Minä, pettäjä!
Kirjoittanut: musta enkeli 22.1.2005 klo 16.41
Olemme mieheni kanssa seurustelleet vasta puolitoista vuotta (vuosi kihloissa). Jo suhteen alkumetreillä erehdyin menemään sänkyyn erään miespuolisen ystäväni kanssa, johon ihastuin tuoreesta parisuhteesta huolimatta. Tuolloin kaduin tekoani syvästi, kerroin poikaystävälleni ja sanoin että meidän erottava tämän takia. Olimme kuitenkin erossa vain hyvin lyhyen ajan, koska kaipuu oli molemmilla liian suuri. Pystyimme jatkamaan aivan normaalisti, kunnes reilu pari kuukautta sitten tämä sama kyseinen miespuolinen tuttavani palasi kaupunkiin. Tällä kertaa se kuitenkin jäi vain suudelmaan. Ja jälleen kerroin poikaystävälleni joka JÄLLEEN antoi anteeksi.
Nyt olen aloittanut uudessa työpaikassa ja tavannut mukavan miehen johon olen valtavan ihastunut. Ja yllätys, yllätys: olen ollut hänen kanssaan myös sängyssä.
Haluan nyt korostaa, etten toimi halujen vietävänä vaana minulla on joka kerta olut myös tunteita mukana (mikä tietysti vain pahentaa asiaa). Ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, rakastin kihlattuani. Liian paljon pahaa on tapahtunut ja olen tehnyt monta kertaa väärin. Olen yrittänyt itse pohtia syitä käytökseeni, mutta eihän tälle ole mitään järkevää selitystä.
Minulla on valtavan huono itsetunto ja kaipaan paljon rakkautta. Ja sitä huomiota ja ihailua en tunne saavani riittävästi kihlatultani. Mutta se ei tietenkään ole " hyvä syy " pettää. Sellaista ei olekaan!
Tämän viikon maanantaina sitten kerroin kihlatulleni ja tällä kertaa hän halusi sormuksen takaisin ja minut pois. Nyt hän kuitenkin kertoo taas rakastavansa minua,antavansa anteeksi ja haluavansa jatkaa. Mitä siis voisin tehdä? Elää loppuelämäni hänen kanssaan ja kärsiä syyllisyydestä, vaikken enää koskaan pettäisikään häntä?
Kaipaan poikaystävääni valtavasti ja itken nytkin kirjoittaessani tätä. Mutta mitä minun pitäisi tehdä itselleni ja elämälleni?
Kirjoittanut: musta enkeli 22.1.2005 klo 16.41
Olemme mieheni kanssa seurustelleet vasta puolitoista vuotta (vuosi kihloissa). Jo suhteen alkumetreillä erehdyin menemään sänkyyn erään miespuolisen ystäväni kanssa, johon ihastuin tuoreesta parisuhteesta huolimatta. Tuolloin kaduin tekoani syvästi, kerroin poikaystävälleni ja sanoin että meidän erottava tämän takia. Olimme kuitenkin erossa vain hyvin lyhyen ajan, koska kaipuu oli molemmilla liian suuri. Pystyimme jatkamaan aivan normaalisti, kunnes reilu pari kuukautta sitten tämä sama kyseinen miespuolinen tuttavani palasi kaupunkiin. Tällä kertaa se kuitenkin jäi vain suudelmaan. Ja jälleen kerroin poikaystävälleni joka JÄLLEEN antoi anteeksi.
Nyt olen aloittanut uudessa työpaikassa ja tavannut mukavan miehen johon olen valtavan ihastunut. Ja yllätys, yllätys: olen ollut hänen kanssaan myös sängyssä.
Haluan nyt korostaa, etten toimi halujen vietävänä vaana minulla on joka kerta olut myös tunteita mukana (mikä tietysti vain pahentaa asiaa). Ja niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, rakastin kihlattuani. Liian paljon pahaa on tapahtunut ja olen tehnyt monta kertaa väärin. Olen yrittänyt itse pohtia syitä käytökseeni, mutta eihän tälle ole mitään järkevää selitystä.
Minulla on valtavan huono itsetunto ja kaipaan paljon rakkautta. Ja sitä huomiota ja ihailua en tunne saavani riittävästi kihlatultani. Mutta se ei tietenkään ole " hyvä syy " pettää. Sellaista ei olekaan!
Tämän viikon maanantaina sitten kerroin kihlatulleni ja tällä kertaa hän halusi sormuksen takaisin ja minut pois. Nyt hän kuitenkin kertoo taas rakastavansa minua,antavansa anteeksi ja haluavansa jatkaa. Mitä siis voisin tehdä? Elää loppuelämäni hänen kanssaan ja kärsiä syyllisyydestä, vaikken enää koskaan pettäisikään häntä?
Kaipaan poikaystävääni valtavasti ja itken nytkin kirjoittaessani tätä. Mutta mitä minun pitäisi tehdä itselleni ja elämälleni?
Vastaukset 2
Vanhimmat
jatka hänen kanssaan. Nyt on jo huomattu, ettet kykene olemaan uskollinen, ainakaan hänelle. Jos jatkat hänen kanssaan, satutat häntä aina vain lisää. Jos rakastaisit kihlattuasi oikella, kypsällä tavalla, et loikkisi vieraissa vietin etkä edes tunteiden vietävänä. Anna kullallesi mahdollisuus löytää kypsä, tasapainoinen ja rakastava ihminen. Sinäkin löydät uuden, kun hieman kypsyt ja koet asioita ensin. En sano pahalla, mutta ihan oikeasti. Itse petin aikaisemmassa suhteessani, koska olin viela kehitysvaiheessa, enkä osannut rakastaa kypsällä tavalla toista ihmistä. Nykyisessä suhteessani, jossa meillä on jo lapsikin, en ikimaailmassa voisi kuvitella olevani uskoton, vaikka kriisejäkin on ollut. En, vaikka ainahan sitä pieniä ihastumisiakin on, mutta en voisi loukata kultaani, eikä minun moraalini sellaista enää sallisi, kun en minäkään kestäisi sellaista mieheltäni.
Mieti, miltä sinusta tuntuisi, jos sinun kultasi käyttäytyisi sillä tavoin, kuin sinä?
Kiikku on ainut lääke tuohon ongelmaan!!