Eli olemme molemmat hiukan alle 30-vuotiaita opiskelijoita, työttömiä. Toinen meistä opiskelee monimuoto-opintoja ja toinen iltaisin.
Kumppanini isä eikä veli tykkää, että heidän luonaan käy vieraita kyläilemässä. Syytä siihen en tiedä. Miesystäväni asuu vielä kotonaan. Minä jouduin pakon sanelemana joutuessani työttömäksi muuttamaan hetkellisesti takaisin äitini luo, joten olemme kahdestaan. Outoa ehkä joidenkin mielestä, mutta kun töitä ei ole omalla alalla ja piti alkaa opiskelemaan uutta niin rahat eivät vuokraan riitä.
Kamalan hankalaa on tämä tapailu. Olen käynyt tasan kaksi kertaa kumppanini luona 3-4 kuukauden aikana. Hän on käynyt täällä noin 10-15 kertaa. Yleensä aina päiväsaikaan, muutaman tunnin verran, koska iltaisin hän käy koulua.
Minä käyn aina kaupassa ja teen hänelle ruoan ja joskus keitän vielä kahvitkin, kun hän tulee tänne. Minä olen saanut kahvit heillä kaksi kertaa. Hiukan tuntuu epäreilulta, että minä aina raadan niska limassa tehden viimeisen päälle herkulliset ateriat ja vielä jälkiruoatkin.
Näemme kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Suhdetta on kestänyt puolisen vuotta, josta alkuun vain kirjoittelimme netissä muutaman kuukauden ennen ensimmäistä tapaamista.
Tapaamme joskus kaupungilla siten, että käymme kahvilassa ja kaupassa. Tapaaminen kestää ehkä noin 2 tuntia, jonka jälkeen palaamme molemmat omiin koteihimme. Minulle tämä ei oikein riitä, haluaisin hyvänä pitoakin. Mies kuitenkin on sanonut rakastavansa minua monet kerrat.
Olen sanonut asiasta, mutta ei se oikein ole tuottanut tulosta. Taas tulee viikko näkemisestä. Koskaan emme soittele, laitamme vain useita viestejä päivässä. Syytä soittelemattomuuteen en varsinaisesti tiedä, mutta hän on sanonut, että pelkää häiritsevänsä, jos soittaakin pahaan aikaan.
Nykyään, jos hän pyytää sinne (kun sanoin asiasta) tulee itselleni vaivaantunut olo, kun tiedän, että vieraita ei oikein hyväksytä eikä siitä syystä oikein tee edes mieli mennäkään. Olisi mukava, jos olisi tervetullut.
Kumppanini isä eikä veli tykkää, että heidän luonaan käy vieraita kyläilemässä. Syytä siihen en tiedä. Miesystäväni asuu vielä kotonaan. Minä jouduin pakon sanelemana joutuessani työttömäksi muuttamaan hetkellisesti takaisin äitini luo, joten olemme kahdestaan. Outoa ehkä joidenkin mielestä, mutta kun töitä ei ole omalla alalla ja piti alkaa opiskelemaan uutta niin rahat eivät vuokraan riitä.
Kamalan hankalaa on tämä tapailu. Olen käynyt tasan kaksi kertaa kumppanini luona 3-4 kuukauden aikana. Hän on käynyt täällä noin 10-15 kertaa. Yleensä aina päiväsaikaan, muutaman tunnin verran, koska iltaisin hän käy koulua.
Minä käyn aina kaupassa ja teen hänelle ruoan ja joskus keitän vielä kahvitkin, kun hän tulee tänne. Minä olen saanut kahvit heillä kaksi kertaa. Hiukan tuntuu epäreilulta, että minä aina raadan niska limassa tehden viimeisen päälle herkulliset ateriat ja vielä jälkiruoatkin.
Näemme kerran viikossa tai kerran kahdessa viikossa. Suhdetta on kestänyt puolisen vuotta, josta alkuun vain kirjoittelimme netissä muutaman kuukauden ennen ensimmäistä tapaamista.
Tapaamme joskus kaupungilla siten, että käymme kahvilassa ja kaupassa. Tapaaminen kestää ehkä noin 2 tuntia, jonka jälkeen palaamme molemmat omiin koteihimme. Minulle tämä ei oikein riitä, haluaisin hyvänä pitoakin. Mies kuitenkin on sanonut rakastavansa minua monet kerrat.
Olen sanonut asiasta, mutta ei se oikein ole tuottanut tulosta. Taas tulee viikko näkemisestä. Koskaan emme soittele, laitamme vain useita viestejä päivässä. Syytä soittelemattomuuteen en varsinaisesti tiedä, mutta hän on sanonut, että pelkää häiritsevänsä, jos soittaakin pahaan aikaan.
Nykyään, jos hän pyytää sinne (kun sanoin asiasta) tulee itselleni vaivaantunut olo, kun tiedän, että vieraita ei oikein hyväksytä eikä siitä syystä oikein tee edes mieli mennäkään. Olisi mukava, jos olisi tervetullut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No suvulle ei mahda mitään,ehkä hyväksyvät jossain vaiheessa? Tuo soittamattomuus outoa,ei se vie paljoa aikaa kummankaan päivästä. Aina voi soittaa ja jos toinen ei jostain syystä pysty vastaamaan,soittaa myöhemmin takaisin kuin tilaisuus.
Ja tuo ruoka jutusta,se on aika useasti niin että nainen tekee ruuan pöytään ja mies vaan syö sen. =D saat olla iloinen jos mies joskus tekee ruokaa sinulle. riippuu tietenkin miehestä.
Voisit myös kertoa miehelle että kaipaat enemmän yhdessä oloa,hellyyttä.
Eiköhän se järjesty jos hänkin sitä haluaa. Ja muuten tuo tilanne, kyllä jos kaksi ihmistä haluaa olla todella yhdessä,niin he tekevät sen niin että suhde onnistuu oli se elämän tilanne mikä tahansa.
Ensinnäkin olisi hyvä jos nämä statukset olisivat sinulla selvillä. Jos olet työtön et ole kokopäivätoiminen opiskelija. Jos olet kokopäiväinen opiskelija et ole työtön.
Opiskelijana saat opintotuet ja tarvittaessa sosiaaliavustukset jos olet yli 25 vuotias, työttömänä työttömyystuet ja tarvittaessa sosiaaliavustukset, jos olet yli 25 vuotias.
Toinen asia. Jos miehen isä ja veli eivät pidä vieraista kodissaan, sitä tulee kunnioittaa.
Hankkikaa yhteinen asunto, jos olette mielestänne seurustelussanne sellaisessa pisteessä, että se on tarpeen.
Kummankaan teistä ei tarvitse asua niin kuin nyt asutte. Sen kun menette sosiaalitoimistoon yksin tai yhdessä ja toteatte siellä, että nyt tilanne on sellainen, että joudun taivasalle ellei asuntoa löydy. Aina löytyy vaihtoehtoja, ei muuta kuin sossuun tai asuntotoimistoon vaan, siellä ne muutkin asunnottomat käyvät. Hyvin harva ihminen jätetään kadulle viranomaisten toimesta.
Kolmas asia. Sinun ei tarvitse kokata miehelle aterioita. Teet ne täysin omasta halustasi, miellyttääksesi tätä miestä, vai mitä?
Jos et halua, tarjoat vain kahvia tai olet tarjoamatta ja annat lasin vettä, oma on valintasi. Se ettei mies tarjoa sinulle mitään, no, mietipä mitä se tarkoittaa. Tunnetko kaverin niin hyvin, että haluat hänen kanssaan aloittaa vakavamman suhteen, sekin on vain sinun itsesi päätettävissä.
Rakastatko sinä miestä? Näetkö hänessä ja suhteessanne mitään hyvää, vaan vain valittamisen ja harmin aiheita?
Miksi et itse soita miehelle, jos haluat puhua puhelimessa?
Miksi laitat miehelle ruokaa ja vielä "niska limassa"?
Miksi enää edes roikut suhteessa, joka ei tuo sinulle monellakaan tasolla tyydytystä? Mikset etsi sopivampaa kumppania, ja mitä oikeastaan edes haluat suhteelta ja kumppanuudelta?
Kerroit että olette MOLEMMAT alle 30. Sitä saa mitä tilaa. Joten jätä se kesken kasvuinen kakara ja hanki itsellesi aikuinen eli vähintään 10 vuotta vanhempi mies.