Avio-ero pitää laittaa maksulliseksi. Niin suuri sakko että sitä ei kovin helpolla kukaan maksaisi! Alkaisi ihmiset miettimään enemmän eronsa syitä.
Eron hakija joutuisi maksmaan 50.000 mk jos on yksin asian takana.Jos yhteistuumin helposti erotaan se olisi kolminkertainen.
Nykyisin erot on niin helppoja, että ei tarvi selitellä. Ei ennen erottu näin helpolla, kun piti olla syy. Meidät vanhempien ja iso-vanhempienkin avioliitot useimmilla ovat kestäneet.
Eron hakija joutuisi maksmaan 50.000 mk jos on yksin asian takana.Jos yhteistuumin helposti erotaan se olisi kolminkertainen.
Nykyisin erot on niin helppoja, että ei tarvi selitellä. Ei ennen erottu näin helpolla, kun piti olla syy. Meidät vanhempien ja iso-vanhempienkin avioliitot useimmilla ovat kestäneet.
Vastaukset 25
Vanhimmat
pitäisi vain sietää väkivaltaa, päihdeongelmia tai psykooseja, kun ei olisi vara maksaa erosta. Hallelujaa, viisaat ovat kokoontuneet..
varsinainen järkeilijä. Hohhoijaa!
Ensinnäkään enää ei ole markkoja, ja niillä hintojen arviointi on vähintäänkin merkki siitä, ettei kulje oikein reaaliajassa. Toiseksi, avioeroista joutuu maksamaan paitsi käsittelymaksut, niin henkisesti hyvinkin paljon. Kolmanneksi sinä et ole mikään tuomari sanomaan kuka on eronnut helposti kuka ei. Pitäisikö sinun mielestäsi eron tapahtua siten, että toinen on raudoissa, toinen laudoissa ja lapset yhteiskunnan huostassa. Siihenkö sinä suostuisit, olisit tyytyväinen. Arvaanpa ettei sinulla ole elämästä kokemusta kovinkaan monen parisuhteen vertaa. Tuskin muuten suustasi tuollaisen sammakon päästäisit edes leikilläsi.
Miten voit keskustella mistään tekemättä sitä vähintäänkin jonkin verran provokatorisesti. Pitäisikö kaikkien ihmisten esittämien ajatusten olla jotain retorisia kysymyksiä?
Lisäksi olette keksineet uuden sanan provo. Tunnette olonne varmaan pirun fiksuksi käsitteellistettyänne uuden asian keksimällä sille nimen, vieläpä ulkomaalaisperäisen. Ei kuulosta hienolta minun mielestäni.
Opettaja
Ei ole markkoja ei, mutta saaden hinnoista jonkin käsityksen suositellaan yllensäkin niiden muuttamista markoiksi! Joten käytän markkoja ja kuljen silti reaaliajassa. Jokainen tyylillään.
En väittänytkään että olen tuomari, ehdotin asiaa, aivan kuin päättäjien kielellä "lakiehdotus". Minusta ei erot saa olla muotijuttu, eikä helppo, sen täytyy olla sitova ja vain ääritapauksessa johtaa eroon, joita aiemmin jo sanoin.
Minulla tosin on elämästä kokemusta, olen neljän lapsen äiti joista nuorin kahdeksan, ja vanhin 22 v, joten olen elämässäni seurustellut useamman kuin yhden kanssa, mutta lapset ovat saman miehen kanssa, ja kokenut niin ylä kuin alamäkiäkin monesti. Mutta helpolla en ole luovuttanut, enkä luovuta. Vielä ei ole niin suurta asiaa eteeni tullut ettemmekö siitä puhumalla olisi selvinneet, jo lastenkin tähden.
Mutta en mene sanomaan elämääni eteenpäin, voihan olla, että mieheni löytää minua ja lapsiamme paremman ihmisen, mikä meistä tuntuu todella mahdottomalta, mutta sille minä ja lapsemme emme voi sitten mitään.
Ei kysymys ole pakko-avioliitosta, vaan sitoumuksesta. Ketään ei voi väkisin käskeä toista rakastamaan, oli vain kyse turhista eroista, jotka pystyy välttämään. Jokaiseen asiaan aina löytyy ratkaisu, kun vain tarpeeksi sitä mietitään. Jos ratkaisua ei todellakaan löydy, on sitten ero paikallaan, mutta kuten sanoin, yksi ihastus tai ettei perhe enää huvita ym on liian huono peruste erota.
kuten kirjoitit: "Ei kysymys ole pakko-avioliitosta, vaan sitoumuksesta. Ketään ei voi väkisin käskeä toista rakastamaan"
Näinhän se asia on ... ja apua sitä tahtoville on tarjolla kriisinsä selvittämiseksi.
Eli oletko vielä sillä kannalla että ero verolliseksi? jos joo ... niin miksi? Kun ketään ei voi pakottaa rakastamaan, kuten itsekin oivalsit....
Niin ettäkö vain rikkailla mahdollisuus erota? Nooh, voisihan tuo tietty olla päiväsakkoperusteinenkin... Jos kerran rupeat järkeilemään, kannattaisi ajatus EDES yrittää viedä loppuun omassa päässään.
Tai voisihan samalla vaivalla säätää avioeron laittomaksi ... tuolla lähi-idässä löytyy sellaisiakin maita vaikka esimerkiksi.
Vaan mitäpä KUVITTELET tuolla voitettavan. Voihan pariskunta olla aviossa ja elää molemmat tahoillaan uudessa avoliitossa (jos kerran kieltäisit yhteisesti haettavatkin erot). Vai pakottaisitko heidät vankilatuomion uhalla asumaan yhdessä?
Avoliitot jo nyt melko yleisiä, niitä ainakin saisit ehdotuksellasi räjähdysmäisesti lisää.
Suomessa muuten valuuttana on Euro ... sen huomaamiseen ei suurempaa järkeilyä luulisi tarvitsevan.
mieti vähän mitä sanot.
Tuon mukaan niin minun olis pitänyt vaan jäädä kärsimään henkistä ja fyysistä väkivaltaa, koska ei olisi ollut varaa maksaa tuommoista rahaa erosta.Lapsien parasta ajattelin, lapsilla on oikeus hyvään turvalliseen kotiin missä on rauhallista.
Viestissä oli maininta helppo! Minun mielestäni AINA täytyy olla erolla syy, johon se perustuu. Täytyy olla. Ei ole oikein, että erotaan satunnaisen ihastuksen vuoksi, tai että perhe-elämä ei nyt vaan huvita!
Jos eroa haetaan väkivallan, alkoholisoitumisen ym jatkuvan pettämisen ym painavien syiden takia, se on hyväksyttävää ja niin pitää tehdäkin.
Viestissä myös luki, että ihmiset alkaisivat miettimään eron syitä, eikä erottaisi heti ensimmäisestä riidasta.
Kyllä moni avioliitto olisi näinäkin vuosina pelastunut, jos ihmiset miettisivät ja harkitsisivat asiita enemmän. Sitä voi harkita myös niinpäin, että mennäkkö naimisiin ollenkaan, vai asua vaan yhdessä.
Juu euro se on nykyisin, mutta euro kun ei anna oikeaa kuvaa hinnoista, se huijaa, joten markoissa hinta on realistisempi käsittää.
Eli että erotaan "ilman mitään syytä" ? Sinullako sellainen valta on toisiin ihmisiin ... vai tuomarilla, vai eduskunnalla joka lait säätää ... järkeilyssäsi ei ole järkeä.
On aivan mieletöntä kuvitella että kukaan sen vuoksi (riita) eroaa että "äijä ei vienyt roskia eilen". Sen verran kipeä harjoitus ero on jokaiselle, että äärettömän harvassa ne jotka "huvikseen eroavat".
Kuvitellaanpa tällainen tilanne ... tuskin mitään realismia tässä, mutta silti:
""Jos minulla on avioliitossa paha olla, voin henkisesti pahoin, ruoka ei pysy sisällä ... toisen läsnäolokin yököttää ... en voi olla täysipäinen vanhempi lapsilleni. Ei, en ole "hullu", mutta puolisoni vähättely ja haluttomuus nähdä kriisiä (ei keskustelua, ei hellyyttä, ei mitään yhteistä tekemistä, ei yhteisiä arvoja) saa minut oirehtimaan.""
Juu, vastuu tuon kirjoittaneella olisi pohtia mitä on tehnyt jotta kriisi puolisolle "väännetty rautalangasta" ... voiko rehellisesti itselleen myöntää että on katsonut peiliin ja miettinyt mitä itse voisi tehdä toisin.
Mutta jos näin olisi ollut ... niin sinunko mielestäsi ei olisi oikeutta erota (tai ilman "anemaksuja" yhteiskunnalle), vaan kärsiä ja oirehtia ... kitua kulissiavioliitossa lohtua sivusuhteista tai pullosta hakien. Niinkö?
Minusta parisuhde on kahden kauppa, ja ellei toisen kanssa tahdo elää ... niin siihen ei pitäisi myöskään yhteiskunnan pakottaa.
Ja kyllä minua "nyppisi" jos tietäisin että puolisoni sietäisi minua VAIN koska meillä ei ole varaa erota ... pelkkänä ajatuksenakin hyvin hyvin ahdistava.
Yritäs vaihteeksi vaikka järkeillä lisää tuolta pohjalta.
tunne sinun kommenteistasi arvoisa M36 , että mahdatko kaikilta osin olla perillä todellisista syistä jotka johtavat näihin ihmissuhdeongelmiin ja perheiden hajoamisiin, Todellakin kuvaamasilainen fiktiotilanne saattaa olla todellisuutta useassa tapauksessa ja syynä ei todellakaan ole vastakkainen sukupuoli eli elämänkumppani. Tuo tunne ja oirehdinta kuuluu yhtenä yleisimpänä oireena masentuneen keski-iänkriisissä painiskelevan henkilön tuntemuksiin ja vaatii lähes poikkeuksetta asiantuntija-apua. Hieman yksipuolisesti käsittelet mielestäni asioita jotka vaatisivat ehkä laajempaa tutkiskelua. Ettei kukaan vaan tekisi heppoisin perustein näiden kannanottojesi tukemana liian lopullisia päätöksiä. On parasta että keskitetään voimavaramme kriisien selvittämiseen kuin että annamme eroon kannustavia kommentteja . Tällainen kritiikki sallittakoon.
Tiedä tuosta "arvoisuudestani" ... M36 riittää ;-))
Pitkään vältin sarkasmia kirjoituksissani, ja taidanpa taas välttää ... TOTTAKAI tiedän että kuvaamani "fiktio" on monelle totista totta, valitettavasti.
Ja vielä valitettavampaa on, jos sille toiselle osapuolelle (jonka mielestä suhteessa ei mitään vikaa) puolison "horinat" pahasta olosta ovat fiktiota.
Mutta jos kyse todellakin on sellaisesta pahastaolosta ja henkilökohtaisesta kriisitä mihin asiantuntija-apua tarvitaan, niin sitä suuremalla syyllä puolisoaan tuettava, EIKÄ vähätellä ongelmaa. Tosin, ketään ei voi pakottaa hakemaan apua ... edes viinaan menevää miestä/naista ... vai kuinka?
Lähes aina koetan muistaa kirjoittaa, ettei hätiköidysti pidä erota, yritettävä on (sen on myös itselleen velkaa) ... mutta sen minkä sinä jaksat, kaverisi ei ehkä jaksakkaan ...
Kritiikkisi erittäin sallittu ja tervetullut.
kirjoitat: "Mutta jos kyse todellakin on sellaisesta pahastaolosta ja henkilökohtaisesta kriisitä mihin asiantuntija-apua tarvitaan, niin sitä suuremalla syyllä puolisoaan tuettava, EIKÄ vähätellä ongelmaa."
Tuohon vaan sanoisin, että entäpä jos puoliso ei kerta kaikkiaan suostu/pysty myöntämään että paha olo johtuu jostain henkilökohtaisesta kriisistä. Kyllähän sitä mielelläänkin tukisi, mutta kun ei anneta.
Pahoin pelkään, että meillä tilanne on juuri tämä. Ja tämä ei ole vain minun mielipiteeni, tätä mieltä ovat myös muut tapauksemme tuntevat ja ihmissuhteisiin liittyvää ammatillista osaamista omaavat, joiden kanssa puolisoni on puhunut. Mutta puolison mielestä vika on vain ja ainoastaan minussa. Olenkin saanut kuulla niin hurjia syytöksiä, että en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Jopa näitä klassisia "hammastahnatuubin väärin puristamisia".
Tosi elämä on tarua ihmeellisempää.
Niin no, ehkäpä puolisosi sitten todella näkee vain ja ainoastaan avioliittonsa kaikkien ongelmien ja pahan olo syyksi. Näin joko on tai ei ole ... meidän täällä mahdoton siitä tuomiota antaa suntaan tai toiseen.
Kyse hieman samasta, jos puolisolla alkoholiongelma mistä syyttää esim. nalkuttavaa vaimoa tai työstressiä -- eikä ota vastuuta omasta sairaudestaan ja hoida sitä (ja saa siihen ympäristön tukea).
Mutta molemmissa tapauksissa puoliso, ystävät tai "ammattilaiset" voivat antaa vain tukea ja mietittävää tilanteesta, ja mitä erilaisia ulospääsyjä on yritettävissä. Kuitenkin päätös vain ja yksin asianomaisen, hän voi tarttua tarjottuun köyteen ... mutta sillä ei vieläkään voi työntää.
järkeilijän järkeilyssä on paljon asioita mitkä aiheuttavat samansuuntaisia tuntemuksia joten mielestäni niissä on paljon myös järkeä! Herättääpä ainakin keskustelua ja toivottavasti myös itsetutkiskelua siellä missä kyseiset asiat ovat tällä hetkellä ajankohtaisia.
Tyttö tapaa pojan, poika tapaa tytön, he ihastuvat, rakastuvat ja ovat sitä mieltä että tuo on minun elämäni kumppani, muuttavat yhteen, menevät naimisiin, perustavat perheen.Mutta sitten 10 vuoden päästä huomaavat että rakkautta ei ole enää, eikä mitään yhteistä ja eivät ole onnellisia enää. Jotta olisivat onnellisia niin he eroavat, ja tänä päivänä molemmat on onnellisia omissa suhteissaan ja pitävät hyvää huolta yhteisistä lapsistaan.
Niin nyt eletään 2000 lukua ja euron aikaa, eikä niin kuin ennen mummon markan aikana.
Näin se maailma muuttuu.
asian toisinpäin.. Avioliiton solmiminen pitäisi laittaa maksulliseksi, kalliiksi. Jäisivät turhat liitot pois. Oisko järkeä?
Tuohan kuulostaa heti älyttömältä ... jos kaksi ihmistä tahtoo laillistaa suhteensa miksi se maksaisi...
Ja yhtä lailla jos erotaan miksi sen sopimuksen purkaminen pitäisi olla maksullista. Ehdothan olivat tiedossa kun se solmittiin.
kiitos käänteisen psykologian sovelluksestasi ;-))
yskän.
Joskus älyttömän ehdotuksen keksijä ymmärtää sanomansa vasta sitten, kun saa yhtä älyttömän vastaehdotuksen.
Tällähän hetkellä on harkinta-aika käsittääkseni puoli vuotta.
Eli avioero astuu voimaan vasta puolen vuoden päästä eron hakemisesta, eikö näin?
Sinä aikana todella moni pari muuttaa mielensä ja palaa yhteen.
Mutta mielestäni puoli vuotta on aivan liian lyhyt aika!
Se sujahtaa nopeasti pelkästään käytännön asioita hoidellessa, tavaroiden kantamisessa ja suruun ryypätessä.
Se saisi olla vuoden tai parikin, sillä muutama kuukausi menee helposti pelkästään itsesäälissä ryveten.
Omien kokemusteni mukaan vasta puolen vuoden-vuoden päästä alkaa todella tajuta mitä kaikkea toisessa menetti.
Eli itse pidentäisin tätä harkinta-aikaa mieluiten, kun tuskin kukaan haluaa puolen vuoden päästä erosta astua uusiin naimisiin!?
Harkinta-ajan puolisot ovat taloudellisesti "elatusvelvollisia" toisistaan ... tietenkin lasten lisäksi (mikä ei myöskään eroon pääty).
Jos harkinta-aika olisi kaksi vuotta, töissä käyvä olisi juridistesti vastuussa esim. "kattoon syljeksivän" puolison elatuksesta (joka vaikka asuu naapurissa "Keksun kans"). Ei minusta olisi oikein.
Jos olet itse vanhempi ihminen niin ihmettelen naiviuttasi. toki nykyään erotaan myös turhaan, mutta usein ero on perusteltu. Usein taustalla on väkivaltaa, alkoholismia ja pettämistä. Moni nainen odottaa nytkin liian kauan caikeassa suhteessa, kun ei ole varaa perustaa omaa kotia. Siinä sitten lasten kanssa kärsitään isän juopottelusta ja pelätään, koska käy taas käsiksi.
Se, että avioerossa ei enää etsitä syyllistä (vuoden -88 lakiuudistus), sai aikaan erobuumin, koska enää ei tarvitse istua käräjillä, vaan asia hoituu paperiteitse. Eipä siis usein tule ilmi todelliset eron syytkään, kun niistä ei tarvitse puhua. Pettäjiä on nykyään molemmissa sukupuolissa, mutta tuo perheväkivalta on edelleen tätä päivää ja suurimmaksi osaksi fyysisesti vahvemman sukupuolen harjoittamaa.
Ei kai "järkeilijä" ole tosissaan ? Ei erossa koskaan pääse helpolla ja jos siihen vielä "sakko" laitetaan niin...
Itse et ole koskaan eronnut tai vaimosi on hakenut sinusta eroa ?
Kuten joku mainitsikin, valuttana on nykyään €.
niin minäkin ihmettelen miksi siihen vielä sakkorangaistus pitäisi laittaa.
Parisuhde ja ero asiat ovat kahden ihmisen kauppaa, eikä siihen tarvita silloin jonkun järkeilijän mallia.
Hakemus maksaa ja siihen tarvittavat liitteet maksaa. Asianajaja maksaa. Osituksessa sitten molemmat eron osapuolet maksaa..
Että ei siihen enää sakkoja tarvita.