Tammikuu: Aika tasaista arkea ja työasioiden hoitamista. Kävin paljon retkeilemässä, kaverin kanssa uimassa, ja pelattiin hänen kanssaan.
Helmikuu: Aika samankaltaista kuin tammikuu.
Maaliskuu: Varsin ristiriitainen kuukausi. Alkukuusta jouduin yhden viikon aikana kolme kertaa sairaalaan mielenterveysongelmien vuoksi. Todella ärsyttävää kun mua pompoteltiin paikasta toiseen. Kylläkin ihan hyvä, että eräs lääkäri teki lyhyehkön keskustelun perusteella asperger-diagnoosin. Loppukuusta tapailin varattua kamunaista hänen aloitteestaan. Vointini parani tämän ansiosta. Ostin myös täysjousitetun maastopyörän maaliskuun lopulla.
Huhtikuu: Kamunainen erosi ja luulin että minä olin syypää siihen. Burgeroin koko homman vituiksi ihan väärällä hetkellä. Muistaakseni huhtikuussa mielenterveyteni oli eniten koetuksella ja mulle määrättiin Ketipinor neuroleptiä syötäväksi.
Toukokuu: Tapasin Suomi24 treffeillä 39-vuotiaan naisen, joka selvästikin ihastui minuun, antoi osoitteensa ja kutsui kylään. Peruin koko homman viime hetkellä. Muistaakseni pyöräilin aika paljon toukokuussa.
Kesäkuu: Sairaalan lääkäri aloitti Lyrica-lääkityksen (150mg), toinen lääkäri nosti sitä (300mg), ja niin teki myös ns. omalääkärini (450mg). Juhannuksena kävin uimassa luonnonvesissä ja retkeilemässä. Kesäkuun aikana tein myös erääseen varastorakennukseemme uuden peltikaton.
Heinäkuu: Aika tasaista arkea ja mukavaa kesän viettoa. Mielenterveys ja ahdistus oli paremmalla tolalla. Työjuttuja oli, mutta en juurikaan tavannut kavereita.
Elokuu: Aika lailla samaa kuin heinäkuussa. Tosin äitini terveydentila heikkeni näihin aikoihin.
Syyskuu: Ei ihmeempiä, perus työasioita ja harrastuksia.
Lokakuu: Perus työjuttuja, harrastuksia, kaverin kanssa olemista yms. Kävin myös verikokeissa ja maksa-arvot olivat hieman koholla (P-ALAT 145), joten tarvittava Ketipinor lopetettiin.
Marraskuu: Maksa-arvot edelleen koholla, joten myös säännöllinen Ketipinor Depot -lääkitys lopetettiin. (P-ALAT 136). Lyrica nostettiin maksimiin 600mg/vrk. Aloin valmistella myös suklaa-gatea.
Joulukuu: Marras-joulukuun taitteesta asti olen ryypännyt kaksin käsin, mutta maksa-arvo oli jostain syystä laskenut lukemaan 72, johon lääkäri oli lähes tyytyväinen. Sen nousu siis ilmeisesti johtui Ketipinor-lääkkeestä. Tai siis siitä, että otin Ketipinorin usein kännin päälle. Lisäksi hän nosti bentso-reseptiä, että ei tulisi ryypättyä iltaisin. Joulukuun alussa äitini oli varsin kriittisessä leikkauksessa, mutta kaikiki meni sinänsä suunnitelmien mukaan ja hän kuntoutuu parhaansa mukaan. Samalla viikolla myös Mersu jätti minut tien varteen, mutta sain sen pian kuntoon. Äidillä kun on aika mustaa huumoria, hän sanoi että en päässyt eroon hänestä enkä autokaupoille. Olishan se kyllä kieltämättä aika siistiä asua yksin isossa talossa ja ajella autolla, jossa on jalopuulistat, kesällä ilmastointi ja talvella toimiva lohkolämmitin. Pari viikkoa ennen joulua annoin joululahjan asiakaspalvelijalle, johon päästin itseni ihastumaan. Suklaata söpössä lahjakassissa, jonka pohjalle liimasin sydäntarran. Pari päivää ennen joulua kysyin, että miten hän aikoo viettää joulunsa. Kuulemma ihan perheen kesken ja myös poikaystävä tulee Helsingistä käymään. Siinä sitten tekohymy naamalla sanoin, että kuulostaa kivalta ja että itsekin vietän joulua ihan rauhassa sukulaisten kesken syöden ja juoden hyvin.
Että näin. Ensi vuonna paremmin. Siis vittu pakko on mennä paremmin.
Helmikuu: Aika samankaltaista kuin tammikuu.
Maaliskuu: Varsin ristiriitainen kuukausi. Alkukuusta jouduin yhden viikon aikana kolme kertaa sairaalaan mielenterveysongelmien vuoksi. Todella ärsyttävää kun mua pompoteltiin paikasta toiseen. Kylläkin ihan hyvä, että eräs lääkäri teki lyhyehkön keskustelun perusteella asperger-diagnoosin. Loppukuusta tapailin varattua kamunaista hänen aloitteestaan. Vointini parani tämän ansiosta. Ostin myös täysjousitetun maastopyörän maaliskuun lopulla.
Huhtikuu: Kamunainen erosi ja luulin että minä olin syypää siihen. Burgeroin koko homman vituiksi ihan väärällä hetkellä. Muistaakseni huhtikuussa mielenterveyteni oli eniten koetuksella ja mulle määrättiin Ketipinor neuroleptiä syötäväksi.
Toukokuu: Tapasin Suomi24 treffeillä 39-vuotiaan naisen, joka selvästikin ihastui minuun, antoi osoitteensa ja kutsui kylään. Peruin koko homman viime hetkellä. Muistaakseni pyöräilin aika paljon toukokuussa.
Kesäkuu: Sairaalan lääkäri aloitti Lyrica-lääkityksen (150mg), toinen lääkäri nosti sitä (300mg), ja niin teki myös ns. omalääkärini (450mg). Juhannuksena kävin uimassa luonnonvesissä ja retkeilemässä. Kesäkuun aikana tein myös erääseen varastorakennukseemme uuden peltikaton.
Heinäkuu: Aika tasaista arkea ja mukavaa kesän viettoa. Mielenterveys ja ahdistus oli paremmalla tolalla. Työjuttuja oli, mutta en juurikaan tavannut kavereita.
Elokuu: Aika lailla samaa kuin heinäkuussa. Tosin äitini terveydentila heikkeni näihin aikoihin.
Syyskuu: Ei ihmeempiä, perus työasioita ja harrastuksia.
Lokakuu: Perus työjuttuja, harrastuksia, kaverin kanssa olemista yms. Kävin myös verikokeissa ja maksa-arvot olivat hieman koholla (P-ALAT 145), joten tarvittava Ketipinor lopetettiin.
Marraskuu: Maksa-arvot edelleen koholla, joten myös säännöllinen Ketipinor Depot -lääkitys lopetettiin. (P-ALAT 136). Lyrica nostettiin maksimiin 600mg/vrk. Aloin valmistella myös suklaa-gatea.
Joulukuu: Marras-joulukuun taitteesta asti olen ryypännyt kaksin käsin, mutta maksa-arvo oli jostain syystä laskenut lukemaan 72, johon lääkäri oli lähes tyytyväinen. Sen nousu siis ilmeisesti johtui Ketipinor-lääkkeestä. Tai siis siitä, että otin Ketipinorin usein kännin päälle. Lisäksi hän nosti bentso-reseptiä, että ei tulisi ryypättyä iltaisin. Joulukuun alussa äitini oli varsin kriittisessä leikkauksessa, mutta kaikiki meni sinänsä suunnitelmien mukaan ja hän kuntoutuu parhaansa mukaan. Samalla viikolla myös Mersu jätti minut tien varteen, mutta sain sen pian kuntoon. Äidillä kun on aika mustaa huumoria, hän sanoi että en päässyt eroon hänestä enkä autokaupoille. Olishan se kyllä kieltämättä aika siistiä asua yksin isossa talossa ja ajella autolla, jossa on jalopuulistat, kesällä ilmastointi ja talvella toimiva lohkolämmitin. Pari viikkoa ennen joulua annoin joululahjan asiakaspalvelijalle, johon päästin itseni ihastumaan. Suklaata söpössä lahjakassissa, jonka pohjalle liimasin sydäntarran. Pari päivää ennen joulua kysyin, että miten hän aikoo viettää joulunsa. Kuulemma ihan perheen kesken ja myös poikaystävä tulee Helsingistä käymään. Siinä sitten tekohymy naamalla sanoin, että kuulostaa kivalta ja että itsekin vietän joulua ihan rauhassa sukulaisten kesken syöden ja juoden hyvin.
Että näin. Ensi vuonna paremmin. Siis vittu pakko on mennä paremmin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Muista että jos menet liian pitkälle paljastamme henkilöllisyytesi. Vinkkien perusteella useat ehtivät jo löytää sinut muun muuassa Facebookista.
Totta. En ole viime aikoina ihaillut mitään väkivaltaa tms. vaan olen ollut aika nöyrää poikaa.
Mitäs helvettiä tuo yrittää kiristää? Eli jos et kirjoita hänelle mieluisia juttuja niin paljastaa henkilöllisyytesi, ookei..
Varmaan jotain kurpparaivoa vaan. Tuskin edes tietää periksen henkilöllisyyttä.
Mielenkiintoista. Olis siis aina paremmalla tuulella kun tapasit jotain naista.
Niinpä. Kyllä se kummasti nostaa mielialaa kun on läheisissä tunnelmissa parhaassa panoiässä olevan naisen kanssa.
Olet säälittävä pelle....
Hehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehehe
Sulle tuleekin tässä ihan kohta 5 vuotta täyteen tällä palstalla, miten kuvailisit tuota ajanjaksoa elämässäsi? Oliko elämäsi onnellisempaa ennen vai jälkeen palstan löytämisen?
Tämä ajanjakso oli varsinkin alkuun erittäin silmiä avaavaa ja opettavaista aikaa. Aloin tajuamaan syitä ongelmiini ja tajuamaan, että en ole ainoa mies joka panii niiden ongelmien kanssa. Eli siis lyhyemmin sanottuna opin että kaikki naiset ovat lutkia.
En osaa sanoa oliko elämäni onnellisempaa vai ei. Voi olla että se oli aiemmin onnellisempaa, mutta se ei ole tämän palstan syytä. Olihan mulla esimerkiksi ammattikouluaikoina paljon enemmän kavereita kuin nyt.
Varmaan lopetettiin ketipinor asteittain? Saitko nukuttua lopetuksen jälkeen?
Itse en nukkunut kunnolla moneen kuukauteen, mutta onneksi oli bentsoja, Opamox.
Ehei, minä lopetin miehekkäästi seinään. Ei tullut muita oireita, paitsi yhden päivän ajan palelin, mutta pian tuli flunssa joten todennäköisesti se vilukin johtui siitä. Ihan hyvin olen saanut nukuttua muiden lääkkeiden ansiosta, tai kun menen kännissä nukkumaan. Eniten jäin kaipaamaan Ketipinorin "aivojen päävirtakatkaisija" efektiä, jonka vuoksi on tullut juotua hieman enemmän, vaikka en aikaisemminkaan ihan sylkenyt kuppiin.
Meinasin juuri kysyä, että eivätkö nuo mielialalääkkeet nukuta aivan helvetisti?
Itselleni taidettiin määrätä juuri tuota Opamoxia unettomuuteen joskus avioeron aikoihin ja yhden pillerin kun otin, meinasin aamulla nukahtaa rattiin. Puolestakin tabusta olen vielä ihan taju poissa.
Ketipinor väsytti varsinkin alkuun, samoin Atarax jota nyt syön unilääkkeenä. Lyrica ja bentsot ei väsytä mua lainkaan, päinvastoin jollain tavalla jopa virkistää, tai ehkä vain normalisoi ahdistuneen ihmisen olon. Tuota Opamoxia mäkin söin ekana bentsona, mutta mielestäni (ja monen muun hc-bentsonrouskijan mielestä) se on aivan paska ja tehoton lääke. Kaipa se toleranssitonta ihmistä väsyttää, toimihan se mullakin hetken aikaa.
Jos mietitään vuoden parasta hetkeä, niin se oli uintireissu kamunaisen kanssa maaliskuussa. Kyseinen nainen on muodokas ja isotissinen olematta merkittävästi läski ja oli tuolloin 18-vuotias. Samaan aikaan uimassa oli turvapaikanhakijoita jonkun ohjaajan kanssa ja heidän uimataitonsa oli varsin surkea. Siinä ne räpiköivät muutaman metrin kerrallaan, tönivät toisiaan ja osoittelivat kaveriani, samaan aikaan kun minä sukelsin vaivatta 25 metriä. Myöhemmin hyppyaltaalla he hyppivät metristä ja rohkeimmat sotasankarit jopa kolmesta. Nauru oli kovaa jos joku hyppäsi hieman hassusti. Sitten samainen suomipoika tuli ja hyppi muutaman kerran naama peruslukemilla 10 metristä, naisen katsoessa ihaillen altaan reunalta. Heh, kuinkahan moni otti Iphonen esiin uintireissun jälkeen ja tilasi lentoliput Bagdadiin.
Vuoden pohjakosketus taitaa olla se, kun kaaduin Lyrica-kännissä päin ikkunaa joka meni tuhannen päreiksi, mutta jollain ihmeen tuurilla ainoastaan selkääni tuli pari pitkähköä mutta pinnallista viiltoa. Hetkeä myöhemmin kaaduin selkä/perse edellä neljän viritetyn hiirenloukun päälle ja ne jäivät roikkumaan housuihini. Kyllä siinä kävi tuuri, että lasinpalat eivät viiltäneet mitään valtimoa tai osuneet kasvoihin. Samoin se, että en kaatunut etumus edellä hiirenloukkujen päälle. Siinä olisikin ollut lääkärille selittämistä, että "joo olin vähän Lyrica-kännissä ja epäilen että mulla on penismurtuma".
Oivoi... siinä taisi tulla aika kallis tapaturma. Jos itselleni olisi käynyt vastaavalla tavalla niin vaimoni olisi luultavasti ottanut avioeron.
Ei tullut kalliiksi. Vanhassa talossa on pienet ikkunat ja talviaikaan ns. tuplat. Vain yksi ikkuna särkyi ja niitä oli vintissä valmiina. Asensin seuraavana päivänä uuden ja tiivistin reunat.
Kertoiko se 39-vuotias nainen olevansa valmis asettumaan aloillensa itsesi kaltaisen kiltin ja kunnollisen miehen kanssa?
En oikein tiedä. Välillä hän kehui mua harvinaisen järkeväksi ja aikuismaiseksi juttuseuraksi ja valitti siitä kuinka S24 treffeissä satelee inhottavia viestejä. Välillä kuitenkin keskustelun sävy oli sellainen, että hän vaikutti puumalta joka halusi pitää hauskaa kanssani. Facebookin kuvien mukaan hän vaikutti aika kovalta bilettäjältä. Lapsia hänellä ei ollut eikä nainen ollut erityisen rusinoitunut täti.
Nykyään hän seurustelee suunnilleen oman ikäisen, aika aasin näköisen miehen kanssa. Luulen että mies on kiltti ja kunnollinen ja että hän on juuri se, kenen kanssa asetutaan aloilleen. Eli suhde, jossa osapuolet tyytyvät toisiinsa kun parempaakaan ei ole saatavilla.
Itse menen sillä asenteella että "The Best or Nothing" joten en alkanut kurpan kanssa.
Niin ja minulla ei ole enää profiilia treffeissä, joten turhaan etsitte.