Vähättelyä ja arvostelua

"Psykologien mukaan työn vieminen vapaa-ajalle pahentaa stressiä. Teknologian ansiosta työntekijän tavoittaminen myös työn ulkopuolella on helppoa."
Työelämästä luopuminen voi olla vaikeaa, muttei mahdotonta. Nyt ei tarvitse keekoilla epämääräisen tekmiikan kaa.

Vanhat kunnan vahtimestarit nöyryttävät työpaikallamme nuorempia ja yleissivistyksen puuttuessa, eivät huomaa korjata tapojaan.Eräässäkin laitoksessa työskennellään pelonsekaisin tuntein,kun alkoholisoitunut vakši nälvii duunareita.Pomon (huom.nainen 50v.)kauhuissaan nähdessään tämän vanhalle homeiselle varastolle haisevan örkin kassalla.

Pomomme tuli pa(e)kkaslomalta ja näkkäriä tuli saman tien.Jokakerta sama juttu .Ei koskaan kiitä eikä kannusta vaan samoista asioista jaksaa valittaa. Ja jos joku asia missä voi säästää ,vaikka pitkittyessään viat tuppaa pahentumaan,säästetään.
Sitten kun ongelma on äitynyt jo vakavasti hän syyttää työntekijöitä velvollisuuksien laiminlyömisestä.
Kunnan paperitiikeri kulkee hameen helmat heiluen tekemättä mikään mikä johtaisi parempaan asiakaspalveluun ja työyhteisön jaksamiseen.

Kuulostaa todella ikävältä, ap! Minun on kuitenkin vaikea kuvitella etteivätkö muut näkisi tuon ihmisen läpi. Vaikea uskoa, että hän saisi ajatuksilleen oikeasti kannatusta muilta. Sinun "huonoutesi" on hänen paskapuhettaan, ei yleinen totuus. Hän on varmasti itse ollut 100% äänessä silloin kun sinua on muka "porukalla vihattu", muut vain turhautuneina nyökkäilleet, kuten aina tämän henkilön seurassa. Kuulostaa niin läpinäkyvältä draamakuningattarelta(?), joka yrittää primitiivisillä aivoillaan puolustaa paikkaansa "haaremissa". Hän kokee pätevyytesi uhkana ja "pomon mielistelynä", kun on itse niin patalaiska louskuttaja. Tuollainen asenne EI kuulu työpaikalle, olet aivan oikeassa. Toivottavasti henkilö pääsee vaikka työterveyteen juttelemaan, mikä helvetti häntä vaivaa. Onneksesi ainakin tarinasi perusteella kuulostaa enempi vain hätääntyneeltä idiootilta kuin oikeasti kierolta pelurilta. Itkukohtauksesi oli täysin ymmärrettävä, onhan tuo järkyttävän absurdi tilanne. Älä kuitenkaan anna tuon ihmisen määrittää omaa itseäsi!

Olen kokenut saman. Mitään en osaa tehdä ja sanoa oikein. Kiitoksia saan muilta ja asiakkailta, mutta hänen mielestään teen kaiken väärin ,näytän väärältä ,pukeudun väärin, jopa hiukseni ovat vääränlaiset .
Odotan toukokuuta, että saisin toiseen työtiimiin siirron. Joulun aikaan olin töissä toisessa tiimissä missä hyväksyttiin omana itsenä ja työpanostani arvostettiin. En tarkoita jatkuvaa kiitosta ja huomiota vaan tervettä työilmapiiriä missä ei ketään paineta alaspäin sanoilla, kohtelulla,teoilla ja ilmeillä. Siellä oli hyvä olla ja hengittää. Pystyin olemaan kaukana tästä ailahtelijasta.

Itse vedän liinat kiinni kiusaajien kanssa. Myötätuntoa on heidän turha odottaa vaikka apua tarvis. Hoidan työni ja lähden kotiin. Keskustelen jatkossa vain pakolliset ja jos tämä ei työrauhaa tuo vien kiusaamisen hoidettavaksi työsuojeluun todisteiden kera.

Täällä kohtalotoveri, vaihdoin työpaikkaa vajaa kaksi vuotta sitten. Siinä työpisteessä, jossa työskentelin ensimmäisen vuoden arvostettiin nuoruutta ja kuulin jatkuvasti ettei yli 40-vuotiailla ole uusia ja tuoreita ajatuksia. Viime keväänä tarjottiin mahdollisuutta vaihtaa työpistettä ja päästä perehtymään eläköityvän henkilön tehtäviin hyvissä ajoin. Tietysti vaihdoin. Voi mikä virhe. Perehdyttäjä ei halunnut luopua yhdestäkään tehtävästään koska kukaan muu ei osaa mitään tehdä, eli en saanut lainkaan työtehtäviä häneltä. Perintönä edellisestä pisteestä tuli kuitenkin töitä, alkuun aika menikin niiden töiden kanssa. Kesälomien jälkeen se sitten alkoi. Yhtenä päivänä sain varoituksen ettei ilmeeni miellytä kaikkia, seuraavalla viikolla pukeutumiseni ei miellyttänyt ja kolmannella viikolla asentoni oli väärä. Töitä en edelleenkään saanut ja eläkkeelle jääntiäkin lykättiin koska en kuulemma osannut mitään. Sitten tämä ihastuttava henkilö yhtenä aamuna tuli työhuoneeseeni ja sanoi että minulla on varmaankin vähän vikaa ja naputteli päätään. Yllättäen pysyin rauhallisena ja sanoin tekeväni ilmoituksen työpaikkakiusaamisesta, hän poistui paikalta. Esimieheni ei ollut paikalla, joten laitoin viestin että pidän vapaapäivän ja lähdin täristen ja itkua pidätellen kotiin. Jatkossa sain olla rauhassa tämän henkilön eläkkeelle jääntiin asti, en tosin saanut mitään perehdytystä. Luulin kaiken olevan nyt paremmin, kun vihdoin pääsin itse tekemään työtäni, ja mitä vielä. Tämä edeltäjäni oli panetellut minua ja vähätellyt osaamistani joka puolelle. Myös työpaikan ulkopuolelle. Nyt tekemisiäni vahditaan ja tarkistetaan koko ajan. Tänään väitettiin valehtelijaksi kun sanoin että toimin saamieni ohjeiden mukaan, ne vähät ohjeet joita sain on siis annettu väärin. Tarpeellista tietoa on hävitetty ja tiedostoja poistettu. Esimies ei ota kantaa, koska tuo edeltäjäni oli kuulemma paikan tukipylväs. Kovin kauan en tätä enää jaksa, uutta työpaikkaa ei vaan tunnu kovin helpolla löytyvän.

Itse törmäsin samanlaiseen henkilöön eräässä työpaikassa. Oli tosiaan isoääninen ja jatkuvasti kiusaamassa muita, semmoinen "vilkas poika". Toisten haukkuminen on kyllä huonoa. Ennenpitkää kaikki tajuaa, että tyyppiin voi luottaa yms. mutta kukaan ei paljoa siitä välitä ehkä puhua. Todennäköisesti asiasta vaietaan, mikä tiestysti ei ole hyväksi tilanteelle. Tyyppi elää omassa narsistisessa kuplassaan, jossa muut ihmiset ovat kuin pahviukkoja. Uusille työntekijöille vaikea tilanne, koska käyttäytyy niin odottamattomasti, esim. tulee huutamaan huvikseen. On silti niin pitkään ollut töissä että juurtunut firmaan. Paljon kuulin että jätti työt tekemättä, valehteli, temppuili.