Kunnon gospelia

hehheh :) joo, no makuasioistahan ei voi kiistellä. Mutta tarkotin nyt kohdeyleisönä 15-30 vuotiasta kansaa. En mitää keski-ikäisiä, heillehän uppoaa myös katri helena. Ja siitä voi olla montaa mieltä, että onko se kaunista. Kyllä tietenkin teistä on, mutta koittakaa nyt ymmärtää että on suuri yleisö tälläisellä alternatiivimusiikin puolellakin.

Ja jos ette saa sanoista selvää, on teillä joko huono kuulo tai englanninkielen taitosi ei ole järin kehuttava kehuttava. Minusta jos laulaa näin tärkeistä asioista, niin tuntuu hyvältä laulaa se tunteella, eikä kepeästi kitaran kanssa keikutellen. Parhaat fiilikset lähtee ku ylistää kovaa ja asenteella.

On myös totta että nämä mainitsemanne artistit ovat olleet tärkeitä uranuurtajia siihen aikaan, mutta saavuttaako se nuorta yleisöä? EI minusta.
Mitä tässä kuuntelin jotain teidän mainitsimianne gospel tuotteita... en oo aikoihin kuullu mitään yhtä järkyttävää paskaa. Kaikella kunnioituksella, mutta kertokaa minulle, miksi tuollaista musiikkia ei enää kuule?

Ja entäs sitten lyriikan puolesta. Ei minusta mitään ero nykyiseen, muutoin kuin että nykyään puhutaan rohkeammin. Ei silitellä tosiasioita vaan puhutaan/lauletaan/huudetaan suoraan sydämestä.

Minusta teidän kommenttine oli siinä mielessä naurettava että ihmisillä on eri maku niin musiikin kuin muidenkin suhteen, turhaan kävit arvostelemaan groove/rapcore musiikkia. Enkä jaksa nyt sitten pidätellä omaa mielipidettäni. Minusta on aika onnetonta kuunnella 60 vuotta vanhaa musiikkia. Siis saattaa upota tosiaan vanhemmille ihmisille, mutta... c'mon, säälittävää. Uskon että tällä palstalla noin 2% ihmisistä kiinnostaa tuo teidän kommenttinne. Jos olet oikein tarkkana, pää osa puhujista täälä on tosiaan nuoria. Ja Terapia, the rain, NMB on täälä puheenaiheita. Ei niinkään teidän hempeät mutta jotenkin säälinmyötätuntoa herättävät artistinne.
Kiitos, kettu kuittaa.
Mutta Jumalan Rauhaa teille, ja hyviä eläkepäiviä vinyylilevyjä kuunnellessanne.

jusa kirjoitti:

hehheh :) joo, no makuasioistahan ei voi kiistellä. Mutta tarkotin nyt kohdeyleisönä 15-30 vuotiasta kansaa. En mitää keski-ikäisiä, heillehän uppoaa myös katri helena. Ja siitä voi olla montaa mieltä, että onko se kaunista. Kyllä tietenkin teistä on, mutta koittakaa nyt ymmärtää että on suuri yleisö tälläisellä alternatiivimusiikin puolellakin.

Ja jos ette saa sanoista selvää, on teillä joko huono kuulo tai englanninkielen taitosi ei ole järin kehuttava kehuttava. Minusta jos laulaa näin tärkeistä asioista, niin tuntuu hyvältä laulaa se tunteella, eikä kepeästi kitaran kanssa keikutellen. Parhaat fiilikset lähtee ku ylistää kovaa ja asenteella.

On myös totta että nämä mainitsemanne artistit ovat olleet tärkeitä uranuurtajia siihen aikaan, mutta saavuttaako se nuorta yleisöä? EI minusta.
Mitä tässä kuuntelin jotain teidän mainitsimianne gospel tuotteita... en oo aikoihin kuullu mitään yhtä järkyttävää paskaa. Kaikella kunnioituksella, mutta kertokaa minulle, miksi tuollaista musiikkia ei enää kuule?

Ja entäs sitten lyriikan puolesta. Ei minusta mitään ero nykyiseen, muutoin kuin että nykyään puhutaan rohkeammin. Ei silitellä tosiasioita vaan puhutaan/lauletaan/huudetaan suoraan sydämestä.

Minusta teidän kommenttine oli siinä mielessä naurettava että ihmisillä on eri maku niin musiikin kuin muidenkin suhteen, turhaan kävit arvostelemaan groove/rapcore musiikkia. Enkä jaksa nyt sitten pidätellä omaa mielipidettäni. Minusta on aika onnetonta kuunnella 60 vuotta vanhaa musiikkia. Siis saattaa upota tosiaan vanhemmille ihmisille, mutta... c'mon, säälittävää. Uskon että tällä palstalla noin 2% ihmisistä kiinnostaa tuo teidän kommenttinne. Jos olet oikein tarkkana, pää osa puhujista täälä on tosiaan nuoria. Ja Terapia, the rain, NMB on täälä puheenaiheita. Ei niinkään teidän hempeät mutta jotenkin säälinmyötätuntoa herättävät artistinne.
Kiitos, kettu kuittaa.
Mutta Jumalan Rauhaa teille, ja hyviä eläkepäiviä vinyylilevyjä kuunnellessanne.

Olen kovasti pahoillani, että selvästikin sanomani sisältö veti yli hilseesi... en käynyt kiistelemään makuasioista saati parjaamaan musiikinmakuasi... minusta on hienoa, että moshaajanuoriso keskittyy enemmän kristilliseen örinään, minkään menninkäisten tahi demoonienmanausrenkutusten sijaan... jokaisella on oikeus omaan henkilökohtaiseen musiikinmakuunsa, jopa huonoonkin, ja se on juuri se tekijä joka tekee diveristeetistä toisinaan jopa mielenkiintoisen.

Selvyyden vuoksi sanottakoot tässä, että oma lähestymiseni musiikkin ei tässä tapauksessa ole niinkään subjektiivistä, vaan pikemminkin objektiivistä. Se, mitä musiikkia nykyään kuunnellaan tahi julkisessa sanassa soitetaan ei todellankaan ole mikään musiikin laadun barometri, vaan tyystiin markkinataloudellisten tekijöiden luomaa valitettavaa massamanipulaatiota... Subjektiivisellä tasolla oma musiikinmakuni on erittäin pitkälti musiikkietnologisten ja musiikkihistoriallisten tekijöiden johdattama, josta johtuen luettelin sinulle listan vanhoja esiintyjiä ja gospel -musiikin todellisia uranuurtajia... mitä sanotukseen taikka lyriikan ymmärtämiseen/tulkintaan tulee, niin todettakoot, että esim. Dixon Bros. taikka Dock Boggs edustivat jo 1920-30 luvulla niin radikaalia lyyristä linjaa, että paapomismusiikista voi tuskin puhua. Heidän rinnallaan monet modernit ränkytysgospelia otsa rutussa renkuttavat puupäät kalpenevat ulinoineen pahan kerran... Kerrottakoot vielä, että olen kolmekielinen ja englanti toinen äidinkieleni, eli jos näiden örinöiden verbaali ulosanti ei mene minulla jakeluun, niin vika ei piile puutteellisessa kielitaidossani.

Jos kuvailet näitä vanhoja legendoja ja gospel -musiikin todellisia virtuooseja ja pioneerejä "säälinmyötätuntoa herättäviksi artisteiksi", niin voin vain valitella musikaalista ahdasmielisyyttäsi ja puutteellista musikaalista ymmärrystäsi.

Pääasia on kuitenkin se, että kuuntelet musiikkia ja nautit siitä... ja olethan sentään valinnut inspiraatioksesi örinäpoppoita jotka "soittavat" ihan oikeita instrumenttejä, eli siitä sinulle pisteitä... toivon, että vartut joskus kuuntelemaan ja ymmärtämään musiikkia objektiivisemmin... Strawinsky, Bach, Britten, Mozart jne. ovat edelleen kovia sanoja, vaikka maestrot ovat saaneet multaa silmilleen jo iäisyydet sitten, eli oikeasti HYVÄ MUSIIKKI ei vanhene koskaan ja ON IKUISTA... ainoastaan toisarvoiset tulkitsijat (huom. EI artistit) kuten esim. tuo mainitsemasi Katrihelena tms. puolestaan edustavat musiikkia joka vanhenee kuulijakuntansa myötä.

Onnea, menestystä, tsemppiä ja antoisia musiikkihetkiä :)

Resophonic kirjoitti:

Olen kovasti pahoillani, että selvästikin sanomani sisältö veti yli hilseesi... en käynyt kiistelemään makuasioista saati parjaamaan musiikinmakuasi... minusta on hienoa, että moshaajanuoriso keskittyy enemmän kristilliseen örinään, minkään menninkäisten tahi demoonienmanausrenkutusten sijaan... jokaisella on oikeus omaan henkilökohtaiseen musiikinmakuunsa, jopa huonoonkin, ja se on juuri se tekijä joka tekee diveristeetistä toisinaan jopa mielenkiintoisen.

Selvyyden vuoksi sanottakoot tässä, että oma lähestymiseni musiikkin ei tässä tapauksessa ole niinkään subjektiivistä, vaan pikemminkin objektiivistä. Se, mitä musiikkia nykyään kuunnellaan tahi julkisessa sanassa soitetaan ei todellankaan ole mikään musiikin laadun barometri, vaan tyystiin markkinataloudellisten tekijöiden luomaa valitettavaa massamanipulaatiota... Subjektiivisellä tasolla oma musiikinmakuni on erittäin pitkälti musiikkietnologisten ja musiikkihistoriallisten tekijöiden johdattama, josta johtuen luettelin sinulle listan vanhoja esiintyjiä ja gospel -musiikin todellisia uranuurtajia... mitä sanotukseen taikka lyriikan ymmärtämiseen/tulkintaan tulee, niin todettakoot, että esim. Dixon Bros. taikka Dock Boggs edustivat jo 1920-30 luvulla niin radikaalia lyyristä linjaa, että paapomismusiikista voi tuskin puhua. Heidän rinnallaan monet modernit ränkytysgospelia otsa rutussa renkuttavat puupäät kalpenevat ulinoineen pahan kerran... Kerrottakoot vielä, että olen kolmekielinen ja englanti toinen äidinkieleni, eli jos näiden örinöiden verbaali ulosanti ei mene minulla jakeluun, niin vika ei piile puutteellisessa kielitaidossani.

Jos kuvailet näitä vanhoja legendoja ja gospel -musiikin todellisia virtuooseja ja pioneerejä "säälinmyötätuntoa herättäviksi artisteiksi", niin voin vain valitella musikaalista ahdasmielisyyttäsi ja puutteellista musikaalista ymmärrystäsi.

Pääasia on kuitenkin se, että kuuntelet musiikkia ja nautit siitä... ja olethan sentään valinnut inspiraatioksesi örinäpoppoita jotka "soittavat" ihan oikeita instrumenttejä, eli siitä sinulle pisteitä... toivon, että vartut joskus kuuntelemaan ja ymmärtämään musiikkia objektiivisemmin... Strawinsky, Bach, Britten, Mozart jne. ovat edelleen kovia sanoja, vaikka maestrot ovat saaneet multaa silmilleen jo iäisyydet sitten, eli oikeasti HYVÄ MUSIIKKI ei vanhene koskaan ja ON IKUISTA... ainoastaan toisarvoiset tulkitsijat (huom. EI artistit) kuten esim. tuo mainitsemasi Katrihelena tms. puolestaan edustavat musiikkia joka vanhenee kuulijakuntansa myötä.

Onnea, menestystä, tsemppiä ja antoisia musiikkihetkiä :)

Totta puhutte. Minä puhun tässä tarkemmin ottaen nille nuorille jotka saavat enemmän musiikista, joka iskee suoraan sydämeen, lähinnä ilmanpaineenmuutosten vaikutuksesta. Pidän myös erittäin paljon rauhallisesta musiikista joiden mukana saa rauhoittua, mietiskellä elämää ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu. Mutta silti elämä maistuu sillon parhaimmalta, kun saa lyödä totuuksia ilmaan oikein olan takaa. Minun kohdallani se toimii laulamalla kaikella voimalla, mitään säästelemättä. Ehkei se ole musiikkia (pahoittelen otsikkoani "Kunnon gospel musiikkia", korjaan sen "Kunnon ylistystä"), mutta ajaa se silti asiansa.

Mozart ja kaverit ansaitsevat kunnioitusta. Itse olen suuri virtuoosien ihailija. Mutta väitän että pystyisin säälittävällä soittotaidollani oppia soittamaan esim. tämän "carter family - will you miss me when i'm gone" kipaleen päivässä. Se ei herätä minussa musiikin saralla ehkä riittävän suurta kunnioitusta, koska en historiaa tunne.

Arvostan kyllä ammattitaitoanne. Ei sen puoleen. Ehkä osaan arvostaa myös kantaanne kun kasvan aikuiseksi, toivottavasti ei vielä pitkiin aikoihin, sillä kaduttaa jos tästä musiikista joutuisi luopumaan.

Moikka, pidetään mielipiteistä kiinni :)

jusa kirjoitti:

hehheh :) joo, no makuasioistahan ei voi kiistellä. Mutta tarkotin nyt kohdeyleisönä 15-30 vuotiasta kansaa. En mitää keski-ikäisiä, heillehän uppoaa myös katri helena. Ja siitä voi olla montaa mieltä, että onko se kaunista. Kyllä tietenkin teistä on, mutta koittakaa nyt ymmärtää että on suuri yleisö tälläisellä alternatiivimusiikin puolellakin.

Ja jos ette saa sanoista selvää, on teillä joko huono kuulo tai englanninkielen taitosi ei ole järin kehuttava kehuttava. Minusta jos laulaa näin tärkeistä asioista, niin tuntuu hyvältä laulaa se tunteella, eikä kepeästi kitaran kanssa keikutellen. Parhaat fiilikset lähtee ku ylistää kovaa ja asenteella.

On myös totta että nämä mainitsemanne artistit ovat olleet tärkeitä uranuurtajia siihen aikaan, mutta saavuttaako se nuorta yleisöä? EI minusta.
Mitä tässä kuuntelin jotain teidän mainitsimianne gospel tuotteita... en oo aikoihin kuullu mitään yhtä järkyttävää paskaa. Kaikella kunnioituksella, mutta kertokaa minulle, miksi tuollaista musiikkia ei enää kuule?

Ja entäs sitten lyriikan puolesta. Ei minusta mitään ero nykyiseen, muutoin kuin että nykyään puhutaan rohkeammin. Ei silitellä tosiasioita vaan puhutaan/lauletaan/huudetaan suoraan sydämestä.

Minusta teidän kommenttine oli siinä mielessä naurettava että ihmisillä on eri maku niin musiikin kuin muidenkin suhteen, turhaan kävit arvostelemaan groove/rapcore musiikkia. Enkä jaksa nyt sitten pidätellä omaa mielipidettäni. Minusta on aika onnetonta kuunnella 60 vuotta vanhaa musiikkia. Siis saattaa upota tosiaan vanhemmille ihmisille, mutta... c'mon, säälittävää. Uskon että tällä palstalla noin 2% ihmisistä kiinnostaa tuo teidän kommenttinne. Jos olet oikein tarkkana, pää osa puhujista täälä on tosiaan nuoria. Ja Terapia, the rain, NMB on täälä puheenaiheita. Ei niinkään teidän hempeät mutta jotenkin säälinmyötätuntoa herättävät artistinne.
Kiitos, kettu kuittaa.
Mutta Jumalan Rauhaa teille, ja hyviä eläkepäiviä vinyylilevyjä kuunnellessanne.

Kovasti onneton oli viritelmäsi, anteeksi vain. Sinuttelua ja teitittelyä vuorotellen. Olisit ihmeessä päättänyt millä tyylilajilla kirjoitat. Tuo oli lähinnä säälittävä yritys.

Muuten katri helena ei uppoa edes kaikkiin vanhempiin ihmisiin tai ainakaan keski-ikäisiin, jota ikää itse edustan.