Kuvitteellinen tilanne: tyttäresi/poikasi on muuttamassa yhteen seurustelukumppaninsa kanssa. Mitkä neuvot (3)antaisit hänelle, että parisuhde on onnellinen?
Itse voisin antaa seuraavat:
1) Pidä rajasi. Raja voi olla esim väkivalta, nimittely, pettäminen jne, niin niistä kannattaa pitää kiinni ehdottomasti
2) Jos sinua epäilyttää joku kumppanisi piirre, kuten runsas alkoholin käyttö, äkkipikaisuus, epäsiisteys, piheys tms se tuskin tulee muuttumaan parisuhteen jatkuessa vaan päin vastoin. Toisaalta neuvoisin myös olemaan avarakatseinen.
3. Toimi parisuhteessa niin kuin olisit pian eroamassa. Huolehdi rahoistasi, ulkonäöstäsi ja ystävyyssuhteistasi ja sukulaisuussuhteistasi.
Itse voisin antaa seuraavat:
1) Pidä rajasi. Raja voi olla esim väkivalta, nimittely, pettäminen jne, niin niistä kannattaa pitää kiinni ehdottomasti
2) Jos sinua epäilyttää joku kumppanisi piirre, kuten runsas alkoholin käyttö, äkkipikaisuus, epäsiisteys, piheys tms se tuskin tulee muuttumaan parisuhteen jatkuessa vaan päin vastoin. Toisaalta neuvoisin myös olemaan avarakatseinen.
3. Toimi parisuhteessa niin kuin olisit pian eroamassa. Huolehdi rahoistasi, ulkonäöstäsi ja ystävyyssuhteistasi ja sukulaisuussuhteistasi.
Vastaukset 14
Vanhimmat
1) hyväksy itsesi ja puolisosi sellaisena kuin olette. Tuskin tulette ratkaisevasti muuttumaan
2) parisuhtessa pitää tehdä kompromisseja. Kompromissien pitää kuitenkin olla sellaisia jotka teet hyvillä mielin koska suhde antaa sinulle enemmän kuin mistä luovut. Älä siis luovu itsellesi todella tärkeistä asioista parisuhteen vuoksi
3) hyvä luo hyvää ja paha luo pahaa. Kohtele siis puolisoasi hyvin niin saat hyvää myös takaisin
Vain kolme asiaa...yritetään
1) Pyrkikää helpottamaan toistenne elämää.
2) Kohtele kumppaniasi arvostavasti silloinkin, kun olet vihainen. Kohtele myös itseäsi arvostavasti.
3) Sinun ei tarvitse pyydellä lupia kumppaniltasi vaan keskustella ja sopia. Hyvä parisuhde avartaa maailmaasi, ei rajoita sitä.
1. Kompromissit ovat tärkeitä. Molempien pitää joustaa, joten muista, ettet sinä/ kumppanisi voi olla ainut, joka joustaa suhteessa.
2. Puhukaa. Pienimmistäkin puroista kasvaa suuri joki, jos niitä patoaa sisälleen. Pienet ongelmat ja epäilykset kannattaa heti sanoa ääneen, jotta ne voidaan hoitaa vielä, kun ongelma on alkava.
3. Muistakaa yhteinen aika. Molemmilla pitää olla oma elämä, harrastuksia ja ystäviä, eikä toisessa tarvitse olla koko aika kiinni. Mutta muistakaa varata myös aikaa kahdenkeskisille hetkille. Muuten kasvatte helposti erilleen ja olette toisillenne enemmän hyviä ystäviäjotka kulkevat omia polkujaan kuin rakastavaisia, joiden pitäisi jakaa sama polku elämässä.
Neuvot lapselleni
1. Rakasta, itseäsi ja puolisoasi, kunnioita omia rajojasi ja puolisosi rajoja
2. Älä valehtele, itsellesi eläkä puolisollesi
3. Rakkaudessa mikään ei ole varmaan
En edes harkinnut kummankaan, tytön enkä pojan neuvomista.
Siihen vaiheeseen mennessä ihmisen arvo- ja asennemaailma on muotoutunut siksi mikä se on.
On auttamattoman myöhäistä yrittää enää neuvoa mitään.
Neuvominen on oman omantuntonsa rauhoittelua ja alitajuinen myöntäminen epäonnistumineensa kasvattajana mittana omat normit.
Turhanpäiväistä ja myöhäistä lässytystä.
"Kyl ois kivaa ku ois mukavaa ja ikuine rakkaus"!
Jep, aika vaikeaa on mennä neuvoja antamaan.
Jo ennen suhdetta:
1. Hanki puoliso, jollaisen OIKEASTI haluat. Ei siis mitään "työmaata", josta kuvittelet voivasi muokata haluamasi lopputuloksen. Se ei tule ikinä onnistumaan. Hanki puoliso, joka on jo valmiiksi sitä, mitä haluat, ja hyväksy se, että hän on sellainen. Älä edes yritä muuttaa häntä, koska se ei ole parisuhteen idea.
Suhteessa:
2. Jos jokin piirre ärsyttää ja tekee mieli natkuttaa siitä kaiken aikaa... mieti, mikä kaikki SINUSSA voi ärsyttää sitä toista. Olisiko kiva, että se toinen natkuttaisi koko ajan joistakin sinun tavoistasi/piirteistäsi, joita ET halua muuttaa itsessäsi/käytöksessäsi? Jos et halua muuttaa mitään omassa toiminnassasi, älä vaadi muutoksia myöskään puolisolta.
3. Parisuhde on valintakysymys. Jos päätät olla yhdessä, ole yhdessä. Myös vaikeina päivinä. Päätä päästä yli vaikeista jutuista, mieluiten niin, että käsittelette ne yhdessä rakentavasti pois ennen, kuin ne paisuvat sellaisiin mittasuhteisiin, mistä et enää pysty pääsemään yli. Ajattele suhdetta näin: sen on pakko kestää koko loppuelämä. Itse voit päättää, teetkö loppuelämäsi suhteesta kivaa vai ihan kauheaa - vältä siis turhia riitoja ja muita kaihertavia asioita.
(Toi viiminen kohta; hyväksyn kyllä erot, mutta parisuhteessa ei lähtökohtaisesti kannata ajatella "no ainahan voi erota, jos ei olekaan kivaa", koska silloin tulee ärsyynnyttyä ja riideltyä liian helpolla ihan turhista asioista.)
En neuvoisi. Luotan lapsiini ja heidän arvostelukykyynsä.
Jokaisen on saatava elää omaa elämäänsä ja tehdä omat virheensä. Toisten neuvoista ei opi, vain omista mokista voi todella oppia. Ja jos kyseessä ei ole moka, se on vain elämänvaihe toisten joukossa.
No tuo on kyllä melkoista potaskaa. Aika vähän vanhemmilla olisi annettavaa, jos ihminen ei mitään oppisi.
Opetuksen pitää vain olla riittävän hyvin perusteltu, jolloin oppi menee perille. kaikki eivät tietysti usko silloinkaan, mutta suurin osa uskoo.
Jos vaikka joku menee Brasiliaan, ohje voisi olla, että älä pidä koruja näkyvillä, koska siellä ne varastetaan ja pahimmassa tapauksessa voi mennä henki.
Todennäköistä on, että toinen sen uskoo on suuri.
Väärä aika ja brasiliaan eksyminen. Siinä vaiheessa kun parin muodostus on vireillä on myöhäistä ryhtyä opastamaan ja tyrkyttämään omia arvojaan.
Sinä lähestyt asiaa lasten kasvatuksen kannalta joka on eri asia. Asenteet ja arvot muotoutuvat lapsuudessa ja nuoruudessa mutta silloin päätähtäys ei ole parisyhteen muodostamisperusteiden opastus.
Brasiliasi ei edes sivua aloitusta!
Toki muiden neuvoista ja kokemuksista voi oppia. En menisi tuputtamaan neuvoja lapsilleni, mutta uskoisin heidän aikanaan haluavan keskustella kanssani noinkin isosta asiasta.
Ensimmäinen asia olisi, että harkitsee mistä syystä on muuttamassa yhteen toisen kanssa. Ovatko ikä ja syyt oikeat, vai onko pako lapsuuskodista. Nyt liian monet muuttavat yhteen vääristä syistä ja sitten eivät pääse eroon toisistaan, siinä sitten tehdään lapset ja sitten huomataan, että onkin ihan väärä kumppani matkassa.
Toinen voisi olla, että tässä vaiheessa pitää olla selvät suunnitelmat taloudellisesti selviämistä ja kaikki omat rahavara ja omaisuus erillään.
Kolmas on, että puhukaa kodin asiat asiat kotona ja niitä ei muualla kerrota. ja kunnioittakaa toisianne.
Parisuhde on pitkän päälle onneton ratkaisu. Yksin eläminenkin on onnetonta. Vaikea sanoa, kumpi on pienempi paha.
Jos lapsia syntyy, niistä on pidettävä huolta oman onnen kustannuksellakin.
Neuvoisin vain jos neuvoani pyydetään! Siinä tilanteessa:
1. Kunnioita toista ja pidä huoli siitä että sinua kunnioitetaan.
2. Älä vatvo liikoja vaan keskity elämään.
3. Jos et voi antaa anteeksi, eroa. Jos voit antaa anteeksi, unohda.