Kun ei vaan kiinnosta, niin ei kiinnosta

Hyvänen aika, sehän pentu vasta ja aktiivista sorttia vieläpä. Kunnioitus ansaitaan oikeudenmukaisen ja tasapainoisen kasvatuksen avulla eikä isottelemalla. Tuollaisella asenteella menetät vain arvovaltaa koiran silmissä, mutta ehkäpä vielä on jotain tehtävissä kun nuori koira kuitenkin kyseessä.
Aloita hihnakäytöksestä siten, että kuljette aina talutin löysällä. Ota mukaan nameja ja palkkaa sekä kehu aina oikeasta käytöksestä ja myös kontaktista silloin kun sitä haluat koiralta. Mukaan treeneihin kannattaa ottaa TOKO - liikkeittä sopivissa määrin. Vapaana olemista ja luoksetuloa aluksi voi harjoitella liinan avulla tai aidatulla alueella. Nuori koira on utelias ja innokas joten anna sen myös tutkia maailmaa välillä omassakin tahdissa ilman hampaiden kiristelyä. Kärsivällisyyttä peliin paljon.

Ei tuo ikuisesti tule kestämään mutta reilut pari vuotta se pahenee. Sitten helpottaa tai käytännössä loppuu kun koira on täysi-ikäinen, noin 3-vuotiaana. Mää aloittaisin tuolla ulkona opettamaan paria asiaa. Eli käskyä seis/odota, vasen/oikea ja et_mene/mene_vaan. Omani aikoinaan opetin fleksillä. Sillä oli helppo saada koira stoppaamaan ellei käsky seis tehonnut. Lukitus päälle niin siihen pysäs. Siitä helppo jatkaa käskyllä paikka, jolloin koira odotti. Liikahduksesta uusi, entistä tiukempi komento. Vasen-oikeassa valitse ensin toinen puoli jota opetat, suunnittele reitti siten että voit mahdollisuuksien mukaan kulkea vain sitä puolta. Toistat puolta vähän väliä esim oikea-oikea-oikea jos menee väärälle puolelle muistutat hiukan määrätietoisemmalla äänellä, ja ellei vielä usko niin palautat käsin halutulle puolelle. Viikko kumpaakin puolta ja kolmas jolla yhdistät nämä opitut. Tiellä on tarkoitus kulkea pääosin reunoja pitkin, eikä poiketa ojiin. Tässä auttaa et_mene/mene_vaan-käskyt. Kun et halua, niin ilmoitat sen koiralle ja vasta luvan kanssa saa mennä. Nämä lisäävät kuuliaisuutta. Koiran ei ole välttämätöntä ottaa jatkuvasti katsekontaktia, vaan riittää että kuuntelee mitä sille sanot ja noudattaa pyyntöjä.

Koirallasi tulee todennäköisesti myös riehukohtauksia joita kutsutaan pentuhepuleiksi? Silloin kannattanee varata jokin riepu, tai vaikka risa hanska jolla otat koiran kanssa hauskan vetoleikki- tai heittelytuokion. Vedätte tai heittelet sitä turvalliseen suuntaan ja koira noutaa sen. Itsellä oli hanska ja nimitin sitä Riekoksi. Sanoin "kato Riekko, nyt tarkkana, nouda, mihin meni? Pian pian" Kun tätä on tehty tarpeeksi, lenkki jatkuu taas normisti. Noissa riehutilanteissa kannattaa myös koittaa jos koira kiinnostuu namien kopittelusta. Sanoa "Hetki", ottaa suurieleisesti taskusta namin, heittää koiralle ja sanoa "ota_koppi". Voi toki heitellä tien suuntaisestikin. Koirat näkee pimeässäkin liikkuvan uskomattoman hyvin. Kopittelu kuitenkin on turvallisempaa kuin etsiä maastosta kaikkea "paskaa", joten älä heitä niitä pusikkoon. Tarkoituksena on opettaa että sinulta tulee kaikki hyvä.

Noissa "kilometrin päässä näkee"-tilanteissa on hyvä aina harjoitella tuota seis-käskyä. Eli vaadit pysähtymistä ja uuden luvan odottamista. Tässä vaiheessa hyvä opettaa koiralle myös "rauhallisesti"-käskyä sanomalla "kun lähdemme, etenemme rauhallisesti, onko ok?". Ja kun kuitenkin lähtee painamaan entistä kiivaammin, on syytä sanoa "muista...rauhallisesti". Ja tarvittaessa pysäyttää meno uudelleen.
Toisiin koiriin tutustumista on syytä nyt harjoitella. Muistathan kysyä vastaantulijalta että sopiiko tutustuminen. Ja sitten jos se sopii, niin vaadit koiraa etenemään hillitysti vasta luvan saatuaan. Pidättelet siihen saakka. Nyt vielä koirallasi on pentujen suojaikä päällä joka päättyy noin 8-9kk:n iässä. Sen jälkeen se ei välttämättä tule enää toimeen samaa sukupuolta olevan lajitoverin kanssa. Tätä uhittelua on enimmäkseen uroksilla. Silloin kannattaa opetella ne joiden kanssa tulee toimeen ja kenen ei, ja välttää jälkimmäisiä sekä täysin vieraita koiruuksia. Mutta siis kysymällä se sukupuoli selviää ja vastakkaiset tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen.

Tuo kysymys auktoriteetistä on aika mielenkiintoinen. Se syntyy kuin itsestään, kun et välitä pikkujutuista, mutta pidät huolen niistä asioista joita olet koirasi päähän ajatellut saada ja joita olet NYT opettamassa. Et menetä hermojasi missään tilanteessa, vaan olet kuin toteemi. Kerrot mitä on tulossa, miten käyttäytyä tulevassa tilanteessa, milloin poistutaan tilanteesta(esim kohtaaminen). Puhut pääosin rauhallisella äänellä, mutta tarvittaessa korotat äänesi "nuppi kaakossa"-asentoon. Jälkimmäistä tasoa tarviit vain harvoin, ja jos tarvitsee, niin sen jälkeen välittömästi paluu normaaliin. Jos koira pelkää jotain, kutsu se luoksesi äläkä anna itse päättää miten tilanne hoidetaan. Ohitatte yhdessä kulkien tai menette tutustumaan siihen pelon kohteeseen. Siitä vähitellen se auktoriteetti syntyy, yhdessä elämisestä ja tekemisestä.

Luulisin että tässä voisi olla ainakin jotain mistä on sinulle apua ja hyötyä sillä tämä kaikki on oman koiran kanssa opittua.

Pennuilla ottaa aikansa oppia tavoille, ihmisten tavoille oppimisessa koiraa pitää jo auttaakin. Kiinnostaahan koiraasi monikin asia, harmi vain, että sinä et niitä koiralle tarjoa. Koira valitsee itse, minkä kokee vahvisteena, teidän tapauksessa ne vahvisteet on ympäristössä eikä sinun hyppysissä. Koira vetää juuri niin pitkään, kun kuljet sen perässä, kun hihna kiristyy, eteenpäin menemisenkin pitäisi loppua, muutoin koira ei koskaan lopeta vetämistä, miksi lopettaisi, se saa juuri sen mitä haluaakin.. Anna koiran tutkia ympäristöä, et sinä hajujen kanssa pysty kilpailemaan, ne merkitsevät koiralle enemmän, kuin mikään palkinto. Pysähdy ja anna koiran haistella, kun se on tutkinut ympäristön se todennäköisesti alkaa rempomaan uusille hajuille, et päästä sitä. Kun koira sitten vilkaisee sinua turhatuneena, palkitse se ja anna palata hajuille. Kun koira tarjoaa sinulle pelkästään kontaktia, siirryt sen verran, että nenä menee taas maahan ja toistat edellisen, niin pitkään, että koira tarjoaa sinulle kontaktia heti, sitten alat lisäämään kestoa, ei riitä että vilkaisee, täytyy katsoa kaksi sekuntia, kolme, neljä jne, kun tämä onnistuu ei riitä että katsoo, täytyy liikkua rinnalla ja katsoa sinua ja näin sinulla on koira, joka osaa kulkea hihnassa. Kun koira osaa kulkea hihnassa, opeta se palaamaan vierelle, jos hihna kiristyy. Kun koira osaa tämän, alat palkitsemaan koiraa maan haistelulla hyvästä hihnakäytöksestä, maata saa haistella, kun on ensin kulkenut kauniisti hihnassa ja näin saat ikiliikkujan, koira toistaa käytöstä hautaan asti.

Ala teettämään nenätyötä koiralle, jälki, hajuerottelu, nose work, esineruutu jne näin saat myös haistelun hallintaan, sinä oletkin niin kiinnostava tyyppi, että osaat näyttää koiralle juuri ne paikat, joita kannattaa haistella. Koira huomaa, että et olekaan perässä vedettävä hidaste, vaan oikeasti ihan hyvä tyyppi.

Miten sinä palkitset koiraa hyvästä käytöksestä? Jos käytös loppuu, kun siitä koiraa palkitset, et todennäköisesti palkitse koiraasi alkuunkaan. Vaikka koirassasi on hyvin kiitoksella toimivia rotuja, seassa on myös rotuja, joille ei todellakaan riitä ohjaajan hymy tai huolimaton taputus selälle. Etsi palkinnot, joita koirasi arvostaa ja käytä niitä, koira päättää itse minkä kokee vahvisteena se ei aina ole se, mitä ihminen haluaisi sen olevan. Kokeile erilaisia tapoja, kiinnostaisiko makupalat, jos lisäät niiden tarjoamiseen etsimistä? Heität palkinnon maahan, jolloin koira saa käyttää nenäänsä sen löytämiseksi. Tykkääkö koira saalistaa, voit heittää makupalan kauemmaksi tai heittää sen ilmaan, jolloin koira saa napata sen ja mukana on saalistusta. Tykkääkö koirasi jahdata leluja tai taistella kanssasi?

Huomioimattomuus on ihan hyvä keino sammuttaa käytöksiä, mutta kuten olet huomannut, koirat osaa ajatella myös itse, se keksii kyllä tekemistä, jos sinusta ei mitään irtoa. Ei tilanteesi mitenkään poikkeuksellinen ole, kannattaa vähän tutustua muihinkin tapoihin, se mitä nyt teet ei selvästikään toimi.

"Tällaistako tää tulee olemaan aina ja ikuisesti? Miksi se ei halua "miellyttää" minua, kun lopettaa kaiken toiminnan siihen, jos tajuaa, että minä ilahdun siitä mitä se tekee? Miksi kaikki ventovieraat ihmiset ja koirat on sille kuin jotain rakkaimpia ystäviä maailmassa ja minä pelkkä paskapökäle, jonka yli voi kävellä menne tullen ja palatessa? En ole lällyttänyt koiraa."

Nyt on pakko tulla ja sanoa sulle aloittaja, että nuo tunteet pentua kohtaan on mulla joskus ollut samat. Paimenrotuisen pennun ollessa 1v totesin, etten rakasta sitä yhtään ja juuri samojen asioiden takia, kuin sinun pentusi. Ja pitää sanoa, että olen kokenut kouluttaja ja pitkänlinjan kasvattaja. Pentua opetettiin 5kk ikäisestä sivulla seuraamaan, ei vaan mennyt perille vielä 2vuotiaanakaan, jos häiriö oli suuri. Jälkeenpäin tutkin, mikä tälläisen intomielen koiralle aiheutti, pelko ja puolustus. Eli hyökkäsi arkuuttaan puolustamaan itseään, vai yliystävällisyys ulkomaailmaa kohtaan. Lopputulos oli, että koirasta kasvoi kuin toinen ihminen. Sille ei tarvinnut sanoa, kuin nyh, niin se osasi lukea, tuoksetulon, jos mennään ulos, saa otaa, ei ota ym.
Ikinä en koulutuksessa namittele, joten kaikki yhteisymmärrys oli aitoa, eli tottelevaisuutta. En myöskään suosittele kadulla leikittämistä, enkä flexiä ikinä, jos pennusta kasvaa iso koira.

Ohjeeni on, että pitää ensin hyväksyä pennun persoona. Villi pikkuinen kokee kaiken uutena ja ottaa avoimesti ulkomaailman vastaan, napsii tupakanfimpit maasta, karkkipaperit ym ja pitää niitä aarteinaan. Tälläinen käytös kasvattaa pentua ja alkaa hävitä noin vuoden ikäisestä. Kuuliaisuutta ei siis voi tuon ikäiseltä vaatia, vaan tottelevaisuus kasvaa sitä mukaan, kun tulee ikää lisää. Kuitenkin perus asiat, kuten seuraaminen ym. pitää vaatia hetkittäin, jotta pennulle jää jälkimuisti. Katulenkillä pentu kulkee aina reunan puolella ja pennun annetaan haistella suurin osan ajasta. Haistelu on aivotyötä, josta pentu oppii. Välillä otetaan käskyn alle, eli sivulle, talutin siten lyhyellä, ettei kaulapanta kiristy. Seuraamista vain noin 10m ja sitten "vapaa", eli haistelua. Kuonopanta voi olla suurena apuna. Musti&Mirri myy kevyitä, jotka eivät mene otsalle noin 10€ hintaan. Se on liitettävä nauhalla kaulapantaan kiinni, ettei pentu pääse karkaamaan. Turhat höpinät ja liiat kehut pois, jotta pentu oppii erottamaan "käskyn alla" olemisen. Toisien koirien ohitukseen pentu on liian "höyryävä", joten välttäisin ohitustilanteet kääntymällä toiseen suuntaan ym. Sitten vähän topakkuutta omistajalta, jotta pentu oppii huomaan, ettei toimi oikein. Eli selkeät ilmaisut saavat olla myös tiukkoja. Lopuksi sanon, että vauva on vauva, mutta aika kuluu nopeasti ja pentu kasvaa mutkien kautta kyllä ihan mukavaksi kaveriksi. Luonnetestin mukaan sanoisin pennun olevan toimintakykyinen, hieman kova ja vilkas. Tässä pennussa juuri kovuus on sen hyvä puoli. Kova koira oppii hitaasti, mutta aikuisena se on helppo koira, joka ei pienestä säikähdä.

Kuulostaa niin samanlaiselta, kuin tämänhetkinen koirani! Oli jo pentuna erittäin oppivainen, mutta jo neljänkuukauden iässä alkoi pomottamaan. Pomotti niin p........ti, eikä mitkään tavanomaiset keinot tepsineet ja sitä jatkui yli vuoden ikäiseksi. Omituisinta oli, ettei se antanut laittaa kättä pään/hartioiden päälle, vaan aina perääntyi ja aloitti vimmatun riehumisen.

Kun olin tuon havainnon tehnyt, niin silloin keksin, miten saan sen hallintaan ja itseni ja perheen muut jäsenet jälleen pomoiksi. Olin ehdollistanut koiran jo aikaisemmin pillille, joten käytin sitä niin, että aloitin ihan sekunnista laittamalla käden koiran päälle samalla pillittämällä, kun se onnistui, niin saman aikaisesti sai palkan. Lisäsin aikaa vähän kerrallaan ja sitten palkitsin onnistuneen "alistumisen". Koira muutui samantien ja huomasi, että alamaisena onkin ihan hyvä olla. Perheen muut jäsenet kävivät saman läpi. Koiran korvien asento kertoo, oletko se laumanjohtavassa asemassa oleva. Isäntäänsä kunnioittava koira laittaa korvansa päänmyötäiseen suppuun.

Suomeksi sanottuna ostin itselleni johtajuuden!

Ps. Koiran olin ehdollistanut pillille sen syödessä, pilittämällä yliäänipillillä lyhyttä pipipipi..."ääntä", jolloin se yhdisti pipityksen mielihyvään eli palkkaan.