun pitäis nyt vaan rohkaistua ottamaan johonkin yhteyttä, jos sulla on kokoajan huono-olo yms..
Voimia Sinulle..
Minähän puhun sinulle🤔
Kyllä me jutellaan jatkuvasti ja rakentavasti mutta kun itselle iskee epävarmuus, iskee toiselle vielä pahempi.
Niin kuin sanoin pitää opetella kestämään jos yllättävää sattuisi että kestän sen.
En pysty muutakaan tekemään.
ei ne sen ammattilaisempia ole parhaiten oikean tyyppinen ihminen voi löytää ratkaisun ja yleensä me olemme ne asiantuntijat.
Jos kestän, ei ole pelkoa eikä silloin epävarmuutta.
Ei se ole kuin kovettamista,eikä päästä tunteita ihon alle kun kyselen hölmöjä,joka tuottaa vaikeuksia kun toinen haluu olla luotettava.
Eikä se ammatiapu vielä luottamista tuonut vaan henkilö itse.
Haluatko määrittää mikä on rakentavaa keskustelua,kun olen kuvitellut tekeväni siten. Selvittely on tietääkseni rakentelua
"Minähän puhun sinulle"
No siksi sanoin, kun minulla ei ole ainakaan just nyt voimia tukea ja auttaa monia henkilöitä, enkä myöskään usko, että asiasi ratkeaa minun avullani, kun muistelisin, että samaa keskustelua ollaan käyty sinun kanssasi jo joskus aikaisemmin, eikä tilanne ole oikeastaan muuttunut mihinkään..
Minä uppoudun ja eläydyn helposti toisten murheisiin ja huoliin, jos en pidä omista rajoistani kiinni ja silloinkin vaikka pidän, niin minusta tuntuu pahalta toisen puolesta ainakin silloin jos toinen ns. HyväPersoona.. Ja moni on käyttänyt sitä hyväkseen ihan oikeassa elämässäkin..
Olen jonkun aikaa opetellut pitämään hieman paremmin rajoistani kiinni.. Pikku hiljaa sen jälkeen, kun SiniSetSilmät aukenivat tähän Vielä karumpaan maailmaan, kuin uskoinkaan..
Eli mun on pakko ihan itseni takia kuulostella itseäni ja pitää joitakin rajoja..
"ei ne sen ammattilaisempia ole"
Ei ole välttämättä sen "ammatilaisempia", mutta tekevät sitä työkseen ja heillä on myös työnantajan puolelta apuja siihen, jos asiat alkavat käymään liian raskaiksi..
"Ei se ole kuin kovettamista"
Tuon voi EHKÄ tehdä, jos ei ole kovin herkkä.. Erikoisherkälle, eikä varsinkaan empaattiselle sellaiselle tuo ohje EI IKINÄ KÄY MISSÄÄN TILANTEESSA.. Koska herkälle lasku tulee maksettavaksi korkojen kera..
Tiedän mistä puhun, koska kun en tiennyt mistään erikoisherkkyyys jutuista, enkä muistakaan, eli en osannut nimetä asioita oikein, enkä tiennyt mikä asia mitäkin oikeastaan kokonaisuudessaan tarkoittaa ja mitä mistäkin oikeasti seuraa, niin olen itse ihan tiedostaen ajatellut, että "minun pitää vain olla kovempi ja kovettaa itseäni vielä lisää".. Ja tämä vieläpä useaan kertaan pidemmän ajan sisällä.. Aina vain ajatteli, että "mun pitää vain vielä pikkuisen kovettaa itseäni"..
Tuonhon ansaan moni erikoisherkkä joutuu, kun ei tiedosta mistä johtuu, kun itselle asiat tuntuvat olevan erillaisia, kuin monelle muulle.. Varsinkin jos on tämän lisäksi vielä vahvasti empaattinen..
Huonoin ohje heille ikinä on.. "Koveta Itseäsi"..
Toivon Teille kaikkea hyvää, mutta mun on vain nyt pakko itseni takia hieman katsoa, kuinka paljon voin ottaa ja millaista ulkopuolista tunne kuormaa itselleni..
Tämä ei siis johdu sinusta, vaan vain minusta..
Välillä voin uppoutua näihinkin juttuihin sinun kanssasi, mutta vain silloin, kun minusta itsestäni siltä tuntuu.. Muista jutuista voidaan rupatella toki aina kun törmäillään..
Hyvää Illan jatkoa Sinulle.. =)
No en ihan kaikkea sinun ja Valtiksen juttuja ole lukenut, mutta sanonpa teille kummallekin yhden tarinan elämästäni.
Ennen kuin erosin, juttelin erään naisen kanssa suomi24 treffien kautta. Kumpikaan ei tiennyt että kuka toinen on, että sinäänsä ihan sama kuin täällä keskustelisi, ainut, että privaatisti, ei tule tälleen kukaan väliin sotkemaan. :D
Olin siis ollut suhteessa, joka oli livennyt siihen, että exäni ei ollut tyytyväinen oikeestaan mihinkään ja minä taas en kuunnellut enää häntä. Hän kiukkusi minulle, kun ei saanut huomiota tarpeeksi ja taas minä en antanut hälle huomiota, kun hän teki elämästäni kurjaa...aikamoinen oravanpyörä. Minä sanoin sit että erotaan ja siitä alkoi halvattu parisuhdeterapiassa ramppaaminen, mutta se oikeastaan oli näin jälkeenpäin ajateltuna fiksu teko, vaikka me sit erottiinkin. Se selventi aikapaljon tuntemuksia kummallekin ja ihan keskustellen päästiin aika hyvin selvyyteen.
Valtis: Ei kukaan tule sua auttamaan ja nostamaan parisuhdettanne paremmaksi täällä, eikä ammattiauttajalla. Ja parisuhteelle voit vaan sinä tehdä itse muuttamalla jotenkin itse itseäsi. Luonnettaan ei voi muuttaa, tai tarpeitaan ei voi jättää pois, tapojaan ja käyttäytymistä voi. Minullakin oli eron jälkeen iso muutos tehtävä itseeni. Se ei sormia napsauttamalla käynyt. Mutta minä itse tein aikoinaan virheen, että en kuunnellut itseäni tarkkaan, tehdessäni elämäni koskevia päätöksiä. Nyt tunnen itseni jo paremmin ja olen ihan toisenlainen mies.
Nuuskis: Sä olet symppis tyyppi. Mä jo huomasin sen, kun kerran mietit munkin murheita. Mulla sattui olemaan synkkä ilta ja koitit keksiä ratkaisua tilanteeseen. Ihan hienoa ja osoittaa, että välität ihmisistä. :)
Mutta muista vaan, että jokainen ihminen vastaa oikeastaan itse omasta elämästään. Tukea voi antaa ja ymmärrystä jakaa, mutta vastuuta ei voi siirtää toiselle, että sinun pitää ymmärtää, että monet vaan haluaa puhua ja päästää tunteet ilmoille. Ei sinun tarvitsekaan niihin mitään ratkaisua keksiä...ehdotellahan voi. Itsekin mielellään kuuntelen muita, mutta enää en ota murheita, vaikka olisi kuinka hätä. Minulle on omat rakkaat niin tärkeitä, että hoidan ensin itseni, sitten heidät. Siinä onkin jo yhdelle ihmiselle. Lisäksi voin täällä rupatella ihmisien kanssa ja se on jo ylitse sen mikä mulle kuuluu. :)
Oot samanlainen kuin minäkin😂 en ole erityisherkkä ,pitää kovettaa itseään ihan vain sen vuoksi ettei tarvi pelätä, olen läheisriippuvainen siltä tuntuu ja ainut ohje oma kovettaminen.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/terveys/tunnista_laheisriippuvuus
Ei se mitään ettei jaksa enhän minäkään jaksa sen vuoksi puran kun juttelu auttaa täytyisi vaan vähemmän sinulle jakaa riesaani. Et sinä saa ottaa kantaakseen vaikka puhunkin mutta ei ukko hoitoon halua (ymmärrän sitä kun luotto on mennyt mtt)ja lopulta minun on kestettävä.
Voi sua. Et ryhtyis tuohon... Siitä ei hyvä heilu. Jälkeenpäin vaan kadut, kun patoat kaiken. Ei se ole mikään sairaus, jos on läheisriippuvainen. Sinun vaan pitää ottaa ohjat käsiisi, se on sun oma elämä. Ja vaikka rakastat lapsiasi paljon, niin kylmä totuus on se lentokonepelastusohje... Ota happimaski ensin itsellesi ja vasta sitten anna se toinen sille rakkaallesi. Siinä on vinha perä. Ja sitä käytin itsekin, kun lapsia mietin erossa. Ja en nyt sano, että sun pitäis erota, mutta sinun pitäisi vaan yksinkertaistaa ja priorisoida elämääsi. Istua miettimään tärkeitä asioita elämässäsi ja sitten alkaa miettimään mitä jätät pois ja mitä tarvitset lisää.
Minä kiitän koko maailmaa, että tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ennen elämä tuntui jopa kamalalta, mutta nyt en haluaisi edes nukkua, kun tämä onkin ihan muuta kuin mitä luulin. Ei tämä ruusuilla tanssimista ole nyttenkään, mutta nyt voin sentään katsoa itseäni peilistä ja hymyillä. Vielä joskus en voinut, saati katsoa itseäni silmiin...
"koitit keksiä ratkaisua tilanteeseen"
Ja Musta oli hienoa nähdä jossain kommentissasi, että olit JonkinNäköisen ratkaisun kehitellytkin.. Ajaahan sitä ihmiset pidempiäkin työmatkoja ympäri vuoden.. Tuli ihan hyvä fiilis, että sait ratkaisuja tehtyä.. =)
"Mutta muista vaan, että jokainen ihminen vastaa oikeastaan itse omasta elämästään. Tukea voi antaa ja ymmärrystä jakaa, mutta vastuuta ei voi siirtää toiselle, että sinun pitää ymmärtää, että monet vaan haluaa puhua ja päästää tunteet ilmoille."
Joskus ja jatkut näin, mutta monet useasti ihan muuta.. Kyllä Mä Nään mitä milloinkin ollaan hakemassa ja tiedostan nyt myös aikaisemmat "hakemisetkin" paremmin, kun SiniSetSilmät on hieman vielä enemmän auennut.. Monet käyttää hyväksi vaikka eivät olisi kauhean huonoja persoonia, jos/kun vaan pystyvät ja oppivat sen millaiset yksilöt ovat "hyviä" hyväksikäytettäviä.. Huonommista persoonista puhumattakaan.. ;P
"Ei sinun tarvitsekaan niihin mitään ratkaisua keksiä...ehdotellahan voi."
Ei tarvitse ei.. Mutta kun luen tiedostamattakin ihmisiä, niin sanattomat sanat kertovat useimmiten ihan muuta.. Kuin myös se jos/kun puhuja huomaa, että nyt ei saakaan sitä, mitä yritti saada, eli sitä mitä oli oikeasti hakemassa.. ;P
Syyllistävää yms. Outouksia alkaa ilmetä, jos ei sanoissa, niin eleissä, ilmeissä ja käytöksessä.. ;D
Yritä muistaa, että vaikka sinä olet joissakin asioissa ehkä hieman sinnepäin, kuin minä, niin monissa asioissa voit olla hyvinkin kaukana minun persoonasta/luonteesta, arvoista ja ajatusmaailmasta ja sitä kautta SamastaTaajuudesta.. Olen löytänyt sinun kommenteistasi ja teksteistäsi paljon eroavaisuuksia verrattuna itseeni.. Kuin myös asioista mitä olet tehnyt tai miten olet käyttäytynyt.. ;P
Moni unohtaa, niin kuin sinäkin useasti, että yhdet ohjeet kelpaavat vain yleensä sellaisille, jotka ovat itsekin ohjeen laatijan kaltaisia.. Mitä lähempänä, niin sitä täydellisemmin, mitä kauempana, sitä vähemmän.. ;P
En minä muuta kuin puran ystävälle kuin sanoinkin olen raskas taakka. Puhuminen auttaa kun saan lämpöä harvemmin kukaan antaa vastauksia ja ammattiauttajat on enemmän riesa kun kuvittelevat tietävän. Niin kuin sanoin ongelmat ratkoo asianomaiset itse kun ovat parhaita asiantuntijoita.
En koe tapaasi oikeana, minä uin aina vasta virtaan ja pidän kiinni mihin uskon ydinperheestä.En näe vihreämpää muiden kanssa vain pelkkää riitelyä koska lapseni on aina etusijalla ja epäluottamusta(koska en tiedä kuka käyttää hyväksi) Parhainta on pysyä tässä suhteessa koska koen turvallisemmaksi ja siihen ihmiseen on tunteet vahvat ja me käytiin jo meidän pariterapialla ja me taas tehtiin niin,että päätettiin olla yhdessä.
Minä en pysty elämään jos en ansennoidu muutokseen koska se on tehtävä ja aina,joku eroaa paremman vuoksi. Ja yritän paljon asennoitua, että minut hylätään jos hylätään. Vaikka tuo sanoo muuta ei pystyisi olemaan kenenkään toisen kanssa.
pelko on vaan tämän muka turha ja silloin turhuudet on pistettävä kuriin ja kovettaa varmuuden vuoksi.
"olen läheisriippuvainen"
Huomasin jo aiemmin, että tätä voisit olla.. Mutta en jaksanut lähteä analysoimaan ja vatvomaan asiaa, koska uskon, että jostain muualta saat paremman avun tähänkin asiaan kuin minulta, koska tämä juttusi tuntuu olevan niin monisyinen jne.. Siksipä siksi neuvoin ottamaan yhteyttä ammattilaisiin, joilla on paremmat mahdollisuudet ja aikaa avata solmuja jne..
Minä en ota kantaa tuohon itsensä kovettamis asiaan yhtään enempää, ehkä toimii joillekin, mutta erityisherkille empaatikoille ei toimi ainakaan ikinä eikä missään tilanteessa.. Siis hieman voi "roolia" pelata lyhyt kestoisissa jutuissa/tilanteissa, jotka eivät ole niin "merkityksellisiä" juttuja/asioita/tilanteita, mutta muissa jutuissa ei, kuten parisuhteet jne.. ;P
Sinäkin muutit suuntaasi ja se on ollut kovettamista. Minä yritän hyväksyä pelkojani, jos sitten niin käy.
Joo. En minä sinua ja sinun tapaasi elellä ja olla arvostelekaan, koitan vaan selostaa, että itse olen huomannut, että on riittävää monelle ihmiselle, että he saavat vaan puhua asioista ja joku kuuntelee. Aluksi minäkin otin itseeni jotenkin sen...kunnes jotenkin huomasin, että pikkuisen itsekkyyttä ja sellaista tervettä järkeä, niin ihmisiä voi kuunnella ja tukea, ilman että siitä tulee oikeastaan mitään isompaa kuormaa itselleen. Sitä tarkoitin sinullekin ehdottaa, vaikka en tiedä haluatko edes sitä?
Ja jokainen on tietenkin oma itsensä, en minä tarkoita että olisitkaan juuri täsmälleen minunlainen, mutta on minuakin käytetty joskus tukikeppinä ja kun taas ollaan jaloillaan kaasutettu pois, mutta tämäkin on otettava niin, että voit tukea ja auttaa ihmisiä pyyteettömästi, mutta muista, että sitä se tarkoittaakin....eivät ole velkaa sinulle mitään... Jotkut ei osaa edes sanaa kiitos.... Mutta elämä on....
Läheisriippuvuus on taakka sellaista itse epäileb ei halua vanhaan muutosta mutta minun pitää hyväksyä että jätetään jos jätetään. Se kuolee jos . .
Itseltäni se on pois mutta lapsien takia pidän ajatuksesta sietää yrittää olla katkeroitumatta se on itsensä kasvattamista.
Itse koen seksuaalisuuteni riippuvuutena mutta koen suoritus paineita jos en ole suoriutunut hyvin.
Jos lapseltakin vaaditaan hyviä tapoja miksei aikuinen siihen kykenisi muutokseen ja saadakseen solmua pois. Enhän minä jätä vaikka se ei enää sattuisi että minut jätetään, jos jätetään kuin nallikalliolle oli tapa sitten, mikä tahansa.
"Sinäkin muutit suuntaasi ja se on ollut kovettamista."
Ei ole, vaan itsensä suojelemista ja rajojen asettamista.. Kovettaminen on Ihan & Aivan EriAsia.. ;P
Et nyt näytä ymmärtävän taas minua.. Johtuu Varmaan TaajuudenPoikkeamista.. ;D
"niin ihmisiä voi kuunnella ja tukea, ilman että siitä tulee oikeastaan mitään isompaa kuormaa itselleen. Sitä tarkoitin sinullekin ehdottaa, vaikka en tiedä haluatko edes sitä?"
Edelleen kyllä minä tämän tiedostan ja näen, koska on Vain tästä kyse ja Koska Ei Ole.. Älä nyt lähde taas SivuPoluille ajelemaan ja väittämään jotain mikä ei pidä paikkaansa.. ;P
Itsensä toistaminen vasta tyhmää puuhaa onkin, sekä asioiden kääntäminen & vääntäminen ihan muuksi, kuin toinen on tarkoittanut ja sanonut.. ;P
No sinulla on tai ei ole tietty mielipide. Olet siis tai et ole jotain mieltä. Asiathan voi olla tai sitten ei ole yksioikoisia. Näetkö mitä kirjoitan...tätä sanotaan jargoniksi kansankielessä. :D
Siis minulle sama sinänsä mitä mieltä olet, itse vaan kirjoitin noin. :)
Ja kun pääsen eroon siitä tunteesta,että se ei ole elämäni loppu jos suhde kaatuu,ja selviydyn ja pystyn rakentamaan sitten yksin jos tarvi vaatii tai elämään yksin.
Pelko yksin olemisesta ei saa olla niin suurta ja lähtee tuollaiset läheisriippuvuudet ja muodostuu terveellinen ympäristö.
Ei vaan ihmiset Useasti yrittävät tahallisesti tai tahattomasti kääntää toisen sanat, teot ja käytöksen omaan Itseensä/Itselleen sopivaksi.. ;P
Kyseessä on tällöin ItsePetos (itsetuntemuksen/ihmistuntemuksen puute/vajaus) ja/tai Itsekkyys.. Eli tahatonta ja/tai tahallista toimintaa.. ;P
No en minä kyllä mielestäni mitenkään sun ajatuksia ole kääntänyt? Tuolla kirjoitit vaan, että et halua ottaa toisten murheita niin taakaksi, että sinun pitää niitä välttää ja että rajaat tavallaan sitä tietoisesti. No minä esitin vaan oman kannan asiasta, en ehdotonta ainoaa oikeaa tapaa...
Ja kukapa tässä oikea ihmistuntija voi olla? En minä ainakaan, enkä sitä aio ollakkaan. Esitän vain omia mielipiteitä ja kuuntelen/luen muitten vastaavia. Itse olen hyväksi jotain kokenut, mutta tietysti joku voi kokea toisen paremmaksi itselleen. Enkä minä siitä tuohdu. Minulle riittää ihan oma elämä elettäväksi hyvin. :)
Kyllä minä selitin asiat juuri niin kuin tarkoitin.. Sinä et jostain syystä halua ottaa niitä asioita Kokonaisuudessaan, niin kuin kirjoitin ja tarkoitin..;P
Tästä alkaa taas muodostua IkiVänkä.. Joten suosittelen lukemaan Vängän alkujuuresta ajatuksella alaspäin.. Ja jos ei LamppuSyty, niin ei kannata jatkaa sen enmpää ainakaan Vänkäämistä.. ;P
Palstan yksi oppi on ollut, että erillaisten kanssa Vänkä käynnistyy erittäin helposti, mutta loppuu erittäin hankalasti, jos ollaan liian erillaisia ja/tai aiemmin mainitut elementit (itsepetos/itsekkyys) toteutuvat enemmän tai vähemmän.. ;P
No mieti asioita oikeasti. Oletko sä sit yksin, jos suhde päättyis? Ja oletko ainut ihminen maailmassa joka on sen tehnyt? Eronnut? Sun pitää selvittää se erokortti, vaikka et eroisikaan. Se ei saa olla mörkö sulle.
Ja sosiaalisen verkoston rakennus kannattaa aloittaa jo nyt, jos se on livenä heikko. Tarvitset oikeita näkyviä ihmisiä ympärillesi, olitpa parisuhteessa tai et. Sekin voi olla osasyy, jos nyt koet olevasi läheisriippuvainen. Sinulla pitää olla muutakin elämää kuin se parisuhde. Sinä jo sillä tukehdutat sen. Sinne ei voi kaataa kaikkea, vaikka se ihana olisikin että voisi kaikki tehdä oman rakkaan kanssa. :)
Joo, ei tarvitse vänkää! Tämä on minusta ihan ok jo! :)
Minä olen omistautunut perheelleni ja ukkoselleni. Luottamus muihin on kadonnut täysin olen kuin erimaailmasta koska en tykkää että annetaan lapsen näyttää keskaria koska ne niin tekee ja kuuluu ikään.
Kyllä pitäisi tapoja opettaa koska se kasvattaa ja toruminen on kasvattamista. Asioihin kuuluu puuttua.
No jalon kuuloista, mutta mietitkö koskaan asiaa niin, että ehkä he haluisivat, että sä ottasit hiukan rennommin?
Minusta sä tappelet nyt jotain tuulimyllyjä vastaan. Sä selkeästi haluat muutakin elämältä kuin tuo mitä sulla nyt on. Mutta sitten sä teet nykyisestä elämästä oikein ansan itsellesi.
Lapset varmasti pitäisi siitä, että sä saisit enemmän aikaa itsellesi ja sitä kautta kasvoillasi näkyisi oikeaa hymyä ja onnellisuutta. Ei se tule naamalle väkisin asioita vääntäen ja jatkuvasti asioista huolehtien. Joskus ne lapset lähtee pesästä ja heille pitää osata antaa vauhtia, että pääsevät elämässään raiteille. Ei siihen lasipallossa turvasssa kaikelta ajattelulla tulla pääsemään. Sitten se vasta kauheudet hyökkääkin kasvoille.
Vanhimaiseni ei erota oikeaa väärästä, joten jos pidät hyvänä että potkii ja haukkuu sun lapsia, miltäs tuntuisi onko se lapsen vika kun heikkous on siinä ettei erota oikeaa väärästä.
Se on muutenkin juuri sosiaalista syistä tuetussa toimminnassa ettei syrjäänny. Minun on pakko pitää kuri koska nuoremmatkin vasta opettelee puheen pottailun kuin muiden kanssa oikein toimimista.
Elä sano että olen tyranni päin vastoin opetan jatkuvasti rajojen pitämistä että toimitaan oikein ja ehkäistää ennen kuin sattuu vakavaa.
Lapsen ei ole oikein oppia kantapään kautta koska minä olen tehnyt niin. Kerkeän menemään rikki ennen kuin tajuan mikä on vikana.
No rajat pitääkin olla lapsilla. En minäkään anna omieni potkia ketään. Enkä anna muittenkaan lasten potkia omiani minun nähden. Menen kyllä väliin.
Mutta miten ne rajat sitten tekee? Ja miten ne osoittaa. Minä olin tuon edellisen suhteen aikana tosi väsynyt ja masentunut. Exä sai minut tuntemaan oloni ja elämäni kurjalle, että en jaksanut aina olla mukava lapsillekkaan...tiuskin ja "läyhäsin" kuten pienempi tyttäreni oli äitilleni sanonut.
Kun sain oman elämäni sitten helpommaksi, kun erottiin, niin siiihen loppui räyhäämiset. Olen jokapäivä vapaampi hengittämään ja vahvempi ottamaan vastaan lapsilta vaikka mitä. Murkkuikäinen poika haukkuu äitiään ja huuta päin naamaa, mutta minulle hän ei ole pahaa sanaa sanonut. Ja jos onkin jotain äkäpäissään tehnyt tai hölmöillyt, niin tulee pyytämään anteeksi. Tyttö myös napsahtaa syliin tai haluaa halin ainakun nähdään.
Ja rajat. Ne minä olen sanonut samalta tasolta suoraan silmiin katsoen. Kysynyt vielä ymmärtävätkö miksi... Niistä on kyselty ja niistä on väitelty, mutta ei niistä ole tarvinnut naama punaisena huutaa, niinkuin exän osoitteessa tunnutaan ikävä kyllä välillä tekevän.
Mutta vielä painotan sinun oman elämän kunnostamista...aloita siitä.
Lapseni ovat kaikki erilaisia
Niin minunkin. :)
Ja niin pitää ollakin. Mutta samat säännöt mulla on kummallekin. :)
Noh kuri minulla erilainen jokaisella koska joutuu painostaa eritavoin toimimaan oikein toisia järjenkäyttö on vielä hakusessa.
Lapset kohtelee vanhempia eritavoi minua on tytöt aina syrjinyt kuin kilpailisi isin kanssa vanhimainen on vasta ymmärtänyt tytöistä ettei kurin pitäminen ole kuin hänen parhaaksi. Joskus se on hänelle vaikeaa.
Se että minä komennan ei ole henkilökohtaista vaan kuri on parhaaksi kun nätisti sanominen ei riitä. Vanhemmat kasvaa eritavoin lapsien rinnalla ja väliin tunteet kuumiaa.
Ukkoseni kokee eriarvoista kun lapsetkaa ylleenä vanhin ei kuuntele ja joskus tilanne on se että satuttaa nuorempia jos olen lähtenyt hänen kannaltaan salaa. Se kostaa nuoremmille ja ei totele ollenkaan, joten nopeasti joudun palaamaan. Se ei normaalisti tee niin ja poikkeavasti ei tottele muita.
Se on arka paikka vielä vaikka hän on jo 9v mutta olen suojellut häntä aina kiusaamiselta.
Minulle tasapuolisuus on aa ja oo. Minun omat vanhemmat on myös sitä painottaneet ja minusta se on tuntunut järkevälle.
On totta, että ei tasapuolisuuteen pääse millään täydellisesti, mutta perhehän on kuten joukkue. Jos toinen saa enemmän kuin toinen tai toinen joutuu tekemään enemmän kuin toinen, ei tule sitä oikeaa joukkuehenkeä ja toverillisuutta.
Meillä nyt on pistävin asia etupenkkipaikka. Siinä esimerkki. Minä katson, että kumpiko on ollut milloinkin, mutta en puutu siihen suoraan. Annan niiden ensin selvittää. Sitten jos toinen jyrää toisen, niin palautan sen oikean järjestyksen. Ja perustelen. Sitten tulee selvyys. Ja ei ole riitaa. Mutta jos suosin toista ja perustelen mielivaltaisesti omilla säännöillä ulkopuolelta, niin katkeruus kostautuu jolloinkin.
Minä olin viimeksi ylpeä kun ne osaa sopia etupenkistä,pistän taakse kummatkin jos ei osaa sopia.
Vanhimmaset ovat tässä koulusta tultua päättämässä. Muistavat vuorotella.
Eihän se ole mukava nähdä että pystyvät sopimaan asian. Kesällä uimaan menossa pidin huolta että pienimmäinenkin(joka jo ymmärsi) sai istua edessä mutta keski paikka takana on yksi suosimista paikoistakin koska meillä on vielä yksi rivi lisää takana ja kukaan ei halua olla siellä muuta kun on pakko.
Joo. Mutta kaikessa pitää olla tasapuolinen. Meillä toinen on nuorempi, niin ei saa tehdä tietysti ihan kaikkea samoja mitä isompi, mutta olen hälle kertonut, että hänen pitää osata sitä ennen tehdä jotain vastuullista paremmin, siivota oma huone, muistaa läksyt jne. niin sitten saa kohta olla yhtäpitkään ulkona kuin vanhempi. Senkin kun selittää lapselle, ja motivoi, niin yllättävän paljon ne hoksaa.
Kerran tappelivat ihan kunnolla. Mä muistan, että sanoin vähän kuuluvammin, että kunhan ootte repineet toisiltanne silmät päästä, niin mä kerron teille kummallekin mistä kumpikin suuttui. Tappelu loppui kuin seinään. Sitten kysyin muutaman asian kummaltakin ja selvitin kummallekin, miksi toinen suuttui. Sit mä sanoin, että jos ette sovi nyt tätä, niin sit meette kumpikin omaan huoneeseen ja kumpi ekana pyytää anteeks, on fiksuin. Sopivat muuten just. :D
Siis Se on mukava nähdä kun sopivat.
minkä ikäiset ne lapset on sinulla?
Tuo on paha merkki. Minä olen yhden kerran lyönyt omaa poikaa, kun ei uskonut, että siskoa ei saa lyödä. Olin tosi väsynyt ja kun olin lyönyt, en unohda sitä ikinä. Poika ei muista enää koko juttua, olen kysynyt sitä häneltä ja pyydellyt anteeksi. Hän on vähän ihmeessään vaan kohauttanut olkaansa, mutta entäpä jos hän olisikin alkanut pelkäämään minua? Entäpä jos hän joskus tarvitsisi jossain apua, eikä uskalla pyytää, koska pelkää minua? Entäpä jos hän vaikka kohta maistaa jossain alkoholia ja ei uskalla tulla kotiin, vaan sammuu ennemmin hankeen?
Kuri on kuri, mutta alistaminen, nöyryyttäminen ja väkivalta ei kuulu siihen.
Poika 13 ja tyttö 10.
Poikani on vaan erilainen se on lahjakas matemaattisesti ja liikunnallisesti lahjakas mutta puhe ei toimi kuin pitäisi ja on vain vaikeasti tulee isänsä kanssa toimeen johtuen ettei ymmärretä toisia.
Dysfasia kuin minullakin mutta luonne on osittain erilainen ja vaikea käsitellä yksi esimerkki on siinä että poika potkasi jonkun pojan pallon pitkälle toinen hermostu ja kun tämä kosti potkasi samoin poikani pallon. Poikani otti leikkinä ja nauroi kun oli hänestä oikeasti kivaa mutta ei ymmärtänyt suuttumusta.
Sillä on vaikeuksia ja minun antava turvallisuus on hänelle tärkeää enkä aina muista ilmoittaa kun menen kauppaan jos sattuu olemaan kotona.
Epäilen saaneen isänsä kasvosokeuden ei sitten millään löydä sukkaa nenän edestään, väliin kerran meni vääriin kärryhin nousi istumaan, ennenkuin tajusi ettei ollut meidän kärryt.
Eli ei reagoi ja erota oikeaa väärästä tunteet on vahvat mutta ei pysty aina ymmärtämään muita kun tunteet ovat hänelle tärkeät kuin hyvinvointini.
Sitten kuitenkin ajattelee vahvasti muiden puolesta kun on oppinut. Esim laittaa oven kiinni kun häiritsee. Herkästi menee hölmöyksiin mukaan mutta kun ymmärtää vakavuuden lopettaa joskus joutuu monesti ohjastaa.
Se on perusluonteelta kiltti mutta alkujaan luullaan tuhmaksi mutta kun tuntee eri asia. Se ajattelee erilailla lahjakkaaksi. Kun painokin minulla ollut haitaksi, joskus se jouksutti minua satuttamalla nuorempia halusi juoksuttaa että laihdun.
Se on väliin ihan höpsö ajattelee isänsä lailla.
Noh minulla lähetään laskennassa samoin. Poika 9v, tyttö 7v,poika 6v, tyttö 3v poika 1v.
Vähän niin kuin porukkaa.😂 ja säpinää.
Isukki ei sitten koskaan ajatellut tekevänsä lapsia ollenkaan mutta joka mukelon halunnut ja on katunut sitäkin joka ekana keskeytettiin. Arvaa vaan oonko ollut kiukkuinen tuosta sanomisesta se olisi jo 12v.ja masennuin pahasti. Koska ajattelin ton yhden persuuksia enemmän kuin omaani ja silloin ei tahtonut.
Minulle tuli muita viestejä paljon. Mä luen sun viestisi heti aamulla ja vastaan. Nyt en ehdi. Pitää nukkua. Mutta vastaan varmasti. :-)
Joo. No on tuossa sakissa jo katsomista. Ja varmasti kasvattamista ihan ilman erikoisluonteitakin, puhumatta että niitäkin on.
Mutta kyllä minusta sinun pitäisi vaan vähän koittaa höllätä. Jollaintavalla saada itsellesi jotain muutakin elämää kuin se muksulauma. Tää rupattelu täällä on varmaan ihan paremman puutteessa ok, mutta tarvitset jonkun harrastuksen, tai hetken välillä jossain uimahallissa yksin tms. Ja mielellään myös joku oikea ihminen siihen kaveriksi. Siitä olis varmasti jeesiä. Ja mielellään jo tuollaisen lauman kanssa, ei eroa kannata todella miettiä, mutta onhan se isäntäkin saatava tajuamaan tilanteesi.
Mutta tiedän kokemuksesta, että suutuspäissään erolla uhkaaminen ei auta. Sillä ei saa kaekustelua ainakaan alkamaan. Itsekin ilmoitin erosta rauhallisesti ja olin valmis perustelemaan asian juurtajaksaen. Tosin mulla se perustelu sit kesti sen 6 kk kun piti vielä ottaa pariterapiaa ja todeta se 60€/kerta :D Mutta joka centin väärti. En tiedä, miten paljon sieltä jäi muita ajatuksia itsestäni? :)
Elä mietin eroa vain silloin kun kuvittelen että valehtelee tai on muuten erittäin epäreilu mutta tuo ukko taas ittensä tappamista.
ongelma on enemmän siinä että ole saanut traumoja sen valheista,luottamusta on rakennettu ja yritetty.
Uudet ystävät on pelko kun pelkää vääriä mutta ja tarvis tyyliin tukihenkilö \treenikaveri,joka menis uimaan kanssa.
Lisäksi ongelmaa on siinä,että koen ettäse on lapsilta pois.
Kun alan näyttää kiinteemmältä ukko ostaa herkkuja paljon kerran loukkaantu kun en syönyt herkkui.
Tuntuu väliin että se sabotoi yritykseni. Pelkää että katoan siltä istumalta.
No teillä oiskin kunnon palaverin paikka. Mies pitäis saada tietämään sun murheet ja toisinpäin. :/
No ukkorukka pitää saada puhumaan ja ymmärtämään asioitten tola. Ehkä siihen kannattaa varata ihan kahdenkeskinen aika. Ja koittaa selvittää niin, että ei koe itseään uhatuksi.
Ja ei se lapsilta pois ole, ne jos saa pirteämmän mutsin joka kerta kun käyt jossain uimassa, niin varmaan ovat sen aikaa enkeleitä. Ja se on oikeesti vaan hyvää.
Se tietää kaiken, ihan kaiken.
Me ollaan 13v oltu ja 7vuotta alusta asti riidelty nyt on 6 vuotta vaan traumoja kumminkin päin. Sen vuoksi riitely laittaa kummatkin alas. Ei se enää valehtele. Riidellään väliin siitä, mikä on valhe kuin mukista joka on valkoinen ja on kuva. Ukko sanoo "ettei ole valkoinen,se on valhe" katso nyt.
Riidellään hölmöistä asioista ja se tekee tuosta inhottavan kun sitä alkaa ahdistaa, joten vetää nerheen nenuun kuin esim. mukista väittää,ettei se ole valkoinen.
Se on stressantunut ja väsynyt. Surkuttelee kun lapset ei tottele sitä ja painostan lapsia tottelemaan.
Me poiketaan minä vien etuutksia ja pidän huolta että saa etuudet takaisin jos tottelee. Ja tottakai muistan kyseenalaistaa mitä ja ketä totellaan.
Ukko taas ei halua mitään viedä etuutta ja sen ääni katoaa lasten äänien sekaan ja kerran sanomisella pitäisi usko(hänen mukaan).se on oikeasti todella raskasta koska lähtee ovesta ja taas pyydän takaisin kaikkien lupausten kera,että lupaan terästäytyä enemmän kun toinen miettii kuolemistaan.
Eunatasialla leikkiminen minulle on niin raakaa noiden kaikkien lisäksi.
Minä hoidan lapset.
joku sanoi minua paha poliisi ja taas se on hyvä poliisi mutta tosi asia on että en ole kuin oikeudenmukainen, en paha vaan hyvä. Vankilaan kumpikin laittaa rikollisen.
Ongelmaa joskus tuotti kun ukko toteaa lapselle:"tuollainen on manipulointia,mitä äiti tekee"kun lastani ohjastin ja suutuin koska tarkoitus ei ole manipuloida vaan tuottaa oikeanlainen tulos.miksi pyytää anteeksi ja mistä aiheutui. Se mitä vie aiheutuu.
Äitin saarna penkki on kidutusta koska kasvatan ja kysyn että on ymmärretty, miten toimia oikein jatkossa ja mitä ei pidä tehdä ja yms.
se mies ei osaa,mutta se osaa lahjakkaasti tulkita tekstiä ja kirjoittaa mutta ei kasvattaa ikätasojen mukaan lapsia mutta se jotain on oppinut.
Se ymmärtää mutta ei ymmärrä mikä epäsopivaa ja on tunnollinen.
En tiedä kai kasvatan ukkoakin tässä sivussa ja odotan enemmän.
Voi nenä... Kuulostat aikalailla mun exältä, ei pahalla. Mutta minäkin koin tosi ahdistavana elää hänen kanssaan. Minullakaan ei ollut oikein elämäniloa. En tietenkään uhannut sentään itsarilla, mutta en niin välittänyt itsestäni.
Mitenkähän mä osaisin sanoa, että sä työnnät tuolleen ukkos luotas, et päinvastoin. Siksi se ei halua jutella mistään.
Kuulostaa niin jotenkin tutulta... :/
sinä et kuullosta ukoltani ollenkaa, ukko selvittää kun sanon sille. Se sanoo minulle itsareista, että se on sen halu purkautua puhumalla joten minun on kuunneltava.
puhun erosta kun koen että haluaa eroon minusta jos olen riesa sille ja olen sanonut sille.
Nyt opettelen että pystyn sietään jos eroaa.
Eli jos kuulostan emännältäs silloin se ei ole paha vaan teille jäi selvittämättömiä. Ymmärsin kuitenkin että te erositte kun et saanut siltä enää. meillä menee päinvastoin ettei anna niin usein kun haluan.
Ehkä ongelma on että sinä luovutit ja se mitä kerroit miten kasvatat kuulostat ihan samoin käyttäytyvän.En tiedä miten sekään puuttuisi. Ja juuri äskön sanoin ukollenikin ,miten kerroin teille ei meillä salaisuuksia ole. Me selvitellään niin se aina on ja joitakin ei pysty selvittää.
Mies valehteli se tietää sen,ymmärtää ja tiedostaa.
Mutta se ei ole enää mutta luottamus syötiin ja yritän parhaani mukaan luottaa.
Ihmettelen kun sanot että meidän ukon kanssa pitää jutella mutta me puhutaan jatkuvasti ja käännellään asioita niin kauan kuin ymmärretään toisia ja ratkaistaan.sillä puhuin hänellekin miksi epäillään ettei puhuta.
Hän kokee enemmän ahdistusta siitä ettei pysty luottaa itseensä ja kokee kuin hänen olisi pakkosuoriutua ekalla kerralla,hänellä on perfetiosti vikaa joten epäonnistuminen vie pohjalle.
Siten miten sanoit kasvattaman tarkoitin ihan itseäni samoin samoten.😂 jotain poikkeuksia voi tulla.
No siis jotain samaa teissä on, mutta ei tietenkään täysin. Minäkin olen erilainen nyt kuin silloin siinä suhteessa. olen nyt parempi mies ja parempi isä.
Ja olisi se exä antanut sitten lopussa, mutta minä en enää halunnut.
Mutta mikä on samanlaista, niin se, että minä en oikein saanut tehtyä suhteessa mitään. Minunkaan ei luotettu ikinä. Minä en päässyt mihinkään ja olin ihan vankilassa. Minua pidettiin ihan nollana suhteessa. Minulle näytettiin ovea ja sanottiin, että ala kalppia. Nukuin olohuoneessa kun kuorsasin ja minun isätaitoja epäiltiin.
Mä nyt en ihan kaikkea ymmärrä kirjoituksestas, mutta minusta jonkinlainen erikielellä puhuminen on teillä se syy, miksi hiertää. Selkeästi sinulla ei ole hyvä olla siinä ja ei miehesikään nauti. Mutta ei siinä välttämättä ole iso sotkukaan, kun ymmärrys puuttuu. Kun vaan kummallakin on halu yrittää parantaa suhdetta, niin sit vaan pyytämään vaikka apua jostain. Täällä ei kovin hyvin saa oikeanlaista apua.
Mutta haluaisin kyllä, että sinäkin saisit nauttia mukavasta parisuhteesta. :)
Minä yritän pyrkiä pistämään eteenpäin että pystyn joskus luottaa mutta se sattuu. Onhan tää aikamoinen vankila olo kummallakin ongelma on ettei toi vaan jaksa vaikka ensin syyttää minua, just tunnusti vaikka laitan sitä liikkeelle liikkumaan.
Ei se käytä lapsia ulkona vaan minä käytän ja vien harrastuksiin jos niitä olisi ja silloin kun on ollut.nyt loppuu taas kohta. Se istuu"raha kirstun päällä " ja määrittelee menemiseni(josta kirosin kun kerran riitelyssä kielsi menemästä tai tosi ikävää tapahtuisi ja lääkärin menot jäi menemättä) enkä ole saanut hoidettua omaa asiaani mutta pojan asian pysty kun soitti itse hänelle ajan.
Minä se en pysty käsittelemään kun toi toinen laittaa noloon tilaan.
katoaa omiin menemiseen, on meillä vaihe ollut kun en päästänyt mihinkään(mutta se vaan meni siltikin)mutta eihän tästä mitään tule, minä taas yritän pysyä poissa kotoa että ei stressaa ja saa tehtyä läksyjää.
Meillä kun alkaa ei lapsiperhe aika olemme omissa töissä se on selvyys kun päästää ees be koulut✌
Meillä tuo 1,5v kiipeilee hurjana ja vaikka vaihdoin tuolit palloiksi nyt kiipeää pallojen kautta pöydälle ja tosi ylpeänä ollut. Väliin tuntuu ongelmat vaan kasaantuu.
Kun kerroin siitä "emännälläs loppui halut". Ukkoseni vaan sanoo että jos loppuu halut, se jyystää siltikin😂
Minä vaan nauran sille ja tuumaan että oot ihan hirveä. Sano vaan ainakin silloin kun jätän alushousut yöllä jalasta se jyystää.
On se kyllä ihan kamalan piruileva vahingoniloinen söpömies 😱
itseäni nolottaa kun nauran sen uhmalle. Ja päättömille mathosanomisille.
Oon sanonut siitä myös että se ei pysty itseään selkeästi ilmaisemaan ja toteaa että johtuu sosialisesta puutteesta lapsuuden ajan, ettei ole sosiaalista elämään, että joutuu harjoittelemaan puhumaan. Kyllä me puhutaan ja selvitellään ja yleensä me olemme ne parhaimmat asiantuntijat ollut mutta ukko taas saa paremman ao testistä kuin minä ja kiroan sitä. Mitä nyt viimeksi teki.
Tämähän on juuri outoa kun minulla on se kielellinen häiriö todettu mutta hällellä on vaan puutetta sosiaalisuudesta
No varmaan on välillä vaikeuksia selvitellä tunteitaan jos on aikaisemmin kumpikin saanut huonoja kokemuksia. Mutta jos kummallakin on tarkoitus elää toisen kanssa, kannattaa etsiä yhteinen kieli.
Mulla on nyt mukava suhde. Voidaan jutella kaikki. Meille ei ole tullut riitoja yhtään. Välillä tietty jompikumpi on tuntenut jotain epämukavaa, mutta rohkeesti voi sanoa, kun kumpikin haluaa, että toisella on hyvä olla.
Minusta tärkeintä on että löytyy yhteinen ymmärrys. Sitten molemmilla halu tehdä toinen onnelliseks. Niillä pääsee pitkälle. Sit vielä suoruus sanoa epäkohdista. Se onkin yllättävän vaikeaa...
Et oikein ymmärrä.
väsymys ei ole liitoksissa ettei välitetä toisista tai ei ymmärretä.
Me ollaan suoria ja rehellisiä. minä aina olen ollut.
Se mitä puhun sinulle, puhun hänellekin.
En salaa mitää ja sen tietää.
Oot ihan hassu.
Se että mies puhuu suppeasti kun olettaa että oon ajatustenlukija joten jää vääräkuva.
Se että tämä väärän kuvan näkyminen on näkynyt myös ulkopuolisille kertoessaan sukulaisille, että ovat syyttäneet näin ollen minua.
Jonka vuoksi puhun usein väärinymmärryksien mahdollisuuksista.me ymmärretään toisia ja hän on sanonut sen minulle. "Kukaan muu ei voi koskaan ymmärtää paremmin kuin sinä"
Hyvä esimerkki on se että tyttö sanoi opettajalle että
- ei herätetty.että tuli sen vuoksi myöhässä.
Olin kertonut että tytölle, päänsäryn takia ei herätetty kun poti yöllä ja ajateltiin jäisi pois sinä päivänä koulusta.
Josta seurasi väärin ymmärrys.😂 lapsi koki vain tärkeäksi syyn kertoa että" ei herätetty."
Samanlaista se on joskus ukon kanssa.eikun pieniä väärin ymmärryksiä.
No kyllä minä siis ymmärsin. Ja minä juuri puhuinkin juuri ymmärryksestä. Sama se on että millä ja miten toiselle osoittaa tunteensa, kunhan toinen ymmärtää ne oikein.
Rakastelu/seksi on hyvä tapa osoittaa toiselle rakkautta ja sitä että välittää. Vaikka toiselle päiväuniajan pyhittäminen, kuulostaa arvostamiselle.... Noin niinkuin esimerkkeinä. :-)
Ja ilmeisesti ukkosi tapa osoittaa seksuaalinen halu sinuun, taas kiihottaa sinua, että sekin kolisee perille. Tätä kaikkee mä tarkoitankin. Lisää vaan rakkautta ja kertokaa siitä toisillenne. :-)
Kyllä ne päiväunet pyhitetty kun aika sallii😂 se ei väsymystä ja uupumusta poista ukko puhuu 2kk lomasta, että uupumus lähtis.
Eihän se kuin vähän suuttu kun en malttanut nukkua ja pälyilin netfliksia. Että kun halusin taas vaan omaa aikaa enkä sitä viitti herättää.Kunnon maratoni ohjelmia, tuhma minä.
Nyt yritän selvittää onko isäni kaupungissa erityisuimakorttia saatavana. Ajattelin ehdottaa jos se lähtisi uimaan kun sille se erityistärkeätä on sydänsairaus,munuaiset ei kestä, diapetes.
Ajattelin jos voisin kustantaa sille sen jos rahat sallii oon vaan niin osamaksuveloissa(kun aattelin noita pikkusia ensin),eikä varmaan rahaakaa. Joten jotain kautta saatava kohtuu hintaan. Tää joulu tekeminen veloittanut tyhjät nyssykät
Vähän niin kuin myöhässä taas tajusin ton että voisin kustantaa.
Eikä tuohon näytä löytyvän jokin 10kerran sarjakortti.
Tai sitten ne pimittää tietoa.
Ja ne on niin henkilökohtaisia asioita että ei oikein onnistu edes ostaa toisen puolesta. Siihen hintaan mihin ikäryhmään kuuluu😱
Mä rupesin juoksemaan. Kyllähän siihenkin vermeet maksaa. Mut sit itse juokseminen ilmaista. Ja välillä voi vaikka reippailla oman kullan kaa rennommin. Tosin mä veikkaan, että kun se pääsee kuntoon, niin kipittää kovemmin. :-D
Uiminen olisi ihanteellisin liikunta muoto koska ei rasita niveliä, eikä riko mitään. Autoin vähän aika sitten vanhempaa naisrouvaa mäkeä ylös kun jo rollaatorin kanssa alkaa käymään sydämen päälle keskellä mäkeä ja joutuu kesken mäkeä levähtäö.Vedin tueten tavallista rollaattoria jossa oli ostoksia. Ja kerralla päästiin ylös.
Rouva koki jo hyvin kiitolliseksi avun harmi kun ei ollut käyntikorttia, antaa soittelee useimmin apuun(jälestäpäin mietin). Ja jäin harmittelee asiaa.aiemmin olin rouvan kanssa keskustellut kun tyttöä hain eskarista edellis vuonna. Kun silloin matkasi alaspäin mäkeä ja ajattelin meneekö mukana jyrkkämäri kannatella raskasta kärryä ja kyselin silloin tarvitseeko apua mutta jarrut oli koneessa ja oli onnessaan kun sai laskea mäkeä.
Olisi ollut mukava useammin auttaa pienissä asioissa.
Tämmöistä pikkuisista avuista tulee hyvä mieli olisinpa voinut auttaa enemmänkin ja aina en osaa olla täysin valmis.
No vanhuksia ois kyllä hyvä auttaa ja sit ihan turista niiden kanssa. Moni niistä on niin yksinäisiä. Itselläkin aina niin kiire joka kohtaan, mutta kohta alkaa pitkät lomat, niin sit voi jäädä turisemaankin, jos sattuu mummo tai papukka jossain kaupassa tarinoille. Ja kun oikeesti noilla on monella ihan fiksut jututkin.
Mulla naapurissa asui vanha mies, jonka kanssa ois ollut kiva turista vanhoista ajoista, mutta aina mulla oli johonkin kiire. Tietty joskus turisin pitkänkin tovin ja sillä oli monta hyvää tarinaa 1930-50 luvulta mun kotikaupungista.
Ja onhan se uiminen siis hyvä harrastus ja on juoksuvöitä yms. Mutta monesti kallista. Kyllähän kävelläkin voi sen isän kanssa. Ja turista. Sekin tekis teille molemmille varmaan hyvää. :)
Noh isä asuu keskellä mettää ja yleensä mettätöissä vaikka eläkkeellä. Eikä se kävely riitä. Ja siellä on jyrkkiä mäkiä ja emme ajele kun liian pitkä matka bensan vuoksi 10 000 askelta tarvii peruskunnon ylläpitämiseksi mutta laihtumiseen enemmän
askeleita ja se on monta tuntii meni kun käveli 14km. ei minun aika riitä vaan kävelyyn ja tehokin mitätön.
Jos saa tuohon puoleen väliin houkuteltua uimahalliin halliin. 20€ maksaa 10krt eläkeläisille. Kengätkin maksaa hunajaa 80€ kengät kävelin puhki. Lähin päikkäreillä ja iltanukkumameno nukkui hyvin alkujaan mutta liian vaativaa koko perheelle. Nyt mahdotonta.
Erikoisuimakortti puolivuotta on noin 65e. Ainakin meillä se ei olisi paha. Mutta en löytänyt niiden kaupungin hintoja ja ehkei siellä ole.
Aika maksaa,se on nähty monesti.
No intoa sulla ei näy puuttuvan, se on hyvä merkki. :)
Luulen että heillä joilla on aikaa voivat kävellä mutta kunto ei riitä juoksemiseen, kyllä sitä on vaikka mitä yrittänyt mutta minäkin pelkään polvien vuoksi.
Sain ne rikki 1.5v sitten vain crosstraynerillä kerkesin 3päivää 30minuuttia ja vain seuraavana päivänä oli kamala kipu polvissa. Kuin olisi kaatunut asfaltilla polvilleen.
Juokseminen lapsien kanssa leikissä tuotti saman kivun.
En saanut fysioterapeutin käyntejä käydä loppuun sain kovat kivut sieltäkin
Yritin kuntosalia ja kävelyä. Pyöräilystäkin varoitettiin(jalka pitää olla oikein) ja ylämäet tuotti kipua polvii kävelyssä ja tämäkin johtuu vain sivistyksen puutteesta että sain itseni rikki. Pitää lähtee rauhallisesti ensin lihaksia kasvattaa.
Se on sitä hoitoa keholle liikkuminen.
.
Ei sitä enää 32v pistetä itseänsä kuntoon noin vaan.
No onhan siinä haasteensa joo, mutta eihän tuo ole ikä eikä mikään. Mulla on jo 38 mittarissa ja vielä mennään. Mä aattelin kevääks puotella vielä jokusen kilon ja hoitaa lihaksia kinttuihin. :)
Mut mulle tulee tähän vieraita kohta, niin saattaa olla hiljaista jonkinaikaa. :)
Intoa on se että se on toisesta ihmisestä kiinni voiko lähteä ja tehdä. Raskaudet saanut huonoon kuntoon kun joka toinen vuosi raskaana ja lopulta luovuttanut äidin maitoa ja 4tunnin välein lypsykoneen vieressä 3-4kk(silloin sitä on taas painoa kerääntynyt aina rupsahtanut suklaan tuotteisiin mutta maitoa tuli paremmin) ostettiin meidän 7 henkinen auto tissimaitorahoilla. 77litraa \3kk. 25e\litra(veroton)Tuosta meidän 3v tytön syntymän jälkeen.
vuosi sitten olin pahemmassa selkä ei kestänyt kumartelua ja ne polvet ne vihotteli. Ei sitä halua olla rikki vaan ehjä kun jaksaa enemmän puolirikkinäisenä saa aikaan vaan enemmän vahinkoa.
Ei tässä halua kuolla ennen aikaa ja haluaa elää pitkää ja terveellisesti(ainut on tuo ukon epävarmuus teettää sitten stopin kun emäntä näyttää lian hyvältä)
No ukko pitää saada uskomaan, että et sinä mihkään muualle ole menossa, kunhan saat kunnon kohtelua siellä. Ja onhan se nyt itsekin kiva katsella simpsakkaa naista samassa talossa.
Minusta ainakin on vaan kiva, jos mun rakkaasta joku sanoo, että on kaunis nainen. :) Sellaisen naisen haluankin. Ja pidän sitä sen verran hyvällä hoisolla, että ei haluakkaan mihinkään karata. :)
Oikeesti on aika hienoa saada toiselta sitä palautetta, että on hyvä kaikessa. :)
Ja kyllä se makkaripuuha on vaan sellainen touhu, missä sen kaiken saa näytettyä, jos ei kaikkea sanomalla saa sanottua. Sinne kun saa sellaisen rakkaudenosoituksen päälle molemmille, lisäksi kaikki konstit selville, mistä se toinen tykkää, niin on se aika reteetä touhua. Mähän exän kanssa ollessa jo mietin, että jos tässä on tää seksi, niin ei kummosta touhua ole...no nyt tiedän, että ei se mitään seksiä ollu nähnytkään. :D
Noh ukkoseni on nyt se sellainen Lännen nopeaa tyyppiä on nyt. Nopea laukeaminen ja väliin kunnolla kahteen kertaan laukaisua, väliin heikommin. Itse toivoisin kestävän pikkasen piteenpää mutta taas tunnen sen, jos menee pakoksi kun ei nauti täysillä. Tykkään varsinkin kun nauttii täysillä ja silloin se tuntuu parhaimalle.
Oon tyytyväinen lopputulokseen. Mutta jos vähän harjoittelisi voisi olla täydellinen.😍
No itsellä on välillä taas mennytkin siihen, että koitan venyttää sen liian pitkäkskin. Sit ei oikein tunnu itsestä silleen niin hyvältä. Se on vähän veitsenterällä kävelyä. Mutta enemmän se antaa itsellekin, kun ei ihan suoraan vaan paina maaliin kerralla.
Mutta treenaaminenkin on kivaa. :D
Minäkin tykkään harjoittelusta ja harmittelen ettei ole käsillä kun haluttaa usein ja oon joskus maninnut että sitten on pahat mielessä.pahimmillaan suunnittelut .
Sen vuoksi en tykkää olla puutteessa kun yksi asia vaan mielessä.
No oma nainen on monesti pitkän matkan päässä kanssa ja sit itsellä töitä. Kyllähän se harmittaa, mutta joskus asiat vaan on niin. Mutta sit kun on mahdollisuus, niin me ollaakin monesti päivässä toisten kimpussa. Mulla alkaa tuossa vuoden alussa loma, niin olis haave saaada olla viikko putkeen kahdestaan vaan. Sit mä luulen, että saa tuostakin puuhasta tarpeekseen pikkuisen....tai riittävästi ainakin. :D
Itse vaan tahdon enemmän kuin antaa ja lopetin juomisetkin etten tee hölmöyksiä😂
Lenkille ajattelin mennä jos sää on hyvä.
Olen menossa elokuviin.
Mitäpäs kävit kattoo?
Mulla ois tiedossa taas iltavuoroo ja huomenna aamu ja ilta. :-( No toisaalta sain tärkeen illan vapaaks tuolla aamuvuorolla. Silloin kihlasin naiseni, jos se piristäs.. :-)
Moikka!
Kattos vaan, mitähän elokuvaa tuo melkein "kaimani" on ollut menossa katsomaan?
Trolli pirulainen taas lainaamassa mun nikkeä. (ilman pistettä)
Tulin kaupungilta juuri, hoivaosaston ulkopuolella tehtävät työt on nyt tältä viikolta suoritettu.
Kanakeittoa tuli syötyä ja ruispuikula juustolla...ruokalassa, nyt olen jo kahvimukini kanssa toimistossa ja pitäsi muutama lasku kirjata ja lähettää viime kuulta.
Rahaa siis tiedossa, jos hoitaisin laskutuksen... niiden kun pitäisi olla jo asiakkailla perillä.
Yksi asiakkaista soitti ja tiedusteli laskuaan, epäili jos lasku on kadonnut postissa ...
Hän on menossa 5. päivä maksamaan muitakin laskujaan pankkiin... kuulemma.
Kerroin suoraan etten ole vielä edes lähettänyt sitä... ollut hiukkasen kiireitä ja olen tehnyt välttämättömät... ne enssijaiset työt ensin.
Lasku tulee perässä ja kahden viikon maksuajalla, sen postituksesta. Huomautuksenkin laskusta lähetän vielä textarilla, jos laskua ei ole maksettu; ennen kuin alan hermostumaan.
Onnittelut kihlauksenne johdosta, teille molemmille!
Mä suunnittelin soittavani tässä ystäville... jospa jotkut olis lähdössä vaikka keilaileen tässä viikonloppuna, joku ilta. Tanssimaan en lähde, enkä korkkareita jalkaani laita... kun isovarvas on vielä arka.
Hauskaa viikonloppua... vaikkapa työn lomassakin! =))
No perhana, niinpä on pöllinyt melkein oikeen nimimerkin...mokoma. :D
No mä tulin kotiin naiseni luota just joku aika sit. Piti tehdä pihaan auton mentävä reikä ensin, kun oli tullut lunta. Sit viskasin vaan kamat ja otin laskuja pinon ja häippäsin Prisman kautta töihin. Ostin nappikuulokkeet, lenkkarit, punasta kahvimaitoa, jauhelihapihvejä (niitten ite tekemiä. on hyviä). kermapottuja ja topan tupakkia.
Nyt makselin laskut ja samalla puputan jlihapihvejä kermapotuilla. Sit illemmaks on naisen tekemiä kanapihvejä ja riisiä. Olen tässä ajatellut, että rupean syömään hyvin ja lisään reippaasti liikuntaa. Sokeria olen jättänyt pois ja ilokseni muutama kilo oli kadonnut, tosin en mä niinkään kiloista vä'litä, vaan tuosta pikkuisen pömpöttävästä masusta. :D
No nyt ainakin menee suht kivuttomasti jo 5-8 km hölkkää, sellaisella 30-45 min tahdilla. Tavoite on saada syke jonnekin 150 pintaan tuolla vauhdilla. Toisaalta pitäis rauhallisemmin ja pitempään vetää, mutta kun ei malta. :D
No koitetaan pitää viikonloppua, vaikka kyllä tää aika työvoittoiselle näyttää... :D
Tänään minun piti aamulla matkata poriin jossa on liike josta saa hyviä käytettyjä läppäreitä suht halvalla mutta en sitten ehtinyt vaan menen sinne maanantaina tai tiistaina. Odottelen myös yhtä työ juttua että alkaako kaveri rakentaa autotallia ja työtilaa ja menen sitten sinne hommiin.