Kontrillifriit naiset

Oikeastaan pitäisi puhua naisen kokonaiskäsityksen murtokulmasta.

Niin että miten edetä, jos paketti on jo valmiiksi hajalla?

(Reps)

"On siis pakko päästä aina välillä pois tästä kahlitusta ja tarkoin säännellystä "elämästä" johonkin oikeaan elämään."

Sillä erotuksella, että minä pidän kaikkea oikeana elämänä, niin voisin sanoa ihan samaa - naisena. Ihan samat jutut pätee, kuten pilkkijämies uutisesta - minä lähden lenkille tai salille. Ja miehellä on omat jutut, johon kuuluu juurikin miesporukalla hyöriminen urheiluharrastuksen parissa ja toki muukin ajanvietto. Jotenkin tuntuu, että tämä nähdään jotenkin huonona asiana, että välillä kaipaa omaa aikaa tai aikaa kavereiden kanssa? Minusta se on päinvastoin eli hyvä juttu ettei kokoajan keskenään olla vaan tosiaan on muutakin elämää (koko uutinen vähän daah -juttu). Tuli tuosta MikäNytTaas jne. nimimerkin viestistä, että onko ongelma sekin ettei nainen ymmärrä ottaa aikaa ja rentoutua vai mikä. Mutta se teidän parisuhdejuttu enkä tiedä mikä vuorovaikutusongelma meneillään.

Kontrollista tuli mieleen, että miten tuossa on huomioitu sellaiset tekijät arjessa kuten esimerkiksi perhe. Oma mies on elänyt minua ennen yksinhuoltajaisän arkea; hoitanut kotia ja lasta jne. Ja tämä on mielestäni todella paljon vaikuttanut myös siihen, että mies tekee itse valmiiksi asioita ja se on hänelle täysin luontaista. Minä en ole edes keksinytkään, että ottaisin roolin olla käskemässä miten asioita tehdään. Kummatkin pyytä asioita jne. Se ei poista sitä, että tottakai se arki väsyttää (töistä kotiin, ruoanlaitto, esimurkkuhaasteet, läksyjen tsekkaus, kokeet, hammaslääkärit, kodinsiivous, laskujen maksut jne jne.) - mutta siksi vastapainoksi järjestetään sitä artikkelissa mainittua aikaa yksin/kavereiden kanssa ja tietenkin yhdessä. Ja elämä on huomattavasti mukavampaa.

Jos tarttisi yleistää, niin veikkaisin naisten helmasynnin olevan se, että ottavat sitä kodinylläpitäjän ja vanhemman roolia vähän sieltä miehenkin tontilta ja voivat syyllistyä siihenkin, että esim. lenkin/tyttöjen illan sijasta purkaa stressiä nalkuttamalla. Ja miehet helposti lähtevät taas ottamaan sitä roolia, että itse tekijän sijasta lähtevät käskytettäväksi ja urautuvat siihen rooliin (riskinä aloitteellisuuden puute). Ja kun naiset nalkuttaa niin miehet helposti voi pitää niitä mielipiteitään oman pään sisällä - ettei nainen edes tajuakaan, että vaikka mies nyökkytelee, niin häntä ahdistaa asia. Mutta kyllä tuossa suuri osa on sitä ihan normia settiä eli ihmiset haluaa viettää välillä ihan omaa vapaa-aikaa (oli se sitten kamuporukassa, lenkkipolulla tai vaikka tietsikka-aikana). Siinä ei ole mitään pahaa. Kuten ei siinäkään, että töissä ja kotona pitää tietyt asiat tehdä, että lapset pysyy hengissä ja on rahaa käydä kaupassa.