ketään naista yhtä paljon, kuin sitä kenelle on tehnyt lapsen/lapsia.
Mies ei tule rakastamaan
kokemuksensyvärintaääni
55266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Remu ei rakasta ketään koska se ei kuulemma kannata.
Ihminen ei rakasta, koska se on hänelle jotenkin kannattavaa. Jos kannattavuutta etsii, kyse ei ole rakkaudesta. Rakkauden olemukseen kuuluu pyyteettömyys.
Höpö höpö. Intohimoinen rakkaus on itsekästä ja omistavaa, toki näennäinen pyyteettömyys kuuluu tanssirituaaleihin, mutta sekin on vain naamioitua narsismia; valitse minut kaikista muista.
Naisen tapauksessahan se tosiaankin on niin ettei nainen tule koskaan rakastamaan ketään miestä yhtä paljon, kuin sitä kenelle on tehnyt lapsen/lapsia mutta koska nainen valitsee on mahdollista että se tekeekin na lapset miehelle joka ei välitä siitä pätkääkään.
Naisissa kyllä aika huvittavaakin se miten ne silmää räpäytttämättä usein yrittää jollekin aisurille valehdella rakastavansa sitäkin vaikka kaikki tietää että se on pelkkää teatteria kustannusten maksajan ansaan saamiseksi.
Mä olen aina pitänyt itseäni kylmänä realistina, mutta en mä yllä lähellekään sun tasoasi
Aivan kukkua taas. Moni on tehnyt nuorena lapsen jonkun kanssa ja leikkinyt aikuista ja leikkinyt rakkautta. Sitten on kasvanut aikuiseksi ja löytänyt sen todellisen sielunkumppaninsa.
Tuollainen roska on kuin jostain naiivista rakkausromaanista, jossa lapsen isä on se todellinen ja ainoa oikea rakkaus.
Naisen aikuiseksi kasvaminen on pötyä. Jos käytös muuttuu niin se johtuu vanhenemisesta eli olosuhteiden muutoksesta. Se ei ole kasvamista aikuiseksi vaan vanhenemista ja pakkoa.
Tuo se vasta on tyhmä ja lapsellinen väite.
Totta puhut.
Luuletteko, että ihmisen elämän kehityskaaret ja niistä oppiminen ovat jokin miesten etuoikeus?
kai sitä on pakko esittää ja valehdella ja sanoa että nykyinen on paras mies ja muka rakastaa häntä mutta onko se oikeasti niin exää sydän kaipaa ja toivoo ja unelmoittee ottais se ex yhteyttä esim lasten verukkeella ja jos niin ei tee niin nykyinen jättää ja sit 3 mas sama juttu
Tuskin sydän kaipaa sitä, jonka nainen on itse vuosia sitten jättänyt.
Hirmuisen useinhan naiset jälkeenpäin nillittää että sen elämän todellisen rakkauden kanssa oli mahdotonta elää mutta rakkaus säilyy. Ne usein rakastuu juurikin semmoisiin ihaniin lurjuksiin joista ei ole perhe-elämään niin arjen realiteettien iskettyä ne joutuu eroamaan mutta ne silti rakastaa täydestä sydämestään vain sitä miestä, kaikki jälkeenpäin hankitut miehet on niille pelkkiä vuoteenlämmittäjiä ja hyödykkeiden kustantajia mutta että muka rakastaisi, pah. Mikä muka olisi suurempi rakkauden tako naiselta kuin tehdä miehelle lapsi, mitä häh? Sekö kun se ostaa aisurielättäjälle joululahjaksi uuden lompakon jotta sen ei tarvitse hävetä kassalla maksaessaan toisen miehen perheen ostoksia?
Näin meillä.
https://youtu.be/-SoxOb2ir5Q
Tässä vielä tähän tämä faktanvahvistus, ihana exä pääsee tuuppaamaan aina, oli naisella uusi eli ei:
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/201612102200038767_lz.shtml
EI pidä paikkaansa. Minä en loppujen lopuksi rakastanut lapseni äitiä koskaan täydestä sydämestäni. Seuraavaa naista kylläkin. Enkä usko, että exänikään kokee minua kohtaan enää muuta kuin kohteliasta etäisyyttä.
Lastahan toki rakastaa ihan eri tasolla muutenkin.
Taas kerran näitä yhden lauseen wannabe-totuuksia mitään kokemattomien suusta.
Näitä äijien kirjoituksia kun lukee... voi tulla vain yhteen johtopäätökseen; yks sun toinen äijä haikailee entisen muijansa perään!
Eli jotain on jäänyt sinne tunnepuolelle vielä kytemään! Menkää hitossa ottamaan selvää siitä... saatteko sen naisen takaisin, jonka perään vielä nytkin mieli palaa!
En usko että kukaan, ei ainakaan moni nainen enää kaipaa entistä miestään...
silloin kun nainen kataisee suhteensa mieheen; se on tarkoin punnittua... tai se tulee syvältä naisen omasta tunnekentästä... tunne ;joka ei enää voi hyväksyä miehen käytöstä/tekoa... lopettaa myös sen rakkauden silloin. (ainakin multa)
Se on loppu silloin, vaikka kyyneleet valuisi ja surisi menetettyä rakkauttaan... jonkin aikaa. Oikeastaan se onkin naisen itsesääliä, huomattuaan tulleensa huijatuksi, näin jälkikäteen ajateltuna... kun kaikki on taas itsetunnon kannalta kunnossa.
Ketään entisistä miehistä en takaisin huolisi, kelvoton ainakin mulle, olen sen jo kerran kokenut...miks kiusaisin kumpaakaan osapuolta uusinnalta.
Ainoastaan hernekeitto paranee lämmitettäessä uudelleen... =))
Liiketaloutta lukemaan... sanottakoon suoraan... merkonomin papereita havittelen,
koska taatusti tulen tarvitsemaan sen verran ainakin koulutusta taakseni, tuekseni.
Olet vähän kyllä jäävi tässä asiassa antamaan naisnäkökantaa koska ethän sinäkään niille exillesi lasta ehtinyt tekemään. Fakta on kuitenkin se että se mies jolle nainen ensimmäisenä tekee lapsen/lapsia saa naisen täysin pyyteettömän, puhtaan rakkauden eikä sitä enää voi pyyhkiä pois koska se jo tapahtui.
Toki nainen saattaa suostua tekemään lisää lapsen/lapsia jollekin tulevalle aisurille mutta lisälapsi/lapset eivät ole enää puhtaan ja pyyteettömän rakkauden tulosta vaan lähtevät ennemminkin hyötyajattelusta, siksi että nainen saa sitoutettua sen miehen elättämään myös todelliselle rakastetulle tehtyjä rakkauslapsia.
Jotkut naisethan ovat vieläpä niin itsekkäitä etteivät edes suostu tekemään aisurille yhtään lasta vaan ilmoittavat vaan tylysti että "lapsiluku on jo täynnä" ja siihen on aisurin tyytyminen, se saa "koko paketin" muttei nainen anna sille itselle yhtään pakettia.
Kyllä ero voi olla myös järjen tasolla käsitelty juttu, tunne elää mutta järki käskee lopettamaan.
Mun ja exän kohdalla kyse oli juuri siitä, me erottiin hyvissä väleissä sitten lopussa kun tajuttiin että on fiksuinta lopettaa jatkuva riita.
Muistan kerran mun exän avautuneen omista itsetunto-ongelmistaan mulle eromme jälkeen, hän sanoi ettei usko löytävänsä enää ikinä uutta miestä. Lohdutin häntä sanomalla hänen olevan edelleen kaunis ja haluttava nainen jota kosisin täydellä varmuudella ellen tuntisi häntä niin hyvin...ja olin aivan tosissani.
Tottakai kaikki muuttuu ajan oloon, mutta kyllä mä luulen että se nainen jonka kanssa tekee lapset, säilyy aina sydämessä.
Voi hyvää päivää näitä juttuja. Harlekiineistako Ikis parisuhdetietonsa hakee? Parilla sukulaisella on nuoruudessa tehty lapsi ja sanovat suoraan, että jo silloin oli epäilyksiä, mutta luulivat elämän ja rakkauden olevan monimutkaista ja epävarmaa. Eivät tajunneet puhua vanhemmilleen epäilyksistään, vaan menivät jopa naimisiin epäilyksistään huolimatta.
Kumpikin löysi sen oikean myöhemmin ja tätä rakkauden määrää ei voi verratakaan ensimmäiseen. Nyt löytyy intohimoa ja rakkautta eikä epäilyksistä ole tietoakaan, vaan naiset ovat onnellisia ja varmoja liitoissaan, olleet jo vuosia.
Joopa joo, ne tietysti aikaa myöten saattaa kiintyä siihen myöhemmin löydettyyn ja se pikkuhiljaa muuttuu rakkaudeksi tai johonkin siihen verrattavaksi mutta sitä puhdasta tunnemyrskyä mitä ne on kokeneet sen kanssa jolle tekivät ekana lapsen/lapsia ne ei ole kokeneet myöhempien kanssa ja ne myöhemmät on varmaan aluksi olleetkin "järkiratkaisuja" jotka hankitaan paremman taloudellisen tilanteen takaamiseksi.
Nimenomaan eivät ole järkiratkaisuja, vaan sellaista suurta intohimoa, josta kukaan muu ei jaksa kuulla jauhettavan koko ajan.
Kyllä sinä nyt olet ihan hakoteillä ja oikein pahasti. Luulet, että ihmiset tuntevat voimakkaasti vain kerran elämässään tai vain ihan nuorena. Rakkaus voi iskeä ihmiseen useammankin kerran ja missä iässä vain.
Voi varmaan iskeä mutta kaikki myöhemmät ovat pelkkiä kopioita siitä ensimmäisestä, puhtaimmasta ja hurjimmasta kokemuksesta ikinä josta todisteena nainen teki lapsen rakastamalleen miehelle. Tottakai nainen pohjimmiltaan narsisistina kaipaa sitä kokemusta yhä uudestaan ja uudestaan ja siksi luo mielessään rakkaudenkaipuun ja tunnemyrskyn mutta ei se ole enää sitä samaa kuin se ensimmäinen aito kokemus.
Tiedän yhdenkin naisen joka joutui luopumaan oikeasta rakkaastaan, nillitti sitä elämänsä todellista rakkautta joka ei ikinä unohdu ehkä jotain pari kuukautta kunnes sitten nyt hirmu innolla hakee uutta mutta se tulee pelkästään naisen omasta mukavuudenhalusta, ei siitä että nainen rakastuisi siihen uuteen vaan siksi että se nainen haluaa saada tuntea olevansa jälleen rakastettu. Uskon että se jotain löytääkin ja sitten taas hehkutetaan onnea facessa, se vaan on itsekkyyden onnea eikä sitä että se nainen oikeasti rakastaisi sitä jonka se löytää.
"Olet vähän kyllä jäävi tässä asiassa antamaan naisnäkökantaa koska ethän sinäkään niille exillesi lasta ehtinyt tekemään."
-Se tästä olisikin vielä puuttunut!
Siinä olisin sitten ainakin seuraavat 16vuotta kytköksissä johonkin x-mieheen ja hänen tahtoonsa... lapsen kautta, jos äijä pirullinen haluaisi olla.
Mieluummin silloin häviäisin maisemista niin kauas ettei mies saisi lapsesta mitään tietoa. Jonain päivänä ehkä ovellaan sitt seisoisi nuori aikuistuva teini, tullut ensi visiitilleen isänsä luo. Se olisi heidän asiansa silloin tutustua toisiinsa ja hyväksyä toisensa... tai ohittaa toisensa.
Siis ihan kylmästi; noista mun kokemuksistani käsin ajateltuna, miks mä sietäisin ketään heistä elämässäni mukana riippumassa ja hankaloittamassa arkeani.
Muksulle kyllä olisi miehen malleja broideistani ja muistakin sukulaisista.
Tai riipuisi se kyllä varmaan miehestä, keneltä lapsen piilottaisin. Koska toisaaltaan onhan lapsellakin oikeus isäänsä pienestä pitäen...
Tämä nyt on vaikeaa sanoa... kun rupeaa pohtimaan kantilta jos toiseltakin.
Mutt onhan tuollaista renttua nähtykin; tullut... mennyt...lupaukset petetty ja ilmestynyt kuin tyhjästä yllättäin... mitkään aikataulutukset eivät pitäneet.
Varmasti; oli aina mahdollinen, ehkä!
Siis, EI KIITOS! Taatusti tulen toimeen ilman... epävarmuuttakin!
Ja seuraava kun tulee sossunsa kanssa tähän keskusteluun osallistumaan:
Tiedoksesi vaan... en ole sossun ovea koskaan aukaissut!
Jos mä apua tarvitsisin... tulen hakemaan sitä yksityiseltä puolelta; sukulaisiltani.
Ensirakkautta hehkutetaan aina, mutta useimmiten se ei todellakaan ole elämän hurjin ja puhtain rakkaus jne. Ne rakkauden hedelmätkin ovat usein puolivahinkoja. Vähän realismia peliin. Kyllä sen järkikin sanoo, että ne todelliset rakkaudet ovat aikuisemmalla iällä koettuja kun ihminen tietää vähän paremmin mitä se rakkaus on.
"Mieluummin silloin häviäisin maisemista niin kauas ettei mies saisi lapsesta mitään tietoa. Jonain päivänä ehkä ovellaan sitt seisoisi nuori aikuistuva teini, tullut ensi visiitilleen isänsä luo. Se olisi heidän asiansa silloin tutustua toisiinsa ja hyväksyä toisensa... tai ohittaa toisensa."
Tuosta asiasta kyllä ollaan aikalailla samaa mieltä. Vissiin sinusta ja minustakin nykyisessä maailmassa ollaan ehkä menty jo liiankin pitkälle biologisen vanhemman oikeuksissa ainakin niissä tapauksissa joissa se toinen vanhempi on ihan p..ka, tai sitten molemmat vaikka jossain adoptiotapauksessa kun usein varmaan lapsen parhaaksi juurikin olisi pitää se mahdollisimman kaukana siitä huonosta/huonoista vanhemmasta/vanhemmista ja sitten vasta kun on ikää riittävästi voisi halutessaan tutustua olisi varmaan hyvä juttu kun se herkin lapsuus olisi jo ohitse.
Tietysti pätee tuo sitten molemminpuolin että jos isän sijaan äiti onkin on p..ka, vaikka huumemamma, niin minusta jos semmoisessa tapauksessa kunnollinen isä kaappaa lapsen ja vie pois sen huonon äidin vaikutuskentästä sillä joissakin tapauksissa voisi siihen hyvinkin olla moraalinen oikeus vaikkei lain silmissä olisikaan. Vaikeita ja yksilökohtaisia juttujahan nuo ovat toki aina.
"Kyllä sen järkikin sanoo, että ne todelliset rakkaudet ovat aikuisemmalla iällä koettuja kun ihminen tietää vähän paremmin mitä se rakkaus on."
Ei vaan ihminen on aikuisemmalla iällä viisaampi niin se sitten rakastuukin viisaammin mutta sitä puhtainta tunnetta se ei ikinä enää voi saavuttaa koska järki, ei ole enää niin viaton rakkaudessaan kun tiedostaa asioita ihan eri tavalla.
Ei vaan ihminen rakastuu viisaammin siinä mielessä, että tuntee paremmin itsensä ja tuntee paremmin omat tarpeensa ja elämäntilanteensa ja omat vikansa. Tämä auttaa toisen ihmisen samanhenkisyyden tunnistamisessa, mutta ei tee valinnasta sen tunteettomampaa kuin nuorillakaan. Kun ihminen rakastuu, hän on iästä huolimatta aina yhtä haavoittuvainen.
"Ei vaan ihminen rakastuu viisaammin siinä mielessä, että tuntee paremmin itsensä ja tuntee paremmin omat tarpeensa ja elämäntilanteensa ja omat vikansa. Tämä auttaa toisen ihmisen samanhenkisyyden tunnistamisessa"
Eli suomennettuna siis sanot että ihminen myöhemmin rakastuessaan hakee lompakkoa ja rakastuukin sen perusteella? Niinhän ne naiset tapaavat tehdä, vaatimukset on valtavat treffipalstoilla kun viimeinkin haetaan järjellä eikä tunteella.
Ei, älä yritä laittaa sanoja näppikselleni. En tunne sellaisia naisia, joissa miehen varakkuus herättäisi suuren rakkauden. Toisaalta en tunne kovin varakkaita ihmisiä. Ihan tavallisia duunareita ainakin minun tuttavieni rakkaudet ovat. Kovasti näitä miehiä rakastetaan, vaikka eivät mitään statusta omaakaan. Ei heitä kyllä mistään treffipalstoilta ole haettukaan. Ovat tulleet arkielämässä vastaan ja rakkaus on roihahtanut puolin ja toisin.
Uskon, että kun lista edellä lähdetään treffipalstoilta paria etsimään, on epäonnistuminen taattu.
Joo no varmaan se on niin että livekohtaamisissa tavatuille ei aseteta niin kovia vaatimuksia kun se tutustuminen tuleekin oikeassa elämässä eikä paperilla, silti vähän epäilen sitä rakkautta jos ovat toisen kierroksen kultia.
Ai niin ja tuossa vielä siihen aiempaan liittyen:
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/edorfin-elamasta-kertova-elokuva-oli-elamankumppanille-ensiksi-sokki-kaikki-oli-hirvean-elavaa-24132099
"-Meidän yhteinen polku on mulle satukirja, jonka mä olen saanut elää ja kokea. Mä olen joutunut sen sulkemaan, mutta kukaan ei vie sitä multa ikinä pois. Se on mulla ja se on aina täysi.
– Hän oli elämäni rakkaus."
Kukaan mies ikinä ei tule saamaan tuolta naiselta samaa rakkautta kuin tuo edorf, se on naisen mielessä jo niin myyttinen hahmo ettei sitä kukaan koskaan ikinä enää ylitä vaikka nainen epäilemättä jo mtsästääkin uutta miestä.
no kuka jätti ketäkin ei sillä ole väliä silti nainen rakastaa exäänsä ja välillä tapaavat sekstaavat ja kummallakin on silti uudet niin se että nainen lopullisesti päättää erota on valhetta ja aina kun näkee exän niin uudestaan vaan ihastuu ja rakastuu eli ex vei sydämmen joskus ja vie sen aina siihenhän tyttö oikeasti rakastui ja on mielessä aina niin toinen on vain korvike johon pakko tyytyä eli kaikki on esitystä ja se selviää kun nainen suuttuu tai nykyinen ihmettelee liikaa exän kummallisuutta niin nainen puolustaa ja on valmis eroamaan jos exää haukkuu
Miten ison rahakirstun vartija sinä oletkaan, sitä alkaa pakostakin ajattelemaan! Enkä mä nyt ole omimassa niitä... turha pelko!
Vaan se kun sulle ei mahdu mikään muu päähäsi kuin RAHA.
Tosi on ett tyystin ilman "kapitaalia" on vaikea tulla toimeen, jostain on silloin varmaan pummittava elantonsa.
Meillä on kuitenkin toimiva sosiaalihuolto...luulisin! Ja ruokakassien ilmaisjakelua, kauppiaiden "yön yli nukkuneiden" tarjoukset, työttömien ruokalat; joista saat muutamalla eurolla maitavan päivällisen. (kuulemma, mulle on kerrottu)
Toriltakin saa ostaa vähän ennen sulkemista, edullisemmin tuotteita... kalaa ja vihanneksia ainakin... ja niitä muotopuoli kurkkuja/tomaatteja = aina kaupan!
Asunto onkin sitt vaikeampi juttu rahattomalle, jollei pääse loisimaan jonkun tutun sohvalle yöks tai kahdeksi ja tuttuja oltava tarpeeksi.
Tai juurruttava johonkin kommuuniin, joka taitaisi ainakin mulle olla mahdoton asumismuoto.
En tuntisi oloani turvalliseksi... liikaa vieraita ihmisiä ympärillä, mä en pystyisi nukkumaan kunnolla. Opiskelija asuntolakin oli mulle hiukan liikaa ja mä nukuin sentään kahdestaan Tintin kanssa hänen huoneessaan.
Heidän siinä yhteiskeittiössä/tupakeittiössä oli puolenyön jälkeenkin ihmisiä.. tulivat ja menivät.
Pätkätöistäkin pystyy kokoamaan itselleen töitä ja elätämään itsensä,kokeillut olen sen käytännössä. (Tosin silloin ei pystyisi lasta yksin huoltamaan, fakta.)
Eli olisi oltava asunto ja hoitopaikka, sitten haettava se vakituisempi työpaikkakin... koska osoite sulla on oltava, jos töitä mielit saada!
Kaupungilta on varmaan aika helppo saada vuokra-asunto lapsen kanssa, oletan.
Ja pienituloisena saa asumistukeakin. Hienointa tietenkin olisi jos pystyisi tekemään etätyötä kotoa käsin... siinä vois hoitaa lapensakin pitkälti itse.
No,niin kyllähän näitä mahdollisuuksia varmaan löytyy,kun yrittää oikein keksiä jottei tarvitse ketä vaan kukkaron peruusteella kelpuuttaa!
Suoraan sanoen olisi nainen silloin puhtaasti "lihakauppias" ja tietäisi sen itsekin.
Äijällekin tulisi taatusti halvemmaksi käydä ammattiauttajan vastaanotolla!
Tuskin sellainen liitto edes kestäisi...eihän siihen olisi kumpikaan tyytyväinen.
Ja minun piti lukemani taas tänäänkin... eilen se onnistui aika hyvin.
Emolla kaakao jo juotu... iltapesu ja nukkumaan kuten itsellekin ja...
Hyvää yötä, nukkukaa hyvin!
"Vaan se kun sulle ei mahdu mikään muu päähäsi kuin RAHA."
No kun valitettavasti vaan sitä sinkkumies heti huomaa jos se alkaa seuraa hakemaan että raha ja ura merkitsevät naisille mahdottoman paljon. Mulle itsellehän se ei sillä tavalla merkkaa kun aina olen saanut välttämättömän ja joskus vähän turhankin hankittua ilman pihistelyä tai laskemista mutta naisille se tuntuu olevan se juttu joka kiinnostaa valtavasti. Itekin tavallaan pätkätöitä tehnyt niin suhtautuminen naisiin jotka suhtautuu hyljeksivästi miehiin joilla juuri siinä hetkessä äkkiä ajatellen menee huonosti on kieltämättä vähän semmoinen ettei paljon nappaa ja kyselyt jotka selvästikin viittaa statuksen nuuskimiseen saa niskakarvat pystyyn ja niitä naisia on paljon joita se status kiinnostaa.
Hyviä & tehokkaita lukuhetkiä vaan sulle, eiköhän se nytkin onnistu & hyvää yötä sitten jahka pään tyynyyn painat :)
Sorry, toi kylmä heitto rahasta...mutt itse siihen aina palaat,kuin periaatteelle ikään.
Kyllä mulle on myös tuttua toi kalastelu ja kaveruus hyötymis tarkoituksessa; ja silloin kun se on ilmiselvä motiivi kaveruudelle: sellaista kaveria mä en enää tunne!
Ei kaikkia ihmisiä voi sen tähden alkaa vieroksua, niitä saalistajia (ihmishaita) on vaan joukossa aina... ja he ovat kaikille ihmisille "petokaloja".
Ottavat hyödyn irti sieltä mistä milloinkin sen saavat, ajattelematta toisen ihmisen tunteita...narsisteja luonteeltaan.
"Hyviä & tehokkaita lukuhetkiä vaan sulle, eiköhän se nytkin onnistu."
Eipä mulla ollut tarkoitus palstalaisia tai sua syyttää; omasta väsymyksestä ja tahdottomuudestani!
Asia vaan oli niin ett väsyneenä mä en pysty sisäistämään tylsää kirjatextiä, ja monia sivuja luettuani... mulla ei ole ollut hajuakaan mitä oikein luin!
Ei silloin kannata lukea, siitä ei ole mitään hyötyä edes oppimisen kannalta, jos luettu ei rekisteröidy mitenkään aivoihin.
Ei sellaista tietoa voi soveltaa mihinkään...mitä ei ole edes muistissa!
Joten minähän löysin itseni jankkaamassa sun kanssasi... =)) täältä!
Käytii aamu WC-käynti ja Emo joi lasillisen ginger alea ja on takaisin nukkumassa.
Minä naputtelen sulle tän textini ja keitän itselleni mikrossa kaakaon ja sitten lukemaan! Olen nukkunut sen verran ett jaksan syventyä luultavasti nyt textiin.
Ps. Mulla on tarkka nenä haistamaan rahan! Luin noita ikivanhoja tekstejä... lohdutin jo esi kohtaamisellamme etten aikonutkaan kosia sua, relax kaveri!
Muistatko edes?
Aamujen aamua, kaikille!
Juu, eipä sorrymista, porisemassahan täällä ollaan ja minun puolesta ainakin kestää ja pitääkin kommentoida siten kuin mielen sattuu juolahtamaan, siitähän sitä keskustelua syntyy. Jos täällä liikaa itsekukin alkaa liikaa miettimään loukkaantuuko ehkä joku niin sitten käy pian niin ettei uskalla kohta kommentoida ollenkaan mitään mihinkään. Toki on hieman herkkänahkaisempia joukossa niin pientä harkintaa aina hyvä olla että lähteekö ihan sotatilaa lietsomaan mutta mulle kestää kyllä sanoa kun on aihetta, olethan sanonutkin ja ihan asiasta on kuitit tulleet, itsekin sitten huomaa että nyt ehkä lähti vähän lapasesta se oma juttu :D
Joo, tuo kyllä totta että jos huomaa ajatusten harhailevan, käy ihan viihdelukeimistenkin kanssa toisinaan, niin sitten varmaan viisainta yrittää nukkua. Itse huomannut että jos jollain kaverilla vaikka jotain murheita ja se niitä puhelimessa nillittänyt illalla aiemmin ne saattaa sitten pyöriä mielessä niin ettei osaa keskittyä lukemiseen ollenkaan. Tuo aamulukeminen on varmaan hyvä tenttipohjaisissa jutuissa, itse peruskoulussa viimeisenä vuonna korotin aika paljon numeroita ihan vaan sillä kun heräsin koeaamuina aikaisemmin ja vilkaisin mitä siellä nyt olikaan, illalla ei oikein ikinä napannut.
Enhän minä tuommoista muista mutta relax ollaan aina :)
Ja mihinkähän aloitteen tehneen väite perustuu? Nainen voi päästää irti, antaa miehen ja toisenkin mennä. Tuo on omituinen kytkös lapsen kautta naiseen. Miksi miehet eroavat tai pettävät, niinkuin täällä saa lukea kerskurien kirjoituksia.
Vai onko niin, että narsistit kun ovat todistaneet miehisyyttään siittämällä lapsen, kuvittelevat rakastavansa ikuisesti tämän äitiä.
Ei voi pitää paikkaansa. Koska eivät pysähdy.
Oikeastaan moni nainen päästää miehestään irti kuin täysi-ikäisestä lapsesta. Mene, mene. Annoin sinulle elämän eväät. Yritä pärjätä.
Lapsen äiti on oman äidin, ehkä toisenlaisenakin, jatke.
Väittäisin, että jättävä nainen on rakastavampi. Mene, mene jo.
Ja sitten tulee viiveellä miehen itku.
Miehet ovat erilaisia, siispä rakkauskin. Toista ei voi väheksyä toisen kustannuksella.
Kyse ei ole rakkaudesta vaan "nulaamisen ilosta". Tällä palstalla nulaajia kutsutaan yleisesti paskoiksi.
Ajattele tyyppiä joka puristelee kaupassa sämpyläpussin littanaksi, ja sitten jättää sen muiden ostettavaksi. Tyyppi on nulaaja. Naisten kanssa nulaajat tykkäävät siittää äpäriään ympäriinsä, hyvinvointivaltio ja aisurit hoitavat äpärät nulaajan puolesta.
Rakkauden kanssa nulaamisella ei ole koskaan ollut mitään tekemistä.
Ikisinkku aikamies ei kykene rakastamaan ikinä mitään muuta kuin omaa munaansa.
Mies rakastaa kaikkia pimppejä joita se saa.
Entäs jos sillä on lapsia vaiks kolman naisen kanssa? Voi vitun tyhmä säkin..
Ei lasten tekemisellä tässä suhteessa niinkään ole merkitystä. Mies voi rakastaa aidosti naista/naisia, jonka/jotka on itse korkannut. Sen sijaan nainen, joka on antautunut toisen miehen omaisuudeksi, ei voi olla miehelle aidosti rakas.
Tää on näitä arvioita. Voidaanko sanoa että naiset rakastaa väkivaltaista jännämiestä koska nainen ei uskalla erota siitä koska siinä on lapsi välissä? Seon kuin panttivankitilanne? Nainen olis voinut valita kunnolisen miehen tai väkivaltaisen miehen. No , nainen ei valinnut kunnollista miestä.
Ei nyt ihan silleen pidä paikkaansa, vaikka lapseni äitiä rakastin ja rakastan edelleen ihan vitusti. Kuinkas muutenkaan? Jos olis paska ämmä, en olis koskaan lisääntynyt hänen kanssaan, Upea nainen edelleen, muttei minulle... :)
Ei runkkaamalla lisäänny
Maailmassa on tapahtunut kummallisempiakin asioita... :) Mä en tosin tiedä niistä, mutta varmaan on, kunhan viitsii kaivella... :)
Pst! Pikkulikka ja Erika! <3 Niin ja naikkonenkin, vaikka vähän seko oletkin... :)
https://www.youtube.com/watch?v=JIzM2JzNoWI
Minusta se on täysin selvä asia että näin on. Varsinkin jos tähän liittyy myös olennaisena osana nuoruuden aikainen ihastuminen ja rakastuminen, ja yhteiset menot ja muistot niiltä ajoilta.
No miehet sitten rakastaa kovin usein kovin useaa naista - nykyään kun niitä kersoja on monella miehellä vähintään kahden, jos ei useammankin naisen kanssa...
Yleensä niin miehet kuin naiset tekee penikkoja jostain ihan muista syistä, kuin rakkaudesta siihen toiseen osapuoleen. Suurin osa pennuista on edelleen vahinkoja. Jopa länsimaissa, joissa on saatavilla seksuaalivalistusta ja ehkäisyä jos johonkin malliin. Silti asiat "unohtuu" kun kiimaiset värkit sykkii. Sitten yksi syy tietysti on naisilla aina se, että sitouttaa "sopivaksi" kokemansa miehen itseensä penikoilla, erityisesti niillä ensimmäisillä penikoilla. Yleensä juuri naiset ei rakasta näitä miehiä, joille tekeytyvät selän takana paksuksi, koska eihän kukaan halua pakottaa rakastamaansa ihmistä olemaan kanssaan, ja varsinkaan sysätä koko liiton pysyvyyttä niinkin hentoisille hartioille kuin lasten. Syy siihen miksi ne ensimmäiset pennut on kovin usein tehty jonkun sortin jännämiehelle on se, että nainen kuvittelee olevansa itse jotenkin erityislaatuinen ja erikoinen, koska on niin "erikoisen" miehen vaimo. Onhan se nyt pirun jännää olla linnaleski ja kuulua alamaailman piireihin. Itsessä kun ei mitään erityislaatuista ole, pitää se asema saavuttaa sitten vaikka miehen siivellä. Siistiä kun kaikki tietää että "tuo on SEN muija..."
Ja ikis ja muut herkät aitoon ja lempeään naisen rakkauteen uskovat neitsytsedät voi uskoa minua. Olen vanha ja paatunut kurppa, joka TIETÄÄ nämä asiat. Kuitenkaan en ole niin laskelmoiva ja likainen, että olisin kenellekään tekeytynyt paksuksi selän takana ja näin ollen käyttänyt hyväksi paitsi sitä miehen luottamusta, myös lapsia. Mielestäni tällaiseen maailmaan on väärin tehdä lapsia, ja jo nuorena tein päätöksen etten lisäänny, ja se on pitänyt.
"No miehet sitten rakastaa kovin usein kovin useaa naista - nykyään kun niitä kersoja on monella miehellä vähintään kahden, jos ei useammankin naisen kanssa... "
Juuri näin se on, ja siksikin myös yhtä lailla monet miehet jäävät naisettomiksi ja lapsettomiksi. Tarkoitin tuossa kuitenkin nuoruuden ajan sitä ensimmäistä naista johon silloin ihastunut oli(ja ihastus molemminpuolista) ja jonka kanssa lapsiakin olisi.
Onhan toki näitä äijiä jotka nussivat lapsia vähemmän ihastuttavien naistenkin kanssa ja ties moneenko otteeseen, mutta se on siis eri asia nämä jutut.
Annas kun arvaan - olet jätetty nainen, joka itket lastesi isän perään? Kuvittelet olevasi hänen AITO ja SUURI rakkaus... Höpö, höpö... Ota pääsi pois perseestäsi. Ei se sinua rakasta. Tuskin on koskaan rakastanutkaan... Luultavasti mielessään toivoo, ettei olisi tehnyt penikkoja kanssasi, ettei tarvitsisi olla enää missään tekemisissä kanssasi. Nyt on pakotettu kanssakäymiseen niiden porsimiesi räkänokkien takia...
Tuo harhoissa elämisesi on lähinnä säälittävää.
No enpä tiedä; useimiten sitä vain toivoo ettei toinen pamahtaisi paksuksi, koska ei todellakaan niin haluaisi käyvän - eikä se rakkaudeksi muutu vaikka pamahtaisikin :o
Jjaa... Itse tiedän miehen jolla on viisi lasta neljän eri naisen kanssa.
Ilmeisesti hänellä siis sitä Rakkautta Riittää...
Ja entä sitten miehet jotka eivät halua lapsia?
Ja vitut.