Kirjoitan tämän pois mielestäni, koska en saa unta. Jos joku lukee tämän, ja voi edes jollain tavoin samaistua, ei olla yksin.. Lohduttavaa. Nämä ajatukset vaan pyörii välillä mielessä kuin syöpä, eikä juuri nyt ole ketään, kenelle jutella.
Tässä kattoa tuijottaen mietin, mitä olen tehnyt elämässä väärin, että olen pitkäaikaistyötön? Olinko liian ujo tai kiltti nuorempana; olenko tyhmä tai epäsosiaalinen? Tuntuu ettei minussa ole enää mitään yhteiskunnalle arvokasta. Olen ulkopuolinen, syrjäytynyt. Ei ole rahaa lähteä tapaamaan kaukana asuvia ystäviä, jotta tuntisin edes hetken olevani osa jotakin sosiaalista piiriä. Bussilippukin on liian kallis. En saa mitään alennuksia, toisin kuin opiskelijat. Se suututtaa. Moni asia suututtaa.
Mitä tapahtui? En sano että minulla olisi ollut rankempaa kuin muilla. Kävin koulut niin kuin piti, en kiusannut ketään, olin aina se kiltti, ahkera tyttö. Ylioppilastodistuksesta löytyy eximiaa ja laudatur, gradun sain hampaat irvessä valmiiksi. Sitten alkoi alamäki. Valmistuin, erosin, masennuin ainakin 1,5 vuodeksi. Vaikea arvioida milloin se alkoi ja milloin päättyi. Voi olla että menetin pitempään, voi olla etten ole vieläkään ihan täysin kuivilla. Pahimmillaan vain makasin sängyssä. Kaupan pihalla sain paniikkikohtauksen ajatuksesta mennä sisälle. Kun joskus lähdin liikkeelle, menin juhlimaan, join ja oksensin lyhtypylväisiin punk-keikkojen jälkeen. Vedin pään täyteen. Kokeilin yhden yön suhteita, jotka olivat enemmän muutaman yön suhteita tapauksessani. Yksi miehistä hyppi ikkunasta karkuun, kun yllätin hänet toisen kanssa. Kuukautta aikaisemmin hän oli naimisiin menossa. Samalla valvoin monta yötä putkeen, pelkäsin kuollakseni eksää, joka uhkaili minua ja manipuloi. Söin opiaatteja saadakseni edes vähän unta. Olin heikko koska en päässyt irti.
Hulluimmassa vaiheessa masennusta tapasin uuden miehen, joka petti minua. Silti roikuin hänessä ja unohdin kaiken muun. Koitin ankkuroida itseni häneen kuin laiva myrskyssä.
Lopulta elämä alkoi voittaa. Sain hoitoa seurakunnan terapiasta ja valmistuin. Suuri gradun taakka poistui harteiltani. Joitakin pätkätöitä onnistuin haalimaan alallani. Ajattelin koko ajan, että yksi työ johtaa seuraavaan, vaikka välillä olisin työtön. Sain taas unta ja aloin treenata salilla ahkeraan.
Olen tällä hetkellä suhteessa, jossa olen suht onnellinen. Hankin kissanpennun jouluksi. Silti tunnen tyhjyyttä joka päivä, koska minulla ei ole töitä; siitä seuraa ettei ole rahaa tai itsenäisyyttä. Olen riippuvainen sukulaisista ja sosiaaliturvasta. Olenko edes aikuinen?
No olen jo 29-vuotias. Kai olen aikuinen. Facebookissa muut ikäiseni elävät elämäänsä normaalisti, hehkuttavat upeaa uraansa tai lapsiaan, joita puskevat ulos kuin liukuhihnalla. Joka kerta kun näen jonkun taas paukahtaneen paksuksi ajattelen "anteeksi äiti, että minulla ei ole rahaa jotta pystyisin jälkikasvua elättämään ja ilahduttamaan sinua tuottamalla lapsenlapsia." Enkä edes tiedä, haluanko lapsia tähän maailmaan.. Olemmeko mieheni kanssa perhe kun meillä on vain kissoja ja koiria ja toisemme?
Elämä on pausella. Joka päivä miettii sitä kuun viimeistä viikkoa, jolloin tietää että rahat on loppu. Silloin saa miettiä, mistä saa rahaa ruokaan. Ajatus on joka kerta yhtä ahdistava. Olen alkanut paastota. Laihdun, kuihdun. Samalla väännön viimeisen päälle hiottuja työhakemuksia TE-toimiston pestaaman työhönvalmentajan kanssa. Työnhaun ammattilainen. Nyt on hieno CV, mikä hehkuttaa työkokemusta, viimeisen päälle viilattu hakemuskirje, suositus edelliseltä pomolta.. Itsemarkkinointia josta ei paista epätoivo. Done! Mutta en saa edes kutsua haastatteluun. Joka paikkaan 80 hakijaa. Mitä niillä muilla on enemmän? Miksi olen vähemmän? Kai mussa on jotain vikaa.
Kokeilin tänä talvena tehdä osa-aikatyötä öisin ja huomasin että pääni ei kestä ja fyysisesti työ rikkoo kehoni. Työ painaa liikaa ja minä vain laihdun. Aiemmin talvella TE-toimistosta ahdistellaan, kun aloitin osa-aikatyön, nyt odotan kauhun sekaisin tuntein, joudunko karenssiin lääkärin kirjoittamasta todistuksesta huolimatta. Olin jo aikaisemmin tänä talvena yli kuukauden ilman ansiosidonnaista, koska palkkalaskelmat vaaditaan kassalle ennen maksua. Taas näin leipäjonon. En ollut humalassa siellä seisomassa, vaan pää pystyssä, rikkinäiset kengät ja samasta revennyt untuvatakki päällä. Korkeakoulupaperit kotona kaapissa pölyttyy. Kulman takana odottaa peikko nimeltä masennus, mutta en luovuta! Taistelen!
Miksi nyt valvon ja mietin näitä? Koska menen huomenna yhteen erittäin tärkeään tilaisuuteen taas kerjäämään töitä. Laitan korkokengät jalkaan ja olen huoliteltu. Itsevarma. Varon kyynisyyttä ja koitan pitää sen näissä ajatuksissa tässä illassa. Sen yhden päivän olen normaali ihminen etsimässä töitä ja tietoa, ennen kuin taas vetäydyn kolooni häpeämään. Lasken tässä koko ajan tunteja milloin pitäisi herätä.
Uutena vuonna tiedän, mitä toivon. En tätä elämää.
Jouluterveisin
Yksi työtön ihminen
Tässä kattoa tuijottaen mietin, mitä olen tehnyt elämässä väärin, että olen pitkäaikaistyötön? Olinko liian ujo tai kiltti nuorempana; olenko tyhmä tai epäsosiaalinen? Tuntuu ettei minussa ole enää mitään yhteiskunnalle arvokasta. Olen ulkopuolinen, syrjäytynyt. Ei ole rahaa lähteä tapaamaan kaukana asuvia ystäviä, jotta tuntisin edes hetken olevani osa jotakin sosiaalista piiriä. Bussilippukin on liian kallis. En saa mitään alennuksia, toisin kuin opiskelijat. Se suututtaa. Moni asia suututtaa.
Mitä tapahtui? En sano että minulla olisi ollut rankempaa kuin muilla. Kävin koulut niin kuin piti, en kiusannut ketään, olin aina se kiltti, ahkera tyttö. Ylioppilastodistuksesta löytyy eximiaa ja laudatur, gradun sain hampaat irvessä valmiiksi. Sitten alkoi alamäki. Valmistuin, erosin, masennuin ainakin 1,5 vuodeksi. Vaikea arvioida milloin se alkoi ja milloin päättyi. Voi olla että menetin pitempään, voi olla etten ole vieläkään ihan täysin kuivilla. Pahimmillaan vain makasin sängyssä. Kaupan pihalla sain paniikkikohtauksen ajatuksesta mennä sisälle. Kun joskus lähdin liikkeelle, menin juhlimaan, join ja oksensin lyhtypylväisiin punk-keikkojen jälkeen. Vedin pään täyteen. Kokeilin yhden yön suhteita, jotka olivat enemmän muutaman yön suhteita tapauksessani. Yksi miehistä hyppi ikkunasta karkuun, kun yllätin hänet toisen kanssa. Kuukautta aikaisemmin hän oli naimisiin menossa. Samalla valvoin monta yötä putkeen, pelkäsin kuollakseni eksää, joka uhkaili minua ja manipuloi. Söin opiaatteja saadakseni edes vähän unta. Olin heikko koska en päässyt irti.
Hulluimmassa vaiheessa masennusta tapasin uuden miehen, joka petti minua. Silti roikuin hänessä ja unohdin kaiken muun. Koitin ankkuroida itseni häneen kuin laiva myrskyssä.
Lopulta elämä alkoi voittaa. Sain hoitoa seurakunnan terapiasta ja valmistuin. Suuri gradun taakka poistui harteiltani. Joitakin pätkätöitä onnistuin haalimaan alallani. Ajattelin koko ajan, että yksi työ johtaa seuraavaan, vaikka välillä olisin työtön. Sain taas unta ja aloin treenata salilla ahkeraan.
Olen tällä hetkellä suhteessa, jossa olen suht onnellinen. Hankin kissanpennun jouluksi. Silti tunnen tyhjyyttä joka päivä, koska minulla ei ole töitä; siitä seuraa ettei ole rahaa tai itsenäisyyttä. Olen riippuvainen sukulaisista ja sosiaaliturvasta. Olenko edes aikuinen?
No olen jo 29-vuotias. Kai olen aikuinen. Facebookissa muut ikäiseni elävät elämäänsä normaalisti, hehkuttavat upeaa uraansa tai lapsiaan, joita puskevat ulos kuin liukuhihnalla. Joka kerta kun näen jonkun taas paukahtaneen paksuksi ajattelen "anteeksi äiti, että minulla ei ole rahaa jotta pystyisin jälkikasvua elättämään ja ilahduttamaan sinua tuottamalla lapsenlapsia." Enkä edes tiedä, haluanko lapsia tähän maailmaan.. Olemmeko mieheni kanssa perhe kun meillä on vain kissoja ja koiria ja toisemme?
Elämä on pausella. Joka päivä miettii sitä kuun viimeistä viikkoa, jolloin tietää että rahat on loppu. Silloin saa miettiä, mistä saa rahaa ruokaan. Ajatus on joka kerta yhtä ahdistava. Olen alkanut paastota. Laihdun, kuihdun. Samalla väännön viimeisen päälle hiottuja työhakemuksia TE-toimiston pestaaman työhönvalmentajan kanssa. Työnhaun ammattilainen. Nyt on hieno CV, mikä hehkuttaa työkokemusta, viimeisen päälle viilattu hakemuskirje, suositus edelliseltä pomolta.. Itsemarkkinointia josta ei paista epätoivo. Done! Mutta en saa edes kutsua haastatteluun. Joka paikkaan 80 hakijaa. Mitä niillä muilla on enemmän? Miksi olen vähemmän? Kai mussa on jotain vikaa.
Kokeilin tänä talvena tehdä osa-aikatyötä öisin ja huomasin että pääni ei kestä ja fyysisesti työ rikkoo kehoni. Työ painaa liikaa ja minä vain laihdun. Aiemmin talvella TE-toimistosta ahdistellaan, kun aloitin osa-aikatyön, nyt odotan kauhun sekaisin tuntein, joudunko karenssiin lääkärin kirjoittamasta todistuksesta huolimatta. Olin jo aikaisemmin tänä talvena yli kuukauden ilman ansiosidonnaista, koska palkkalaskelmat vaaditaan kassalle ennen maksua. Taas näin leipäjonon. En ollut humalassa siellä seisomassa, vaan pää pystyssä, rikkinäiset kengät ja samasta revennyt untuvatakki päällä. Korkeakoulupaperit kotona kaapissa pölyttyy. Kulman takana odottaa peikko nimeltä masennus, mutta en luovuta! Taistelen!
Miksi nyt valvon ja mietin näitä? Koska menen huomenna yhteen erittäin tärkeään tilaisuuteen taas kerjäämään töitä. Laitan korkokengät jalkaan ja olen huoliteltu. Itsevarma. Varon kyynisyyttä ja koitan pitää sen näissä ajatuksissa tässä illassa. Sen yhden päivän olen normaali ihminen etsimässä töitä ja tietoa, ennen kuin taas vetäydyn kolooni häpeämään. Lasken tässä koko ajan tunteja milloin pitäisi herätä.
Uutena vuonna tiedän, mitä toivon. En tätä elämää.
Jouluterveisin
Yksi työtön ihminen
Vastaukset 37
Vanhimmat
Kissan ottaminen on hitonmoinen virhe.
En saa viestistä mitään irti. Valoittaisitko hieman lisää tilannettasi?
Suomalainen työelämä on lyhyt. Alle kolmikymppisenä useimmille "kokemus ei riitä" vakituiseen työsuhteeseen vaikka olisi minkälaista koulutusta tahansa. Kolmen kympin jälkeen, jos on työkokemusta, vakituinen työsuhde on mahdollinen, mutta ei todennäköinen. Jos kuitenkin onnistuu hankkimaan toistaiseksi-tyypin työsuhteen, neljä kympin jälkeen ihminen on vain kuonaa, josta hankkiudutaan eroon seuraavissa YT-neuvotteluissa. YT-neuvotteluita riittää kaikille. Ikävuodet 45-65 kuluvat työttömyysvalmennuksissa, työnhaussa ja työharjoittelussa. Työharjoittelut päättyvät kansaneläkkeeseen.
Juoppo, pilleristi, valittaja, heikko fysiikka ja psyyke. Sitten kysyt mikä on vikana.
Pöhköoikeistolaiset ovat räksyttäviä mielenterveysdenialisteja koko rupusakki. MOT.
Olet niin oikeassa kuin voi ihminen olla miksi ottaa töihin näitä pöhköoikeistolaisia, kun ne on muutaman kuukauden päästä olevinaan böön aut sairaita ja sairas lomilla. Tämä loppuun palamis sairaus on niillä jokin hieno sairaus ja on niitten mielestä hienoa sairastua tähän muoti sairauteen. Olen jo ukko iässä ja tiedän, että tähän sairauteen ei sairastuta jos sitä ei ole varaa saIrastaa. Mutta tänä päivänä voi elämän kanssa pelleillä miten vain kun tietää, että avustus luukut toimii ja työn antajan vakuutukset.
Kyllä muistan kun metsätöissä olin niin siellä oli yksi kätisiä sota invaliideja ja läpi ammuttuja miehiä töissä, heillä olis ollu syytä sairastua böön autiin. Saisitte hävetä juuri te pöhköoikeistolaiset. Vituttaa on ihan oikein, ettei teitä huolita töihin minnekkään. Tässä neuvo teille- Perustakaa ihan ikioma valtionne ja sinne tuotantolaitokset ja muu elinkeinotoiminta.
Hei,en sanoisi että kissan hankkiminen on virhe,se on terappeuttista,jos saa paijata kissaa.
Itse olen akadeeminen,mulla oma yritys jnp.
Ensimm tuli mieleen,että siinä iässä,28v syntyi mininulla 1. lapsi.En ollut enää niin nuori ensisynnyttäjä,joten älä mieti raha-asioita eikä työtä. Olet fantastinen,että korkeakoulun diplomi taskussasi. Mutta nyt tee putkeen pari lasta. Minulle sanoi yksi vanha tuttu: lapset ja omenapuut istutetaan nuorena. Sitten vasta ala stressamaan työ-asioita. Nimittäin kaikki eivät saa lapsia,kaikille ei suotaa lapsia,mielestäni lapset ovat 10x tärkeämmät kuin yliopiston diplomi tm.
Älä masennu,ota päivässä yksi askel kerralla. Työpaikkaa voi käydä kysymässä myös paikan päällä.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää!
Lapset eivät halua syntyä pummiäidille, joka ei ehkä tiedä isääkään.
En nää aloittajan tilanteeseen muuta ratkaisua kuin köysi lenkki kaulaan köyden toinen pää hyvin parvekkeen kaiteeseen ja benji hyppy kohti asvalttia.
Vain harvoin täällä saa lukea niinkin hyvin kirjoitettua tekstiä kuin aloittajalla.
Kuvauksesta jäi kokonaisvaikutelmaksi, että aloittajalta puuttuu selkeä tavoite ja tekemisen meininki. Kaikki vain lipuu ohitse ja aloittaja ei saa mistään kiinni. Miehet vaihtuvat. Ollaan lähestymässä keski-ikää ja vielä aikuisen elämän merkit puuttuvat. Vastuuta paetaan mielenterveyden oikutteluun.
Työnantaja huomaa sliipatuimmastakin CV:stä, että on haihateltu. Vaativiin töihin ei silloin huolita.
Mitä sitten? Ota elämä omiin käsiisi, ELÄ omaa elämääsi, mene vaatimattomiin aputöihin nyt aluksi. Siitä sitten tavoite parempaan. Vielä ehdit hyvin. Nyt on sinun paras aika ryhtyä oman onnesi sepäksi.
Minulla oli sinun iässäsi kolme kouluikäistä lasta. Olin eronnut yksinhuoltaja. Koulutusta peruskoulu. Mutta pysyvä työpaikka oli vaikka palkka oli pieni. Auttajat ja tukijat olivat vähissä. Siitä kuule ponnistin iltakoulussa lukion, tein yliopistossa maisterin tutkinnon, vaihdoin työpaikan parempaan. Nyt koulutan lapseni hyvin. Miehiä ei ole ollut aikoihin rikkomassa kuvioitani.
Sinulla on tavallaan helpommat lähtökohdat. Olisikohan liiankin helpot? Mutta Hyvää Joulua joka tapauksessa!
Millä vuosikymmenellä elät? "Vaatimattomiin aputöihin" ei todellakaan vain "mennä". Helpoimpiin hommiin on lukuisia hakijoita, eikä akateeminen koulutus ole hakijalle mikään etu, päinvastoin.
älä suojaudu noiden hokemien ja mantrojen taa...
Kokemuksesta voin kertoa, kun olen itse työttömänä ollut mm. filatov-ihalainen-sdp pakko kuntoutus toiminnassa, (karenssin uhalla), jne.. jne,,
Olen nähnyt paljon ongelmaisia ihmisiä elämässä, töissä ja myös pakko kuntoutuksessa, . Juoppoja ja syrjäytyneitä, yms. psyko huoraajia.
Sulla selvästi on Liikaa naivia mietintää, uupumusta harhailua ja huonoa elämää, siksi pääsi sekoaa.
Kaltaisesi "haavan lehtinen" voisi hyötyä terveestä uskonnosta ( ei siis jostain kiihkoilusta, tms). Terve, esim. luterilainen uskonto voisi ohjata ajatuksia ja tekoja terveeseen päämäärään... Voisi olla se tuki.
Uskonto on hyvä ratkaisu esim. heikolle, juopolle, moni ongelmaiselle, sen kautta voi rakentaa kestävää elämää. ( mutta varo lahkoja ja uskon hulluja..pervoja ,,).
Tälläistä tuli mieleen.
Koska olen nähnyt käytännössä, että huoraamalla, ja mielisairaudella ei synny hyvää jälkeä..
elämän otteen menettänyt voi hyötyä uskonnosta, jos ei mene sairaisiin ääriliikkeisiin ja muuhun hörhöilyyn mukaan.
pahasti oireilevalle uskonto voi tarjota hyvää.
Mutta pitää osata varoa vääriä profeettoja uskonto huijjareita, yms väkeä joka liikkuu uskonnollisissa piireissä paljon.
Ja kaiken maailman Danny viagra sedät on turmioksi nuorelle ihmiselle....
Uskonnoissa on sellainen ongelma että jokainen uskova on omasta mielestään universumin kirkasotsaisin ja puhtain uskomisen lajityypissänsä. Jokaisella uskovalla on näkemyksiä siitä kuka uskoo oikein ja ketkä väärin, myös uskonnon sisällä. Hyvä pappi, paha pappi, leipäpappi. Väärät profeetat ovat mahdollisia koska koko touhu tapahtuu itse kunkin osallistujan oman pään sisällä. Oikea ja väärä uskominen ovat valintakysymyksiä. Uskonnoissa puhutaan siitä että iso kirja sanoo sitä ja tätä. Ison kirjan tulkinoilla perustellaan toisilleen täysin vastakkaisia näkemyksiä, uskonsotia, tappamisia, homo/heteroseksualismia, tupakointia, kännäämistä, ehkäisyvälineitä, television katselua, naispappeutta, erilaisia avioliittoja. Mikä auktoriteetti se sellainen on josta ei löydy selvää ja yksikäsitteistä kantaa uuden ajan askarruttaviin kysymyksiin, esim homoparien vihkiminen? Väite siitä että uskonnot säännöt olisi koottu yhteen kirjaan, ovat puppua.
Minä näkisin että objektiivisesti tarkastellen uskontojen paras anti on yhteisöllisyys, yhteisten kokemusten hankkiminen uskonollisissa tilaisuuksissa ja uskontojen tarjoama viihde, esim urkumusiikki ja laulelot. Näissä on hengen ravintoa yksilötasolla uskonsuunnasta riippumatta. Onnellisuus ja tasapainoisuus syntyy kodin ulkopuolelta hankittujen kokemusten kautta.
se kun ihminen tippuu,,, ei saa mistään kiinni,
niin se on huono tilanne. Johtaa usein itsetuhoon.
Niinpä mikä tahansa hyvä, kulttuuri, uskonto, harraste on avuksi.
Mutta tosiaan vääriä profeettoja on liikaa !
Raamatusta tosiaan löytyy yksiselitteiset vastaukset noihin esittämiisi tilanteisiin. Homous on kauhistus ja homostelun takia Jumala tuhosi Sodoman ja Gomorrankin. Naiset vaietkoot seurakunnassa. Jeesus teki vedestä viiniä ja yksi opetuslapsistakin neuvoi ottamaan viiniä silloin tällöin, mutta känniin juominen on tietysti eri asia. En tunne Raamattua riittävästi muistaakseni, onko siellä mainintaa juopumuksen synnistä. Televisio on etupäässä roskaa, tyhmentävää manipulointia ja aivopesua ja suoranaista saatananpalvontaa. En voi kuvitella, että kukaan pystyisi olemaan kristitty ja töllöttämään televisiota päivittäin. Raamattu ei mainitse televisiota, ymmärrettävistä syistä! Eroaminen ja uudelleennaiminen on huoruutta ja syntiä. Tupakoinnista Raamattu ei puhu, mutta onhan se tyhmää vahingoittaa tätä maallista majaa, jonka on Jumalalta saanut henkensä asumukseksi. Yhtä tyhmää olisi naukkailla ne tervat ja nikotiinit sellaisenaan ja hengittää häkää päälle. Onko tyhmyys syntiä? Sekin varmaan löytyy Raamatusta. Kannattaa tutustua Raamattuun. Vuoden 1992 suomennos on väärennös. Kannattaa lukea aikaisempia käännöksiä.
David Pawson ja David Wilkerson ovat parhaita puhujia, mitä olen kuullut. Suomalaisista Raamattuun pitäytyvät ja hyvin puhuvat esimerkiksi Petri Paavola, Markku Veilo, Pekka Reinikainen ja muutamat muut. Työttömänä on valtava määrä aikaa. Ei käytetä sitä itsesäälissä vellomiseen ja elämämme tuhlaamiseen, vaan käännytään pois synneistämme ja ryhdytään kristityiksi. Vaikeat ajat koittavat ehkä piankin. Ollaan valmiit siihen. Edessä on iankaikkisuus. Työttömyys ja köyhyys ovat väliaikaista kärsimystä. Käytetään tätäkin kärsimystä henkiseen kehittymiseen.
Ei jumalau** mitä vastauksia... naiviutta, uskontoa, lapsia tekemään...
Ymmärrän hyvin nuo tunteet mistä puhut.
Lapsia ei kannata tehdä tuohon tilanteeseen, joudut sitten sressamaan niistäkin kun ei ole rahaa eikä aikaa pistää omaa elmää kuntoon.
Uskovaiseksi ei kannata alkaa käyttävät vaan hyväkseen sinua ja maailman kuvasi vääristyy..
Itse suosittelisin sinua hakeutumaan hoitoon masennuksen vuoksi, näyttää siltä että se on juuri se joka vie motivaatiosi elämään. kun olet saanut masennuksen edes jonkin näköiseen hallintaan pyri luomaan itsellesi jonkinnäköinen arkirutiini. Itse esim. aloitan päivän muutamalla kupposella kahvia sitten tiskaan, luen päivän uutiset tai muuta miellyttävää, kävelen, siivoan.... rytmi elämässä antaa hallinnan tunnetta ja kun jonkin näköistä rytmiä pitää yllä jonkin aikaa niin että siitä tulee arki, alkaa elämä tuntua silt että se on hallinnassa.
Sitten on taas tuo työttömyyden mörkö. Fakta on se että suomessa on nyt huono tilanne töiden kannalta. Vaikka muut ihmiset/yhteiskunta/perhe sinua syyllistää "oma vika että olet työtön" niin älä anna näiden lannistaa sinua. jokaine elämä on tärkeä niin myös sinun vaikka työtön olisitkin. Tämä on sinulle tilaisuus kasvattaa paksua nahkaa joka kestää muiden arvostelut ja piikittelyt (itse sen näin yritän ajatella).
Kyllä tilanne vielä suomessa paranee (toivottavasti) ja me työttömät saadaan mutakin työtä kun keikkaa sillon tällöin tai nollatuntisopimuksia, siihen asti pitää sinnitellä ja löytää muita tapoja nauttia elämästä.
Mielestäni yhteiskunnassamme ei osata vielä arvostaa yksilöitä/erilaisuutta kaikkien on mentävä samasta aukosta läpi jos ei mahdu niin sitten olet syrjäytynyt tms. Sinulla on varmsti taitoja jota kaikilla ei ole kyllä jossain vaiheessa vielä pääset niitä käyttämään jotta saat oman elantosi ja suunnitella tulevaisuutta--
Hyvää joula ja koita jaksaa
ps. kukaan ei tiedä mitä tämä elämä loppujen lopuksi on ja kaikkein arvokkainta on se että on elossa, loppu on ihmisen keksimää skeidaa ja tämä ihmisen keksimä skeida pistää välillä meidät unohtamaan elämän arvon.
pps. tiedän on kirjoitusvirheitä "deal with it" tää on kumminki vaan suomi24 palsta
"ps. kukaan ei tiedä mitä tämä elämä loppujen lopuksi on ja kaikkein arvokkainta on se että on elossa, loppu on ihmisen keksimää skeidaa ja tämä ihmisen keksimä skeida pistää välillä meidät unohtamaan elämän arvon."
Plussa tälle. Ei terve ihminen työtä kaipaa.
Kissat pitäs ampua kaikki!
kissan omistaja ja kissanpaska haisee kerrostalossa tosi pahalle
Virtsankarkailu on elämänlaatua erittäin paljon huonontava tila, jos virtsan tahaton karkaaminen on vaikea-asteista. Paitsi kiusallista oloa, virtsankarkailu voi aiheuttaa hygienian huonontumista, iho-oireita ja tulehduksia.
Yhdenkään työttömän ei tässä maassa kannata hetkeksikään alkaa miettimään, että mitähän mussa on vikana, kun en saa töitä! Se vika kun yksinkertaisesti EI OLE yleensä työttömässä itsessään. Hyviä ja päteviä hakijoita vain yksinkertaisesti on liikaa yhtä avointa työpaikkaa kohden! Aloittajalle tiedoksi, että minä olen hakenut työpaikkoja, joihin on ollut TUHANSIA hakijoita. Yhteen oli 7500, toiseen reilut 3000 ja kolmanteen reilut 1300 hakijaa. Nykyisin kaikki nuo firmat ovat siirtäneet vakituisenkin henkilökunnan rekrytoinnin vuokrafirmoille juurikin noiden valtavien työhakemusmäärien takia! Työttömänä en suostu alemmuutta tai huonoa omaatuntoa tilanteestani tuntemaan! Ei se ole minun vikani, että työpaikkoja on liian vähän! En ole muuten koskaan kuullut mitään niin typerää, kuin sen ettei joku hanki lapsia vaikka haluaisi sen takia, että on työtön. Kyllä yhteiskunta maksaa työttömille lapsiperheille elämisen. He saavat yhtä paljon, tai jopa enemmän rahaa, mitä työssäkäyvät pienituloiset. Aloittajalle suosittelen lämpimästi täydellistä asenteen muutosta. Asenne ratkaisee! Työ ei ole koko elämä! Nauti vapaa-ajastasi,uudesta, hyvästä parisuhteessasi, se ei maksa mitään! Ja kyllä sossu sulle bussilipun ostaa, kun vain haet....
Mietippä onko tullu sanottua työttömistä, että ne on tahallaan työttömiä näitäkin huutajia näkyy keskustelu foorumit olevan täyteen Oli nimittäin aika kun te hyvin koulutetut olitte turvat levällään huutamassa sitä, että me vähemmän koulutetut olimme tahallaan työtömiä se koski minuun koska olin jo pienipalkkainen vaikka olin töissäkin. No menneissä sukupolvissa juuri korkeasti koulutetut ja ns akateemiset työntekiät oli joskus 60 luvulla uhkailemassa mielen ilmaisu marssimme reitin varrella meitä väkivallalla. kun koetimme saada korjausta huonoihin työ oloihimme. "Pitääpä panna naama mieleen ehkä kohtaamme jossakin pimeällä kujalla". Tämän tyylisiä uhkailuja te korkea koulutetut meille vähemmän koulutetuille huutelitte. Olen vahingon iloinen sinulle jolla näyttäisi olevan melko hyvin koulutusta ja nyt kuikuilet työttömänä se on ihan oikein sinulle jos oot ollu niitten joukossa jotka sanoi työtön on tahallaan työtön. No niin kun sinä siis et nyt ole tahallaan työtön niin mene sitte töihin!! Mites se olikaan se Suomalainen kansanviisaus: "Ylpeys käy lankeemuksen edellä": Näin se oli se kansanviisaus ja se on ehkä kohdallasi käynyt toteen ja monen muun akateemisesti koulutetun kohdalla. Voit toisaalta olla kärsimässä menneitten sukupolvien ilkeyksistä niitä Ryysyrannan Jooseppeja ja muita tämän maan syrjittyjä kohtaan No kapinan aikaan ilmeisesti teikäläiset ihan teloitti tämän maan köyhiä joitten pinna katkesi ja me aloitimme kapinan jossa ns puniikkien veri ehkä virtasi sen aikaisen ylä luokan toimesta, luultavasti he olivat ns korkea koulutettuja. Perustitte ns lahtarikaartin joka teloitti sitten köyhää kansaa joka joka oli lähtenyt peräämään oikeuksiaan. Näitten ihmisten veri on nyt päällänne ja se huutaa kostoa niitten veljien puolesta jotka kuolivat teloittajienne toimesta. Me emme kosta itse, mutta Jumala tai mikä korkeampi voima sitten onkin kostaa tänäpäivänä puolestamme.
Olen vahingon iloinen kuin piru kaikille akateemisille työttömille ja myöskin sinulle. Tanssin riemusta ripaskaa ja nauraa hähättelen. Riähähä hä hä riä hä hä hä Riä hä hä hä Sinä oot tahallaan työtön mee töihin Riä hä hä hä!!!
Suomihan on työkeskeisyydessään koominen maa. On kunnia ja suuri rehvastelun paikka mutista, että ohhoijjaa kun väsyttää, olen tehnyt 100 tuntia tälläkin viikolla töitä.. Naurettavaa paskaa. olen tämän viikon käynyt harrastusten parissa ja katsonut telkkaria pelkästään, eniten vituttaa työt.
Näin on . Olen ollut parivuotta työttömänä ja menet vaikka uimahalliin niin eikös joku työnsankari aloita puhumisen töistä. Miten on tehnyt paljon ylitöitä tai miten on nyt loppuvuoden pitkät lomat kun on tullut paiskittua töitä niska limassa yötäpäivää koko vuoden. Jos yrittää puhua vaikka jostain muusta, kummasti taas puheet kääntyy työn tekemiseen. Samainen tyyppi tekee vaikka puuhommia kaikki vapaa-ajat ja hakee työnsankarin viittaa harteilleen. Päätin etten enää edes hae töitä, olen oman osani tehnyt tämän korkurssipesän ylläpitämiseen. Nyt aion vain nauttia loppuelämäni ja haistatan paskat näille idiooteille.
Rupee jakamaan työssäkäyville ja ehkä ennestään rikkaille persettä, siinä tienaa vielä suomessa kun alalla ei ole kilpailua.
Kohtuullinen provo. Juoni puuttuu. Kerronta ajoittain sujuvaa, mutta ei etene kokonaisuutena. Peruskielioppi ja lauserakenteet kertovat peruskoulussa alkaneet oppimisvaikeudet, joista et koskaan selvinnyt.
"Peruskielioppi ja lauserakenteet kertovat peruskoulussa alkaneet oppimisvaikeudet"
Puhutko itsestäsi?
"Harjoittelet lisää" nim kirjoittaa varmaan omasta tekstistään jos tavoittelit kirja kieltä, niin mitä tarkoittaa lause rakenteessasi sana: "provo" Mielestäni kuuluisi kirjoittaa: "Kohtuullinen provokaatio". Joten "Harjoittelet lisää" kuten jo nimimerkissäsi toteat.
"Taas näin leipäjonon. En ollut humalassa siellä seisomassa, vaan pää pystyssä, rikkinäiset kengät ja samasta revennyt untuvatakki päällä. Korkeakoulupaperit kotona kaapissa pölyttyy"
Edellinen on ihan kuin vuosikymmenten kokemus Paraisilta. Oman kunnan asukas, suomenkielinen pätevä lastentarhanopettaja ei saa työtä suomenkielisestä päiväkodista koska ei työhaastattelussa puhu muka riittävän hyvää ruotsia (=saaristoruotsimongerrusta). Avoinna olevaan toimeen ei palkata ketään, vaan pannaan homma uudelleen hakuun, "täytetään sisäisesti" tai perutaan koko toimi. Sisäinen täyttö tarkoittaa, että työhön sijoitetaan joku Partekin insinöörin epäpätevä vaimo tai tytär. Tai joku muu hyväveli/sisar rinkiin kuuluva paikallisessa ummehtuneessa henkisessä lieteojassa marinoitu mulkku.
Kelalla sama homma. 15 vuoden kokemus ja asianmukaiset koulutukset tavalliseen asiantuntijatehtävään eivät riitä. 2 kk hakemusten lueskelun jälkeen paikka pannaan uudestaan hakuu sanasta sanaan samoilla teksteillä. Kelan työ on niin vaativaa että Suomesta ei kertakaikkiaan löydy pätevää työvoimaa.
Kyllä kai se on kelan työ vaativaa Kelahan on julkisista virastoista huonoimmin hoidetun maineessa ollu pitkään ja asiat ei joskus mene siellä mitenkään eteenpäin. Kun lisäksi tuli tämä EU niin se sekoittaa vielä lisää kelan toimintaa ja yleensäkin tämä kelan järjestelmä on niin sotkuinen, että sitä tuskin Suomessa perusteellisesti ymmärtää kukaan. Suosittelen, ettei sinne mentäis töihin, harmeja saat varmasti, kun et osaa hoitaa asioita. Mutta jos haasteita haluat ja koetat selviintyä KELAN töissä, mutta tuskin kestät niitä paineita. Lisäksi joudut aiakkaitten vihan kohteeksi vaikka vika ei aina olisikaan sinussa vaan meidän järjestelmissämme ja laissamme. Jo nyt näkyy työn tekiät suojatun panssarilasien taa sillä KELA:ssa on jo paljon ollut virasto väkivaltaa kun asiat ei siellä töimi ja ihmiset hermostuvat. Kansan suussa leikki puheena puhutaan, että KELA:an on mentävä kirveen kanssa, ennen kuin siellä mikään selkenee. Muutenkin on ihmiset muuttununeet agressiivisemmiksi kuin ne menneinä vuosina olivat
Eräs tuntemani on kelassa töissä, ollutkin jo aika pitkään. Itse olin aikoinani työssä johon liittyi suht paljon matkustelua ja hotellielämää. Jäsenkortilla sain hotelleista maksukuponkeja joita minulla oli vino pino. Sattumoisin näin tuttavaani ja ehdotin yhteistä mässyä ja lupasin tarjota. Leuhotin kuponkipinkalla. Tuttavani kelalta totesi että hänelle näitä kupokeja on kertynyt vielä enemmän. Kiertää kuulemma suomea harva se viikko. Voin vakuuttaa että ei ollut ruudinkeksijä tämä tuttavani. Hänen koulutus ja tehtävä oli sellaiselle alalle jossa osaamisen tason voi päätellä ihan kotikonstein. Tuttavan osaamisen taso ei ollut häävi. En sitten tiedä mitä kelalla on vaadittu, vai onko vaadittu mitään. Herrahissiin tuttavanikin pääsi ja työtehtävistä sai valita. Kadehdin kelalla ns työskenteleviä. Jutajaisia ja aktiviteetteja on ainakin niin että riittää.
Jeps. Itsellä tuttavia Kelassa töissä eikä kovinkaan kummoisella koulutuksella, taidoilla tai älykkyydellä. Tuppuuttavat tuttavillensa töitä (ihan sama mikä koulutus, suhteet ratkaisevat kaiken) eivätkä suostu uskomaan, että se on joillekin viimoisia paikkoja mihin ikinä ainakaan vapaaehtoisesti menisi töihin... Tietty poliittinen tausta suotavaa, mitä kepulaisempi olet sitä parempi. Osaamistasolla ei ole mitään väliä, hyvä veli-järjestelmä kylläkin... En kyllä kadehdi pätkääkään, tosi oksettava paikka.
Jos on töihin valmis ja töitä aktiivisesti etsii, eikä niitä siitä huolimatta saa, niin silloin ei pidä myöskään itseään syyllistää. Jos yhteiskunnassa ei ole töitä niin ei se ainakaan työttömän vika ole.
ihan hirveitä vastauksia täällä kyllä on aloittajan kommenttiin laitettu...
huh huh
"Seiso väkevästi sänkys edessä" muuten tulee raippaa elämältä ja ihmisiltä, jotka ovat syntyneet polkemaan muita alas. On aivan sama, miten elämäsi elät, koska mitään kaikenkattavaa takuuta ei ole koskaan siitä, mikä on lopputulos.
Minä olen elänyt vähän miten sattuu huvittamaan kulloinkin, en ainakaan niin kuin muut sanelevat, koska se ei koskaan kannata.
Väkevyys elämän edessä tarkoittaa vahvaa itsetuntoa tehdä asiat juuri omalla tavallaan, ei ryhmän painostuksesta, ei mukaillen yleisiä odotuksia ja noudatellen kirjoittamattomia sääntöjä. Tuottaa suurta tyydytystä, itsetunto nousee kohisten, kun määrää itse elämänsä kulun, olet sitten siellä leipäjonon jatkeena tai ihaillen sitä maanpäällistä pilvilinnaasi, mikä se sitten ikinä onkaan. Älä anna toisten ihmisten määrätä elämäsi suuntaa, sen tien päässä ainakin on katastrofi konkursseineen.
"Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki"