Olemme olleet naimisissa vajaat 20 vuotta. Viimeisinä vuosina olen alkanut tuntea yhä selvempää b-luokan ja huonommuuden tunnetta mieheni kanssa. Hän on menestyjä. Loistava työ. Monia hyviä asioita elämässä. Minä olen pitkäaikaistyötön (ainoa työtön miehen puoleissa suvussa). Minulla on alkoholin kanssa ongelma. En harrasta mitään. Olen masentunut. Tästä kaikesta on seurannut, että häpeän ja inhoan itseäni (etekin a-ongelmaa, josta mieheni on huolestunut). Tunnen olevani huonompi aivan kaikessa. Olen eristäytynyt, enkä taatusti puhu miehelleni huonommuden tunteistani. Hän on kiireinen, eikä riitä kiinnostusta asioihini. Saati empatiaa. Ei kai hänen tarvitsekaan huolehtia minun henkisestä jaksamisestani, senhän teen itse. Alkoholiongelmaa olen itse hiljaa hoitanut, vähentänyt reippaasti. Masennukseni ja alakulo johtunevat osittain alkoholin käytöstä. Mutta tämä huonous. Aikaisemmin en niin kokenut - olin niin tyhmä ja sinisilmäinen, etten edes tajunnut miten huono olen. Ylisuuret odotukset itselläni elämäni suhteen ovat murentuneet, koska en ole työssä. En ole saanut työtä omalta alaltani, enkä osaa hakea työtä muilta aloilta (olen väärin koulutettu, liian koulutettu).
Tiedän, että valitukseni ja ruikutukseni ärsyttää. Peruskysymys on, että miksi parisuhtessa avioliitossa koen olevani huono kaikessa?
Tiedän, että valitukseni ja ruikutukseni ärsyttää. Peruskysymys on, että miksi parisuhtessa avioliitossa koen olevani huono kaikessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kirjoitathan sentään hyvää suomea, ja se on jo paljon.
Vaimollani on samantapainen tilanne, mutta ei hän siitä paineita ota. Työpaikka hänellä tosin on.
Minä omistan omakotitalon kaupungissa ja maatilan lähikunnassa. Vajaan vuoden olen vielä varsin vastuunalaisessa työssä.
Vaimoni ei omista käytännössä juuri mitään, ja painonsakin on kolminumeroinen.
Joskus olen sanonut vaimolleni että väliaikaista tämä kaikki on. Pyöritän vuorollani sukumme maatilaa, ja minun jälkeeni se todennäköiseti menee myyntiin. Ehkäpä omakotitalolleni käy samoin.
Korvaamattomia ihmisiä ovat hautausmaat täynnä!
Samankaltaisia tunteita olen pyöritellyt. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa melkein 10 vuotta. Alussa opiskelimme ja tienasin sen lomassa vähän enemmän, sitten hän sai koulutustaan vastaavan todella hyväpalkkaisen työn. Itse tein oman alani töitä mutta tällä alalla ei suuret pääomat pyöri, niin palkkani oli aina vain huonompi. Ryhdyin yrittäjäksi, se nosti itsetuntoani vaikka palkka on edelleen huonompi kuin miehen.
Olen ollut sopeutumaton ja silmätikku jo lapsesta asti. Minun piti olla lääkityksessä ja laitoksessa koko elämäni, mutta toisin kävi. Epäilen että huonommuus lähtee siitä lapsuuden tuntemuksista.
Mies on besserwisser insinöörityyppi. Itse olen hankala, tuulellakäyvä ja adhd. Olen aina saanut tuntea huonommuutta. Mies valittaa usein työnteostani, että HÄN tekee kotityöt ja hoitaa lasta ja minä vain huitelen maailmalla ja teen omia juttujani. Näin on mukamas aina, vaikka yritän koko ajan parhaani ja tekisin välillä kotitöissä ja lapsenhoidossa enemmän, esim. joka ilta kotiin tultua ja enemmänkin kun yrityksellä on hiljainen aika. Kun keskityn lapsenhoitoon/kotitöihin ja mies haluaisi huomiota, hän on sitten mustasukkainen ja vinkuu yhteistä aikaa.
Olen väsynyt olemaan se huonompi. Pikkukaupungissa varmaan puhutaan minusta kaikenlaista. Olen alkanut olla armollisempi itselleni ja etsinyt omia vahvuuksiani. En jaksa enää välittää siitä, kuka olen. Vain oikeasti tärkeistä asioista: työn ja eläinten hoitaminen hyvin, ekologia, läheiset, ihmisoikeudet, yritän tehdä ihmissuhteissa oikein ja olla reilu muita kohtaan. Ajattelen, että saatan ollakin huonompi ihminen kuin mieheni, mutta mitä sitten?
Olet pääsemässä alkoholiongelmasta omin avuin ja se on todella vahvan ihmisen merkki! Itse käyn jaakobinpainia alkoholin kanssa. Yritän järjestää asiani niin, että juomiselle ei jää liikaa aikaa enkä joisi yksin kun juon. Ehkä tärkeintä on keskittyä omiin asioihin, seurata omaa intohimoaan elämässä ja löytää mielenkiintoisia asioita. Tehköön mies mitä lystää...
No mitähän tuohon sanoisi. Tilanteesi on oikeasti aika huono, paitsi että sinulla on hyvä mies, joka ei ole laittanut sinua kävelemään, vaikka sinulla on alkoholiongelma ja venyt kotona.
Jos minulla olisi vastaavanlainen nainen, sanoisin, että mene opiskelemaan itsellesi uusi ammatti ja rupea harrastamaan vaikka urheilua intohimoisesti. Urheilu nostaa itsetuntoasi parantuvan kunnon ja kohentuvan ulkomuodon myötä.
Ensimmäiseksi varmaan kannattaisi ottaa yhteyttä lääkäriin tun masennuksen ja alkoholiongelman takia, että jaksat sitten tarttua opiskeluun ja urheiluun.
Ihmettelen myös miksi miehesi ei ole lähettänyt sinua ns. iltalenkille. Näissä jutuissa tuppaa tulemaan miehen osalta sivusuhteita ja muita säätöjä ja yhtäkkiä et mahdu enää yhtälöön. Ilmeisesti kyseessä melko kiltti mies kuten Miessmann mainitsi.
Ajattelisin, että huonouden tunne ei varmaankaan johdu välttämättä siitä miehestä, vaan se on jo ollut teillä omana tunteena lapsuudesta saakka (syitä monia). Opetelkaa käsittelemään ja tunnistamaan omat tunteenne, niin alatte arvostamaan itseänne ja elämäänne. Ulkopuolista apua löytyy ja kirjallisuuttakin. Miestä ei voi muuttaa, mutta itseänne voitte .Lätäkössä ei kannata istua, persaus kastuu. Parempaa Joulua:)
Ihmisen itsetunou rakentuu kokonaan ennen 5 ikävuotta.
Selvästikin sinulla on noilta ajoilta jotain huonoa kokemusta.
Joten se tiedostaen, kannattaa alkaa itse nostamaan itseään ylös suosta, ssisua siitä että lapsena ei ollut hyvin, mutta että osaat ja pystyt kyllä.