On kamalaa olla sinkku

On se vähän onnetonta kieltämättä. Joskus yksinäisen viikonlopun jälkeen töihin menokin tuntuu jotenkin oudolta kun tietää että muut ovat eläneet ihan normaalia elämää ja itse ei ole välttämättä edes puhunut kenellekään. Pitää tulla ihan eri maailmasta moniin tilanteisiin. Kyllähän se arkiviikon kuluessa vähän helpottaa mutta illat menevät toki saman alakulon ja hiljaisuuden parissa. Hetkeksi toki helpottaa kun käy vaikka kirjastossa tai salilla.

Sinkkuna on ihan kivaa. Aina on jotain kivaa puuhaa. Ja on helpotus, kun samassa kodissa ei ole mitään mölisevää ihmislaumaa.

On se kurja kohtalo, eipä juuri mitään tarkoitusta ja järkeä elämällä.

Kurjaa on kun ei ole naista kainalossa.

Kurjaa kun ei pääse nussimaan. Kyllähän tää muuten menettelee.

Parempi Yksin, kuin.. Ja niin Pois Päin.. ;D

Ei se nyt ehkä ihan niin kamalaa olekaan:

https://www.stara.fi/2017/01/01/miehen-elama-kiteytettiin-nain-paljon-helpompaa-sinkkuelama-on/

"Ei kukaan voi olla yksin onnellinen."
No johan on väite. Totta kai voi.
Mutta on parisuhde kyllä aika mukava asia elämässä.

Jokainen sinkku omassa kuplassaan, miksi ette keskustele?

Se on kyllä asenne kysymys, täytyy vaan oppia olemaan välillä yksin. Kun ei ole läheisriippuvainen, ei myöskään kärsi. Ainahan sitä voi ystävien kanssa käydä ulkona irrottelemassa ja harrastuksissa... Ja, jos onnestaa, niin se on plussaa. Ei tämä minusta niin kauheaa ole.

Silloin kun on yksinäinen, on muuten hirveästi aikaa harrastaa , lukea , kuljeskella ja tarkkailla. Enjoy! ^^

Mä olin kymmenen vuotta sinkkuna, mutta en juuri koskaan kokonaista viikonloppua yksin, juhlapyhistä nyt puhumattakaan. Arki-illat olin yksin lähinnä vapaaehtoisesti, kun en jaksanut lähteä töiden jälkeen mihinkään tapaamaan kavereita. Vapaapäivinä näin kavereita/sukua/harrastusporukoita. Ei sillä, ilman muuta mä mieluummin suhteessa olen, mutta sinkkuus ei automaattisesti ole sama asia kuin yksinäisyys.

No kyllä minä ainakin pidän sinkkuudesta, saa tehdä tai olla tekemättä, olla, tulla, mennä ihan niin kun haluaa. Tapailen paljon kavereita, ulkoilen, harrastan eikä kukaan ole naama mutrulla siitä mitä teen tai jätän tekemättä.
Toki myönnän että välillä kaipaa läheisyyttä ns. ihokontaktin muodossa mutta onneksi tuo kaipaaminen ei hallitse elämää millään tavalla.

Raha tekee onnelliseksi. Yksin eläminen masentaa.

Ihan oikeesti kamalinta on se, ett jotkut sukulaisista ja ystävistä olettaa sulla olevan aikaa vaikka mihin, koska sä ett ole ns.parisuhteessa.
Totuus on se ett mulla on paljon enemmän tehtävää ja velvotteita, kuin yhden miehen huomioiminen parisuhteessa.
Ja ainakin mua stressaavaa on se ett mulle on alettu tyrkyttämään kandinaatteja; kaiken karvaisista äijän köriläistä - aina mamman poikiin asti.

Se mikä sai munt nyt kirjoittamaan tänne... on loppiainen ja niiden vietto kaveriporukassa... tai oikeastaan saamani kutsu niihin. (joihin en osallistu!)
Samalla mulle kerrottiin ett mulle on seuralainenkin varattuna, kyseinen herra seuralainen oli pyytänyt kutsujen järjestäjiä kutsumaan myös minut mukaan!
Kerrassaan raivostuttavan nöyryyttävää... ihan kuin mä en miesseuraa mukaani saisi ihan itse järjestymään! Mulle siis varataan miesseuraa... tai munt varataan...???

Sain kuitenkin koottua ne kohteliaisuuden rippeet kasaan; kieltäytyessäni kutsusta!
-Valitettavasti mä olen ehtinyt sopimaan muusta menosta jo ennen joulua ja nyt on vähän myöhäistä perua, ennalta sovittua ja odotettua tapaamista... plää plää plää.

Siis mikä hiivatti noihin ihmisiin on mennyt... miks mä en saa olla sinkkuna rauhassa?
Pitää varmaan sopia jonkun kamu äijän kanssa; ett alkaa roikkua mun käsipuolessa vakituisempaan mukana, kun mä haluan porukoita tapaamaan.
Olenko mä jokin uhka muille jos yksinäni kuljen... en taatusti syö kuormasta!

En ymmärrä miksi joku haluaa olla sinkku. Mies ja nainen kuuluu yhteen. Ymmärrän jos yksinäisiä masentaa, itsekkin masentuisin. Elämä on pitkä aika jos joutuu sinkkuna elämään.

Tervetuloa palstalle!
Täältä saat "kavereita" lopuksi elämääsi. Jos vain jaksat jankata samaa asiaa lopun elämääsi. :D