Suhde kriisissä

Miksi roikut suhteessa, joka ei ole sinua varten. Jätä kumppani ja etsi toinen.

Siis miehellä entisen suhteen solmut availematta ja te kuitenkin olette olleet yhdessä melkein 4 vuotta? Ja noin pitkä välimatka. Ja miehellä masennusta.
Näyttäis siltä, että mies kaipaa rauhaa ja omaa tilaa. Hän on antanut ymmärtää ettei ole valmis suhteeseen; ainakaan sinun kanssasi. Ymmärrä tämä.
Joskus me ihmiset, niin miehet kuin naiset, tapailemme jotakuta kevyemmissä merkeissä. On kivaa ja viihdyttävää, mutta kyse ei ole vuosisadan rakkaustarinasta joka päättyisi avioliittoon. Tällöin on tapana viestittää joko rivien välissä tai hyvinkin suoraan, että ''en sitten ole valmis vakavampaan suhteeseen mutta kanssasi on muuten kiva olla...''
Sinulle tämä ilmeisesti ei ole oikein mennyt perille?

Sinun täytyy ymmärtää ettei kaikki hänen tekemiset ja tekemättä jättämiset välttämättä liity lainkaan sinuun! Tuntuu siltä että olet henkisesti sitoutunut häneen turhankin tiiviisti. No niinhän tehdään kun rakastetaan mutta kun suhteenne ei tunnu olevan kovin tiivis.
Esim se, ettei ''seisokki'' säily, ei liity ollenkaan välttämättä sinuun! Sinä siis linkität kaikki asiat lapsenomaisesti itseesi. On vapauttavaa kun ymmärrät ettei aina kaikessa ole kyse sinusta!

Masennus on sellainen että se imee kaiken energian, suhteeseen ei ole voimia panostaa, se tekee myös kärsimättömäksi ja ärtyisäksi, ilkeäksikin. Ja se myös verottaa sitä seisokkia vaikkei olisi lääkitystä, mutta lääkitys vaikuttaa aivan varmasti. Läåkitys myös aiheuttaa tunnekylmyyttä koska lääkityksellä pyritään vähentämään synkkyyttä ja ahdistusta, mutta samalla sitten leikkautuu pois myös positiivisia tunteita.
Masentunut on myös käpertynyt itseensä ja hänestä saa todellakin vaikutelman että hän ei välitä, ei puhu, ei kuuntele, ei ymmärrä, ei rakasta.... Miksi? Hänellä ei ole voimia.

Mitäs jos ehdotat hänelle ettette enää tapaa? Sanot että kun kuitenkin rakastat. Joskus siihen täytyy vaan tyytyä että vaikka rakastaa niin täytyy päästää irti ja jatkaa matkaa ja antaa toisenkin jatkaa.

Olen samaa mieltä kuin Roksi.
Miksi ihmeessä roikut toisessa kiinni? Pistä stoppi tuolle pelleilylle ja ala elää omaa elämää. Ei kukaan toinen sinulle onnea ja autuutta tee. Opettele ensin rakastamaan itseäsi, vasta sitten voit löytää jonkun jonka kanssa voit olla ja elää tasavertaisessa suhteessa.
Sitä paitsi, masennus on trendi vähän joka asiaan jonka varjolla nykypäivänä voi sallia ihan mitä vaan... kaikkea pitäisi ymmärtää ja sallia jos taustalla on se suuri mörkö: MASENNUS! Täytyy myös tiedostaa että on ihan normaalia olla joskus vit...tunut ja väsynyt jne. Elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista vaan monesti myös varpaat paskassa talsimista.

Juu uutta miestä kehiin vaa. Ei tuossa ole enää mitään järkeä :( ansaitset parempaa!! Etäsuhteet muutenkin haasteellisia.

Miten käytännössä mies voisi olla kanssasi joka ilta jos matkaa tulee aina 400 km? Siis olettaen että hän käy töissä. Mielestäni aika paljon, että olette jopa kerran viikossa tavanneet.

Avioero on vaikea prosessi ja siitä toipuminen on yksilöllistä. Toisen ja sitä mahdollisesti seuraavan avioliiton onnistuminen on epätodennäköisempää ja miehen kannalta voi olla viisasta edetä varovaisesti, onhan teillä painolastina suuri välimatka ja ilmeisesti heikosti toimiva seksielämä tai arvostuksen puute.

Kiitos vastauksista.

Täytyy nyt sanoa tähän että kysymys ei ole siitä että minä hänessä roikkuisin, päinvastoin.
Olen useamman kerran jo aiemmin ollut lähdössä koko suhteesta juuri sen älyttömyyden vuoksi, jos toinen ei pysty eikä kykene niin hittoako minä istun yksin odottamassa.
Mutta mies ei ole tätä halunnut ja näissä tilanteissa heittäytynyt jopa uhkaavaksi, häntä en jätä.

Nyt tämän kaiken tapahtuneen jälkeen olen aktiivisesti yrittänyt puhua siitä että tuskin tämä enää toimii, ensinäkin hän petti. Se on valinta ja kertoo jotain.
Toisekseen hän on tämän jälkeen muuttunut välinpitämättömäksi eikä tiedä mitä tuntee.

On parempi lähteä eriteille jotta minunkin on mahdollista löytää se ihan oikea tasapainoinen suhde.
Muutenkaan en ole sitä tyyppiä nainen että kokoajan pitää soitella tai olla yhdessä,mutta jos 4v on päivittäin oltu yhteydessä ja sitten se loppuu kuin seinään, etenkin kun siihen yhdistyy tämä pettäminen ja valehtelu...niin kuka tahansa ahdistuisi.

Pitkään on menty niin että saa soittaa ym. Kun haluaa....Minä en rupea häntä jaagaamaan.
Toista eI voi omistaa enkä minäkään piittaa niskaan huohottajista.
Parisuhteessa kuitenkin on lienee tarkoitus viettää aikaa yhdessä...ja jos se on aina sitä että se on yhtä kuin kerran viikossa keskellä yötä 2h..seksiä ja sen jälkeen pois, niin onko tämä teidän mielestänne hyvä suhde?

Taas ollaan tilanteessa että kun sanoin että parempi kun annetaan olla. ..niin ei käy.
Mutta tällä kertaa taitaa olla ihan sama käykö...

Mies on täydellisen varattu ja nyt psyyke ei enää kestäkään joka puolelle pettämistä!
En ymmärrä aloittajaa enkä muitakaan naisia jotka hyväksyvät kaiken jonkun onnettoman miesreppanan vuoksi! Mieshän pyyhkii jalkansa mennen tullen...ja nauraa partaansa.
4 vuotta ja kerran viikossa tapaaminen keskellä yötä ja 2h pelkkää seksiä! Hei haloo nainen!! Onko naiset noin surkeita pelkästään yksinjäämisen pelossa?

Voi sinua. Olet läheisriipuvainen, kun olet tuommoista katsonut jo 4 vuotta. Eroa hyvä ihminen!

Varmasti olen läheisriippuvainen ja melko surkea myös kun en ole osannut häipyä. Kuinkahan monta kertaa olen sitä ajatellut että miksi en, koskaan ennen ei ole ollut ongelmaa lähteä lätkimään jos ei ole onnistunut..Mutta toisaalta ,koskaan ennen en olekkaan joutunut persoonallisuushäiriöisen kynsiin.

Ja jokainen joka narsismista jotain ymmärtää, tietää myös että sellainen suhde ei ole ollenkaan niin yksiselitteinen.
Oli kai niitä vaaran merkkejä alussa mutten niitä huomannut.
Nopea eteneminen ja palvonta, älytön mustasukkaisuus ja vahtiminen.
Pikkuhiljaa eristi kaikista ystävistä...kuka mitenkin oli huonoa seuraa.
Sitten alkoi arvostelu ja kontrollointi mikä paheni ajan mittaan.
Tuli kuvaan huutaminen ja suora haukkuminen. Mitätöinti.
Itsetunto alkoi murenemaan enkä enää uskaltanut sanoa / tehdä juuri mitään.
Minä en ole normaali, idiootti, tyhmä...huora.
Tunteeni ovat paskaa. ..Puhun liikaa ym.
Pitäisi olla hiljaa ja kiltti.
Kun yritit puhua ihan nätisti että tämmösenä tämä ei ole oikea suhde ja en voi hyvin. ..alkoi jättämisellä uhkailu.

Kaikki toki paheni kokoajan.

Joten siinä yksi selitys ja se painavin että tässä ollaan.
Älkää kysykö mikset vaan lähde, ei se mene niin.
Jos trauma bonding ja stockholm syndrooma ovat tuttuja niin ne avaavat vähän lisää.
Ja juu, Pelko on tehokas estäjä myös.

Kun tämmöisen hlön kanssa on myös paljon sitä hyvää niin se vaikeuttaa vielä. Toki lähes kaikki siinä ihmisessä on valhetta...se alun ihana, mahtava mies on pelkkää teatteria. Valitettavasti.

Niinkuin hyvin itse kerran sanoi...Kun sä olet jo mun nIin ei tarvitse enää esittää tai yrittää mitään.

Kyllä se ihan niin menee, että lopetat yhteydenpidon, et vastaa viesteihin ja jos uhkailee, niin ilmoitus poliisille. Näin olen itse toiminut hullujen exien kanssa ja viime kädessä on virkavaltaakin tarvittu parin narsistihullun kanssa.

Päälle 40 vuotta narsistipellejä katselleena ei voi muuta kuin tuntea säälinsekaista myötätuntoa mieleltään sairaita kohtaan, ja toki vapautuneena hymyillä, ettei enää onneksi tarvitse olla kenenkään alistettavana ja manipuloitavana.

Se, että elät tuollaisessa suhteessa kertoo mielestäni sinusta aika paljon. Läheisriippuvuudessasi olet toiminut personallisuushäiriömagneettina. Samalla myös itse olet ollut taipuvainen tuntemaan vetoa tällaiseen häiriintyneeseen tapaukseen. Olet tilantessa, jossa oma onnellisuutesi riippuu toisesta, eli siitä mitä toinen tekee ja miten hän sinua kohtelee. Kun kerrot hänelle jotain odotat tiettyä vastausta, muuten oma maailmasi romahtaa. Sama toimii toisinpäin. Koska molemmat ajattelee, että oma onni on kiinni toisen reaktiosta olette oppineet manipuloimaan toisianne. Tiedätte mistä narusta vetää. Tällainen kanssakäyminen on henkisesti raskasta. Tarvitsette sitä, mutta sitä ei jaksa kuin pari iltaa viikossa.

Yleensä saa helpoiten sitä mitä ei tarvitse. :)

Sinun olisi löydettävä elämäsi tarkoitus ja onni parisuhteen ulkopuolelta. Kun sinulla on tarkoitus ja innostus, olet myös kiinnostava vastakkaisen sukupuolen mielestä ja houkuttelet terveen mielen omaavan puolison, jonka elämällä suunta ja tarkoitus. Voi olla, että nykyinen miehesi haluaa ja osaa myös muuttua, mutta sitä et voi tietää eikä oma onnesi onneksi ole siitä kiinni.

Opi seisomaan omilla jaloillasi ja nauti elämästäsi riippumatta siitä mitä mies tekee tai sanoo ja ei tee tai ei sano. Kun saat elämäsi tasapainoon voit oppia nauttimaan huomiosta ja olemaan vaatimatta huomiota.

"Olen ollut kohta 4v etäsuhteessa. Kumppani asuu 200km päässä emmekä ole nähneet kuin about kerran viikossa ja silloinkin myöhään illalla / muutama tunti."

Hei haloo ja herää! Tuo ei ole etäsuhde, vaan ainoastaan vakipanosuhde. Sekin aivan toivoton sellainen. Mies ilkeä, loukkaa, pettää. Eikä hänellä enää edes seiso. Mikä ihme sinua estää ymmärtämästä, että olet itse ongelmasi ydin? Jätä mokoma tyyppi ja etsi uusi parempi.

Hyvä kun olet lopultakin herännyt ajattelemaan asioita omalta kannaltasi. Ymmärrätkö kuitenkaan, että mies pitää sua vain patjana? Ei teillä mitään suhdetta ole. Ehkä mies loukkaa sua tietoisesti että tajuaisit, ettei teistä tule koskaan oikeaa paria, teille ei koskaan tule oikeaa parisuhdetta? Julmasti hän toimii mutta hänellä ei ehkä ole muita keinoja saada sua tajuamaan ettei halua susta puolisoa itselleen.
Oletko varma, että hänen eronsa on selvä? Oletko varma, että hän on vapaa? Mä villisti veikkaan, että mies pyörittää useampaa naista samaan aikaan. Tapaatteko koskaan seksin merkeissä viikonloppuisin? Veikkaan ettet kuule hänestä viikonloppujen, lomien ja juhlapyhien aikaan mitään. Asuuko hän edes siellä missä kertoo asuvansa? Oletko koskaan käynyt hänen luonaan?
Älä nyt käy hänestä keittiöpsykologina narsistia tekemään. Hän on tavallinen kusipää, joka pettää puolisoaan ainakin sun kanssa. Nyt tyttö hyvä eroon hänestä ja oman pääsi pistät kuntoon. Lopetat haikailut että teistä tulisi pari. Ei tule. Neljässä vuodessa olisi jo parisuhde syntynyt jos olisi syntyäkseen.
En tajua, miten olet antanut hänen rajoittaa omia tekemisiäsi, ihmissuhteitasi yms. Eikö kukaan sun ystävä ole koskaan ottanut asiaa puheeksi? Ystäviä ja kavereita kannattaa kuunnella. He ovat ulkopuolisia ja näkevät asiat etäämpää paremmin kuin sinä läheltä.
Toivottavasti olet kuitenkin provo. Ei tuollaista elämää normaali ihminen halua eikä elä.

Teillä ei ole mitään suhdetta. Jostain sinusta johtuvasta häiriöstä ja ongelmasta siedät miehen täysin ala-arvoista käytöstä, vieläpä suostuen seksiin hänen kanssaan. Eroa ja hae itsellesi apua.

Rakkautta ei voi laittaa pois päältä ja se voi jollain eri tasoilla kestää loppuelämän, mutta neuvoisin että älä tapaa miestä enää. Hän satuttaa sinua, petti, hän ei voi aina vain jatkaa roikkumista ja syyttelyä. Vaikka tuntuisi tyhjältä, lähde etsimään muuta seuraa. Kun tutustut uusiin miehiin, aika tekee tehtävänsä ja voit rakastua uudelleen.

Ette te seurustele. Ei teillä ole parisuhdetta vaan panosuhde. Ja mies on varattu. Etkö tajua?