Eroprosessi patologisesti valehtelevasta ja väkivaltaisesta psykopaattimiehestäni on käynnissä. Yksi oikeudenkäynti on takana, jossa hänet tuomittiin pahoinpitelystäni. Hänen minua vastaan nostamiaan syytteitä on nyt hylättynä useita. En tiedä, onko niitä tulossa vielä lisää. Pienellä paikkakunnalla haastemiehet alkavat olla jo "hyvänpäivän tuttuja" kanssani.
Olisin vain halunnut lähteä ja sulkea mieheni elämästäni ilman uusia tuskan kokemuksia. Hän ei kuitenkaan halua päästää minua helpolla, vaikka sanoo, että hänelle oli helpotus päästä minusta eroon. Hän kiusaa vielä eronkin jälkeen sekä minua että lapsiamme.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? En kai ole ainoa, joka on osunut tällaisen hirviön koukkuun?
Pelkään solmia uusia suhteita, kun en uskalla luottaa enää keneenkään mukavan tuntuiseen mieheen.
Olisin vain halunnut lähteä ja sulkea mieheni elämästäni ilman uusia tuskan kokemuksia. Hän ei kuitenkaan halua päästää minua helpolla, vaikka sanoo, että hänelle oli helpotus päästä minusta eroon. Hän kiusaa vielä eronkin jälkeen sekä minua että lapsiamme.
Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia? En kai ole ainoa, joka on osunut tällaisen hirviön koukkuun?
Pelkään solmia uusia suhteita, kun en uskalla luottaa enää keneenkään mukavan tuntuiseen mieheen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sairas mikä sairas. Häntä et voi parantaa, joten sinun täytyy mennä eteenpäin. Samanlaisia löytyy paljon, toiset musertuu paineessa ja jotkut uskaltavat elää omaa elämäänsä eteenpäin paineenkin alla. Unohda pelkosi uusista ihmissuhteista, tulevat ajallaan, keskity vaikka puoli vuotta itseesi ja lapsiisi, olet sen jälkeen ilmeisesti upea ihminen, tietoinen omasta itsestäsi, haluistasi ja tasapainoinen. Puoli vuotta ei ole paljon elämästäsi, mutta se voi olla se aika ratkaisevaa onneen ja tasapainosuuteen.
Puoli vuottakaan ei ole välttämättä riitävä aika olla yksin. se on niin yksilöllistä, milloin pystyt ottamaan uuden ihmisen elämäääsi.
Yksin olo on kuitenkin aivan välttämätöntä, ettet ottaisi turhia ihmisiä elämääsi.
Minulla myös oikeudenkäyntejä. Sai sakot vaan. 30 vuoden avioliitto yhtä uhkailua ja lyömisiä. Tappouhkauksia jatkuvasti, jos uskallan jättää hänet.
Pääsin eroon lopulta, vaikka vainosi yli vuoden vielä. En jaksa kirjoittaa enää uudestaan pitkää, kun äskeistä ei ilmeisesti kelpuutettu!!? En tiedä syytä?!
Kirja: Psykiatriaa meille kaikille, on hyvä kirja. Siinä on kirjoitus pahuudestakin!! Suomalaisten kirjoittama.
Tsemppiä sinulle. Minäkin olen vielä voimissani, vaikka yksin kyllä, kun hyvää miestä ei ole löytynyt!!
Narsistien Uhrien Tuki ry.
Vertaistukea ja henkistä apua selviytymiseen.
Mulla oli seurustelukumppanina skitsofreenikko, joka hakkasi mut seurustelumme jälkeen siksi, että auoin sille päätä. Hm. :D Yritti jopa saada mua syylliseksi.
Nyt on tekeytynyt toiseksi henkilöksi ja toistaa mulle omaa erinomaisuuttaan ja siitä, etten tiedä mitä menetin kun menetin sen. onneksi ei puhelimessa häiritse, numeron on ilm. poistanut.
Onneksi Suomessa on oikeus ja jos joku tahtoo mailata, ottakee yhteyttä osoon [email protected]
On hyvä pitää vähän taukoa riitaisen eron jälkeen ennen seuraavaa suhdetta. Siinä kun saattaa saada sillätavalla "takkiin",että seuraavat suhteet ovat enemmän tai vähemmän sen värittämiä,mitä ex-kumppani oli tai ei ollut,eikä osaa itsekään ihan avoimin silmin katsella,mitä todella elämällään tekisi. ja jokainen uusi "ero" tuntuu lastina,taasko mulle kävi näin-juttu. Se ei ainakaan lisää voimia,joita erossa kuluu ihan riittävästi muutenkin,vaan päinvastoin. Voi jopa käydä niin,että seuraavasta - vaikka huonostakin - pitää kynsinhampain kiinni ja koittaa muuttaa itseään kohtuuttomasti,jotta saisi "todistettua",että kyllä mä pystyn saamaan uuden jne. Mikäs pohja se sitten on uudelle suhteelle??
On tärkeää,ettei jää yksin ongelmiensa kanssa,vaan menee tuulettumaan,mutta ihan yhtä tärkeää on odottaa ja katsella rauhassa ennenkuin seuraavan kanssa aloittaa suhteen vakavammassa mielessä. Tässä tämä "antaa ajan kulua" -fraasi pitää todellakin paikkansa. Lisäksi väkivaltaisesta kumppanista,joka tehtailee rikosilmoituksia ja ilkeilee,pääsee huomattavasti paremmin eroon,kun ei hanki aivan heti seuraajaa. Vaan jatkaa elämäänsä välittämättä ilkeilyistä ja toivoo,että ko.kumppani löytäisi pian "oikeen rautaisen huoran",joka vie - ja kauas! Sen jälkeen on hyvä alkaa kehittää omaa seuraelämää. Kannattaa aina muistaa se,että väkivaltaiset ex-kumppanit ovat arvaamattomia= voivat saada raivareita kohtalokkain seurauksin eron jälkeen (lue lehtien tappo ja väkivaltajutut/päivittäin,syynä mustasukkainen,väkivaltainen ex-mies aivan liian usein!!). Huomiotava sekin, että uusi kumppani ei välttämättä ole turvassa kostolta.
Tsemppiä ja varovaisuutta!!
Terv. pahan nähnyt,mutta ehjänä selvinnyt.