Toinen vanhemmistani kuoli vähän aikaa sitten. Olen ollut todella surullinen ja allapäin. Mieheni valittaa että on tylsää ja haukkuu minua. Hän ei itse ehdota mitään yhteistä tekemistä. Haukkuu vaan että on tylsää.
Kun suuri suru kohtaa niin silloin ei kauheasti iloita, mutta voitasiin tehdä yhdessä sellaisia asioita kun jaksan. Itse olen ehdottanut kaikenlaista, mutta hän vaan mököttää. Tuntuu etten voi kertoa hänelle ahdistuksestani ja ettei hän kunnioita suruani.
Hän on monesti uhkaillut vanhemanpi kuoleman jälkeen jopa, että tekee jotain vahingollista itselleen kun hänellä on niin tylsää. Tuntuu että hän tekee mitä vain että saa huomiota.. En tiedä kuinka kauaa jaksan tällaista kun olen niin kuormittavassa tilanteessa jo muutenkin ja suruni on niin suuri. Töitäkin pitäisi jaksaa tehdä, mutta nyt on tuplahuoli.
Kun suuri suru kohtaa niin silloin ei kauheasti iloita, mutta voitasiin tehdä yhdessä sellaisia asioita kun jaksan. Itse olen ehdottanut kaikenlaista, mutta hän vaan mököttää. Tuntuu etten voi kertoa hänelle ahdistuksestani ja ettei hän kunnioita suruani.
Hän on monesti uhkaillut vanhemanpi kuoleman jälkeen jopa, että tekee jotain vahingollista itselleen kun hänellä on niin tylsää. Tuntuu että hän tekee mitä vain että saa huomiota.. En tiedä kuinka kauaa jaksan tällaista kun olen niin kuormittavassa tilanteessa jo muutenkin ja suruni on niin suuri. Töitäkin pitäisi jaksaa tehdä, mutta nyt on tuplahuoli.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miehesi on kyvytön empatiaan. Muistan aikoinani kuinka minulle mieheni sanoi, ettei kestä suruani! Hän ei ollutkaan vielä joutunut kokemaan henkilökohtaista surua, joten ei tiedä mitä tulee kohtaamaan. Nyt hän onkin exä, joten hyvä näin.
Olipa itsekäs mies, hyvä kun jätit sen! Kenelle tahansasa voi tulla koska tahanasa suru, sairaus tai onnettomuus. On tosi epäkypsää olla kestämättä sellaista ja tukematta kumppania!
Itselläni oli miesystävä jonka perustapoihin kuului, että esimerkiksi Hänen luottamuksensa, minuun meni- että piti ihan vahtimaankin tulla, kun kävin lähiomaiseni kuoltua hautajaisissa ja sukulaisteni kanssa tapaamassa muutoinkin samaan syssyyn.
Yms tapauksia.
Tein myös ihan hommia, joita hänen hommiinsa asumallaan paikkakunnalla, kuului- Vaati, kunneka huomasin, että hei ihan vedätystä koko homma, itselleni ei jää aikaa palautua ennen seuraavaa arkea, hyvä kun aikaa matkustaa kotiini ennen ammattini töitä.
Ja maksavampi osapuoli olin asioissa.
Muutakin... Mutta pistin tyypin out elämästäni, ei vaan usko sitä, puhelinnumeronsa on seulottu.
Mies ei kunnioita sinua. Ja kukapa tuollaista miestä voisi kunnioittaa... Tuskin kunnioitat edes itseäsi jatkamalla liittoa.
Tänä iltana mies haukkui minua taas kun ei ole onnellista ja kun joskus on ollut niin paljon onnellisempaa. No eikö ole ihme koska olen murheen murtama? Sitten se haukkui sitä millaista on ollut 4 viimeistä päivää. Mitä olen tehnyt väärin siinä että suren ja olen murheen murtama? Mitä väärää olen hänelle tehnyt? En tiedä. Hän ei vaan tunne empatiaa..en jaksa joka ilta tällaista kun tilanne on surun vuoksi muutenkin vaikea.
Sen enempää miehen huonoa käytöstä puolustelematta pitää kuitenkin kysyä että miten tuot surusi esiin? Käperrytkö itse suruusi vai tuotko sen avoimesti esiin? Nyt vaikuttaisi siltä että miehesi ei syystä tai toisesta näe sitä surua joka sisälläsi edelleen on eikä ymmärrä sitä. Oletko jakanut surusi avoimesti miehesi kanssa?
Miehesi uhkailee tehdä itselleen jotain saadakseen sulta huomiota. Jossain mättää ja pahasti, jos aikuinen ihminen sanoo noin!
Miehesi vaikuttaa hyvin lapselliselta ikäisekseen ja hänestä saa läheisriippuvaisen kuvan.
Keksisi itselleen jotain muuta tekemistä, menköön vaikka lenkille, siivotkoon tai tehköön ruokaa tms. Kai nyt aikuinen ihminen jotain osaa yksinkin tehdä, ei parisuhteessa tarttee roikkua toisessa kiinni yötäpäivää.
Onko sinulla ystäviä joiden kanssa viettää aikaa? Entä sisaruksia?
Miksi et ottaisi yhteyttä seurakuntasi porukkaan ja juttelisi heidän kanssaan?
Tiedät että poikaystäväsi on kykenemäton empatiaan, hän on liian täynnä itseään, sinne ei sovi muuta kuin hänen ilostuttajiaan.
Millaisena näet teidän yhteenkuuluvaisuuden tulevaisuudessa? Oletko varma että tuo ihminen on oikea jakamaan elämäsi? Suruja tulee, se on varma. Tulee myos iloja, niitä on hauska jakaa yksin että erikseen. Mutta " hädässä (mäessä) mies/nainen tunnetaan".