miettii rikovansa jouluksi jonkun perheen, katsoa itseään peiliin, ja miettiä kakski kertaa voiko tehdä kenellekkään niin.
Siinä menee rikki monta sydäntä ei vaan lasten ja vaimon vaan koko suku suree ja itkee jos heidän rakas perhe hajoitetaan.
Nyt kannattaa vapaiden naisten miettiä itseään ja miksi on sellaisia ajatuksia että voisi hajoittaa jonkun perheen. Se on kurjaa ja inhotava ajatus.
Jouluksi ei kannata hajottaa eikä muullonkaan vaan keksittyä vapaisiin miehiin heitä on kesällä puistikot täynnä sieltä vaan valitsemaan eikä särkeä onnellista perhettä.
Siinä menee rikki monta sydäntä ei vaan lasten ja vaimon vaan koko suku suree ja itkee jos heidän rakas perhe hajoitetaan.
Nyt kannattaa vapaiden naisten miettiä itseään ja miksi on sellaisia ajatuksia että voisi hajoittaa jonkun perheen. Se on kurjaa ja inhotava ajatus.
Jouluksi ei kannata hajottaa eikä muullonkaan vaan keksittyä vapaisiin miehiin heitä on kesällä puistikot täynnä sieltä vaan valitsemaan eikä särkeä onnellista perhettä.
Vastaukset 94
Vanhimmat
Lue nyt se edellinen ketju uudestaan.
Onnellista suhdetta ei voi kukaan kolmas rikkoa. Onnettoman toki helpostikin.
Nyt puhuttiinkin suhteen ja perheen rikkomisesta. JOkaisessa suhteessa on myös alamäkiä, eikä se tee sen rikkomisesta yhtään oikeutetumpaa.
Juuri näin...
Kyllä onnellisenkin voi rikkoa, sillä mies varsinkin voi vaan seikkailla ja jopa nimen valehtelee, vaikka rakastaa vaimoaan yli kaiken.
Silloinkin sen tekee se valehteleva kaksijalkainen sika, jonka aivot on valuneet jalkojen väliin eli kusipää jota mieheksi nimität. Tottakai rakastaa hädän hetkellä vaikka aidanseivästä. Todellisuudessa rakastaa vain itseään ja oma napa tulee aina ensin. Onnellisissa liitoissa ne pahimmat siat sanoo elävänsä ja jopa vaimoaan rakastavansa. Silti vierasta tekee mieli. Käsittämätöntä.
Eiköhän itse mies tee päätöksiä mitä haluaa. Niin minäkin aikanaan kun ilmi tuli salasuhde tee valinta kumpi on tärkeämpää. Valinnan teki ja kunnioitan sen päätöstä. Vaikka nyt rikkookin jotain on aina joku joka kärsii tilanteesta. Se miten kohtelette toisianne on se avain kysymys. Mikä miehelle tärkeää. Miehen täytyy tehdä ne päätökset. Siihen ei voi tuo vaimo tai kakkonen tehdä. Se minkä perusteella tekee mies päätöksen on sitä kunnioitettava. Kerrot mitä sinä haluat suhteestanne ja jos mies haluaa samaa tekee se päätöksen mitä haluaa.
Avioliiton "avosuhteet" on nyt listalla näin joulujen aikaan... ja jää monesti päälle kunnes alkaa maistumaan puulle !!! Uuset tuulet puhaltaa kesällä taas .
Avioliiton avosuhteet muodissa joulujen aikaan. Kevät , kesä viimeistään taas pakottaa etenemään, elämässä ja uudet tuulet puhaltaa 😇
Taas on edessä monen perheen tekopyhä riemujuhla, jossa hampaat irvessä vietetään hauskaa koko suvun kera ja moni juoksee tukka putkella paikasta toiseen. Mutta oikeasti joulu on lasten juhla, vaikka sitten teattereineen ja monet eronneetkin sietävät toisiaan hammasta purren.
Joulu juhlista jaloin. Ja onhan se totta, että jouluna ei kande pusikkoon jäädä voi käydä köpelösti. Kesä on vasta pusikkoaikaa, kun pusikotkin on tuuheampi. Oli niin hauska ja aito aloitus taas.
Mietipä ap uudelleen mistä dyyllistät. Kstso peiliin. Et varmasti ole kovinkaan miellyttävä miehellesi ollut.
Niinpä ja mistä taas tullaan siihen, että olikos se liitto onnellinen..?
Voi Luoja tätä...onnellinen ja onnellinen. Kaikissa liitoissa on kausia, jolloin ei olla "onnellisia", suurimaksi osaksi aikaa ollaan tyytyväisiä elämään ja siihen parisuhteeseen, sitten välillä tulee niitä onnentuntemuksia "Ihanaa, että olet siinä", "sinä, tuttu ja turvallinen" jne. Samoin tulee niitä vähemmän onnellisia tuntemuksia.
On aivan utopiaa ja naiivia kuvitella, että pairsuhde olisi pelkkää onnea ja auvoa. Tietenkin jos itse on valmis tekemään parisuhteen eteen paljon töitä, eikä odota, että tuo toinen tekee minut onnelliseksi, voi olla, että kokee useammin onnen tunteita; yllätys ! se onkin kiinni itsestä eikä siitä toisesta!
Älkää nyt ihan oikeasti mustavalkoisesti uskotelko, että kun itse toimit parisuhteen eteen niin liitto muuttuisi onnelliseksi. Kyllä se on oikeasti niin, että lasten syntymä voi tuoda toisesta esiin piirteitä, joita aikaisemmin et ole havainnut. Lasten syntymä voi muuttaa ihmistä eikä pelkästään hyvään suuntaan. Naisesta voi tulla pelkkä äiti, miehestä pelkkä isä. Saatikka kaikkia persoonallisuusiriöitä ym. Perheen tarkoitus on tietysti turva lapsille ja nykytietämyksen perusteella tiedetään jo, että lapsen etu ei ole kasvaa negatiivisessa ilmapiirissä. Ei elämä ole aina positiivista, mutta jos elämä on vuodesta toiseen negatiivista niin ei silloin puhuta pelkästä onnellisuushakuisuudesta, jos elämän paremmaksi haluaa vaikka sitten eroten. Ja joskus on oikeasti niin, että kaksi ihmistä ei toisilleen sovi. Vaan esimerkiksi elämänarvot ja suhteutuminen ja esim. toisen ihmisen kunnioittaminen voi olla tyystin erilaiset kumppaneilla.
Ei kai onnellisuus sitä tarkoita, että koko ajan olisi 7. taivaassa.
Minä olen tosi onnellinen miehestäni ja perheestäni eli koen olevani hyvin onnellinen. Lapset ovat jo aikuisia, nuorin vielä kuitenkin kotona.
Vaikka välillä olisi huonompiakin päiviä, jaksamattomuutta tai sairauksia, niin en koe itseäni onnettomaksi. Uskoisin, että jos on pidempään tyytymätön suhteeseensa, tai elämäänsä yleensä, niin silloin ei ole onnellinen.
Uskon täysin siihen, että suurimmalla osalla ihmisistä onnellisuus on itsestä kiinni. Meillä ei juurikaan ole tehty töitä parisuhteen eteen, vaan on ollut ihan luonnollista, että toista kunnioitetaan, rakastetaan ja autetaan aina kun voi. Puolison voi tehdä aika pienellä arjessa iloiseksi enkä ole koskaan kokenut sitä "parisuhteen työstämiseksi".
"Rakasta minua eniten silloin,
kun rakkautta vähiten ansaitsen,
koska silloin sitä eniten tarvitsen."
Lienee turha selittää asiaa ihmiselle, jolla on vain oma kokemus ja ainoa oikea näkemys. Olisipa kiva, joskus keskustella ihan irl rehellisesti näustä asioista ja katsoa sitten, että onko onnellisuus parisuhteessa vain itsestä ja omasta toiminnasta kiinni.
"Uskon täysin siihen, että suurimmalla osalla ihmisistä onnellisuus on itsestä kiinni."
Siksi kirjoitinkin, että "SUURIMMALLA OSALLA" enkä "VAIN" niinkuin vääristelit.
Itsekin olen eronnut aikoinaan ja päätös eroamiseen oli se, että en kokenut itseäni onnelliseksi siinä suhteessa. Tuli eteen asioita, joita en hyväksynyt miehessäni eikä hän halunnut niistä luopua, joten koin jääneeni toiseksi ja lähdin avioliitosta.
Jos olisin jäänyt tuohon suhteeseen niin varmasti olisin onneton tänä päivänä.
Ei meilläkään (nykyisessä avioliitossani) pelkkää iloa ole elämä ollut, muttei se tarkoita, että olisimme onnettomia. On ollut sairautta sun muuta, mutta suurimpana elämänkolhuna on ollut lapsenlapsen kuolema. Sitä surua on mahdoton käsittää! Silloinkin olin onnellinen, että meillä oli toisemme joihin tukeutua surun ja järkytyksen aikana.
Et taas jaksaisi tuota turhaa jorinaa. Tai suuntaa edes torusi niille, jotka parisuhteessa on.
Totuushan on, ettei pariskunnan väliin pääse kukaan vieras ellei parisuhteessa oleva anna siihen mahdollisuutta. Olipa parisuhde hyvä tai huono, ketään ei väkisin keneltäkään riistetä. Onnelliseksi tai onnettomaksi suhteen tekee vain ne suhteessa olevat. Heidän omien valintojensa takia voi monellekin ero tulla. Mutta eihän ero tarkoita eroa sukulaisista, omista lapsista eikä ystävistä.
Vapaat ihmiset saa seurustella ihan kenen kanssa haluaa. Vapaiden tehtävä ei ole huolehtia parisuhteessa olevien moraalista. Vastuu siitä kuulu jokaiselle ihmiselle itselleen. Se että on aviossa tai avoliitossa ei tee kenestäkään kenenkään yksityisoikeutta. Se ei tee heistä aivottomia idiootteja, jotka eivät muka tiedä ja ymmärrä mitä tekevät. Kukaan ei petä ketään vahingossa eikä joudu kenenkään viemäksi ilman omaa tahtoa.
Jos sä itse olet joutunut jätetyksi etkä ole eron jälkeen osannut hoitaa suhteitasi niin että lapset, sukulaiset ja ystävät säilyy sun mukana, niin se on vaan voi voi. Munkin eks-mies petti ja jätti. Mutta ei häntä kukaan väkisin vienyt. Ei kukaan tunkenut meidän väliin eikä rikkonut meidän perhettä. Me tehtiin se ihan itse. Syytön en ollut minäkään. Etkä ole sinäkään.
Harvinaisen fiksua sekä järkevää analysointia!
Arvostan!
Jos sinä munasit oman liittosi,niin se ei ole muut.
Onneksi on paljon normaaleita naisiakin olemssa jotka eivät riko toistenperheitä. Minusta semmoinen kuulusi satkottaa 120 000 e ja elatusmaksut lapsille jos on iso lapsiperhe niin 3000 e kk per lapsi.
On kurjaa kun on tolloja jotka ei ajatele mitä teke.
Ja jätetylle, joka ei ole onnistunut pitämään puolisoaan onnellisena, vaikka puolen miljoonan lasku.
Onpa tässäkin ketjussa paljon vihaa.
Parempi olisi keskittyä asioihin, joihin itse voi vaikuttaa. On vaikea elämä jos pitää muita, jopa tuntemattomiakin määräillä.
Viime jouluna kokenut tämän, yksin jäin tekemään ja viettämään joulua lasten ja lastenlasten kanssa. Rouva oli sitten löytänyt jonkun sopivamman ja kivemman kumppanin itselleen, eihän siinä mitään, eihän ketään voi pakottaa mihinkään.
Nyt vuoden päästä asia on jo unohtunut ja ei onneksi jäänyt mitään hampaankoloon ja ei......me emme todellakaan jääneet ystäviksi.
Tapaan lapset ja lastenlapset, käydään hautuumaalla ja sitten he lähtevät rakentamaan omaa jouluperinnettä yhdessä, aikuisia ovat jo ja hyvä että luovat omia perineitä.
Hyvää joulua kaikille!!
Kyllä niitä aina on vaikka kunka normaalit ihmiset varoittelevat ettei saa rikkoa toisten perheitä niin kyllä niitä rikotaan ihan kiusallaan ja sitten siirrytään tosieen perheeseen. Mikään ei riitä kun on kiva kiusata ja rikoa. Miksi, se on ikuisuus kysymys.
Miksi aviopuolisot eivät pysty pitämään toisiaan onnellisena?
Onni ei ole mikään vakio, vaan sen eteen pitää osata tehdäkin jotain.
Ikuisuuskysymys tuokin.
Siksi kun vieras ulkopuolinen perheenrikkoja rikkoo niitä perheitä. Siitä se johtuu, heidän pitää jättää perheelliset miehet rauhaan ja odottaa kesää kun puistot täyttyy vapaista miehistä, siellä on heitä ja varaa valita.
On kurjaa kun pitää just ne aviomiehet viedäja särkeä lasten perhe, se on surullista ja sairata touhua. Siitä sakko 200 000 euroa ja elarit exälle ja lapsille joka kuu 500 e per nenä. OIkeesti he eivät tajua mitä se tekee kaikille, siitä ei kräsi ainoastaan ne lapset joihin sutturoiden isku on tarkoitettu, vaan ex vaimo ja koko suku ja ystävät. Niin ja se mies kaikista eniten jonka on pakko jättää ja hylätä vaimo ja lapset kun suttura niin pakottaa.
Juuri näin olen avioliiton ymmärtänyt, eli onni/onnellisuus ei ole vakio, vaan sen
eteen pitää tehdä tavallaan jatkuvaa hoitoa , puolison huomioon ottaminen, samoin kerran pari kuukaudessa häneltä kysyä miten menee? sekä mitä toivot tulevalta?
Avoimuus raha-asioissa on mielestäni myös tärkeä, meillä on omat tilit sekä yhteinen käyttötili, jonne molemmat siirtää kuukausittain sovitun summan, jolla
sitten hoidetaan arkiset menot, tämä on toiminut hyvin.
Olen varsin aktiivinen makuuhuoneessa ja vaimoni nauttii.
Olen tavallinen nelikymppinen mies ja suht onnellinen, vaimo on mulle tärkeä, "hyvän"/kaltaiseni huumorintajun omaava, ahkera ja mielestäni kaunis...
Haku ei ole päällä ja ehkäpä siksi? nuoremmat 20-30v naiset osoittaa kiinnostusta.
Tä ! mies kärsii, kun lähtee toisen matkaan , olet hullu ,tai et tiedä maailmanmenosta yhtään mitään.
Ei ketään voi väkisin mihinkään viedä kyllä sillä on halu lähteä.
Ei perhettä voi kukaan vieras ulkopuolinen rikkoa.
Perheen voi rikkoa vain he, jotka siinä perheessä elävät.
He, jotka ovat luvanneet toisilleen yhteistä elämää.
Tavallisimmin vaimo ja mies, lapset harvoin perhettään rikkovat.
Se on miehen ja vaimon päätettävissä, että haluaako tässä perheessä olla.
Kukaan ulkopuolinen ei voi tätä päätöstä heidän puolestaan tehdä eikä myös viedä ketään väkisin pois perheestä.
Jos mies tai vaimo nostaa kytkintä niin kyllä se sen tekee ihan omasta halustaan.
Ikävää, ettet halua nähdä liittonne ongelmia vaan syyllistät niistä jotakin kolmatta. Jos sinä et nähnyt, ettei miehesi ollut tyytyväinen liittoonne, niin ehkä oli parempikin, että teille tuli ero?
Tuo käsite ei pidä paikkaansa ja se suojelee ja sitä käyttää juuri ne jotka rikkoiva toisten perheen. Syyllisyysttähän ei kukaan halua kantaa mjukanaan ja sen voi vierittää helposti sen pariskunnan varsinkin sen ex rouvan niskoille, jonka on rikkonut. Kukapa nyt myöntämään että on rikkonut toisen perheen.
Joo jos mies kytkintä nostaa omasta halustaan, siinä on aina takan toinen eukko joka on tullut liiton väliin.
On turha väittää etteikö joku pysty rikkomaan perhettä, kyllä pystyy ja niin käy usein. Riitaisimmat erot ovat juuri niitä joisihn kolmas on kauhansa iskenyt.
Surullista on se ettei se rikkoja mieti seurauksia. Lapset kärsii, ex vaimo kärsii, suku ja kavaerit kärsii, ja kaikista eniten kärsii se mies joka menettää lapst ja perhensä ja sukunsa. Sitä ei se nainen ajattele jolla ei ole mitään menetettävää, ei perhettä, ei lapsia ei ystäviä eikä mitään, vaan nauttii siitä että miehen läheiset kaipaa ja omat lapset ikävöi isää joka on heidät jättänyt lopullisesti. Kukaan mies ei enää välitä ja rakasta omia lapsiaan kun on lapseton nainen tullut hänen elämäänsä passaamaan ja siivoomaan ja kokkamaan. Täyshoito ilman lapsia ja velvoitteita on kivaa. Kun se kiva loppuu, ei ex perhe enää miestä kaipaa.
Miten niin mies menettää erossa lapsensa yms sukulaiset ja ystävät? Hän eroaa vain vaimostaan, ei kenestäkään muista. Onko todellisuudessa niin ettei jätetty vaimo Anna isän tavata edes lapsiaan? Ja sitten totena julistaa ettei isä halua eikä uusi puoliso anna hänen tavata heitä? Turha perheen hajottajaksi on syyttää vierasta ihmistä. Vääränlaista itsesuojelua tuollainen on. Pelkuruutta kohdata tosiasiat ja etenkin myöntää itselleen ettei osannutkaan hoitaa parisuhdetta.
Vääränlaista ja sairasta on provota avioliittopalstalla. Sinä et tiedä muiden parisuhteista mitään. Sinulla ei ole oikeutta mennä kenenkään parisuhteen väliin imemään siitä elinvoimaa kuin syöpäkasvain. Eronneena naisena voin kertoa, että erossa menettää lapset, sukulaiset ja ystävät, ja jopa työkaverit. Se on hyvin tavallista ja todennäköistä.
Ai miten menettää? No kai sä tiedät itsekin että jos ei meis ole perheessä joka päivä, niin onhan hän menettänyt lapset ja vaimon ja sukunsa.
Ne jotka ei myönnä että kolmas rikkoo toisten perheen, niin ovat itse niitä rikkojia, siksi syyttävät miehen lapsia ja vaimoa omista ongelmistaan, niinkuin sinä. Kukapa sitä myöntämään mitä pahaa saa aikaan rikkomalla toisten perheen.
Juu, kenenkään lasten äidin ei tarvi antaa omia lapsiaan vieraalle sutturalle haukuttavaksi, se olisi niin väärin lapsia kohtaan ja uhkarohkeaa että en usko että kukaan vapaaehtoisesti antaa lapsiaan. Harmillista jos mies pakottaa eikä rakasta omia lapsiaan.
Mutta totuus ja bain toutuus on että kolmas hajottaa aina ja nauttii siitä että mies menettää lapset, vaimon ja perheen. Se on kaiken takana että saa surunmurtamia ihmisiä nähdä ja nauraa heille. Viedä miehen omaisuuden rahat ja talon ja haukkua miehen läheisiään ja syyttää heitä että mies menetti kaiken mitä on rakastanut ylikaiken. Se on naikkosista hauskaa. Kun täällä lukee naikkosten tekstejä joka ikisessä on syyllistys miehen laspsia ja vaimoa kohtaan ja itseään he kehuu. Katkeraa ja sairasta.
"Tuo käsite ei pidä paikkaansa ja se suojelee ja sitä käyttää juuri ne jotka rikkoiva toisten perheen."
Jos tarkoitit, että olisin rikkonut jonkun perheen, niin siinä olet totaalisen väärässä.
Minä käytän kyseistä mottoa juuri siksi, että uskon rakkauteen ja toisen kunnioitukseen.
Onpa sitä itsekin saanut joskus ehdotuksia vierailta miehiltä, mutta miksi kiinnostaisi kun kotona on ihana mies? Miksi kummassa riskeeraisin liiton, jossa haluan täydestä sydämestäni olla?
Jos joku tulisi minun ja rakkaan mieheni väliin, niin en todellakaan syyttäisi sitä kolmatta osapuolta. Eihän hän ole minulle edes mitään luvannut, vaan tuo vihitty mieheni. Me olemme sopineet, että liitossamme ei hyväksytä pettämistä, joten se pätee kumpaankin; minuun ja mieheeni. Jos mieheni pettäsi minua niin tietäisin, ettei hän rakasta minua enää.
Se olisi varmasti hetken aikaa maailmanloppu itselleni, koska rakastan tuota körilästäni. Silti haluaisin mieluummin surra menetettyä rakasta kuin elää rakkaudettomassa suhteessa eli parempi erokin kuin toisen mielestä "pakko-avioliitto". Toivottavasti rakastaisin vielä niin paljon, että ymmärtäisin toisen haluavan lähteä.
Uskoisin, että katkeruuskin nostaisi päätään, mutta jos siitä ei pääsisi yli, niin silloin täytyy olla huolissaan omasta mielenterveydestään. Vuosia katkeruuden suossa rämpiessä myrkyttää vaan myös ympärillään olevat ihmiset.
Lapset siitä eniten kärsivät, varsinkin jos jätetty osapuoli vaikeuttaa lasten ja etävanhemman suhdetta. Tämän, toivottavasti, lapset huomaavat viimeistään aikuistuttuaan.
Vaikutat jotenkin näin sen kuuluu mennä -ihmiseltä, joka puhuu asiasta syvällä rintaäänellä, vaikka ei ole asista kokemusta. On vain kokemusta toisten suhderiemuroista.
Minäkään en olisi omassa naiivudessani aikoinaan uskonut, mitä tapahtuu, kun kokee uskottomuuden. En olisi uskonut, että misnusta tuli petettynä aivaan sairaan mustasukkainen siinä shokkivaiheessa. Onneksi selvisin ja selvisimme, valat mekin vannoneina eli myös sen pikkuvikaisuuden sietämisen toisessa.
Ihminenhän voi kuivaharjoitella kaikkia, mitä jos? tilanteita. Sehän siinä jännää onkin, että oikeassa kriisissä mukaan tulee usein jokin jo ennalta koettu, mutta käsittelemättä jäänyt vanha paise. Eli niin vanhaa kuin uutta kuonaakin roiskuu ympäriinsä ja aina kun mukana on lapset, niin ne ennakkosuunnitelmat näin teen, voivat muuttaa kaiken eli huollettavana siinä rytäkässä on esim. vaikeasti sairas lapsi tai vastaavasti joku ns. erityislapsi. Perheen lähisukulainen, vaikkapa nyt appi tai anoppi on terveytensä suhteen heikoilla. Kyllä silloin joutuu puntaroimaan asioita tosi monelta kantilta. Nykynuoriso on kyllä niin oma lajinsa verrattuna vanhempiinsa, että ihan sadun kerronnalta vaikuttaa tuo iänikuinen stoori, että vanhempi myrkyttää lapsensa mielen. Näillä kalleimmilla aarteillamme on kyllä usein paremmat hoksottimet kuin vanhemmillaan ja he myös käyttävät niitä itsenäisesti. Että sikäli pidän vitsinä juttua lapsen myrkkyttämisestä, kun usein ne kaikki kolmiodraaman lapset tietävät sen uskottomuuden jo ennen toista vanhempaa. Samalla tavalla kaverit siellä koulussa lohkaisee pahasti, jos jonkun äiti/isä on pettäjä tai jonkun äiti/isä on se kolmaspyörä. Kuulin juuri omiltani, että ei kukaan halua polkea yleisellä polkupyörällä, että aika tarkasti tuntuvat tietävän alueensa yleiset polkupyörät. Olin kuvitellut, että eivät he edes puhu tuollaisista asioista.
Totta, että itselläni ei ole kokemusta siitä, että tulisin petetyksi. Tiedän kuitenkin etten sitä mieheltäni hyväksyisi. Kokisin, etten olisi miehelleni enää tärkeä ja se ei vaan riitä minulle. Miksi pitäisi riittää?
Tuo "näin sen kuuluu mennä"-ihminen kyllä olen oman elämäni suhteen. Miksen olisi, jos koen sen itselleni oikeaksi tieksi? En aio tyytyä johonkin puolinaiseen jos haluan kokonaisen. Mieheni kokee kyllä olevansa rakastettu eli en ole vain itse vaatimassa. Odotan vain sitä mitä itsekin olen valmis antamaan, esimerkiksi uskollisuuden.
Itse en koe "sietäväni" mieheni eriäviä toimintatapoja, joita jotkut myös vioiksi kutsuvat. Miksi ne olisivat vikoja? Voihan olla, että omat metodini ovat niitä viallisia... Me olemme kaksi erillistä persoonaa eikä meillä ole edes pyrkimyksenä tulla samanlaisiksi. Teemme monia asioita eri lailla, mutta lopputulema on sama: homma hoituu. Ja jos ei hoidu niin koitetaan sitten yhdessä.
Toisten suhdekiemurat eivät minua kovinkaan paljoa kiinnosta, niihin tekevät kyseiset pariskunnat itse pelisääntönsä. Ihmetyttää kovasti vain se tässä ketjussa, että erosta syytetään jotain kolmatta.
Jos parin väliin joku mahtuu, niin siinä on kyllä ollut sen kolmannen kokoinen kolo, johon tulla. Eli suhde ei ole mielestäni ollut kunnossa. Voihan siltä omalta ex-mieheltä kysyä, että miksi lähti. Vastaus tuskin miellyttää.
"Nykynuoriso on kyllä niin oma lajinsa verrattuna vanhempiinsa, että ihan sadun kerronnalta vaikuttaa tuo iänikuinen stoori, että vanhempi myrkyttää lapsensa mielen."
Psykologian luennoilla sen verran istuneena suosittelen sinullekin!
Lapset/nuoret ovat äärettömän lojaaleja vanhempiaan kohtaan ja raastaa varmasti sydäntä jos toinen vanhemmista haukkuu/vähättelee toista.
Itselläni on jo tilanne, että lapset ovat jo maailmalla eikä tietysti pelkoa siitä, että jäisi pienten lasten kanssa yksin.
Mielestäni kuitenkin lasten elämä on juuri niin hyvä kuin vanhempien parisuhdekin, joten sitä kannattaa miettiä millaisessa suhteessa elää. Äidit vielä usein antavat tiedostamattaan tyttärilleen mallin siitä, että mitä suhteessa siedetään.
Lapset eivät ole tyhmiä, he ottavat toimintamallin jostain ja jokainen pariskunta saa tietysti itse päättää, että millainen se on.
Missään vaiheessa en ole sanonut, että uskottomuus saisi lapset järkkymään, eron voi hoitaa myös asiallisesti vaikka sattuisikin. Tarkoitin myrkyttämisellä sitä, että sabotoidaan lasten ja etävanhemman, sekä muun suvun yhteyttä ja mustamaalataan toista osapuolta lasten/muiden kuullen.
Sitä se uskottomuus juuri aiheuttaa. Turha syyttää katkeria ihmisiä, jos itse on sellaisen ihmisen luomiseen syyllinen. Ihmisluonto on vaan sellainen, että pettämistä ja jättämistä ei anneta anteeksi.
Kuulut siihen ryhmään ihmisiä jotka tekisivät, olisivat ja ajattelisivat asioista toisin jos tuo tilanne tulisi oikeasti kohdalle. On se niin helppoa sanoa ja kuvitella! Todellisuus on toista ja sen tietää sekä näkee vain sitten, kun se osuu omalle kohdalle.
En ole itse petetty enkä eronnut ja 40-vuoden avioliittoni on tasainen, tyydyttävä ja harmoninen.
Olen kuitenkin nähnyt läheltä kolmen sukulaiseni ja kahden hyvän ystäväni eron joissa kaikissa oli takana pettäminen. Suuren pettymyksen ja romahduksen hetkellä on näistä jokainen ensin osoittanut sormensa siihen kolmanteen henkilöön.
Näyttää siltä, että se on pettämiskriisin alussa jopa vakio. Ja onhan näistä ulkopuolisista paljastunutkin kovanaamaisia tekijöitä.
Mä en kyllä usko, että kukaan tulee väkisin hakemaan mun puolisoani kotoa perheensä luota - ja jos tulisi, puolisollani on edelleen mahdollisuus sanoa hakijalle ei. Jos myöntyy, se on hänen ratkaisunsa, ja saa sitten mennäkin, takaisin ei ole tulemista.
Kyllä vaan tulee, ja varsinkin kaupoissa, kioskeilla, juhlissa pikkujuluissa ym aina on paikkoja viedä toisten mies.
Siinä ollaan samaa mieltä, keran kun mies lähee on hän se jälkeen likainen eikä sellasta voi takasin ottaakkaan, hyi oksettavaa ajatellakkaan koskevan sitä miestä jolla on likaisia naisia ympäri kyliä.
Sopiihan sitä yrittää... Mutta kuten sanottua, mies joko sanoo pyytäjälle ei, ja jos ei sano, se on sitten siinä, saa mennäkin. Mulle on kerran käynyt näin, ja pakko sanoa, että lopulta mies kyllä menetti siinä enemmän kuin minä.
Kyllä aina liion hajotessa kyseessä on toinen akka. Niin on ovelasti uus akka siirätnyt rikkomisen miehen ex vaion ja ex lasten niskoille, että se on sairasta jo.
Pahinta on se ettei miehet edes huomaa miten heitä huijataan, uus akka huijaa senkun kerkii, ensin haukkuu ex vaimon, siten lapset koko suvun, sitten vie miehen talon ja omaisuuden ja lähtee uutta miestä metsästämään.
Kanttii pysyy vaan vaimon kanssa ja lasten eikä edes katsella noita vapiata naikkosia.
Tuo on totta. Kokemus löytyy myös ovelasti miestä sumuttaneesta. Muistan kuinka hän oli niin päästään pyörällä, että seisoi omalla takapihallaan ja sanoi, ettei tee enää täällä mitään, ei väitä omista lapsista, ei kyllä välittänyt toisenkaan useamman isän kanssa tehdyistä. Oli aivan kuin olisi ollut jossakin aineissa, aivosumussa, mutta fyysisesti selvinpäin kertoen, kuinka meidän pitäisi erota, koska me riidellään koko ajan ja huudetaan toisillemme. Nauroin hänelle tuota syötettyä ajatusta, että olet kotona nykyisin vain paitaa vaihtamassa, että uusi silitetty vaan matkaan eli ei meillä huudettu eikä riidelty mistään, kun arki sujui mallikkaasti. Ei edes tajunnut, kun sanoin, että kun ja jos eroamme, niin en tule olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan, vaan rikkinäinen levy jauhoi, kuinka sitten me taas voimme keskustella keskenämme ilman huutamista. Oli pakko todeta, että koko ajan tässä olen nyt ja olen ollut keskusteluvalmiudessa, mutta herra se vain käy keskustelemassa neuvonajantajansa kanssa ja kotona leikkii mykkää.
Ihmettelin huijaukseen liittyen samaa, että koska oikein huomaa, kuinka häntä itseään huijataan ja kusetetaan, että kuinka hän on vain tuolle naiselle pelkkä lelu, jolta saa hyvää seksiä. Jäin niin kiinnostuneena seuraamaan tilanteen kehitystä, että en siksi halunnut heittää eropapereita tiskiin. Mies oli niin sumutettu, ettei tajunnut, että samaan aikaan kun ihanainen on hänen kanssaan niin samaan aikaan irvailee hänestä somessa, selfiekuvia kyllä kelpasi lähetellä istuskellen autossa, jonka luuli miehen olevan. Nuorisohan sen ensimmäisenä huomasi, kun ovat someaktiivisia postaukset levisivät kaverienkaverien kautta, että kyllä niitä meilläkin ihasteltiin ja vihasteltiin. Käytännössä koko katras oppi kerralla, miten hienosti siellä somessa kuvan kera kaikki leviää sellaisillekin, joille se ei ole tarkoitettu.
Joskus tulee siis mieleen, että se on kuin paha kulkutauti, johon ihminen sairastuu, kun salasuhteilee puolisonsa selän takana. Tauti on vain sairastettava, vaikka olisi kovempikin ja toipumisaika vaikeuksieen kestettävä, samoin kuin ne kaikki jälkitaudit. Lopuksi voi sitten ajastaan olla tyytyväinen, että selvisi kuitenkin kohtuullisin pysyvin haitoin.
"Kanttii pysyy vaan vaimon kanssa ja lasten eikä edes katsella noita vapiata naikkosia."
Niinkuin itsekin kirjoitit, kukaan ei ole miestäsi vienyt, vaan on ihan itse "vapiata naikkosia katsellut". Eli ihan omasta halustaan on lähtenyt, koska liittonne ei ole antanut sitä mitä miehesi on halunnut.
Hah hah. Joko sinä et ole oikea nainen, tai sitten en minä, mutta todistettavasti olen. Kyllä sillä kiihotetun miehen saa tekemään mitä tahansa. Ja helposti. Minä saisin kenet tahansa, mutta en omaa exääni. Surullista, sillä hän ja perheeni oli minulle tärkeintä maailmassa.
Mitähän tarkoittaa että kenet tahansa muttei sitten kuitenkaan ketä tahansa?Ei miehet ihan vietävissä sentään ole. Kyllä suurimmalla osalla on oma tahtonsa eivätkä lähde kaikkien mukaan.Tämä on fakta.
Rakas lapsi, mies kiihottuu aina enemmän uudesta naisesta, kuin vanhasta. Sen kun ymmärrät, niin helvetti on aina lähelläsi jollet suojele muita naisia ja heidän perheitään. Samat sinulle, tai ei. Joku voi nähdä oman onnensa tärkeämmäksi ja suuremmaksi kuin perheesi tai sinun . Vain luoja tietää millainen kakkonen elämäänne sattuuu.
Ajattelitko lähettää tuon kirjoituksesi myös Isis:lle ja muillekin terroristeille?
Katkera vaimo ei hyväksy totuutta. On niin varaton, että vaatii ulkopuolisilta korvauksia miehensä pettämisestä. Väitän, että jos vaimo pettäis, niin mies siirtyisi fiksuna syrjään tai yrittäisi korjata avioliiton, eikä mesuais näille kakkosille. Väitän myös, että monella narsistisesti ajattelevalla vaimolla taloudelliset edut ovat etusijalla
ratkaisuja tehdessä, ei lapset, ei rakkaus puolisoon. Näillä kirjoituksilla paljastitte itsenne vaimot.
Kyllä katkerat ihmiset ovat niitä jotka perheen hajottaa. Siitä se katkeruus kumpuaa kun toisilla on jotain mitä heillä itsellään ei ole, siksi pitää hajottaa monia perheitä.
Mikään ei ole katkrasta perheenrikkojasta hauskempaa kuin rikkoa perhe ja nädhä lasten ja exän ja miehen itkevän ja kaipaavan toisiaan.
Sitä vaan perheenrikkojat ei myönnä että se on kivaa, koska syyn voi heittäämiehen lasten niskaan, ja sekös vasta kivaa onkin.
Aina kun liitto hajoo on komas siinä syyssä. On vaafn helppo vierittää syy parin syyksi sillä onhan se häpeellistä kun se komas rikkoo. Mutta se eukko on yleensä aina niin ovela etä tekee rikkomisen niin, että se ei näy hänen tekemäksi. Hiljalleen rikkoo ja vedeättää kumpaakin ja sitten se liitto hajoo ja kolmas on sen aikaan saanut.
ON AIVAN TURHA VÄITTÄÄ ETTEI KOLMAS RIKO AINA LIITTOJA.
Kolmas on kuin syöpäkasvain, imee liitosta kaiken elimvoiman omaksi ilokseen näivettäen sitä väliin kasvaneen valheen ja fantasiatodellisuuden keinoin.
Näin, tarkentaisin, että oikein ärhäkkä syöpäkasvain.
En ole kuitenkaan lääkäri, enkä psykologiaa pääaineenani opiskellut, joten voin olla väärässä, mutta tuo on mielipiteeni. Tiedän kyllä lojaaliuden vanhempiaan kohtaan. Et ehkä voi ymmärtää, että on myös perheitä, joissa lapset eivät ole nähneet mitään huutamista. Ei pettämiseen automaattisesti kuulu huutamista, jos se ei ole ollut pariskunnan tapa ennen uskottomuuttakaan, puhun ihan kokemuksesta.
Kyllä minäkin etukäteen ajattelin, että se on potku perseeseen, mutta ei se niin mennytkään ja voit olla huoletta, että huonoa mallia jälkikasvulle näytin, kun näyttävät olevan tosi herkkiä pienellekin vilpille ja he heittävät ulos . Että ei sekään aina mene näiden sääntöjen mukaisesti, jotka on kuvitellut.
Ymmärrän toki ettei kaikissa perheissä huudeta. Uskoisin, että useimmissa perheissä ei huudeta. Usein se johtuu siitä, että perheen vanhemmat osaavat kommunikoida asiallisesti vaikka olisivat eri mieltä jostain.
Huutaminen ei myöskään tarkoita, että jompikumpi puolisoista pettää. Joku voi huutaa ilman syytä ja toisaalta taas joku voi niellä vaikka mitä esim. puolison pettämistä.
Lasten/nuorten mieltä voi myrkyttää myös huutamattakin. Vaikka niinkin, ettei pettänyt puoliso ole edes paikalla, vaan lähivanhempi puhuu etävanhemmasta halveksivaan sävyyn.
Juuri mikään inhimillinen ei mene "sääntöjen mukaan". Etukäteen ei voi tietää, että kuinka kukakin käyttäytyy esim. kriisissä, mutta me aikuiset näytämme siinäkin esimerkkiä nuoremmille.
Onneks ne perheenrikkojasutturat näkee sen miehen tuskan kenen perheen he ovat rikkoneet. Näkevät miten mies kaipaa ja itkee kun menetti lapsensa ja hyvän vaimon. Onneksi sitä ei näe vaimo ja lapset, vaan nauttivat usein siitä että mies kärsii kun hylkäsi heidät. Surullistahan se on, mutta kuka enää huolii takasin miestä joka lähti lomalle ja luuli palaavanasa likaisena hyypiönä , mutta perhepä ei enää halua taksin likasta miestä.
Onneksi perhe säästyi sitlä näkemiseltä, nyt omatunto soi perheenrikkojasutturoitlla, kun hajoitti miehelle jotian korvaamatonta.
Ex viamo ja lapset ovat korvaamattomia miehelle, joka tajuu sen vasta sitten kun menetti heidät eikä saa enää takaisin.
Nyt voi sutturat hävetä ja hävetä ja hävetä.
En ymmärrä, miksi ulkopuolisia ihmisiä syytetään kun oma puoliso pettää. Aikuisia ihmisiä kaikki, jos aviopuoliso pettää (mies tai nainen) niin kyllä syy on ihan hänessä. Olkoon kolmas osapuoli kuinka kauniita ja ihania niin ei aikuista ihmistä pysty huijaamaan pettiriksi😂 Yksinkertaista jos ei halua loukata puolisoa taistelee himoa ja tunteita vastaan. Katsoa saa mutta ei koskea sanonta on aika hyvä ohje. Jos puoliso siihen ei kykene niin hän ei ole ansainnut myöskään sinua.
Niin, kun sitä teet itse. Hullunnaurusi paljastaa. Halpaa ja kieroa tänne tulla valehtelemaan.
Se on niin pirusti paljon helpompaa syytellä muita kuin huomata itsessä vikaa.
Totuus ei todellakaan pala tulessakaan. Vaikea on tulla myöntämään - jollei jopa mahdotonta, että on ollut osallisena jopa syyllinen toisen ihmisen: lapsien ja jopa sen vaimon elämän tuhoamiseen.
Ai susta ei syyllistä saa syyttää? Jos suttra vei perheen isän niin häntä ei saa siitä syyttää vaan syy on sen miehen, lasten ja vaimon??????? Aha... siinä tapauksessa sinä ole semmoinen nainen joka vie toisten miehiä kun siitä ei kukaan syytä sua vaan vika on muissa, miehen lapsissa!!!!!!
Jos sulla olisi mies jalapsia ja joku veisi sun miehen niin vika olisikin sussa ja lapsissasi, eikä siinä joka sun miehen vei!!!!! Muista nuo kun sulle käy joskus noin.
Mutta kun sulla ei ole lapsia eikä sitä miestä voit ajatella että eihän se tunnu missään. Rikkojat näyttää siltä että heidän vika ei ole mikään vika on aina miehen lapsissa.
Onhan minulla mies ja muutama lapsikin. Eikä minulla ole mitään tarvetta useammille miehille, joten ei kiitos tarjouksesta. Minulle riittää yksi kerrallaan ja toivottavasti tämä liitto kestää loppuelämäni.
Eihän kukaan ole sanonut, että syy olisi petetyssä tai lapsissa vaan petäjässä. Pettäjä pettää, ei muut siinä kuviossa.
Kenelläkään ei ole oikeuttta mennä toisen parosuhteen väliin. Rikoskumppani voi olla innokkaampi kuin pettäjä. Ja miksei muka olisi.
Eikä kenenkään parisuhteen väliin pääsekään jos se on kunnossa.
Siihen kun menee väliin keikuttaa persettä ja houkuttelemaan ja kärttämään kehuja omasta persreestä, niin ei ole enää kunnossa. Minä teen sen helposti, vaikken edes yritä. Ihmiset kaipaa ihailua ja rakkautta. Harhaa on helppo tarjota heikoille. Sinutkin rums lapsi voi pokata mennentullen etkä edes ehdi kissaa sanoa.
Se on helppoa, niin helppoa.
Sinä siis olet perheenrikkoja kun tuommosia väitä! Sitähän ne rikkojat ei myönnä että rikkoisi, sehän on miehen lasten vika että isä heidät hylkää ja vaimon vika.
Voikuule niin monet perheet olet sinäkin rikkonut kun tuommosia juttelet, joka liitto kaatuu siihen että katkera harakka tulee ja vie perheestä isän.
Niinpä. Tasapainoton nainen syyttää miestään siitä, ettei kykene olemaan omista ongelmistaan johtuen onnellinen ja vähän liehittelyn johdosta menee pettämään laittaen syyt petturikumppanin puolisolle ja omalleen. Tuhoaa omansa ja toisen perheen elämän. Lenkki on yhtä heikko kuin sen heikoin silmukka. Näyttää olevan hän.
Kolmas rikkoo aina, mutta rikkoja ei kehtaa sitä sanoa että on syyllistynyt rikkomaan toisten liiton. Sehän on suuri häpee ja mieshän siitä eniten kärsii kun joutuu hylkäämään erheen ja etenkin lapset, joita ei enää halua nähdä. Miehelle se on suuri menetys, kun suku hylkää ja pehe ei enää halua likasta jiestä takasin kun on erehehtynyt uskoaan vapaiata sutturoita. Surullistahan se on että uskotellaan miehelle onnea jota ei sitten pysytkkään täyttämään kun mies suree menetettyä perhettä.
Sovitaanko rikkojat semmoinen juttu että annetaan perheiden elää ihan rauhassa ja menkää etismän niitä vapaita miehiä muualta, kesä tulee ja puistot täyttyy vpaista mieheist, siellä on mistä valita ja uskon että harvalla enää on perhettä, tai ollut koskaan.
Minä olen eronnut eikä mitään katkeraa harakkaa ollut mailla halmeilla.
Meillä oli omat ongelmamme, jotka eivät olleet nämä normaalit uskottomuus, väkivalta tai edes alkoholin käyttö. Totesimme, ettei liittoa ole mielekästä jatkaa vaikka meillä oli lapsiakin. Ikinä en epäillyt miestäni uskottomuudesta, eikä mieheni minua.
Ennen 1.avioliittoani asuin avoliitossa eikä sekään suhde kaatunut uskottomuuteen.
Nykyisessä avioliitossa kummallakaan ei ole ollut tarpeita ulkopuolisiin suhteisiin, yrittäjiä on kyllä ollut huonoin tuloksin, koska mieheni ja minä kunnioitamme ja rakastamme toisiamme.
Ettet todellakaan voi sanoa, että KAIKKI liitot kaatuisi toisen uskottomuuteen.
Oma henkilökohtainen otantani asiasta on täysin päinvastainen.
Paljon on liittoja, joissa oikeasti rakastetaan sitä omaa kumppania eikä silloin kenenkään takapuolen ketkutukset liikauta suuntaan eikä toiseen.
Ai puistot täyttyy vapaista miehistä? Niin spurguista siis? Eivätpä kiinnosta. Taidat itse kirjoittaja olla vähän päissäsi vai, päättelin vaan kirjoitusvirheiden määrästä. Ja myös muut naiset ovat sinulle aina sutturoita. No puhetavastasi et pääse, joten kai itsekin olet suttura. ;)
Miksi et keikuttanut sitä persettäsi miehellesi ja arvostanut, kunnioittanut ja rakastanut, oma vikasi, et se petti sut ja haki arvostusta muualta.
Ennen oli ennen ja nyt on nykyaikaa.
Ennen lapset oli isänsä näköisiä.
Nykyään ympäristö olosuhteet vaikuttaa jo lastenkin ulkonäköön.
Pakkavat muistuttamaan naapurin setää?
Miksette te naiset syytä sitä ainoaa oikeaa syyllistä: SITÄ OMAA UKKOANNE
Toistan, että te puolisokeat käävät ymmärrätte: SITÄ OMAA UKKOANNE!!!
Sitä, joka on luvannut tahtoa rakastaa teitä niin myötä- kuin vastoinkäymisessä mutta on pettänyt lupauksensa eikä siltikään ole tohtinut tehdä miehen tekoa ja ottaa eroa ennen kuin on uusi suhde mihin voi suoraan siirtyä.
Kenties vuosikausia se on hautonut sitä kuinka onneton on sinun kanssasi, mutta ei ole halunnut ottaa asiaa esille, puhumattakaan että olisi tehnyt asioiden eteen edes jotain. Mutta notkuu silti suhteessa missä on onneton, koska on "parempi tossun alla kuin taivasalla".
Uskokaapa huviksenne, että jos miehenne olisi onnellinen, se toinen nainen saisi vaikka kuinka innokkaasti yrittää sitä miestänne ja yritykset valuisivat hukkaan.
Ja vielä edellinen kertauksena:
KUKAAN SUHTEESSAAN ONNELLINEN MIES EI LÄHDE TOISEN NAISEN MATKAAN. EI KUKAAN.
Se onko se onnettomuus kiinni enemmän teistä vai miehestänne onkin toinen asia, mutta löytääksenne vastauksen siihen, molempien pitäisi katsoa syvälle peiliin.
Syy on aina siinä kolmannessa. Perheenrikkojat ovat vastuussa mutta kas kummaa kun he eivät sitä myönnä. Ovat saaneet usean naisen täällä uskomaan että miehen lapset ja vaimo ovat syyllisiä kun mies ja isä lähtee. Perheenrikojat on hyviä syyllistämään muita.
Onneksi nämä kolmannet sutturat sitten tekee miehen onnellisemmaksi kuin oma perhe, lapset ja vaimo, se on hyvä. Lapsitahan nyt ei tarvi piittää nehän on miehelle rasite.
Mutta syy on ainakolmannenosapuolen, se tietää kaikki muut paitsi nämä perheenrikkojat.
Ei tuo sinun kommenttisi ollut sen fiksumpi kun monet muistakaan. Aina se syy on jossain muussa kun itsessä. Puoliso joka ei edes yritä saada kumppaniaan viihtymään liitossa sen tuomien hyvien puolien takia vaan kahlehtia kumppaninsa syyllistämällä, on huono puoliso, oli sitten mies tai nainen.
Sekin on varmaa, että tänne kirjoittanut kolmas osapuoli on aivokääpiö. Olisi erittäin tyydyttävää ja vahingoniloista nähdä hänet tilanteessa jossa toinen samanlainen temputtelee ja vaikertaa rakastamansa ja rakkaakseen uskomansa ukkomiehen käsivarressa riippuen ja tänne kirjoitellen.
Onnellisuutta ei saa tuhoamalla toisen onnea. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa toisen perhettä. Tuolla kirjoittajalla ei ole mitään oikeutta arvostella muiden elämää. Hänen onnensa ei ole arvokkaampu kuin usean muun viattoman ihmisen. Syyt pettämiseenmon pettäjässä itsessään ja nämä halvat ihmiset uskovat, että se johtuu rakkaudesta heitä kohtaan sillä uhrataanhan heihin muiden elämä. Saavat siitä henkisen jättiorgasmin, mut käytännössä pettäjän kanssa eläen jotuvat pettymään, mistä olen erittäin iloinen. Eri asia jääkö pettäjä siitä heti kiinni, mut toki nämä älykääpiöt osaavat siinä vaiheessa kääntää takkinsa.
Kaiken lisäksi hän taitaa olla melkoisen ruma. Itse saan miehen kuin miehen helposti, jos vain haluaisin. Minusta ei kuitenkaan ole ketään toista naista pettämään petoskumppanina. Nuoruudessa tuli jotain hölmöiltyä, mutta nykyinen kantani on ehdoton. Niin typerä en koskaan ole kuitenkaan ollut, kuin HALPAONNI väkättää.
Sä oot kyllä uskomaton nainen! Miehesi ei ole sun omaisuutta joten kukaan ei häntä sinulta varasta. Hän lähtee vain jos itse niin haluaa. Jos hän taas on ihan toisten vedettävissä, kannattaa hakea oikeuden päätöstä, että hän on holhouksen alainen eli ei ihan vastuussa teoistaan. Toki ensin mies lääkäriin että saatte todistuksen siitä, ettei mies täysillä valoilla ajele.
Kukaan ei syytä entistä puolisoa eikä lapsia siitä, että mies jättää perheensä. Se on miehen oma päätös. Ei kenenkään toisen päätös eikä syy. Jos mies ei eron jälkeen tapaa lapsiaan, syy ei ole lasten. Syy on miehessä itsessään. Pelkuruutta mahdollisesti. Vai onko niin, ettei jätetty anna miehen tavata lapsiaan? Sitten sanoo, että mies on heidät jättänyt. Meneekö joskus niinkin?
Mun mies petti ja jätti mut. Omasta halustaan. Ei koskaan syyttänyt mua omista tekemisistään ja lapsistakin huolehti vuorollaan erittäin hyvin. Enkä mä koskaan ajatellut, että joku varasti hänet minulta. Että syy oli minussa ja lapsissa. Sairasta ajattelua sun ajattelumalli.
Kommentissasi oli paljon enemmän järkeä kuin monessa muussa, mutta silti sinäkin vedät vähän suoria johtopäätöksiä. Meitä ihmisiä kun on niin moneen junaan, niin miehiä kun naisiakin.
Valtaosassa tapauksista asia varmasti menee niin kuin sanoitkin, mutta en kyllä yhtään epäile etteikö olisi uusikkoja jotka todellakin haluavat eristää miehen edellisestä elämästään tyystin.
Ja päätös erosta on aina miehen oma, joten siitä on todella kakkosta turha syyttää, mutta aina se syy ei ole miehessä itsessään, vai pitäisikö miehen kestää esimerkiksi jatkuvaa henkistä väkivaltaa vain sen takia että on joskus mennyt naimisiin naisen kanssa joka sittemmin muuttui ihan toiseksi ihmiseksi? Ja eikö silloin se ero (ja perheensä jättäminen) ole ainakin osittain sen vaimon syytä, koska hän keskittyi itsensä ja lastensa rakastamiseen niin että unohti miehensä rakastamisen tyystin?
Suurella epäilyksellä kyllä suhtaudun siihen että joku avioliitossa oleva mies todettaisiin holhottavaksi ja siten estettäisiin häntä eroamasta ilman holhoajan eli vaimon lupaa. Se olisi oikeasti rikos perusoikeuksia vastaan. Ja holhouksen alaiseksi julistaminenkin taitaa vaatia vähän enemmän kuin sen ettei "mies ajele ihan täysillä valoilla". Käytännössä puhutaan vaikeasta kehitysvammasta tai vakavasta mielenterveysongelmasta, vähintään psykoosista.
Tuo holhouksen alle asettaminen oli vitsi. Mä kun en vaan ymmärrä, miten joku voi syyttää toista ihmistä miehensä varastamisesta. Tarkoitus oli vaan yrittää herätellä häntä joka syyttää vieraita ihmisiä oman perheensä rikkomisesta tajuamaan, että on niin väärässä kuin olla voi.
Tuo on muuten totta, että syytä on usein siinä toisessakin osapuolessa, jos ero tulee. Mutta sitä ei saa tälläkään palstalla ääneen sanoa, koska joku kokee asian niin, että häntä ja vain häntä syytetään erosta.
Noilla itselllään ei tunnu olevan oikein kaikki kotona, jonkinlainen narsistinen persoonallisuushäiriö varmaan, vakava vieraantuminen todellisuudesta nyt ainakin. Lienee melko turhaa herätellä sellaista joka noin syvästi on omissa harhoissaan.
Ja ihmiset ovat todella järkyttävän itsekeskeisiä ja herkkätuntoisia loukkaantumaan ennen kaikkea itsensä ja myös hengenheimolaisiksi kokemiensa puolesta jopa niin kovasti että minkäänlaisen oman osuuden tunnustaminen on mahdotonta.
Hyvä että edes me ollaan samoilla linjoilla.
No haluuhan se mies hylätä lapset ja vainon ja koko suvun jos tulee tilalle lapseton vapaa näätä. Sehän on selvää, mikä on mukavampaa kuin olla ilman lapsia, niistä on miehelle haittaa.
Kolams rikkoo aina se on varmaa ja tuttua juttua. Mutta ne rikkojat jotka rikkoo aina, eivät tietenkään sitä myönnä. On niin helppo vierittää vika sille miehelle tai hänen lapsilleen, mutta ei itselle. Juu meis lähtee jos haluaa, haluaahan se kun suttura pakottaa ja lupaa lapsetooman elämän, häiriköitä lapsia kukaan ei halua.
Ei se kolmas sitä rikkonut vaan sinä, joka olet vain niin pohjattoman paha ihminen, narsisti vailla omaatuntoa, läpimätä katkera vihamielinen omistushaluinen eukko, jolta pitäisi lapset ottaa huostaan ennen kuin muutat heidät itsesi kaltaisiksi hirviöiksi.
Ei se lasten vika ole jos mies pettää. Se on miehen omien korvien välissä se vika. Vaimoaan rakastava, kunnioittava ja arvostava mies ei juokse vieraissa, ei antaudu vieraan seireenin houkutuksille edes seksin takia.
Miksi sulle on mahdotonta myöntää, että mies tekee itse omat päätöksensä? Ei ne vieraat naiset mitään noitia ole, jotka kietoo viattomat aviomiehet pauloihinsa.
Jos sun mies toimi noin että lapsetkin unohtui kun vieraaseen retkahti, niin älä yleistä kuitenkaan. Aika harvinaista kuitenkin että mies hylkää erossa myös lapsensa.
Eihän se kolmas ollut sun kansa parisuhteessa, vain sinä ja mies. Hän ei rikkonut mitään. Ihastui siihen samaan mieheen johon sinäkin aikanasi. Muistatko, mitkä piirteet ja ominaisuudet sai sut retkahtamaan häneen? Ne samat asiat viehätti myös sitä vierasta. Mies päätti sitten ihan itse vaihtaa sut häneen.
Eikö tuollainen mies joudakkin mennä, joka ei tiedä omia rajojaan eikä kunnioita teidän yhteistä perhettä ja sua? Et sä pettäjällä mitään tee. Tulee vaan paha mieli.
Lasten asioista koittakaa sopia. Älä estele, jos mies haluaa heitä tavata ja heistä huolehtia. Jos ei, niin oma häpeänsä. Mikä mies se sellainen on, joka unohtaa lapsensa? Mun mielestä munaton luuseri. Kunnon mies huolehtii lapsistaan vaikka se seireeni olisi vastaan. Mitä en usko, koska lähes jokainen nainen kantaa jonkunlaista äidinvaistoa mukanaan.
Kolmas on aina syyllinen. Miten muuten lapset jäisivät isää itkemään? Ikävä tulee rakkaudesta ja kaipuusta? Jos ei tulisi ei olsi rakkauttakaan.
Kun kolmas rikkoo se on jotain kauheaa, ja sitten tämä suttura syyttää lapsia siitäettä isä etsi parempaa elämää eikä enää jaksanut lapsiaan. Syytä suttura ei ota ja siitä tietää että rikkojat ovat syyllisiä.
Kukapa sitä myöntämään että on rikkonut toisten perheen.
Sulla ei sitten ittelläs ollut mitään osaa eikä arpaa siihen, että mies jätti sut ja lapset selvitymään keskenään?
Ei kun suttura tuli ja vei hyvän meihen,ei sinä mikään auttanu t kun lapeton näätä lupaa niehelle lapsetonta elmää niin ja pakottaa jättämään lapset jav suvun.
Petetty ei ole koskaan syyllinen pettämiseensä, muista se. Pettäminen on pettämistä ja pettämiseen osallistumista. Se on salaa naimista, selän takana vehkeilyä, materiaalista ja henkistä pettämistä jolla on loppuelämän kestävät seuraukset avioeroon päättyessä. Liitto voi olla vaikka kuinka huono, eikä siinä petetä. Se että syytät petettyä, johtuu omasta syyllisyydentunnosta ja kyvystä käsitellä omaa pahuuttasi. On nimeltään projektiivinen identifikaatio. Sinä osallistuit ja teit pahaa, vaimo oli täysin tietämätön teosta.
Totta ,ei raiskattukaan ole syypää raiskaukseen syyllinen on vain ja ainoastaan raiskaaja.
Tai varas, syypää ei ole se jolta pöllitään, vaikka kuinka hänen tavarat olis levällään ,vaan varas jonka pitäis tietää mikä on hänen omaansa ja mikä ei.
Kolmas rikkoo aina tetoisesti toisten liiton koska heillä ei ole meitään menetettävää. He eivät voi ajatella miehen perhettä koska heillä itsellään ei ole.
Jos minä olisin lapseton ja miehetön, voisin rikkoa kenen tahansa perheen,e ikä tunnu missään. Miksi tuntuisi en minä välitä siitä kuka miestä kaipaa kunhan se on vaan mun lopulta.
Miksi et sitte tee niin, kun olet miehetön ja perheetön, no olet niin rupinen katkera alkoholin rumentama vanha ämmä ,ei kukaan huoli sua ja mielenterveytesikin on niin ja näin.
Kyllä se on parempi kun sellnen ukko lähtee jonkun sutturan matkaan joka ei voi snoa ei parempi päästä eroon lähtee se kumminki jossain vaiheessa jättää sutturanki yksikseen pärjäilemään näin on käyny itsellenikin ja yt toivon etten olis ikinä moista hyypiötä tavnnutkaan.
Etkö löytänyt muuta länkyttää?
Lähdin käyttämään ystävääni ystävänsä luona, jonka eron tiesin johtuneen pettämisestä. Odotin seksikästä, viehättävää ja itsetietoista naista. Siellä oli vastassa kuvaamasi kaltainen nainen. Olin järkyttynyt, koska salaa jännitin tapaamista, olihan mieheni myös lähtenyt tällaisen naisen matkaan. Säälittävä näky. Nainen joka ei tyytynyt puolisoonsa ja lapsiinsa. Vuotta myöhemmin kuulin hänen kuolleen. Luulen, että hänen elämä olisi ollut parempi uskollisena. Muisto joka hänestä jäi, ei ole kaunis. Olen pahoillani hänen läheisten puolesta aivan kuten omien läheisteni puolesta mieheni teon seurausten vuoksi.