Tapasin ihanan miehen miltei viisi vuotta sitten. Seurustelimme puolisen vuotta ja erosimme. Sen jälkeen olemme olleet "ystäviä" ja nähneet silloin tällöin.
Vaikka tiedän ettei meistä koskaan tule enää paria, en voi sille mitään että rakastan häntä yhä edelleen. Hän on jotenkin vain niin "oikea" minulle. Muut seurustelusuhteeni eivät ole johtaneet mihinkään koska en pysty tätä miestä unohtamaan.
Tämä tilanne tekee minut pian hulluksi. Tätä menoa jään vanhaksi piiaksi enkä koskaan löydä onnea.
Vaikka tiedän ettei meistä koskaan tule enää paria, en voi sille mitään että rakastan häntä yhä edelleen. Hän on jotenkin vain niin "oikea" minulle. Muut seurustelusuhteeni eivät ole johtaneet mihinkään koska en pysty tätä miestä unohtamaan.
Tämä tilanne tekee minut pian hulluksi. Tätä menoa jään vanhaksi piiaksi enkä koskaan löydä onnea.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ja vielä tuo seurusteluaikakin kesti saman verran. Aikansa se vie, mutta ennemmin tai myöhemmin on mahdollista löytää sellainen ihme, joka varmasti herättää ainakin sellaista perus-rakkautta mikä taatusti on parempi kuin ei mitään. Uusi rakkaus karkoittaa vanhan. Se oikea onkin sitten se, joka kestää. Kuusi vuotta kaipasin.. sitten löysin uuden rakkauden ja vasta se hoiti ikävän.
mistäs tiedät et teistä ei vois tulla enää mitään? jos näin kuitenki on niin kyllä siitä ajan kanssa pääsee yli luulisin, täytyy ainakin yrittää..
Se mies on niin monimutkainen olento ku olla voi. Tiedän sen ettei hänestä ole sitoutumaan, ei minun eikä kenenkään muunkaan kanssa. Huolimatta siitä seurusteleeko hän vai ei, hän silti on yhteyksissä minuun ja humalaspäissään öisin soittelee kertoakseen että välittää.
Mutta siltikään parisuhteeseen hänestä ei ole...
Hankalaa, eikös?