Diabetes-sokeritauti vai rasvasairaus?

Vuonna 1843 tohtori Charles Cowan seisoi lääkärikunnan edessä Englannin Readingissa, Royal Birkshire Hospital-sairaalassa. Han aloitti puheensa pyytämällä anteeksi, että se, mitä hänellä oli sanottavanaan, vaikutti naurettavalta pikkuseikalta. Mutta sairauden nimelta diabetes hoitokäytännöt olivat kerta kaikkiaan niin epätyydyttävällä tasolla, että mikä tahansa, mikä lisäisi lääkäreiden ymmärrystä tästä, saattaisi olla avuksi. Hän aikoi puhua diabeetikkojen leivän syönnistä.
Nimittain eräs Simon Weller -niminen 31—vuotias kyntäjä oli tuotu sairaalaan 14. helmikuuta samaisena vuonna. Han oli ollut vilustunut, mutta ei tuntunut toipuvan taudistaan. Hän oli alkanut virtsata tiheästi, juonut paljon janoonsa, hänen selkäänsä särki ja häntä heikotti.
Charles Cowan kertoi, että hän määräsi potilaalle ruokavalion, joka koostui kananmunista, lampaankyljyksista, nauriista ja muista vihanneksista. Juodakseen hän sai lihalienta. Leipä oli ankarasti kielletty. Potilaan tuli ottaa lämpimiä kylpyjä ja pukeutua flanellipyjamaan, ottaa kolmesti päivässä tippoja, jotka koostuivat ammoniakista, absintista (oopium-uute) ja kamferista seka nauttia joka toinen aamu lusikallinen risiinioljya.
]o kahden päivän kuluttua potilas tunsi olonsa paremmaksi ja virtsaamisen tarve väheni. 19. helmikuuta hän sai vatsanpuruja sekä närästystä ja hoidoksi määrättiin kuusi
iilimatoa vatsalle. Hanen kuivunut virtsansa tuoksui makealle. Mutta jo 24. helmikuuta potilas voi entistä paremmin, joten seuraavana päivänä hän alkoi valittaa ruoastaan. Hän kaipasi leipää, ja sai luvan korvata juurekset sillä. Kahden paivéin kuluttua kipu palasi lantioon. Janon tunne ja virtsaamisen tarve palasivat. Leipä kiellettiin uudelleen, ja vointi oli parempi jo seuraavana päivänä vointi oli tasainen, kunnes yhtäkkiä 8. maaliskuuta
potilaan tila huonontui uudelleen. Lääkärin ankarassa kuulustelussa potilas myönsi saaneensa potilastoveriltaan leipää kahtena päivänä Leipä kiellettiin ankarasti, ja potilas piristyi. Hanen virtsansa määrää ja laatua seurattiin päivittäin tarkasti, aina huhtikuun 7. päivään asti. Silloin virtsa tuoksui normaalilta ja potilas pääsi pois sairaalasta.
Kotona Simon Weller tunsi itsensä niin hyvalvointiseksi, että alkoi vähin erin palata leivän syöntiin. Kahden päivän kuluttua hän vaihtoi vapaaehtoisesti leivän takaisin vihanneksiin, sillä oireet olivat palanneet voimakkaina.
Charles Cowan painotti luennossaan, etta leipä oli epäilyksettä syypää oireiden pahenemiseen, ja että yksikin hairahdus tässä ruokavaliossa merkitsi hoidon epaonnistumista. Hän huomautti, että sairaudella oli jotakin tekemistä ruoansulatuksen kanssa, ja jos potilas vain pidättaytyisi siitä, minkä nyt tiedämme hiilihydraatiksi, hänen onnistuisi pidentää elämäänsä.
Ote kirjasta Totuus Hiilihydrateista