Taas viikonloppu edessä. Sinänsä mukavaa että pääsee irrottautumaan arjesta, mutta kuitenki taustalla kummittelee yksinäisyys. Taas koko viikonloppu ilman mitään menoa, edes yhden kaverin näkemistä. Se saa mut ahdistuun.
Olen elellyt tässä kolmisen vuotta sinkkuna, aluks omasta tahdosta, nyt olosuhteiden pakosta. Kaikki parhaat kaverit, aivan kaikki, ovat löytäneet rakkaansa ja viettävät lähes aina viikonloppuisin vaan kahdenkeskisiä koti-iltoja. Tunnen oloni usein tosi yksinäiseksi ja pelkään että tätä tulee kestämään vielä vaikka kuinka pitkään. Onko tämä yleistä muidenkin sinkkujen kohdalla? Millä saatte aikanne kuluun? Harrastan kyllä liikuntaa ja kuntosalilla, uimassa ja aerobikissä saan tuhlattua muutaman tunnin päivästä.
Tiedän olevani tosi kriittinen miesten suhteen, enkä kelpuuta ketä tahansa. Olen oppinut sen etten baarista löydä ketään sellaista joka haluaisi jotain pidempää suhdetta, mutta mistä sitten? Luulis nyt tavallisten miestenkin, jotka etsivät itselleen naista, kuluttavan aikaansa baareissa. Yhdenillan jutut saavat vain mielen vielä apeammaksi...
Sillon kun ympärillä on paljon ihmisiä, en tunne yksinäisyyttä, mutta niinä hetkinä kun on vain minä, tunnen olevani todella yksinäinen ja sitten kun sitä oikein alkaa miettimään niin tunne vaan kasvaa...
Olen elellyt tässä kolmisen vuotta sinkkuna, aluks omasta tahdosta, nyt olosuhteiden pakosta. Kaikki parhaat kaverit, aivan kaikki, ovat löytäneet rakkaansa ja viettävät lähes aina viikonloppuisin vaan kahdenkeskisiä koti-iltoja. Tunnen oloni usein tosi yksinäiseksi ja pelkään että tätä tulee kestämään vielä vaikka kuinka pitkään. Onko tämä yleistä muidenkin sinkkujen kohdalla? Millä saatte aikanne kuluun? Harrastan kyllä liikuntaa ja kuntosalilla, uimassa ja aerobikissä saan tuhlattua muutaman tunnin päivästä.
Tiedän olevani tosi kriittinen miesten suhteen, enkä kelpuuta ketä tahansa. Olen oppinut sen etten baarista löydä ketään sellaista joka haluaisi jotain pidempää suhdetta, mutta mistä sitten? Luulis nyt tavallisten miestenkin, jotka etsivät itselleen naista, kuluttavan aikaansa baareissa. Yhdenillan jutut saavat vain mielen vielä apeammaksi...
Sillon kun ympärillä on paljon ihmisiä, en tunne yksinäisyyttä, mutta niinä hetkinä kun on vain minä, tunnen olevani todella yksinäinen ja sitten kun sitä oikein alkaa miettimään niin tunne vaan kasvaa...
Vastaukset 16
Vanhimmat
kun lopetin kylillä juoksut ja kun etenkin lauantai-ilta tuntu tosi pahalta,istuin itseni kanssa ja siitä se alko.Siinä se oli että et pakoile itseäsi.Olet itsesi seurassa,vaikka ahdistaisi.Kyllä se oli aika kovaa opetella,mutta sitten kun sen koet,ihan omasta halusta osaat olla yksin ja sitten myös kaksin.Hyvin tuttua varmaan tuo hylätyntuntonen olo,mutta istu ja ole itsesi seurassa!ps.vaikka se onkin alussa pelottavaa?Nyt ihmettelen,miksi?
ei ihminen ole höperö jos osaa olla yksin,sen jälkeen vasta osaa arvostaa toista ihmistä.Tietysti välillä on hyvä käydä ihmisten ilmoilla,mutta kyllä pitää osata olla yksinkin,muuten se on riippuvuutta jos pitää aina olla joku vierellä.
On nämä viikonloput vähän sellaisia toisinaan,
että odottaa vain sitä maanantaita että
pääsis töihin,siellä kun on hyvä porukka ja
ihmisiä ympärillä.
Kyllä siellä baareissa joskus harvemmin on
meitä tositarkoituksella liikkeellä olevia,
mutta,en tiedä,ehkä käyn vääränlaisissa
baareissa.
Noh,ompahan tullut lisättyä liikuntaa,enää
ei tarvitse sunnuntaisinkaan istuksia neljän
seinän sisällä.Pahus kun kaikki tutut on
perheellisiä,en edes tiedä missä ne sinkut
aikaansa kuluttua,siellä salillako teihin
voisi törmätä?
Et ole yksin ajatuksiesi kanssa,täällä
suomi24:ssähän meitä roikkuu =),piristystä!
MOI!Tuttuakin tutumpi fiilis tuo yksinäisyys.Mulla kolme vuotta teitten eroamisesta.Vaihdoin hiljattain vanhaan kotikylään takaisin.Asuin aiemmin avopuolisoni kotikaupungissa ja kun ero koitti ainoat tuttavat olivat puoliskon vanhoja frendejä.Huomasin olevani droppout elikkä kun kävin pyörähtämässä pubissa istuin itsekseni.Eipä sitä pitkään viitsinyt moisia istuntoja harrastella ja mökkiydyin ja kunnolla.Olen luonteeltani sosiaalinen yksilö eikä tuo yksin asioitten kelailu ainakaan minun kohdallani toiminut,käperryin vain enemmän itseeni,enkä löytänyt mitään uutta.Joillain se voi toimiakin.No nyt kun olen palannut kotikulmille on sosiaalinen puoli lisääntynyt mutten jaksa oikein olla läsnä.Kai tuo erakoituminen on puraissut pahemman kerran.Toki kaipailen kumppania rinnalleni mutta sopivaa ei ole kävellyt vastaan,kokelaita on käväissyt.Sain edellisestä pidemmästä suhteesta sen verta syvän haavan ettei se ole edes arpeutunut vielä.Ihmettä odottelen.
ainaki voi törmätä kuntosalilla. Tosin oon käyny sillä puolella salia, missä käy vain naisia, ehkä mun kannattais vaihtaa sinne, missä käy myös miehiä... :)
tulla kurkkaan sinne naisten puolelle..
Minut voipi bongata myös kirjastosta,lähi-
kaupasta tai kirpputoreilta.Olen se joka
kompastelee ja törmäilee pöytiin aina pitkän
blondin nähdessään =)
Baarista jos löydät,olen se joka istuu
kaukaisimmassa ja hämärimmässsä nurkkapöydässä
katsomassa TELKKARIA..*huoks*(säälittävää..)
Joku muukin siis menee baariin katselemaan teeveetä :) Mä en tosin siellä pimeässä nurkassa sitä teeveetä katsele, vaan yleensä se teevee on siinä baaritiskin paikkeilla. En mä susta tiedä, mutta mun kohdalla se on osoittautunut huonoksi keinoksi herättää naisten huomio... kumma juttu.
puolustukseksi ettei mulla ole tv:tä kotona,
lupamaksut kun on aika törkeitä ohjelmien
tasoon nähden.Ja eipä sillä kyllä ole paljon
huomiota osakseen saanut..
Olisin ennemmin vaikka viikonloputkin töissä kun yksin neljän seinän sisässä. Töissä on oikeastaan mun elämä. Ihanat työkaverit, joiden kanssa aika kuluu hurahtaen. Mutta sitten kun duunin ovi menee kiinni, ni oon kyllä aika yksin. Kyllä mäkin liikun paljon ja muuta. Baarit ei vaan kiinnosta. Välillä ottaa kyllä aika koville..
mutta enempi näitä: teen opintoja, silloin tällöin menen töihin kuten tänään, teen ruokaa, vaikka pizzan niin pari tuntia menee helposti, pelailen, katson töllötintä, käyn saunassa, avaan pullon viiniä, kuutelen musaa, luen suomi24:n sinkut-palstaa ;), käyn yhdellä oluella lähiravintolassa.
Välistä yksinäisyys kuitenkin iskee, pariutuneita kavereita on vaikea saada liikkeelle, joskus on sitten vain "ihan pakko" käydä tuulettumassa ravintolassa useammalla kuin yhdellä oluella, jos ei muuten niin vaikka yksinkin.
Tänään olen iltaan asti töissä, menen kotiin ja laitan saunan lämpiämään.
Iki sinkun päiväkirja ties monesko osa lieneekään.
Mulla kuitenki mene ihan jees, on ihmisiä joiden asiat on huomattavasti huonommalla tolalla.
Mut yksinäisyyteen Eilienn meni ihan kivasti kun kävin pyörähtää yhden kaverin luona, siinä katottiin leffa ja siitäpä kömminki suunnilleen usoraan sänkyyn, kuittasin samalla viimeviikon univelat ja nukkua paukuttelin ihan reippaasti kellon ympäri.
Nyt pitää sit keksiä tälle päivälle jotain ohjelmaa. Jospa lähden käymään lätkäkentällä ja sit kuumassa suihkussa, ja niin kaupoilla pitää vielä ehtiä pyörähtää. huoemnna mennäänki töihin ja sit maanantaina kouluun.
Meikäläinen on ollut sinkku aina ja tulen luultavasti aina olemaankin. Tämä johtuu siitä, kun en opiskeluaikana löytänyt ketään ja nyt kun on työelämässä kiinni ja duunikin on etäduunia, niin ihmiskontaktit ovat melkolailla nollissa. Mitään sellaista en harrasta missä tapaisi muita ihmisiä, eikä enää nykyään kiinnosta edes aloittaa mitään uutta harrastusta. Baareissa kävisin, mutta kun yksin en baareissa viihdy ja kaikki entiset ns. baarikaverit ovat muuttaneet eri paikkakunnille tyttöystäviensä kanssa. Ainoat ihmiskontaktit tulee pääasiassa lähikaupan kassatätien kanssa.
Olen siis mökkihöperöitynyt ja pahoin. Naisten suhteen olen luovuttanut jo kauan sitten, sillä kukapa nyt tälläista huolisi, en minä ainakaan. Itsesäälissä en ole rypenyt enää moniin aikoihin, vaan olen saavuttanut jo sen oman "elämäni" hiljaisen hyväksynnän. Tällä tarkoitan sitä, että oma elämä on täysin rutiininomaista, josta en enää tahdo/uskalla poiketa.
Sama täällä. Olen kuin sinä, vain naispuolinen versio.
Hmmm... omituista, mä olen aina luullut että kaikki naiset ovat enemmän tai vähemmän sosiaalisia tapauksia sekä riippuvaisia muista ihmisistä? Kaikkea sitä oppii kun tyhmänä elää.
Joo eli mä olen nyt ollu noin 2 vuotta sinkkuna ja kieltämättä on ollu kausia jolloin oma kultaa olisin kaivannut. Se kuitenkin meni aika nopeesti ohi ja oon hengannu siellä missä huvittaa. No ehkä mun oloani auttaa se,että mun paras ystävä on sinkku ja hänen kanssa kuluu yleensä viikonloput.
Oikeastaan en ole jätkää kaivannut elämääni, mutta esim. leffassa on inhottavaa katsella edessä istuvaa paria ennen valojen sammumista. Mä ainakin kannatan tässä asiassa päivä kerralaan meininkiä. Ehkä joku kaunis päivä meitäkin lykästää;)
>Olen oppinut sen etten baarista löydä ketään sellaista joka haluaisi jotain pidempää suhdetta, mutta mistä sitten?
Kuinkahan suuri otos sulla on?
Kun harvoin satun itse baariin eksymään niin tarkoituksena on jutella ihmisten kanssa, tutustua toisiin. Ei sieltä aina löydä kivaa juttuseuraa. Silloin pitää silloin vaihtaa paikkaa tai painua kotiin nukkumaan. :)
Ehkä käyt vääränlaisissa paikoissa?
Miksi olet kriittinen miesten suhteen...? Et kai vaan ulkonäkökriittinen? Sehän on ihan hölmöä. Mitä enemmän ennakkoluuloja on ihmisiä kohtaan, sitä vaikeampi on olla kiva keskustelukumppani...
Vai onko perusmies sellainen, että jos ryhdyt keskustelemaan niin hän tulkitsee sen niin, että tää on jotain elämää suurempaa? Hmmm? Surullisempi juttu.
Yksinhän tässä elämässä on jokainen suurimman osan ajasta, eikö vain. Sen kun ymmärtää, niin ei tuu ajateltua liian surullisia.