Varmasti löytyy vaikka kuinka monta, mutta yksi sellainen on elämäntapa, jos ne ovat kovin erilaiset puolisoilla, kyllä se hajottaa, ei siinä seksin hyvyyskään riitä pitämään yhdessä.
Tässä eräs äiti tokaisi, että hänelle ei raha merkitse oikein mitään. No eihän pidäkään kaikkea merkitä, mutta kuitenkin noilla talouspuolen asioilla on aika merkittävä rooli elämässä ja entistä suuremmaksi tulee vanhetessa.
Tietenkin nuoret ovat kuin "kuin karja, joka pääsee keväisin laitumelle" villiä ja vapaita, eikä juuri minkäänlainen järkevä pitkän juoksun ajattelu silloin tule mieleenkään. Normaalisti tuo vaihe kylläkin menee ohi ja alkaa elämän järjestäminen.
Kun ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse olla ja jotakin voisi heittää sinne varastoon eli alkaa hieman säästämään, sen kun on tehnyt huomaa kyllä, että elämä kantaa pahoinakin aikoina aivan eri lailla. Säästyy perheessä monilta turhilta riidoilta ja on edes yksi huoli vähemmän, sillä niitä huoliahan tahtoo tulla jokaisen eteen tavalla tai toisella.
Eli kyllä talouden asioilla on aika suurikin merkitys. En ainakaan minä kokisi elämääni kovin hyväksi pelkän seksin voimin, jos leipä puutuu pöydästä ja maksut maksamatta ja posti kantaa maksumuistutuksia ja vouti on perimässä joka kuukausi osaansa. Et oikein mitenkään pysty toimimaan, kun ei luottoa ole minnekään.
Usein sitten kiukutellaan, että on toisten syy, mutta kyllä se syy aina on itsessä jos elämä tätä rataa juoksee. Kuka on elänyt yli varojensa, niin kuka?
Toinen ristiriidan aihe on monesti se, että toinen ei saisi enää jatkaa opintojaan, on se kateutta vai mitä. Perheellinenkin monesti pystyy opiskelemaan työnsä lisäksi, mutta siihen kyllä tarvitaan puolison tuki, että hän huolehtii vähän enemmässä määrin kodin asioista ja lapsista tuona aikana, sillä kyllä se valmistuminen silloin antaa perheelle aikanaan takaisin monin verroin.
Minusta on turhaa kenenkään kadehti toisen opiskelemista eteenpäin ja tuntea huonommuutta ja siksi tehdä toiselle vaikeaksi tämä opiskelu tai kieltää kokonaan.
Tässä eräs äiti tokaisi, että hänelle ei raha merkitse oikein mitään. No eihän pidäkään kaikkea merkitä, mutta kuitenkin noilla talouspuolen asioilla on aika merkittävä rooli elämässä ja entistä suuremmaksi tulee vanhetessa.
Tietenkin nuoret ovat kuin "kuin karja, joka pääsee keväisin laitumelle" villiä ja vapaita, eikä juuri minkäänlainen järkevä pitkän juoksun ajattelu silloin tule mieleenkään. Normaalisti tuo vaihe kylläkin menee ohi ja alkaa elämän järjestäminen.
Kun ymmärtää, että kaikkea ei tarvitse olla ja jotakin voisi heittää sinne varastoon eli alkaa hieman säästämään, sen kun on tehnyt huomaa kyllä, että elämä kantaa pahoinakin aikoina aivan eri lailla. Säästyy perheessä monilta turhilta riidoilta ja on edes yksi huoli vähemmän, sillä niitä huoliahan tahtoo tulla jokaisen eteen tavalla tai toisella.
Eli kyllä talouden asioilla on aika suurikin merkitys. En ainakaan minä kokisi elämääni kovin hyväksi pelkän seksin voimin, jos leipä puutuu pöydästä ja maksut maksamatta ja posti kantaa maksumuistutuksia ja vouti on perimässä joka kuukausi osaansa. Et oikein mitenkään pysty toimimaan, kun ei luottoa ole minnekään.
Usein sitten kiukutellaan, että on toisten syy, mutta kyllä se syy aina on itsessä jos elämä tätä rataa juoksee. Kuka on elänyt yli varojensa, niin kuka?
Toinen ristiriidan aihe on monesti se, että toinen ei saisi enää jatkaa opintojaan, on se kateutta vai mitä. Perheellinenkin monesti pystyy opiskelemaan työnsä lisäksi, mutta siihen kyllä tarvitaan puolison tuki, että hän huolehtii vähän enemmässä määrin kodin asioista ja lapsista tuona aikana, sillä kyllä se valmistuminen silloin antaa perheelle aikanaan takaisin monin verroin.
Minusta on turhaa kenenkään kadehti toisen opiskelemista eteenpäin ja tuntea huonommuutta ja siksi tehdä toiselle vaikeaksi tämä opiskelu tai kieltää kokonaan.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kerrot ilmeisesti omista parisuhteesi karikoista, ei kuitenkaan pidä yleistää. Väität, että "noilla talouspuolen asioilla on aika merkittävä rooli elämässä ja entistä suuremmaksi tulee vanhetessa. " Missä kulkee ikäraja mielestäsi?
Meidän perheessä ja parisuhteessa rahalla on merkitys elämän sujuvuuteen, mutta onnellisuuteen tai tyytyväisyyteen todella vähän. Kaikki menee, mikä tuleekin emmekä esim. säästä sukan varteen tai pihistele muutenkaan. EI rahaa silti ole paljon.
Nuorena lapsiperheenä rahalla oli vielä vähemmän merkitystä koska muutoin elämässä oli niin paljon sisältöä, tunteita, elämyksiä ja merkitystä, ettei rahan puutetta edes huomannut. Leipää oli aina pöydässä, ja väitän, että niin on jokaisella Suomessa, kukaan ei täällä nälkää näe.
Nyt vanhempana rahalla ei ole sen kummempaa merkitystä. Sitä on enemmän käytettävissä ja on tietenkin mukavaa, ettei joka penniä tarvitse laskea ja voi auttaa aikuisia lapsia taloudellisesti, silti onnellisuus tulee muualta. Kaikkein onnellisimpia olemme yhä edelleen hyvän seksin jälkeen tai muutoin mukavan yhdessäolon aikana. Laskut saadaan maksettua muttei se aiheuta minkään laista onnellisuuden tunnetta.
Olemme olleet vähävaraisia ja tiedän myös, mitä on elää rikkaassa perheessa, Koskaan en ollut onnellinen omassa perheessäni ja välini vanhempiini ovat katkenneet, siitäkin tiedän, ettei taloudellinen menestys tai hyvinvointi takaa onnellisuutta.
Tuo opiskeluasia....en ymmärtänyt. Taisit vain purkaa omaa pahaa oloasi.
"Leipää oli aina pöydässä, ja väitän, että niin on jokaisella Suomessa, kukaan ei täällä nälkää näe."
Ikävä kyllä väität väärin. Suomessa on puutetta leivästä, etenkin elämän kriisitilanteissa. Avioero, työttömyys, sairaus - näihin kun lisätään velat niin katastrofi on valmis. Monet vanhemmat ihmiset elävät pienellä eläkkeellään tai jotkut kitkuttelevat pienellä sairaspäivärahallaan ilman toimeentulotukea. Monet tekevät sen "virheen" että sairastuvat esim. syöpään. Sairauskulut ovat hyvinkin yhtä suuret kuin sairauspäiväraha, josta pitäisi vuokrakin maksaa. Toimeentuloluukulta näytetään silti punaista valoa toimeentulotuelle. Kaikenlaisia väliin- ja syrjäänpudonneita piisaa.
Haha voi kuule, meiltä ei puuttunut leipä pöydästä, mutta meiltäpä puuttui yhdessä vaiheessa asunto ja kun uusi tuli tilalle niin mm. sähkö!
Ja kaikki tämä vain siitä, että mies oli pornoriippuvainen ja pystyi heittämällä käyttämään 500-2000€ kuussa tuohon paskaan - myös minun rahojani, josta en ollut tietoinen. Kaverimme maksoi kämpästämme puolen vuoden vuokran, ettemme lentäneet ulos ja minä en tiennyt asiasta mitään, koska mies oli kieltänyt kertomasta.
Menetin luottotietoni, kun mies ei ollut hoitanut yhteisiä osamaksujamme, jotka oli minun nimiin otettu. Kaikki lyhennykset menneet "herran harrastukseen."
Tuosta suosta nouseminen vei minulta aikalailla rahaa ja voimia. Kaikki säästöt mitä minulla oli ikinä ollut - mennyttä. Uuteen elämään lähdettiin 0 eurolla. Nyt on alkanut säästöjä tulemaan, mutta aikalailla kädestä suuhun on eletty, kun avioero maksaa, nimen vaihtaminen takaisin maksaa, korttien uusimiset maksaa, uusien tavaroiden ostaminen omaan asuntoon maksaa, muutto maksaa, takuuvuokra maksaa... AH, ja luottotiedottomana usea asia maksaa vielä vähän extraa.
"Menetin luottotietoni, kun mies ei ollut hoitanut yhteisiä osamaksujamme, jotka oli minun nimiin otettu."
Jösses! En ikimaailmassa olisi luovuttanut luottojen lyhennyksiä kenenkään toisen haltuun. Pahimmalta näin vältyin, mutta helppoa ei ollut elämä luottotiedottoman miehen/lasteni isän kanssa.
Kerro yksikin syöpäsairas tai joku vastaava, joka on kärsinyt nälästä. Suomessa saa toimeentuloa silloin kun rahaa ei ole. Eri asia tietenkin tuo toinen esimerkki, jossa pornoriippuvuus on vienyt rahat ja tuonut perikadon.
Vaikka kuinka purnataan, Suomen systeemi on hyvä verrattuna mihin muuhun maahan tahansa. Jokaisella meillä on puhdasta juomavettä, sitä jolla jopa pesemme itsemme. Kaikilla on katto päänsä päällä (halutessaan), kukaan ei kuole nälkää n. Syöpäsairas hoidetaan, olipa hän köyhä tai rikas - menepä sairastumaan jossain toisessa valtiossa!
Toki tiedän leipäjonoista ja asunnottomista mutta heitäkin autetaan monelta taholta.
JOka tapauksessa, alunperin kysymys oli rahasta. Toiselle se on tärkeämpää kuin toiselle olipa ihminen vähävarainen tai rikas, jokainen etsii ja määrittelee elämänsä arvot itse ja elää (luultavasti) niiden mukaisesti.
" Suomessa saa toimeentuloa silloin kun rahaa ei ole."
Ehkä saa, ehkä ei. Riippuu täysin tilanteesta.
Tukiviidakko toimii ERITTÄIN hyvin, JOS esim. sairastuu saadessaan jo toimeentulotukea ja asuu yksin vuokra-asunnossa. Mutta aika moni työssäkäyvä sairastuu ja tilanne on täysin toinen. Asuu sitten velkaisessa asunnossa/vuokralla, ja/tai velkaisen puolison kanssa, tai aikuisen opiskelevan lapsensa tai eläkeläisisänsä kanssa.
Eräskin tapaus, jonka tiedän (ei ainoa) oli 50 äiti, joka asui 18 tyttärensä kanssa. Tytär opiskeli. Tytär ei saanut opintorahaa juurikaan, koska äiti tienasi liikaa (ja liikaa tienaa kaikki, jotka käyvät säännöllisissä töissä, vaikka palkasta verojen ja asumiskulujen jälkeen jäisi 800 e). Tyttären elättäminen asuminen oli täysin äidin kontolla. Mutta sairauspäivärahallaan (rintasyöpä) äiti ei pystynyt elättämään edes itseään, tyttärestä puhumattakaan, saati ostamaan lääkkeitään. Äiti kävi ihan kamalaa vääntöä kelan ja sossun kanssa (kela > mene sossuun. Sossu: mene kelaan), että viimein sai toimeentuloa. Kesti monta kuukautta. Minua riepoi tämä tapaus todella, ja meinasin jo lähteä veli joulua etsimään...
Miehet saattaa vastustaa vaimonsa opiskelemista sen takia, kun ne pelkää, että vaimolla on siellä opiskelukavereita, jotka voi loitontaa vaimoa omasta perheestä eikä mies tiedä, mistä siellä jutellaan ja mitä suunnitellaan, löytyy vaikka joku uusi jännempi mies sieltä opiskelupiireistä, sinne kun ei miehellä ole mitään asiaa vaan on ulkopuolinen. Sitten kun vaimo valmistuu, se voi saada hyvän työpaikan ja taas on vaaran merkit näkyvissä, vaimo saa enemmän omaa rahaa ja mahdollisuuksia, työympäristö voi olla vaikka mitä, vaimo voi alkaa pitää miestä mitättömänä jne. Jollekin vähän epävarmalle, mutta toisaalta vähän narsistiselle aviomiehelle tämä voi näyttäytyä suurena uhkana. Vaimo menee pian omia menojaan... Kyllä minä muutaman miehen tiedän, jotka ei ole vaimonsa opiskelemista yhtään tukeneet ja syy on justiinsa tuo. Mustasukkaisuus vaimon mahdolliselle omalle elämälle ja mahdollisuuksille.
Jos joku tokaisee, että raha ei merkitse paljon mitään, niin valehtelee. Jokaiselle raha kelpaa. On vaan niin helppoa tokaista tuollaista. Jos äidille itselleen ei raha merkitse mitään siinä mielessä, että voi kulkea vaikka risoissa kumppareissa vuoden jokaisena päivänä, niin siitä vaan, mutta jos lapsenkin pitää niin tehdä sen takia, että äiti ei välitä rahasta, niin sitten on äidin asenne hiukan vinksallaan.
Parisuhde puitteita tärkeämpi! Noin sen voisi kiteyttää.
Samat asenteet suhteessa yhteiskunnallisiin näkemyksiin, perusmoraaliin, lasten kasvatukseen, rahan käyttöön jne.
Yhteisiä ja omia harrastuksia sekä kiinnostuksen kohteita. Esimerkiksi urheilu, matkustelu yms.
Yhtenä tärkeänä osana se, että toiselle tärkeät asiat eivät ole sitä kumppanille ja myös toisin päin. Konfliktin ainekset ovat vähissä.
Ja ehkä tärkeintä ovat yhteiset tavoitteet joiden kanssa koetaan yhdessä pettymyksiä, selvitään niistä mutta on enemmän oikein mitoitettujen tavoitteiden saavuttamisia ja onnistumisten antamaa tyydytystä.
Niin kyllä se elämää kummasti tasoittaa jos talous on sellainen, että joka ostosta tehdessä ei tarvitse laskea pennejään. Toki eihän tarvitse olla mikään Roope Ankka, silloin astuu mukaan toisenlaiset murheet.
Parisuhdekin voi paremmin, kun perusta on hyvä, niinhän se on talossakin, kun perusta on vakaa ja pitävä ja katto ehyt, aina voi siistiä omaan makuun sisustusta.
Joillekin tuo seksi näyttää sanelevan kaiken elämässä, tulee päivä, että inhoat sitä tuolla menolla. Sekin on liikana enemmän suhdetta rikkova asia ja siinä sitten tahtovat muut asiat unohtua kokonaan, elämän pitää olla tasapainoinen kokonaisuus ja seksi voi silloin olla vain osa kokonaisuudesta.
Parisuhde on keskinäinen suhde, jossa puheet tehdään perheen suunnitelmat, keskustellaan paljon ja nämä mitkään eivät ole kavereille kerrottavia asioita.
Kun monesti kirjoitetaan että suhde on kuin veli tai sisar suhde, silloin ei ole noudatettu perheen asioiden salaisuutta, vaan niistä onkin tehty kavereiden kanssa keskusteltavia asioita, parisuhde vähemmällä seksilläkään ei ole veli tai sisar suhde, siinä on yhteiset asiat, joista ei puhuta muualla.
".. elämän pitää olla tasapainoinen kokonaisuus ja seksi voi silloin olla vain osa kokonaisuudesta"
Niin, siinä se taas tuli "elämän pitää olla tasapainoinen kokonaisuus".
Mutta entä kun elämä on kaikkea muuta kuin tasapainoinen kokonaisuus?
Kerroin tuossa miten ex firmansa myötä joutui taloudelliseen ahdinkoon. Minä ja lapset exän firman kanssa. Ex oli firmassaan työskennellyt lähes 24/7. Menoa ei voinut hellittää firman kaatumisen myötä. Velat oli saatava maksetuksi. Ainoa asia, joka kuului parisuhteeseen ja jota ehti silloin tällöin harrastaa oli seksi. Tosin sekin alkoi tökkiä, kun tapahtui lisää kaikenlaista mikä hajotti epätasapainoakin epätasapainoisemmaksi.
Ex häpesi konkurssiaan, ja kielsi puhumasta asiasta kenellekään. Minä hölmönä tietysti uskoin, vaikka tuohan on henkistä väkivaltaa. Niiden harvojen (yhteisten) ystävien luona käydessämme, ex antoi listoja mistä aiheista saa keskustella, mistä ei. Vuosia jatkui näin. Sitten erosin, kun mies oli saanut jo velat maksettua, mutta vuosien varrella muuttunut aivan oudoksi, suorastaan pelottavaksi ihmiseksi.
Raha ei merkitse ikinä mitään jos kysytään joltain, mutta eipä kukaan sitä jakelekkaan. Käytännössä siis merkitsee.
"Tässä eräs äiti tokaisi, että hänelle ei raha merkitse oikein mitään."
Niin... ellei raha merkitse mitään, niin silloin ihmisellä ei ole koskaan ollut taloudellisia vaikeuksia. Tosiasia on kuitenkin, että taloudellisella toimeentulolla on suuri vaikutus ihmisen hyvinvointiin.
Omalla kohdallani olen ollut lapsesta lähtien rahan säästäjä että käyttäjä. Tottakai tykkäsin ostaa kaikenlaista, mutta jemmassa piti olla rahaa pahan päivän varalle.
Usein parisuhdetta ja kaikkea muutakin ajatellessa sanotaan usein "pitäisi olla sitä ja tätä, niin ja näin". Mutta kun elämässä ei voi aina, läheskään, valita sitä mikä "pitäisi olla". Vaikka sopisi puolison kanssa esim. raha-asiat tarkkaankin, tapahtuu jotain, ja pim - asiat ovat juuri päinvastoin kuin "pitäisi olla". Itselleni kävi näin ex-puolison firman kohdalla. Hän pisti kaverinsa kanssa firman pystyyn juuri ennen valmistumista kauppakorkeakoulusta. Itse sanoin vastalauseen. Järkevämpää olisi saada opinnot loppuun, firma ehkä sitten, kun pääomaa on saatu säästöön. No, eipä ollut vastalauseellani vaikutusta. Ex perusti firman, siihen meni hänen kaikki aikansa. "Sain" elää yksinhuoltajan elämää lasten kanssa. Sitten firma kaatui. Velka tuplaantui, ja siinä oli oma takaus exän ja yhtiökumppaninsa nimillä. Siitä alkoi meidän perheen taloudellinen helvetti.
Taloudellisen tilanten merkitys näyttää vaihtelevan.
Jos asenteet tarpeiden tärkeysjärjestykseen ovat suurin piirtein samat niin taloudellinen niukkuus ei ole parisuhdetta häiritsevä tekijä.
Koettu on!
Toistan. Yhteiset tavoitteet. Molempien panostus. Puute ei häiritse vaan ainoastaan kannustaa ponnistelemaan.
Muutama vuosi kahden alle murrosikäisen lapsenkin kanssa linjalla "vaimo, vaimo, pane sieniin puolet petäjäistä" vain lujitti liittoa!
Parisuhteessa, kuten työelämässäkin, muista syistä johtuva tyytymättömyys on helpo purkaa rahaan!
"Yhteiset tavoitteet. Molempien panostus"
Luojan kiitos ex-mieheni firma ei ollut yhteinen tavoite eikä panostus. Jouduin tietenkin siitä muuten kärsimään, mutta sain ainakin pitää luottotietoni.
PS. Minä näen parisuhteen karikot lähinnä taloudellisena. Monikaan ei tule aviossa ajatelleeksi miten paljon hallaa suhteelle tekee puolison taloudelliset/ammatilliset virhevalinnat, riippuvuudet ja vahvat mieltymykset yms. SEKÄ kumppanin persoonallisuus. Ekstrovertille raha on persoonastaan/geeneistään johtuen paljon tärkeämpää kuin introvertille.