Pitkään kestäneiden tuloksettomien lapsettomuushoitojen jälkeen hedelmöityinkin luomusti. Raskaus ikävä kyllä todettiin kohdunulkoiseksi ja jouduttiin keskeyttämään viikolla 10. Lapsen isä, miesystäväni, petti minut tuollon kaikin mahdollisin tavoin. Hän ei halunnut kuulla asiasta, ei tukea minua, siitä ei saanut tehdä hänelle mitään ongelmaa. Hänen mielestään oli vain hyvä, että raskaus meni kesken, sillä jotain vikaahan lapsessa täytyi olla. Pari vuotta tapahtuman jälkeen kehtasi ripittää vielä minua ja ystävääni, jonka lapsi kuoli kohtuun ja joutui sen synnyttämään viikolla 22, kuinka onnettomia me olemme kun itkeskelemme näitä menetettyjä mahdollisuuksia, suremme enkelilapsia emmekä kuulemma pääse asiasta yli kuten pitäisi.
Kaikki tämä ravisteli kovasti suhdettamme ja kaiken kukkuraksi miesystäväni vielä meni ja petti minua ex-vaimonsa kanssa, jonka kanssa hänellä on kaksi aikuista lasta.
En tiedä, rakkausko voitti, vai usko ja toivo parempaan , mutta kivusta ja tuskasta huolimatta annoin vuosien myötä kaiken anteeksi ja olemme yrittäneet luoda näistä raunioista parempaa parisuhdetta.
Nyt kuitenkin tuntui taas siltä, että puukkoa tulee selkään eikä mies kykene kunnioittamaan tunteitani yhtään. Hän haluaa jouluna katsella aikuisten (25v) lastensa kanssa yhdessä vanhoja perhejouluvideoita ajalta kun oli vielä tämän exänsä kanssa naimisissa ja lapset olivat pieniä. Kaipaa kuulemma niin kovasti aikaa kun lapset olivat pieniä eikä ikinä enää tule niin hauskoja hetkiä elämässä, joten haluaisi niitä menneitä jouluja muistella lastensa kanssa.
Minä voin kuulemma tehdä muita asioita sillä aikaa, mennä vaikka lenkille. Olen yrittänyt kaikin keinoin selittää, miten minun joulufiilis ja fiilis ylipäätään on pilalla, jos hän näin haluaa toimia. Olen yrittänyt puhua siitä, miten haluaisin, että loisimme yhdessä uusia perinteitä, sen sijaan että velloo vanhoissa muistoissa lastensa kanssa katsellen kotivideoita , joissa tämä ex kenen kanssa minua petti, esiintyy. Hän kuulemma voisi luoda tästä perinteen , että aina jouluna katselisi jouluvideoita lasten kanssa ja muita videoita sitten muulloin.
Yritin selittää, että tuntuu kuin mikään ei riittäisi hälle. Että hänellä on kaksi tervettä lasta, iloitsisi siitä ja eläisi nykyhetkeä, mutta ei , hänen pitää muistella menneitä koska kaipaa niin sitä aikaa kun lapset olivat pieniä. Sanoin, että hän kääntää puukkoa haavassani, eikä kykene lainkaan asettumaan lapsettoman asemaan, mutta ei vaan ymmärrys riitä. Olen kuulemma hullu ja koko perheeni on hullu, jos minun tunteitani ymmärtää.
Olenko todella? Onko minun todella kaiken tapahtuneen jälkeen mahdotonta pyytää, että kunnioittaisi minua sen verran ja luopuisi omasta itsekkyydestään minun tunteideni takia ja antaisi videot lapsilleen katseltaviksi keskenään.
Kaikki tämä ravisteli kovasti suhdettamme ja kaiken kukkuraksi miesystäväni vielä meni ja petti minua ex-vaimonsa kanssa, jonka kanssa hänellä on kaksi aikuista lasta.
En tiedä, rakkausko voitti, vai usko ja toivo parempaan , mutta kivusta ja tuskasta huolimatta annoin vuosien myötä kaiken anteeksi ja olemme yrittäneet luoda näistä raunioista parempaa parisuhdetta.
Nyt kuitenkin tuntui taas siltä, että puukkoa tulee selkään eikä mies kykene kunnioittamaan tunteitani yhtään. Hän haluaa jouluna katsella aikuisten (25v) lastensa kanssa yhdessä vanhoja perhejouluvideoita ajalta kun oli vielä tämän exänsä kanssa naimisissa ja lapset olivat pieniä. Kaipaa kuulemma niin kovasti aikaa kun lapset olivat pieniä eikä ikinä enää tule niin hauskoja hetkiä elämässä, joten haluaisi niitä menneitä jouluja muistella lastensa kanssa.
Minä voin kuulemma tehdä muita asioita sillä aikaa, mennä vaikka lenkille. Olen yrittänyt kaikin keinoin selittää, miten minun joulufiilis ja fiilis ylipäätään on pilalla, jos hän näin haluaa toimia. Olen yrittänyt puhua siitä, miten haluaisin, että loisimme yhdessä uusia perinteitä, sen sijaan että velloo vanhoissa muistoissa lastensa kanssa katsellen kotivideoita , joissa tämä ex kenen kanssa minua petti, esiintyy. Hän kuulemma voisi luoda tästä perinteen , että aina jouluna katselisi jouluvideoita lasten kanssa ja muita videoita sitten muulloin.
Yritin selittää, että tuntuu kuin mikään ei riittäisi hälle. Että hänellä on kaksi tervettä lasta, iloitsisi siitä ja eläisi nykyhetkeä, mutta ei , hänen pitää muistella menneitä koska kaipaa niin sitä aikaa kun lapset olivat pieniä. Sanoin, että hän kääntää puukkoa haavassani, eikä kykene lainkaan asettumaan lapsettoman asemaan, mutta ei vaan ymmärrys riitä. Olen kuulemma hullu ja koko perheeni on hullu, jos minun tunteitani ymmärtää.
Olenko todella? Onko minun todella kaiken tapahtuneen jälkeen mahdotonta pyytää, että kunnioittaisi minua sen verran ja luopuisi omasta itsekkyydestään minun tunteideni takia ja antaisi videot lapsilleen katseltaviksi keskenään.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mielestäni olette molemmat kohtuuttomia. Teidän suhde ei toimi, siinä ei ole rakkautta ja kunnioitusta.
Sinä et ole aidosti päässyt yli menneistä. Siksi sinua ahdistaa ne videot. Ja miehesi ei selvästikään kunnioita tunteitasi.
Minäkin olen kokenut keskenmenon, kaksikin. En minä niitä ole jäänyt murehtimaan, elämä jatkuu. Ja olen tasan tarkkaan samaa mieltä kuin miehesi, että jokin syy siihen oli, että nuo sikiöt eivät ihmisiksi kehittyneet. Parempi niin, että meni kesken. Enkeleinä en sikiöitä pidä. Lapsen kuolema on eri asia kuin keskenmeno. Tietenkin keskenmeno on surullinen asia! Minäkin itkin silloin, useampanakin päivänä. Mutta niin... Ei siihen vellomaan jäädä. Et ole menettänyt ketään tuttuasi, tai lastasi. Menetit sikiön, josta ei koskaan tullut lasta.
Sinulla on oikeus olla eri mieltä asiasta, mutta myös miehelläsi on oikeus käsitellä asia omalla tavallaan. Ja nyt kun kyseessä on ikuisuuden vanha juttu, niin miten tämä enää edes liittyy mihinkään? Aiotko koko elämäsi kantaa sitä tapahtunutta mukanasi?
Ja oikeastu... Luuletko että miehesi rakastaa sinua? No ei rakasta. Rakastava ihminen miettisi puolisonsa kanssa yhdessä sellaisen Joulun, joka tuntuu hyvältä ja oikealta molempien mielestä. Mies lapsineen voi katselle niitä videoita joskus jollain muulla ajankohtaa. Tai antaa niitä vaikka lahjaksi lapsilleen. Lapsille ymmärrän että videot voivat olla hyvinkin kiinnostavia. Sitä en ymmärrä, miksi mies roikkuu menneessä.
Sinua ja miestäsi yhdistää tyytymättömyys nykyhetkeen. Siksi molemmat roikkuvat menneissä: sinä roikut marttyyrinä surussasi ja mies roikkuu menneessä onnessa. Herätkää. Elämä on tässä ja nyt.
Olipa hyvä kommentti. Erotkaa, sillä ette näköjään pysty parisuhteeseen. Jälleen pari, jossa toisella aikuiset lapset ja se ns. rakkauslapsi yhdessä saatava, vaikka ei mitään edellytyksiä edes parisuhteelle ole.
Viettäkää joulu eri osoitteissa. Pääsette molemmat paljon helpommalla.
Mies taitaa kaivata paremminkin eksäänsä kuin sitä, että lapset ovat olleet pieniä ja sitä lapsuus aikaa. Teko syy on lapset jos vanha rakkaus kaivaa mieltä.
Mies on kyllä aika tunteeton. Näkee vaan itsensä ja tarpeensa nii kuinka yleensäkin miehet tekee. Mikään ei mee itsensä eteen.
Nainen saarnaa siitä, että mies ajattelee itseään ensin mieluummin kuin naistaan.
Jos isä haluaa katsoa noita lapsuusmuistoja lastensa kanssa, niin sehän on ihanaa. Meillä on lasten lapsuuskuvat olleet ahkerasti esillä ja tottahan heidän tulee saada muistella. Minustakin on kiva kertoa vanhoista ajoista kun elettiin vielä lapsen isän kanssa yhdessä. Se ei vähennä nykyisen puolison arvoa vaikka hän joskus mustasukkainen onkin. On ihan hupsua olla mustasukkainen...ne ajat olivat silloin ja nyt on nyt. Mutta lapsuusmuistot perheestä ovat tärkeitä. Katsele muistoja heidän kanssaan ja kerro lapsille, kuinka kaunis heidän äitinsä oli silloin nuorena jne. Se olisi heille merkki hyväksynnästäsi. Vaikka sinulla ei ole omia lapsia, olet saanut elämääsi miehesi lapset vaikka nyt jo aikuisia ovatkin! Iloitse heidän kanssaan. Ehkä saat vielä joku päivä iloita heidän lapsistaan ja pidellä pienokaisia sylissäsi!! Itse olen muuten menettänyt kaksi lasta kohtuuni. Kolme olen saanut tosin syliini. Mutta lapseton siskoni on saanut iloa ja seuraa lapsistani.