Olen 10v sitten eronnut suhteesta, joka kesti 20v. Minä olin se, joka eron halusi. Lapset jäivät minun luokse ja exä sanoi, ettei halua koskaan asua lastensa kanssa. Exän oli vaikeaa tavata heitä. Riitelivät kuulema niin paljon. Lisäksi kuulin exältä valitusta, että hän ei keksi mitään, mitä tekisi lastensa kanssa. Exällä oli parin kuukauden päästä jo uusi suhde. Minä elin yksin reilun vuoden, ennen kuin katselin muita. Kävin läpi eroani ja nautin rauhallisesta arjesta.
Lapset ovat nyt yhtä lukuun ottamatta lentäneet pesästä. Exä on tahoillaan naimisissa ollut jo muutaman vuoden ja minulla on nyt melko uusi suhde. Eron jälkeen olen saavuttanut paljon elämässäni. Olen saanut uuden ammatin ja työn. Nyt olen muuttamassa työn ja suhteen perässä toiselle paikkakunnalle. Nuorin lapseni on miltei täysi-ikäinen ja olen ehdottanut exälle, että jos lapsi voisikin asua hänen kanssaan nämä n.pari vuotta, ennen kuin itsenäistyy. Lapsella on koulu ja tärkeä harrastus nykyisellä paikkakunnalla, enkä halua repiä lasta niistä irti. Noin muutoin haluaisin tietenkin asua lapseni kanssa niin pitkään, kuin mahdollista.
Lapset ovat asuneet aina kanssani. Olen erosta asti yrittänyt tukea lasten ja isänsä välejä monin tavoin, vaikkemme ole exän kanssa voineetkaan sopia säännöllisiä tapaamisia lapsille. (hän ei ole halunnut)
Exä on täysin pillastunut siitä, että olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja ehdottanut lapsen muuttoa hänen luokseen. Hänen mielestään minun pitäisi löytää nykyiseltä paikkakunnalta töitä tai mennä töihin vasta, kun lapsi on täysi-ikäinen (millähän hän kuvittelee meidän elävän). Hän nimittelee minua kaikenlaisilla inhottavilla nimityksillä (jotka itseasiassa huvittavat minua, koska ne ovat niin absurdeja). Hän myös vähättelee nykyistä suhdettani.
Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että hän ei ole vielä tänä päivänäkään käsitellyt meidän eroamme ja on hyvin katkera minulle siitä, että halusin erota. Olen aikaisemmin sanonut hänelle, että asun lapseni kanssa siihen asti, kun hän on täysi-ikäinen ja se toki oli aikomuksenikin. Tilanteet joskus kuitenkin elämässä muuttuvat ja niiden mukaan tehdään päätöksiä. Exä on ottanut tuon sanomani lauseen keppihevosekseen, jotta pääsee minua haukkumaan ja syyttelemään. Syyttelemisen hän on kyllä aina osannutkin loistavasti. Minun mielestäni tässä tilanteessa on vain asioita, joista voidaan keskustella ja jokainen voi sanoa oman mielipiteensä ja sen mukaan sitten tehdään päätöksiä.
Olen yrittänyt ottaa asioita esille rauhallisesti ja selkeästi. Kun kysyin exältäni, olisiko mahdollista, että lapsemme asuisi hänen luonaan, hän käsitti sen niin, että minä määrään lapsemme asumaan hänen luonaan. Exällä on jotkin vihalasit, joiden läpi hän katselee kaikkea, mitä teen ja sanon. Tämä on tullut enemmän esiin vasta nyt, kun minä olen ehdottanut asioita, joissa kerron oman mielipiteeni. OIkeastaan sen ei pitäisi olla yllätys. Olin aikaisemmin hyvin kiltti ja joustin kaikessa todella paljon. Nykyisin olen erilainen ja miesystäväni tukee minua kaikessa ja on aivan ihana ihminen. Hänen kanssaan on helppo keskustella ja hoitaa asioita.
Olen hyvin iloinen siitä, että olen saanut asua lasteni kanssa kaikki nämä vuodet. Nyt kuitenkin on aika tehdä muutoksia ja mielestäni ehdotuksessani toteutuu lapsen paras, vaikka exäni väittääkin jostain kumman syystä minua itsekkääksi. Miten voi olla itsekästä tarjota lapsen isälle mahdollisuutta asua lapsensa kanssa? Ja toki hän olisi voinut sitä mahdollisuutta tuoda esiin itsekin aikaisemmin, jos halusi. Toki tiedän, että exää riepoo se, kun nyt olen muuttamassa miesystäväni luokse. Exä ei haluaisi minun olevan onnellinen.
Olen kulkenut kahden kaupungin väliä pari vuotta ja nyt olen päättänyt tehdä tilanteelle jotain. Lisäksi työpaikan saaminen on ollut todella hieno asia.
En olisi missään yhteyksissä exään, jos ei olisi pakko, koska hän ei omaa kykyä selvittää ja keskustella asioista järkevästi aikuisten tapaan. Ehkäpä hän jopa nauttii, kun saa huutaa ja melskata ympäriinsä ja syytää suustaan ihan mitä vain. Säälin hänen nykyistä vaimoaan, joka on käsitykseni mukaan todella mukava ihminen, mutta nähtävästi liian kiltti, niin kuin minäkin olin aikanaan.
Olen kuitenkin jotenkin hämmästynyt, miten kaikki usein menee, niin kuin kirjoissa sanotaan. Olen samalla hyvin hyvin iloinen siitä, että olen tehnyt sinnikkäästi työtä elämässäni hyvinvointini eteen. Ystäväni sanoikin, että "Oot sä sitkeä ja kova mimmi!" Tästä on lupa nauttia ja iloita! Kannattaa uskoa itseensä ja jättää taaksensa sellaiset heikot ja muita saastuttavat ihmiset! Se todellakin kannattaa, vaikka työ tuntuisi liian isolta toteuttaa.
Lapset ovat nyt yhtä lukuun ottamatta lentäneet pesästä. Exä on tahoillaan naimisissa ollut jo muutaman vuoden ja minulla on nyt melko uusi suhde. Eron jälkeen olen saavuttanut paljon elämässäni. Olen saanut uuden ammatin ja työn. Nyt olen muuttamassa työn ja suhteen perässä toiselle paikkakunnalle. Nuorin lapseni on miltei täysi-ikäinen ja olen ehdottanut exälle, että jos lapsi voisikin asua hänen kanssaan nämä n.pari vuotta, ennen kuin itsenäistyy. Lapsella on koulu ja tärkeä harrastus nykyisellä paikkakunnalla, enkä halua repiä lasta niistä irti. Noin muutoin haluaisin tietenkin asua lapseni kanssa niin pitkään, kuin mahdollista.
Lapset ovat asuneet aina kanssani. Olen erosta asti yrittänyt tukea lasten ja isänsä välejä monin tavoin, vaikkemme ole exän kanssa voineetkaan sopia säännöllisiä tapaamisia lapsille. (hän ei ole halunnut)
Exä on täysin pillastunut siitä, että olen muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja ehdottanut lapsen muuttoa hänen luokseen. Hänen mielestään minun pitäisi löytää nykyiseltä paikkakunnalta töitä tai mennä töihin vasta, kun lapsi on täysi-ikäinen (millähän hän kuvittelee meidän elävän). Hän nimittelee minua kaikenlaisilla inhottavilla nimityksillä (jotka itseasiassa huvittavat minua, koska ne ovat niin absurdeja). Hän myös vähättelee nykyistä suhdettani.
Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että hän ei ole vielä tänä päivänäkään käsitellyt meidän eroamme ja on hyvin katkera minulle siitä, että halusin erota. Olen aikaisemmin sanonut hänelle, että asun lapseni kanssa siihen asti, kun hän on täysi-ikäinen ja se toki oli aikomuksenikin. Tilanteet joskus kuitenkin elämässä muuttuvat ja niiden mukaan tehdään päätöksiä. Exä on ottanut tuon sanomani lauseen keppihevosekseen, jotta pääsee minua haukkumaan ja syyttelemään. Syyttelemisen hän on kyllä aina osannutkin loistavasti. Minun mielestäni tässä tilanteessa on vain asioita, joista voidaan keskustella ja jokainen voi sanoa oman mielipiteensä ja sen mukaan sitten tehdään päätöksiä.
Olen yrittänyt ottaa asioita esille rauhallisesti ja selkeästi. Kun kysyin exältäni, olisiko mahdollista, että lapsemme asuisi hänen luonaan, hän käsitti sen niin, että minä määrään lapsemme asumaan hänen luonaan. Exällä on jotkin vihalasit, joiden läpi hän katselee kaikkea, mitä teen ja sanon. Tämä on tullut enemmän esiin vasta nyt, kun minä olen ehdottanut asioita, joissa kerron oman mielipiteeni. OIkeastaan sen ei pitäisi olla yllätys. Olin aikaisemmin hyvin kiltti ja joustin kaikessa todella paljon. Nykyisin olen erilainen ja miesystäväni tukee minua kaikessa ja on aivan ihana ihminen. Hänen kanssaan on helppo keskustella ja hoitaa asioita.
Olen hyvin iloinen siitä, että olen saanut asua lasteni kanssa kaikki nämä vuodet. Nyt kuitenkin on aika tehdä muutoksia ja mielestäni ehdotuksessani toteutuu lapsen paras, vaikka exäni väittääkin jostain kumman syystä minua itsekkääksi. Miten voi olla itsekästä tarjota lapsen isälle mahdollisuutta asua lapsensa kanssa? Ja toki hän olisi voinut sitä mahdollisuutta tuoda esiin itsekin aikaisemmin, jos halusi. Toki tiedän, että exää riepoo se, kun nyt olen muuttamassa miesystäväni luokse. Exä ei haluaisi minun olevan onnellinen.
Olen kulkenut kahden kaupungin väliä pari vuotta ja nyt olen päättänyt tehdä tilanteelle jotain. Lisäksi työpaikan saaminen on ollut todella hieno asia.
En olisi missään yhteyksissä exään, jos ei olisi pakko, koska hän ei omaa kykyä selvittää ja keskustella asioista järkevästi aikuisten tapaan. Ehkäpä hän jopa nauttii, kun saa huutaa ja melskata ympäriinsä ja syytää suustaan ihan mitä vain. Säälin hänen nykyistä vaimoaan, joka on käsitykseni mukaan todella mukava ihminen, mutta nähtävästi liian kiltti, niin kuin minäkin olin aikanaan.
Olen kuitenkin jotenkin hämmästynyt, miten kaikki usein menee, niin kuin kirjoissa sanotaan. Olen samalla hyvin hyvin iloinen siitä, että olen tehnyt sinnikkäästi työtä elämässäni hyvinvointini eteen. Ystäväni sanoikin, että "Oot sä sitkeä ja kova mimmi!" Tästä on lupa nauttia ja iloita! Kannattaa uskoa itseensä ja jättää taaksensa sellaiset heikot ja muita saastuttavat ihmiset! Se todellakin kannattaa, vaikka työ tuntuisi liian isolta toteuttaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mikäli mies ei ole tänä aikana tavannut lapsiaan kuin pakon pakosta, ei ole hyväksi että lapsi muuttaisi isänsä luokse. Se olisi pari vuotta pakkoaivopesua lapselle, kuinka itsekäs hänen äitinsä on ollut.
Pois lähteneet lapset eivät pysty ottamaan häntä huomaansa. Tai jou tuttu vuokrata huoneen?
Kyllä ovat viettäneet aikaa yhdessä epäsäännöllisesti ja keskenään sopineet tapaamisia. Eli kirjoitin kai sikäli epäselvästi, ettei tuo tullut ilmi. Lapsi/nuori on jo miltei aikuinen ja fiksu sellainen. Osaa kyllä ajatella omilla aivoillaan.
Tämä Sinkut-palsta on tosi huono palsta, jos on ihmissuhteista kyse. Suosittelisin siirtymään esim. parisuhdepalstalle. Täällä aletaan enintään sättiä sinua, koska ex:äsi oli "jännämies" ja että sinä olet käytetty nainen jne. jne. Täällä suurimmalla osalla miehistä ei ole ihmissuhteista muuta kokemusta kuin tämä palsta. Palstan neitsyt-miehiä kiinnostaa maximissaan, onko lapsesi tyttöpuolinen ja neitsyt.
Et ole nyt sinkkujen palstalla
Nimimm. "pikku-vinkkinä", sinuun on iskenyt palstasokeus. Heti lääkäriin!
Ainoastaan otettu lääke auttaa.
Et voi exääsi turvautua tässä asiassa. Järjestä lastesi asumine itse.
Ei tässä ole mitään järjestettävää enää. Kaikki on järjestetty ja exä on myös sanonut, ettei hänellä ole mitään sitä vastaan, että lapsi asuu hänen luonaan. He myös näkevät melko usein nykyisin. Heillä tuntuu menevän ihan mukavasti keskenään. Exän reagointi minua kohtaan on vain hyvin kummallista. Ei tosin tule iholle, eikä pilaa päivääni. Vaikeuttaa vain asioiden hoitamista.