Tätä palstaa tullut seurailtua vähän pidempään ja täytyy todeta, että meitä on työttöminä hyvin, hyvin monimuotoinen porukka. Ihan duunareista korkeakoulutettuihin, kaikki erittäin vaikeassa asemassa.
Itse olen työttömänä todennäköisesti siitä syystä, että hieman yli 30-vuotiaana sairastuin masennukseen, kun työelämässä oli tiukkaa ja minulle tuli avioero. Olin n. 2,5 vuotta pois työelämästä ja tämän sairastumiseni jälkeen en ole kertaakaan päässyt edes työhaastatteluun. Parantumisesta on kulunut nyt lähes 4 vuotta.
Olen ylioppilas, minulla on 2 ammattitutkintoa ja 1 ammattikorkeakoulututkinto . Olen ollut töissä 16-vuotiaasta alkaen käytännössä koko ajan, lukion ja ammattitutkinnon kaksoistutkinnon ajan jaoin lehteä öisin, amk-tutkintoni ohella tein kirjanpitotöitä.
Tuntuu, että kaikki ylläoleva pyyhkiytyi pois, kun sairastuin reiluksi kahdeksi vuodeksi. Ei ole mitään mahdollisuutta päästä töihin, kun sieltä kerran tipahtaa pidemmäksi aikaa pois. En enää ymmärrä mitä pitäisi tehdä, että voi työllistyä. Olen hakenut kaikkea mahdollista johon on edes etäisesti pätevyys. Olen ehdottanut palkkatukea, osa-aikaista työtä, kerran viikossa tuurausta ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. TE-toimistosta ei ole ollut mitään käytännön hyötyä sairastumiseni jälkeen. Ei niin yhtään mitään. Olen tehnyt sinne soittopyyntöjä ja kysellyt, mitä minun pitää tehdä työllistyäkseni, mutta virkailijat vaan totetavat "seuraa aktiivisesti työpaikkoja mol.fi -sivulla".
Olen ollut ihan normaali suomalainen mies lukuunottamtta 2,5 vuoden sairastumista. Olen maksanut veroni, kouluttautunut, lisääntynyt, minulla ei ole rikosrekisteriä ja olen käyttäytynyt muutenkin yhteiskuntakelpoisesti. Minulla on tällä hetkellä 2 ihanaa lasta, joiden takia vielä jaksan yrittää. He ovat ainoa syy, miksi en ratkea juomaan, miksi pidän kotini siistiinä ja miksi en tee sitä viimeistä siirtoa.
Mikä minussa ja meissä ylipäätään on vikana? Onko meillä yhteinen nimittäjä, että olemme pudonneet pois työmarkkinoilta vailla toivoa paremmasta?
Itse olen työttömänä todennäköisesti siitä syystä, että hieman yli 30-vuotiaana sairastuin masennukseen, kun työelämässä oli tiukkaa ja minulle tuli avioero. Olin n. 2,5 vuotta pois työelämästä ja tämän sairastumiseni jälkeen en ole kertaakaan päässyt edes työhaastatteluun. Parantumisesta on kulunut nyt lähes 4 vuotta.
Olen ylioppilas, minulla on 2 ammattitutkintoa ja 1 ammattikorkeakoulututkinto . Olen ollut töissä 16-vuotiaasta alkaen käytännössä koko ajan, lukion ja ammattitutkinnon kaksoistutkinnon ajan jaoin lehteä öisin, amk-tutkintoni ohella tein kirjanpitotöitä.
Tuntuu, että kaikki ylläoleva pyyhkiytyi pois, kun sairastuin reiluksi kahdeksi vuodeksi. Ei ole mitään mahdollisuutta päästä töihin, kun sieltä kerran tipahtaa pidemmäksi aikaa pois. En enää ymmärrä mitä pitäisi tehdä, että voi työllistyä. Olen hakenut kaikkea mahdollista johon on edes etäisesti pätevyys. Olen ehdottanut palkkatukea, osa-aikaista työtä, kerran viikossa tuurausta ja kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. TE-toimistosta ei ole ollut mitään käytännön hyötyä sairastumiseni jälkeen. Ei niin yhtään mitään. Olen tehnyt sinne soittopyyntöjä ja kysellyt, mitä minun pitää tehdä työllistyäkseni, mutta virkailijat vaan totetavat "seuraa aktiivisesti työpaikkoja mol.fi -sivulla".
Olen ollut ihan normaali suomalainen mies lukuunottamtta 2,5 vuoden sairastumista. Olen maksanut veroni, kouluttautunut, lisääntynyt, minulla ei ole rikosrekisteriä ja olen käyttäytynyt muutenkin yhteiskuntakelpoisesti. Minulla on tällä hetkellä 2 ihanaa lasta, joiden takia vielä jaksan yrittää. He ovat ainoa syy, miksi en ratkea juomaan, miksi pidän kotini siistiinä ja miksi en tee sitä viimeistä siirtoa.
Mikä minussa ja meissä ylipäätään on vikana? Onko meillä yhteinen nimittäjä, että olemme pudonneet pois työmarkkinoilta vailla toivoa paremmasta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei vika ole työttömissä.
( vaikka valta media ja ahne ylisuuri kallis hallinto näin yrittää väittää julkisuudessa).
Vaan vika on toimimattomassa hallinnossa aja. Hallinto ei siis toimi. Koska Meillä on Leipäjonot, massa-työttömyys.
Ja silti hallinto ja valta media haluaa puhua vain työvoimapulasta, kohtaanto ongelmasta, työttömien moni ongelmaisuudesta, pakko kuntoutuksesta, yms alistavasta... kyykytyksestä....
varokaa viestejä joissa on vahva kerronnallinen luonne ja työttömyys selitetään omana ongelmana jollain mielen terveys jutulla masennus niin edelleen ja sillai, on olemassa teorioita että mielen sairauksia ei ole olemassakaan. Nämä voivat sen sijaan olla jotain passivointi kampanjoita, tällaiset viestit jos niitä lukee paljon voi viedä kaiken enerkian, jota tartisi oman tilanteeen parantamiseen. Masnus on selainen tauti että tietty osa aivoista on joutunut negatiiviseen kierteeseen ja tunkee mikään ei kannata viestejä muule osalle aivoista ja näin kaventaa näkemys kentää, tiety laiset tekstit voivat olla yritelmiä herättää tai opettaa lukia masentamaan itsensä, kirjoittaja voi olla joku passiivisen agressiivinen ihminen joka ei ole pitänyt jostain palstan jutusta mutta ei kehtaa kirota, mutta omaa hiukan psykolokista koulutusta jonka avulla pystyy kostamaan, taustalla voi olla myös joku isompi taho katsotaan taulukosta merkejä milainen on netti keskustelu ja mitä sanoja pitää käyttää ja megaanisesti laaditaan pohjalta tarina, jolla painostus pidetään päällä
Onko Sulla luki- vai kirjoitushäiriö ?
Apn teksti oli miellyttävää luettavaa, vaikka asia ei ollutkaan kiva ollenkaan.
Sinun tekstisi on vammaisen tuotos. Mene nyt ensin kouluun.
Pitää ylistää ja tanssia