Vapaakirkolla ei varsinaisesti ole henkikasteoppia

Tosi hyvin analysoit Vapaakirkon tilannetta! Itse olen huomannut ihan samaa.

Esim noista Aaltosen teologisista käsityksistä en aiemmin tiennyt, mutta sen olen kyllä jo ehtinyt havaita, että Vapaakirkon teologia on ohutta ja huteraa. Suuri osa opillisista kysymyksistä on todellakin jätetty ihan auki ja eri vanhimmilla ja seurakunnilla on hyvin erilaisia käsityksiä teologisista asioista. Selkeää paimenuutta ei tunnu oikein mistään löytyvän ja uuskarismaattiset harhaopit (kuten torontolaisuus) ovat vallanneet laajalti Vapaakirkon seurakuntia.

Yritin aikoinani herättää edes hieman teologista keskustelua Vapaakirkon eräissä vastuunkantajissa, mutta se tyrehtyi nopeasti ja eräskin vanhin vain halusi alkaa epäillä liekö minulla hengellisiä edellytyksiä asioita edes nostaa esiin ja kyseenalaistaa. Se, joka tuo "soraääniä" yleiseen konsensuksen hyminään syyllistetään helposti joltain taholta.

Vapaakirkossa tuntuu vallitsevan hyssyttelyn meininki. Ei tunnu löytyvän paimenia, jotka yrittäisivät saada selkeitä linjanvetoja aikaan laumaa suojellakseen. Tilanne on tosiaan hengellisesti hyvin turvaton.

Esim helluntailiikkeesä ja luterilaisessa kirkossa on vahvat vastakulttuurit ja vahvat oppositiot ja asioista ja erinevistä näkökannoista keskustelemisen kulttuuria. Sen sijaan en ole havainnut tälläistä Vapaakirkossa. Helluntailiikkeessä on niitä, jotka ovat lähteneet mukaan uuskarismaattisiin ilmiöihin ja laajat joukot niitä, jotka puhuvat ja kirjoittavat uuskarismaattisia eksytyksiä vastaan. Sen sijaan Vapaakirkossa ei taida löytyä mitään piirejä tai edes yksilöitä, jotka avoimesti olisivat nousseet keskustelemaan esim Vapaakirkon kannasta torontolaisuuteen ja siitä, että siihen pitäisi tehdä pesäero.

Onkohan Vapaakirkossa niin pienet piirit, ettei kukaan uskalla olla erilainen ja julkisesti sanoa, "ettei keisarilla ole vaatteita" eli että Vapaakirkko on mennyt vakavasti harhaan esim torontolaisuuden hyväksymisessään yms. Pelkäävätkö ihmiset, että he menettäisivät ystävänsä ja heitä paheksuttaisiin, jos he alkaisivat julkisesti ajaa muutosta Vapaakirkon toimintatapoihin ja opetuksiin?

Terveissä yhteisöissä on yleensä myös julkista keskustelua ja kritiikkiä johdon toimintatavoille ja linjauksille. Miksi sellaista ei esiinny avoimesti Vapaakirkossa? Vai esiintyykö?

Onko niin, että ne, jotka havahtuvat, etteivät kannatakaan Vapaakirkon opetuksia tai toimintatapoja vain hiljaisesti vaihtavat kirkkokuntaa? Eikö ole tahoja, jotka yrittäisivät tervehdyttää Vapaakirkkoa sisältä päin? Tarvitaan myös julkista keskustelua, kyseenalaistajia ja kysymysten esittäjiä. Jos kyseenalaistajia ei näytä löytyvän, kaikki ei ole yleensä kunnossa.

Moni jää esim luterilaiseen kirkkoon liberaaliteologian suosiosta huolimatta, koska siellä on vahvoja vastavaikuttajayhteisöjä (kuten Kansanlähetys) liberaaliteologisille suuntauksille. Samoin helluntailiikkeessä on uuskarismaattisuutta voimakkaasti vastustavia tahoja aika paljonkin.

Missä piileksivät Vapaakirkon "antitorontolaiset" tms piirit? Onko Vapaakirkossa enää lainkaan seurakuntia tai muita yhteisöjä, jotka avoimesti vastustavat torontolaisuutta ym uuskarismaattisia eksytyksiä? Onko avoin ja kritiikin salliva keskustelukulttuuri täysin kuollut Vapaakirkossa vai onko sitä koskaan ollutkaan?

Niin. Vapaakirkon rakenne on sen kaltainen, ettei koko kirkkokuntaa koskevia linjauksia voi oikein tehdä. Seurakunnat ovat itsenäisiä varsin suuressa määrin ja tuo Vapaakirkon kotisivuilla oleva yritys jäsentää kirkkokunnan oppia ja perinteitä on vain konsensushakuinen ja uskottavuuteen ulkopuolisten silmissä pyrkivä. Muuta painoarvoa sillä ei ole. Toki Vapaakirkon koulutustoiminnan vastuunkantajilla, Viikkolehden toimituksella sekä keskustoimiston palkkalistoilla (sisältäen myös kirkkokunnanjohtajan) olevilla on kuitenkin periaatteessa auktoriteettiasema. Heitä kuunnellaan ja heitä arvostetaan. Hallinnollista valtaa pitävät kuitenkin otteessaan yksittäisten seurakuntien seurakunnanjohtajat ja vanhimmistot. Pääasiassa heidän keskuudestaan löytyvät ne äänivaltaa kirkkokunnankokouksissa käyttävät henkilöt, jotka päätöksillään vievät kirkkoa suuntaan tai toiseen. Se, kuinka syvällistä näiden ihmisten teologinen ymmärrys on, on tietenkin toinen juttu. Eiköhän teologisissa kysymyksissä nojata koulutustoimialan ja toimialajohtajien näkemyksiin. Ja Viikkolehden toimitus muokkaa tämän mukaisesti jäsenistön näkemyksiä. Kuinka suurta laivaa ohjataan pienellä peräsimellä...
Jos pahoissa karikoissa asiat hoidettaisiin avoimella keskustelulla, uskottavuus olisi toki parempi. Lieneekö Skuttnabilaisten tapaus ainoa, joka on kohtuullisen avoimesti jälkipolville kerrottu eli tunnustettu ettei Vapaakirkkokaan ole opillisilta ristiriidoilta vapaa. Kyllä tämän päivän polttavat opilliset asiat ovat aivan yhtä merkittäviä. Niissä lepäävät yksittäisten uskovien hengellinen elämä!

Mutta mutta...sen päivän kun näkisi, että nämä vastuulliset juttelisivat näistä asioista vaikkapa täällä palstalla.

pohtinut_myös kirjoitti:

Niin. Vapaakirkon rakenne on sen kaltainen, ettei koko kirkkokuntaa koskevia linjauksia voi oikein tehdä. Seurakunnat ovat itsenäisiä varsin suuressa määrin ja tuo Vapaakirkon kotisivuilla oleva yritys jäsentää kirkkokunnan oppia ja perinteitä on vain konsensushakuinen ja uskottavuuteen ulkopuolisten silmissä pyrkivä. Muuta painoarvoa sillä ei ole. Toki Vapaakirkon koulutustoiminnan vastuunkantajilla, Viikkolehden toimituksella sekä keskustoimiston palkkalistoilla (sisältäen myös kirkkokunnanjohtajan) olevilla on kuitenkin periaatteessa auktoriteettiasema. Heitä kuunnellaan ja heitä arvostetaan. Hallinnollista valtaa pitävät kuitenkin otteessaan yksittäisten seurakuntien seurakunnanjohtajat ja vanhimmistot. Pääasiassa heidän keskuudestaan löytyvät ne äänivaltaa kirkkokunnankokouksissa käyttävät henkilöt, jotka päätöksillään vievät kirkkoa suuntaan tai toiseen. Se, kuinka syvällistä näiden ihmisten teologinen ymmärrys on, on tietenkin toinen juttu. Eiköhän teologisissa kysymyksissä nojata koulutustoimialan ja toimialajohtajien näkemyksiin. Ja Viikkolehden toimitus muokkaa tämän mukaisesti jäsenistön näkemyksiä. Kuinka suurta laivaa ohjataan pienellä peräsimellä...
Jos pahoissa karikoissa asiat hoidettaisiin avoimella keskustelulla, uskottavuus olisi toki parempi. Lieneekö Skuttnabilaisten tapaus ainoa, joka on kohtuullisen avoimesti jälkipolville kerrottu eli tunnustettu ettei Vapaakirkkokaan ole opillisilta ristiriidoilta vapaa. Kyllä tämän päivän polttavat opilliset asiat ovat aivan yhtä merkittäviä. Niissä lepäävät yksittäisten uskovien hengellinen elämä!

Mutta mutta...sen päivän kun näkisi, että nämä vastuulliset juttelisivat näistä asioista vaikkapa täällä palstalla.

Lue lisää

Kiitos, kun valotit lisää asioitten tilaa Vapaakirkossa! Sopii kyllä siihen kuvaan, joka minulle on jo aiemmin alkanut hahmottua.

Ja olen samaa mieltä, että meidänkin aikamme polttopisteessä olevat opilliset asiat ovat tärkeitä. Ennustihan Jeesuskin, että tulee monenmoista eksytystä, johon ei pidä mennä mukaan. Ei se ole mitään huolehtivaa paimenuutta, että jonkun kirkkokunnan johtohahmot panevat päänsä pensaaseen ja esittävät, ettei edes ole mitään opillisia linjakysymyksiä , joita pitäisi pohtia ja joihin pitäisi ottaa kantaa. Harhaoppeja ja -toimintoja on jatkuvasti yrittänyt puskea kristinuskoon sen alusta lähtien. Ei niitä vastaan suojautumista ja tarkkaavaisuutta voi lopettaa ja leikkiä, ettei ole mitään ongelmia niitten asioitten suhteen. Raamattu kehottaa koettelemaan kaiken. Se uupuu pitkälti Vapaakirkossa.

Vapaakirkkolaisten laaja luisuminen uuskarismaattisiin eksytyksiin johtuu varmastikin paljon Vapaakirkon johtohenkilöiden tekemistä virheistä ja piittaamattomuudesta. Toisaalta, jos Vapaakirkon johtohenkilöt itse ovat jo hyvin vahvasti uuskarismaattisuudessa sisällä (ilmeisesti ainakin 90-luvun puolestavälistä asti), mitäpä muuta he edistäisivätkään toimillaan kuin juurikin uuskarismaattisuutta. Toki on kuulema joitakin seurakuntia, jotka eivät ole siinä hullutuksessa mukana.

Surettaa kovasti tämä Vapaakirkon tilanne. Hyvin kuvailit tämän:

"Kuinka suurta laivaa ohjataan pienellä peräsimellä..."

Ja suuntakin on mikä on...

Minäkin toivoisin, että vastuulliset lähtisivät rohkeasti keskusteluun. Ja tietenkin toivon ja rukoilen isoa suunnan muutosta.

Kiitos, kun tulit keskusteluun mukaan. Esiin tuomasi asiat olivat aika lailla jo tuttuja minulle.

En ole siinä samaa mieltä, että SVK olisi enää nykyään mikään varsinainen konservatiivinen kirkkokunta monessakaan asiassa. Suomen Vapaakirkko meni laajalla rintamalla johtoa myöten voimakkaasti mukaan torontolaisuuteen ym uuskarismaattiseen toimintaan jo 90-luvun puolivälin maissa. Toronton herätys ja sen toimintamallien ihannointi ei ole mitään raamattu-uskollista eikä konservatiivista klassista kristinuskoa. Torontolaisuus on klassisen konservatiivisen raamattu-uskollisen kristillisen kentän mukaan vakavaa harhaoppia ja eksytystä. Vapaakirkko nimenomaan ei anna mitään jäsenistöään suojelevia kannanottoja edes vakaviakaan harhaoppeja vastaan. Päinvastoin Vapaakirkon johtoporras on kannattanut ja edistänyt torontolaisuuden ym eksytyksen leviämistä merkittävästi maassamme.

Missä tuota kertomaasi Vapaakirkollista dialogia oikeastaan käydään? Mihinkään isoihin asioihin Vapaakirkon sivustoilla tai mediassa ei ole näkynyt otettavan kantaa tai syntyvän kriittistä dialogia. Torontolaisuus on jälleen ollut paljon maassamme kritiikin ja keskustelun kohteena. Miksi Vapaakirkko, torontolaisuuden yksi innokkainpia maahantuojia, vaikenee kokonaan aiheesta? Mikä on oma kantasi ns Toronton herätykseen ja torontolaisuuteen?

Tuot esiin, että joissain eritellympää dogmatiikkaa omaavissa kirkkokunnissa olisi lukkoonlyötyjä käsityksiä ja vähemmän tilaa henkilökohtaiselle pohdiskelulle.

Niin, on erittäin tärkeää, että niitä raamatullisia perusoppejakin on kirjattu ylös juurikin harhaoppien leviämisen estämiseksi. Mutta olen eri mieltä siitä, että se mitenkään rajoittaisi vapaata keskustelua ja pohtimista. Sitä paitsi joitakin asioita voidaan monissa kirkkokunnissa myös muotoilla ja analysoida uudelleen.

Sen sijaan Vapaakirkolla on niin ohut teologia, että se mahdollistaa uskomattoman sillisalaatin Vapaaseurakuntien johdoissa ja vanhimmistojen näkemyksissä. linjaksi on lähinnä tuntunut muotoutuvan, että lähes kaikki käy ja antaa kaikkien kukkien kukkia.Tärkeintä tuntuu olevan, että mitään ei koetella ja kritisoida vääräksi, ettei vaan "Pyhää Henkeä sammuteta." Tämän koettelemattomuuden seurauksena Vapaakirkko on ehkäpä jopa suurin ja laajimmin uuskarismaattisuuteen vajonnut kirkkokunta Suomessa.

Kun lähes kaikkea koettelemista ja kritiikkiä tunnutaan helposti Vapaakirkossa paheksuttavan ja ajataan vaan mahdollisimman laajaa konsensusta, vapaa, rohkea ja avoin keskustelu on tyrehtynyt eikä suinkaan kukoistanut. Vapaakirkon kulttuuri vaikuttaa olevan, että mitä enemmän meuhkataan ja intoillaan ja hehkutetaan sen parempi, raamatullisuudesta viis.

Tälläiseltä Vapaakirkon tilanne vaikuttaa.

tutkailenpa kirjoitti:

Kiitos, kun tulit keskusteluun mukaan. Esiin tuomasi asiat olivat aika lailla jo tuttuja minulle.

En ole siinä samaa mieltä, että SVK olisi enää nykyään mikään varsinainen konservatiivinen kirkkokunta monessakaan asiassa. Suomen Vapaakirkko meni laajalla rintamalla johtoa myöten voimakkaasti mukaan torontolaisuuteen ym uuskarismaattiseen toimintaan jo 90-luvun puolivälin maissa. Toronton herätys ja sen toimintamallien ihannointi ei ole mitään raamattu-uskollista eikä konservatiivista klassista kristinuskoa. Torontolaisuus on klassisen konservatiivisen raamattu-uskollisen kristillisen kentän mukaan vakavaa harhaoppia ja eksytystä. Vapaakirkko nimenomaan ei anna mitään jäsenistöään suojelevia kannanottoja edes vakaviakaan harhaoppeja vastaan. Päinvastoin Vapaakirkon johtoporras on kannattanut ja edistänyt torontolaisuuden ym eksytyksen leviämistä merkittävästi maassamme.

Missä tuota kertomaasi Vapaakirkollista dialogia oikeastaan käydään? Mihinkään isoihin asioihin Vapaakirkon sivustoilla tai mediassa ei ole näkynyt otettavan kantaa tai syntyvän kriittistä dialogia. Torontolaisuus on jälleen ollut paljon maassamme kritiikin ja keskustelun kohteena. Miksi Vapaakirkko, torontolaisuuden yksi innokkainpia maahantuojia, vaikenee kokonaan aiheesta? Mikä on oma kantasi ns Toronton herätykseen ja torontolaisuuteen?

Tuot esiin, että joissain eritellympää dogmatiikkaa omaavissa kirkkokunnissa olisi lukkoonlyötyjä käsityksiä ja vähemmän tilaa henkilökohtaiselle pohdiskelulle.

Niin, on erittäin tärkeää, että niitä raamatullisia perusoppejakin on kirjattu ylös juurikin harhaoppien leviämisen estämiseksi. Mutta olen eri mieltä siitä, että se mitenkään rajoittaisi vapaata keskustelua ja pohtimista. Sitä paitsi joitakin asioita voidaan monissa kirkkokunnissa myös muotoilla ja analysoida uudelleen.

Sen sijaan Vapaakirkolla on niin ohut teologia, että se mahdollistaa uskomattoman sillisalaatin Vapaaseurakuntien johdoissa ja vanhimmistojen näkemyksissä. linjaksi on lähinnä tuntunut muotoutuvan, että lähes kaikki käy ja antaa kaikkien kukkien kukkia.Tärkeintä tuntuu olevan, että mitään ei koetella ja kritisoida vääräksi, ettei vaan "Pyhää Henkeä sammuteta." Tämän koettelemattomuuden seurauksena Vapaakirkko on ehkäpä jopa suurin ja laajimmin uuskarismaattisuuteen vajonnut kirkkokunta Suomessa.

Kun lähes kaikkea koettelemista ja kritiikkiä tunnutaan helposti Vapaakirkossa paheksuttavan ja ajataan vaan mahdollisimman laajaa konsensusta, vapaa, rohkea ja avoin keskustelu on tyrehtynyt eikä suinkaan kukoistanut. Vapaakirkon kulttuuri vaikuttaa olevan, että mitä enemmän meuhkataan ja intoillaan ja hehkutetaan sen parempi, raamatullisuudesta viis.

Tälläiseltä Vapaakirkon tilanne vaikuttaa.

Lue lisää

Ps.
Kuten alla olevasta linkistä voi havaita esim Jyväskylän Vapaaseurakunnassa ihannoidaan Toronton herätystä ja myönnetään osallisuus torontolaisuuden levittämiseen.

http://www.jyvaskylanvapaaseurakunta.fi/seurakunta_2/historiaa/1990-luku

Lainaus linkin sivulta:

"Torontosta Kanadasta alkanut Pyhän Hengen liikehdintä, jolle media antoi nimen Toronton siunaus ja nauruherätys, kosketti myös Jyväskylän Vapaaseurakuntaa. Se sai keväällä 1995 järjestääkseen aiheeseen liittyvän seminaarin. Maaliskuun viimeisenä lauantaina Messukeskuksen entiseen tehdassaliin tuli 2.500 pastoria, saarnaajaa, evankelistaa, lähetystyöntekijää ja maallikkovastuullista kaikkialta Suomesta ja kaikista kirkkokunnista ja herätysliikkeistä; monia myös ulkomailta. Kirkkokunnanjohtaja Jorma Kuusinen mainitsi avauspuheessaan, että kysymyksessä on kirkkohistoriallinen tapahtuma. Sellainen siitä tulikin. Alkoi Pyhän Hengen uusi virvoittava aika, ei vain omassa seurakunnassamme vaan monissa muissakin seurakunnissa eri puolilla maata. Tuon viikonlopun kokouksiin osallistui kaikkiaan 16.000 kävijää ja niissä oli pääpuhujana pastori Marc Dupont.

Tuo viikonloppu vaikutti monin tavoin seurakunnan toimintaan."

Myös lukuisat muut Vapaaseurakunnat kannattavat torontolaisuutta ja eritoten Vapaakirkon johto.

Kuten alempana olevasta linkistä käy ilmi viime kesän Tulisielukonferenssissa, jonka Vapaakirkko organisoi, oli ulkomaisena puhujaparina Cathy ja Gordon Harris. (Catch the Fire, Toronto-raamattukoulun johtajapariskunta). He kävivät lisäksi puhumassa joissakin Vapaaseurakunnissa.

http://www.vapis.fi/tulisielu-2016-toi-lapimurron

Catch the Fire-organisaatio on maailman johtava torontolaisuuden eteenpäin viejä ja edustaja.

https://en.wikipedia.org/wiki/Catch_the_Fire_Toronto

http://catchthefire.com

Kuten voidaan havaita Vapaakirkko edistää edelleen torontolaisuutta Vapaakirkon johdon siunauksella ja tietäen.

Tälläinen meno, jota Vapaakirkko laajasti edustaa, on kaukana raamattu-uskollisesta konservatiivisesta kristillisyydestä. Vai miten on, kun asiaa mietit?

Ks. SVK.opilliset periaatteet. Kohdasta Pyhän Hengen täyteys. Siinä puhutaan ilmiöistä, missä kohtaa Raamatussa näin opetetaan?!

Kappas vaan. Onpas sekavaa tuo Vapaakirkon "teologia"! Mainitsemassasi kohdassahan alkaakin vaikuttaa siltä, että Vapaakirkolla olisi jonkinmoinen henkikasteoppi.

http://www.svk.fi/?sid=255

"Pelastuminen on niin syvä ja täydellinen, ettei ihminen pysty sitä täysin ymmärtämään. Sellainen on myös henkikaste tai Hengellä täyttyminen. Nimitykset eivät ole säännönmukaisia. Usein henkikaste tulkitaan uskovan ensimmäiseksi kokemukseksi ja Hengellä täyttyminen myöhemmiksi tapahtumiksi tai jatkuvaksi Hengessä elämiseksi. "

Aloituksessa lainatun kohdan mukaan sen sijaan ei tule selkeästi vaikutelmaa mistään varsinaisesta henkikasteopista. Lisäksi parisen vuotta sitten yksi Vapaakirkon pastori korosti minulle, ettei Vapaakirkolla ole henkikasteoppia.

Olisiko jopa niin, että vaikka Vapaakirkon virallinen teologinen oppi on ohut ja lyhyt, se silti onnistuu olemaan sisäisesti ristiriitainen. Ja edes vapaakirkon pastorit ja vanhimmat eivät tunne oman kirkkonsa lyhyttä ja ohutta oppia. Niin, onhan se sekava...

Ja nimenomaan nimimerkki kirkossako! Missä tosiaan Raamatussa opetetaan noin kuin tuolla kyseisellä Vapaakirkon sivulla opetetaan? Ei löydy Vapaakirkolta raamatullisia perusteluita tuolle litannialle kokonaisuudessaan. No eipä tietenkään, kun Raamatusta ei löydy perusteluja kaikelle tuolle kerrotulle opille.

tutkailenpa kirjoitti:

Kiitos, kun tulit keskusteluun mukaan. Esiin tuomasi asiat olivat aika lailla jo tuttuja minulle.

En ole siinä samaa mieltä, että SVK olisi enää nykyään mikään varsinainen konservatiivinen kirkkokunta monessakaan asiassa. Suomen Vapaakirkko meni laajalla rintamalla johtoa myöten voimakkaasti mukaan torontolaisuuteen ym uuskarismaattiseen toimintaan jo 90-luvun puolivälin maissa. Toronton herätys ja sen toimintamallien ihannointi ei ole mitään raamattu-uskollista eikä konservatiivista klassista kristinuskoa. Torontolaisuus on klassisen konservatiivisen raamattu-uskollisen kristillisen kentän mukaan vakavaa harhaoppia ja eksytystä. Vapaakirkko nimenomaan ei anna mitään jäsenistöään suojelevia kannanottoja edes vakaviakaan harhaoppeja vastaan. Päinvastoin Vapaakirkon johtoporras on kannattanut ja edistänyt torontolaisuuden ym eksytyksen leviämistä merkittävästi maassamme.

Missä tuota kertomaasi Vapaakirkollista dialogia oikeastaan käydään? Mihinkään isoihin asioihin Vapaakirkon sivustoilla tai mediassa ei ole näkynyt otettavan kantaa tai syntyvän kriittistä dialogia. Torontolaisuus on jälleen ollut paljon maassamme kritiikin ja keskustelun kohteena. Miksi Vapaakirkko, torontolaisuuden yksi innokkainpia maahantuojia, vaikenee kokonaan aiheesta? Mikä on oma kantasi ns Toronton herätykseen ja torontolaisuuteen?

Tuot esiin, että joissain eritellympää dogmatiikkaa omaavissa kirkkokunnissa olisi lukkoonlyötyjä käsityksiä ja vähemmän tilaa henkilökohtaiselle pohdiskelulle.

Niin, on erittäin tärkeää, että niitä raamatullisia perusoppejakin on kirjattu ylös juurikin harhaoppien leviämisen estämiseksi. Mutta olen eri mieltä siitä, että se mitenkään rajoittaisi vapaata keskustelua ja pohtimista. Sitä paitsi joitakin asioita voidaan monissa kirkkokunnissa myös muotoilla ja analysoida uudelleen.

Sen sijaan Vapaakirkolla on niin ohut teologia, että se mahdollistaa uskomattoman sillisalaatin Vapaaseurakuntien johdoissa ja vanhimmistojen näkemyksissä. linjaksi on lähinnä tuntunut muotoutuvan, että lähes kaikki käy ja antaa kaikkien kukkien kukkia.Tärkeintä tuntuu olevan, että mitään ei koetella ja kritisoida vääräksi, ettei vaan "Pyhää Henkeä sammuteta." Tämän koettelemattomuuden seurauksena Vapaakirkko on ehkäpä jopa suurin ja laajimmin uuskarismaattisuuteen vajonnut kirkkokunta Suomessa.

Kun lähes kaikkea koettelemista ja kritiikkiä tunnutaan helposti Vapaakirkossa paheksuttavan ja ajataan vaan mahdollisimman laajaa konsensusta, vapaa, rohkea ja avoin keskustelu on tyrehtynyt eikä suinkaan kukoistanut. Vapaakirkon kulttuuri vaikuttaa olevan, että mitä enemmän meuhkataan ja intoillaan ja hehkutetaan sen parempi, raamatullisuudesta viis.

Tälläiseltä Vapaakirkon tilanne vaikuttaa.

Lue lisää

Kyselit mikä on oma kantani ns Toronton herätykseen ja torontolaisuuteen. Vastaan "kriittinen". En pidä sitä nauruherätystä, joka lähti Toronton airport church-nimisestä yhteisöstä, raittiina ja terveenä ilmiönä. Tämän näkemyksen jakaa kanssani useampi vapaakirkollinen, vaikka joillakin on toki myös hieman positiivisempi näkemys kyseisestä ilmiöstä.

Tarkoitan konservatiivisella teologialla vastapoolia liberaaliteologialle. Raamattu-uskollisuudella tarkoitan kunnioittavaa asennetta VT:n ja UT:n kirjoituksiin. Toki tulkintoja on erilaisia eri kirkoissa ja eri kirkkojen sisälläkin. Varsinainen liberalismi, missä kiistetään uskonoppeja, kuten Jeesuksen jumaluus, neitseestäsyntyminen, Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus tai Raamatun jumalallinen insipiraatio ei ole saanut SVK:ssa juuri jalansijaa. Tätä tarkoitan sillä kun sanon, että SVK on varsin konservatiivinen kirkkokunta.

SVK on maallikkoliike. Meillä on keskitytty enemmän evankeliointiin, diakoniaan, lähetykseen ym. käytännöntoimintaan kuin teologiseen tutkimukseen. Suomen teologisella opistolla opetetaan SVK:n työntekijöille kuitenkin teologian perusteita. En varsinaisesti moiti toisia kirkkoja siitä, että asiat on lyöty tiukemmin lukkoon. Siinä on omat hyvätkin puolensa, kuten sanoin.

Dialogilla tarkoitan enemmän kirkkokunnan sisäistä dialogia.

Kiitos vielä tervetulokiitoksista.

NiinpäNiinpäniin kirjoitti:

Kappas vaan. Onpas sekavaa tuo Vapaakirkon "teologia"! Mainitsemassasi kohdassahan alkaakin vaikuttaa siltä, että Vapaakirkolla olisi jonkinmoinen henkikasteoppi.

http://www.svk.fi/?sid=255

"Pelastuminen on niin syvä ja täydellinen, ettei ihminen pysty sitä täysin ymmärtämään. Sellainen on myös henkikaste tai Hengellä täyttyminen. Nimitykset eivät ole säännönmukaisia. Usein henkikaste tulkitaan uskovan ensimmäiseksi kokemukseksi ja Hengellä täyttyminen myöhemmiksi tapahtumiksi tai jatkuvaksi Hengessä elämiseksi. "

Aloituksessa lainatun kohdan mukaan sen sijaan ei tule selkeästi vaikutelmaa mistään varsinaisesta henkikasteopista. Lisäksi parisen vuotta sitten yksi Vapaakirkon pastori korosti minulle, ettei Vapaakirkolla ole henkikasteoppia.

Olisiko jopa niin, että vaikka Vapaakirkon virallinen teologinen oppi on ohut ja lyhyt, se silti onnistuu olemaan sisäisesti ristiriitainen. Ja edes vapaakirkon pastorit ja vanhimmat eivät tunne oman kirkkonsa lyhyttä ja ohutta oppia. Niin, onhan se sekava...

Ja nimenomaan nimimerkki kirkossako! Missä tosiaan Raamatussa opetetaan noin kuin tuolla kyseisellä Vapaakirkon sivulla opetetaan? Ei löydy Vapaakirkolta raamatullisia perusteluita tuolle litannialle kokonaisuudessaan. No eipä tietenkään, kun Raamatusta ei löydy perusteluja kaikelle tuolle kerrotulle opille.

Lue lisää

Raamatussa on mainittu esim. "Ef. luku 5 jae 18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä" ja myös "Gal. luku 5 jae 16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä".

jmmikkonen kirjoitti:

Kyselit mikä on oma kantani ns Toronton herätykseen ja torontolaisuuteen. Vastaan "kriittinen". En pidä sitä nauruherätystä, joka lähti Toronton airport church-nimisestä yhteisöstä, raittiina ja terveenä ilmiönä. Tämän näkemyksen jakaa kanssani useampi vapaakirkollinen, vaikka joillakin on toki myös hieman positiivisempi näkemys kyseisestä ilmiöstä.

Tarkoitan konservatiivisella teologialla vastapoolia liberaaliteologialle. Raamattu-uskollisuudella tarkoitan kunnioittavaa asennetta VT:n ja UT:n kirjoituksiin. Toki tulkintoja on erilaisia eri kirkoissa ja eri kirkkojen sisälläkin. Varsinainen liberalismi, missä kiistetään uskonoppeja, kuten Jeesuksen jumaluus, neitseestäsyntyminen, Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus tai Raamatun jumalallinen insipiraatio ei ole saanut SVK:ssa juuri jalansijaa. Tätä tarkoitan sillä kun sanon, että SVK on varsin konservatiivinen kirkkokunta.

SVK on maallikkoliike. Meillä on keskitytty enemmän evankeliointiin, diakoniaan, lähetykseen ym. käytännöntoimintaan kuin teologiseen tutkimukseen. Suomen teologisella opistolla opetetaan SVK:n työntekijöille kuitenkin teologian perusteita. En varsinaisesti moiti toisia kirkkoja siitä, että asiat on lyöty tiukemmin lukkoon. Siinä on omat hyvätkin puolensa, kuten sanoin.

Lue lisää

Onpa mukava kuulla, että sinäkään et pidä nauruherätystä, joka lähti Toronton airport church-nimisestä yhteisöstä liikkeelle,terveenä ja raittiiina lmiönä.Kunpa tuo raamatullinen näkemyksesi tästä aiheesta olisikin vallitseva Vapaakirkon vaikuttajien parissa, mutta valitettavasti näin ei vaikuta olevan. Onneksi sentään Vapaakirkossa on myös oppostiohenkeä vahvasti jylläävää torontolaisuutta kohtaan, mutta miksiköhän se ei oikein meinaa tulla avoimesti esiin?

Tulisielukonferenssin puhujapariskunta Cathy ja Gordon Harrishan ovat juurikin lähtöisin tuonsta epäterveestä torontolaisesta oranisaatiosta, joka on jatkumoa Toronto Airport church-yhteisölle. Catch the Fire-organisaatiohan juuri jatkaa tuon epäterveen seurakunnan ja epäterveen toronton herätyksen perinteitä ja linjauksia.

Mistä ajattelet jotuvan, että torontolaiset tahot Vapaakirkossa ovat helposti saaneet ujutettua nämä torontolaisuuden edustajat opettajiksi Vapaakirkon organisoimaan Tulisielukonferenssiin? Miksi Vapiksen oma media on kirjoittanut Cathy ja Gordon Harriksen vierailusta vain myönteisesti? Miksi Vapaakirkon omassa mediassa ei löydy kristiikkiä tätä vastaan? Eikö tämä kerro melkoisesta hiljaisesti hyväksytystä torontolaisuuden valta-asemasta Vapaakirkon sisällä?

Entäpä sitten esim Patric Tiaisen valinta yhdeksi viime kesän puhujaksi/opettajaksi Tulisielukonferenssiin? Mitä sen asian läpimeno kertoo? Patric Tiainenhan hoippui juopuneen/humalaisen oloisena lavalla torontolaiseen tyyliin viime kesän uuskarismaattisten tahojen Nouse Suomi 2016 tilaisuudessa.

https://www.youtube.com/watch?v=cbFWnHD_WVI

Patric Tiaisen opetuksissa on myös havaittu paljon hyvin kyseenalaisia puolia. Mitä kartoo Vapaakirkon johdon arvostelukyvystä sallia tai jopa edesauttaa tälläisen opettajan esiintyminen Vapaakirkon Tulisielu-konferenssissa? Ja niin. Sitten New Age-harhaoppeihin hurahtaneen David Herzogin Suomen maahantuoja Mika Jantunenkin oli yksi opettaja kesän Tulisielukonferenssissa. Vapaakirkko on siis selvästikin sallinut uuskarismaattisiin eksytyksiin haurahtaneita opettajia tulla Vapaakirkon organisoimiin tilaisuuksiin opettamaan. Ja moni vapaakirkkolainen itsekin siis kannattaa torontolaisuutta.

Kun Vapaakirkon johto ja media tukee tätä torontolaisten puhujien ja opettajien toimimista Vapaakirkon tilaisuuksissa, niin eikö se itsessään kerro jo Vapaakirkon johdon (vähintäänkin epäsuorasta ) linjauksesta, että torontolaisuus yms uuskarismaattisuus on ok? Eivätkö Vapaakirkon tontolaisuutta vastustavat tahot ole yrittäneet estää tätä torontolaisten opettajien ja tapahtumien ryntäystä vai eivätkö puuttumisyritykset ole auttaneet?Tälläisiä kysymyksiä herää.

Olen kyllä tietoinen, että Vapaakirkko ei ole keskittynyt teologiseen tutkimukseen tms vaan käytännön toimintaan kuten evankeliointiin. Mutta tarvitaan jotain teologista tervettä pohjaa ja rajoja, jotta käytännön toiminta ja evankeliointikin pysyisivät sen verran puhtaina, jotta olisi kyse sentään terveestä kristinuskosta.

Kyllähän David Herzogkin evankelioi, mutta hänen opetuksena ovat jo laajasti vakavaa harhaoppia, niin vakavaa, että alkaa jo raja hämärtyä New Age-liikkeen ja kristillisyyden välillä.

Jossakin aina menee se raja, että Jeesuksen seuraajina itseään pitävistä ihmisistä Jeesus lopulta sanookin, että en tunne teitä, olette laittomuuden tekijöitä. Jeesus on onneksi se tuomari, mutta kyllä jokaisella kristityllä ja erityisesti paimenilla olisi vastuu suojautua ja suojella toisiakin vakavilta harhaopeilta ja ihan demonienkin voimavaikutuksiin osallisuudelta.

Esim torontolaisuudessa erityisen vakavana pidän sitä, että vaikka siinä ilmiössä ihmeet , merkit ja ilmiöt eivät todellakaan ole Pyhästä Hengestä lähtöisin, niin jostakin ne kuitenkin ovat lähtöisin, ei pelkästään sielullisuudesta vaan todennäköisesti ihan Paholaisen voimavaikutuksista. Tälläinenhän on hirveän vaarallista ja väärin. Eihän kukaan tämän tajuava varmaankaan haluaisi millään muotoa olla edistämässä näitä pimeiden voimien tapahtumia tai olla itse altistumassa niille. Ei kai ole ok suhtautua huolettomasti Vapaakirkon sisällä jylläävään torontolaisuusongelmaan? Kyseessähän ovat kuitenkin pimeyden voimien aiheuttamat ilmiöt.

Itse en esim halua mennä rukoustilanteeseen, jossa joku torontolaisuutta kannattava tai RHB:n, Herzogin tms tilaisuuksissa ramppaava ihminen laittaisi kätensä ylleni ja rukoilisi. En halua olla mukana missään missä voisi näitä epäterveitä voimavaikutuksia esiintyä ja siirtyä. Torontolaisuudessahan juuri heidän rukoustilanteissaan noita epäterveitä ilmiötä on siirtynyt. Ei tunnu mukavalta, että suurin osa tuntemistani vapaakirkkolaisista kannattaa tai hyväksyy hiljaisesti torontolaisuuden ja ramppaa epätervettä oppia ja toimintaa levittävien ulkomaistenkin puhujien tilaisuuksissa. En koe , että näissä vapaakirkollisissa porukoissa voisi hyvillä mielin luottavaisesti lähteä siunattavaksi. Sieltä suunnasta ei välttämättä nimenomaan olisi odotettavissa mitään hyvää.

myöslahjat kirjoitti:

Raamatussa on mainittu esim. "Ef. luku 5 jae 18 Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä" ja myös "Gal. luku 5 jae 16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä".

Lue lisää

Hyviä kohtia aiheeseen liittyen! Kiitos!

jmmikkonen kirjoitti:

Kyselit mikä on oma kantani ns Toronton herätykseen ja torontolaisuuteen. Vastaan "kriittinen". En pidä sitä nauruherätystä, joka lähti Toronton airport church-nimisestä yhteisöstä, raittiina ja terveenä ilmiönä. Tämän näkemyksen jakaa kanssani useampi vapaakirkollinen, vaikka joillakin on toki myös hieman positiivisempi näkemys kyseisestä ilmiöstä.

Tarkoitan konservatiivisella teologialla vastapoolia liberaaliteologialle. Raamattu-uskollisuudella tarkoitan kunnioittavaa asennetta VT:n ja UT:n kirjoituksiin. Toki tulkintoja on erilaisia eri kirkoissa ja eri kirkkojen sisälläkin. Varsinainen liberalismi, missä kiistetään uskonoppeja, kuten Jeesuksen jumaluus, neitseestäsyntyminen, Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus tai Raamatun jumalallinen insipiraatio ei ole saanut SVK:ssa juuri jalansijaa. Tätä tarkoitan sillä kun sanon, että SVK on varsin konservatiivinen kirkkokunta.

SVK on maallikkoliike. Meillä on keskitytty enemmän evankeliointiin, diakoniaan, lähetykseen ym. käytännöntoimintaan kuin teologiseen tutkimukseen. Suomen teologisella opistolla opetetaan SVK:n työntekijöille kuitenkin teologian perusteita. En varsinaisesti moiti toisia kirkkoja siitä, että asiat on lyöty tiukemmin lukkoon. Siinä on omat hyvätkin puolensa, kuten sanoin.

Lue lisää

Tekee mieli lisätä vielä hyvä kuvaus. Leif Nummela kirjoitti kerran osuvasti yhdessä pääkirjoituksessaan jotensakin tähän tapaan:

Tervettä kristillisyyttä voisi kuvata tienä, jossa on ojat kummallakin puolella. Toisella puolella on liberaaliteologian oja ja toisella puolella taas äärikarismaattisuus/ uuskarismaattisuus eksytyksineen. Kumpaankaan ojaan ei tulisi pudota vaan käydä eteenpäin raittiisti tiellä.

Suomen Vapaakirkolla on vahvuutena se, että se ei ole ilmeisesti sortunut liberaaliteologian ansoihin (Ainakaan minä en ole sellaisesta tietoinen). Sen sijaan toiseen ojaan se on jo ainakin pahasti rähmällään vai voisikohan sanoa, että kirkkokuntana jopa jo pudonnut. Ei riitä, että pysyy erossa toisesta ojasta. Kummastakin ojasta pitäisi pysyä poissa.

tutkailenpa kirjoitti:

Onpa mukava kuulla, että sinäkään et pidä nauruherätystä, joka lähti Toronton airport church-nimisestä yhteisöstä liikkeelle,terveenä ja raittiiina lmiönä.Kunpa tuo raamatullinen näkemyksesi tästä aiheesta olisikin vallitseva Vapaakirkon vaikuttajien parissa, mutta valitettavasti näin ei vaikuta olevan. Onneksi sentään Vapaakirkossa on myös oppostiohenkeä vahvasti jylläävää torontolaisuutta kohtaan, mutta miksiköhän se ei oikein meinaa tulla avoimesti esiin?

Tulisielukonferenssin puhujapariskunta Cathy ja Gordon Harrishan ovat juurikin lähtöisin tuonsta epäterveestä torontolaisesta oranisaatiosta, joka on jatkumoa Toronto Airport church-yhteisölle. Catch the Fire-organisaatiohan juuri jatkaa tuon epäterveen seurakunnan ja epäterveen toronton herätyksen perinteitä ja linjauksia.

Mistä ajattelet jotuvan, että torontolaiset tahot Vapaakirkossa ovat helposti saaneet ujutettua nämä torontolaisuuden edustajat opettajiksi Vapaakirkon organisoimaan Tulisielukonferenssiin? Miksi Vapiksen oma media on kirjoittanut Cathy ja Gordon Harriksen vierailusta vain myönteisesti? Miksi Vapaakirkon omassa mediassa ei löydy kristiikkiä tätä vastaan? Eikö tämä kerro melkoisesta hiljaisesti hyväksytystä torontolaisuuden valta-asemasta Vapaakirkon sisällä?

Entäpä sitten esim Patric Tiaisen valinta yhdeksi viime kesän puhujaksi/opettajaksi Tulisielukonferenssiin? Mitä sen asian läpimeno kertoo? Patric Tiainenhan hoippui juopuneen/humalaisen oloisena lavalla torontolaiseen tyyliin viime kesän uuskarismaattisten tahojen Nouse Suomi 2016 tilaisuudessa.

https://www.youtube.com/watch?v=cbFWnHD_WVI

Patric Tiaisen opetuksissa on myös havaittu paljon hyvin kyseenalaisia puolia. Mitä kartoo Vapaakirkon johdon arvostelukyvystä sallia tai jopa edesauttaa tälläisen opettajan esiintyminen Vapaakirkon Tulisielu-konferenssissa? Ja niin. Sitten New Age-harhaoppeihin hurahtaneen David Herzogin Suomen maahantuoja Mika Jantunenkin oli yksi opettaja kesän Tulisielukonferenssissa. Vapaakirkko on siis selvästikin sallinut uuskarismaattisiin eksytyksiin haurahtaneita opettajia tulla Vapaakirkon organisoimiin tilaisuuksiin opettamaan. Ja moni vapaakirkkolainen itsekin siis kannattaa torontolaisuutta.

Kun Vapaakirkon johto ja media tukee tätä torontolaisten puhujien ja opettajien toimimista Vapaakirkon tilaisuuksissa, niin eikö se itsessään kerro jo Vapaakirkon johdon (vähintäänkin epäsuorasta ) linjauksesta, että torontolaisuus yms uuskarismaattisuus on ok? Eivätkö Vapaakirkon tontolaisuutta vastustavat tahot ole yrittäneet estää tätä torontolaisten opettajien ja tapahtumien ryntäystä vai eivätkö puuttumisyritykset ole auttaneet?Tälläisiä kysymyksiä herää.

Olen kyllä tietoinen, että Vapaakirkko ei ole keskittynyt teologiseen tutkimukseen tms vaan käytännön toimintaan kuten evankeliointiin. Mutta tarvitaan jotain teologista tervettä pohjaa ja rajoja, jotta käytännön toiminta ja evankeliointikin pysyisivät sen verran puhtaina, jotta olisi kyse sentään terveestä kristinuskosta.

Kyllähän David Herzogkin evankelioi, mutta hänen opetuksena ovat jo laajasti vakavaa harhaoppia, niin vakavaa, että alkaa jo raja hämärtyä New Age-liikkeen ja kristillisyyden välillä.

Jossakin aina menee se raja, että Jeesuksen seuraajina itseään pitävistä ihmisistä Jeesus lopulta sanookin, että en tunne teitä, olette laittomuuden tekijöitä. Jeesus on onneksi se tuomari, mutta kyllä jokaisella kristityllä ja erityisesti paimenilla olisi vastuu suojautua ja suojella toisiakin vakavilta harhaopeilta ja ihan demonienkin voimavaikutuksiin osallisuudelta.

Esim torontolaisuudessa erityisen vakavana pidän sitä, että vaikka siinä ilmiössä ihmeet , merkit ja ilmiöt eivät todellakaan ole Pyhästä Hengestä lähtöisin, niin jostakin ne kuitenkin ovat lähtöisin, ei pelkästään sielullisuudesta vaan todennäköisesti ihan Paholaisen voimavaikutuksista. Tälläinenhän on hirveän vaarallista ja väärin. Eihän kukaan tämän tajuava varmaankaan haluaisi millään muotoa olla edistämässä näitä pimeiden voimien tapahtumia tai olla itse altistumassa niille. Ei kai ole ok suhtautua huolettomasti Vapaakirkon sisällä jylläävään torontolaisuusongelmaan? Kyseessähän ovat kuitenkin pimeyden voimien aiheuttamat ilmiöt.

Itse en esim halua mennä rukoustilanteeseen, jossa joku torontolaisuutta kannattava tai RHB:n, Herzogin tms tilaisuuksissa ramppaava ihminen laittaisi kätensä ylleni ja rukoilisi. En halua olla mukana missään missä voisi näitä epäterveitä voimavaikutuksia esiintyä ja siirtyä. Torontolaisuudessahan juuri heidän rukoustilanteissaan noita epäterveitä ilmiötä on siirtynyt. Ei tunnu mukavalta, että suurin osa tuntemistani vapaakirkkolaisista kannattaa tai hyväksyy hiljaisesti torontolaisuuden ja ramppaa epätervettä oppia ja toimintaa levittävien ulkomaistenkin puhujien tilaisuuksissa. En koe , että näissä vapaakirkollisissa porukoissa voisi hyvillä mielin luottavaisesti lähteä siunattavaksi. Sieltä suunnasta ei välttämättä nimenomaan olisi odotettavissa mitään hyvää.

Lue lisää

En ole Tiaisen saarnoja kuunnellut, niin minulla ei ole hänestä vielä kovin vahvaa näkemystä. David Herzog sen sijaan on mielestäni aika eksyksissä klassisesta kristinuskosta ja uskon, että oli virhe antaa hänen aikoinaan julistaa senkin vertaa kuin hän kerkesi joissakin vapaasrk:ssa käymään.

Uuskarismaattisista haluan kuitenkin sanoa, että heitä ei voi nähdäkseni niputtaa yhteen vaikka sellaisen nimityksen kuin "torontolaisuus" alle tehden samalla oikeutta liikkeen monimuotoisuudelle. Kyseessä on sateenkaaritermi kuten vaikka "herätyskristillisyys". On terveempiä ja vähemmän terveitä uuskarismaatikkoja, aivan kuten karismaattisessa liikkeessä tai helluntailaisuudessakin on ollut hengellisesti raittiimpia ja vähemmän raittiita julistajia.

http://tulisielu.com/
Tsekkasin tulisielukoulun puhujat ja vetäjät. Näkyy olevan lähinnä ihan helluntailaisia, luterilaisia ja vapaakirkollisia suomalaisia tyyppejä. Tunnen osaa heistä ja voin vakuuttaa heistä, että eivät ole torontolaisia.

Torontolaisuuden määrittelyssä on minusta keskeistä se, mikä siinä on poikkeavaa ja omaleimaista. Mieleeni tulee lähinnä erikoinen ilmiöinti: eläinäänet ja "siunaus" tai "voitelu", missä keskeisenä elementtinä on hillitön nauraminen kaatuilun yhteydessä, sekä teologia, jossa tälle yritetään löytää oikeutus Raamatusta ja kirkkohistoriasta.

Myönnän että kun tuo ilmiö rantautui Suomeen ennen vuosituhannen vaihdetta, jotkut vapaakirkolliset olivat siinä silloin mukana. Tällaiset asiat eivät ole olleet kuitenkaan Suomen vapaakirkollisuudelle keskeistä tai omaleimaista, joten pidän liioitteluna SVK:n leimaamista jotenkin torontolaiseksi.

Kuten todettu, SVK:lla ei ole pitkälle vietyä yhteistä dogmatiikkaa. Tämä koskee myös pneumatologiaa. Toki perusasioista ollaan tässäkin samaa mieltä, Pyhä Henki on Jumala, Pyhä Henki on persoona jne.

Jos joku haluaa vilkaista, täällä hieman ajatuksiani liittyen Pyhän Hengen persoonaan:
http://juhamikkonen.blogspot.fi/2016/05/pyha-henki-puhe-viitasaaren.html
https://www.youtube.com/watch?v=j5Eqnpfhvo8

Ja Pyhän Hengen työhön:
http://juhamikkonen.blogspot.fi/2017/01/hengen-lahjat.html
https://www.youtube.com/watch?v=4uBJJNBFRwg

jmmikkonen kirjoitti:

En ole Tiaisen saarnoja kuunnellut, niin minulla ei ole hänestä vielä kovin vahvaa näkemystä. David Herzog sen sijaan on mielestäni aika eksyksissä klassisesta kristinuskosta ja uskon, että oli virhe antaa hänen aikoinaan julistaa senkin vertaa kuin hän kerkesi joissakin vapaasrk:ssa käymään.

Uuskarismaattisista haluan kuitenkin sanoa, että heitä ei voi nähdäkseni niputtaa yhteen vaikka sellaisen nimityksen kuin "torontolaisuus" alle tehden samalla oikeutta liikkeen monimuotoisuudelle. Kyseessä on sateenkaaritermi kuten vaikka "herätyskristillisyys". On terveempiä ja vähemmän terveitä uuskarismaatikkoja, aivan kuten karismaattisessa liikkeessä tai helluntailaisuudessakin on ollut hengellisesti raittiimpia ja vähemmän raittiita julistajia.

Lue lisää

Uuskarismaattisuuteen liittyy tietty kritiikittömyys. Ilmiöitä ei yleensä osata eikä haluta aidosti koetella Raamatulla. Kriittisyys leimataan helposti "uskonnollisuudeksi" ja pyhän Hengen sammuttamiseksi. Toki uuskarismaattisuuden sisällä on variaatiota, mutta en ole törmännyt yhteenkään uuskarismaattiseksi määriteltyyn seurakuntaan, jonka toimintatavoissa ja opetuksissa ei olisi paljon Raamatun vastaisuutta.

Mitä Tulisielukouluun tulee niin se on jatkumoa viime kesän Tulisielukonferenssille. Siellähän oli opettajina tosiaan mm Patric Tiainen ja Herzogin Suomeen tuoja Mika Jantunen. Paul Raja-aho oli myös opettajana ja hänhän on Järvenpään Arkin entinen pastori ja innokas Toronton herätyksen kannattaja. Hänen johtamansa Järvenpään Vapaaseurakunta Arkkihan oli yksi ensimmäisiä seurakuntia (Jyväskylän Vapiksen ja SuHe:n ohella), joka toi 90-luvulla suureksi paisuneisiin tilaisuuksiin Toronton herätystä edustavia puhujia.

Henna Saarinen, Tulisielukonferenssin ja -koulun johtaja on samaisen Arkin kasvatteja ja Arkin jäsen tiettävästi edelleen. Henna Saarinen kävi aikoinaan itse Toronto Airport Christian Fellowship -seurakunnan raamattukouluun, nykyiseltä nimeltään Catch the Fire- raamattukoulun (ja järjesti myöhemmin sieltä opiskelijoita työharjoitteluun tms Arkkiin http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/23178-harjulan-koulun-opettaja-vaihtoi-vapaaseurakuntaan) ja puuhasi tuon koulun johtajapariskunnan viime kesän Tulisielukonferenssin puhujiksi. He opettivat myös Arkissa ja Jyväskylän Vapaaseurakunnassa.

Jyväskylän Vapaaseurakunta ja Arkki ovat edelleen ylpeitä torontolaisuuden tuonnistaan ja ihailevat edelleen Toronton herätystä. Henna Saarinen ja Paul Raja-aho ovat puhuneet Toronton herätyksestä Jumalan työnä ja Saarinen haluaa näköjään tuoda edelleen Suomeen Toronto airport church:in vaikutteita suoraan homman ytimestä ja jatkumosta eli Catch the fire-liikkeestä. Ja tämä kaikki Vapaakirkon johdon suostumuksella ja siunauksella.

Torontolaisuus on todellakin voimissaan edelleen Vapaakirkossa. Miksi muuten torontolaisuuden tärkeimmän jatkajan Catch the Fire-liikkeen edustajat olisi kutsuttu Tulisielukonferenssiin opettamaan Vapaakirkon toimesta?Jos tuollaiset puhujat päästetään Vapaakirkon johdon toimesta puhumaan ja asiasta kirjoitetaan jälkeenpäin myönteisesti Vapaakirkon mediassa (ilman nousevaa vastakritiikkiä), niin kyllähän se kertoo edelleen torontolaisuuden hyväksymisestä ja etenemisestä Vapaakirkon sisällä ja varsinkin johdossa.

Ja kuka on sanonut, etteikö torontolaisuuteen tai muuhun uuskarismaattisuuteen hurahtaneita olisi Vapaakirkon lisäksi valitetettavasti myös muissakin kirkkokunnissa. Mukana tulisielukoulun opettajakunnassa taitaa olla vain yksi luterilainen ja paljon uuskarismaattisten liikkeiden edustajia (kuten SuHe) ja sitten tietysti opettajina on myös esim surullisenkuuluisan Seinäjoen helluntaiseurakunnan porukkaa. Sehän on ollutkin laajasti tapetilla uuskarismaattisten eksyttäjäpuhujien tuontinsa takia,( mm Bethel-yhteydet)

Tuo Tulisielukonsepti vaikuttaa vahvasti uuskarismaattisuuteen intoutuneiden tahojen "kokoontumisajoilta" ja tarkoituksena on varmastikin levittää tuota samaa henkeä eteenpäin. Tulisieluporukoitten mielestä noissa kuvioissa liikkuu varmastikin Pyhä Henki kuten Saarisen, Tiaisen ja monen muun mukaan torontolaisuudessakin. Me monet muut taas epäilemme , että noihin kuvioihin voi liittyä nimenomaan sama henki kuin torontolaisuuteen, mutta se henki ei todellakaan ole Pyhä Henki.

tutkailenpa kirjoitti:

Uuskarismaattisuuteen liittyy tietty kritiikittömyys. Ilmiöitä ei yleensä osata eikä haluta aidosti koetella Raamatulla. Kriittisyys leimataan helposti "uskonnollisuudeksi" ja pyhän Hengen sammuttamiseksi. Toki uuskarismaattisuuden sisällä on variaatiota, mutta en ole törmännyt yhteenkään uuskarismaattiseksi määriteltyyn seurakuntaan, jonka toimintatavoissa ja opetuksissa ei olisi paljon Raamatun vastaisuutta.

Mitä Tulisielukouluun tulee niin se on jatkumoa viime kesän Tulisielukonferenssille. Siellähän oli opettajina tosiaan mm Patric Tiainen ja Herzogin Suomeen tuoja Mika Jantunen. Paul Raja-aho oli myös opettajana ja hänhän on Järvenpään Arkin entinen pastori ja innokas Toronton herätyksen kannattaja. Hänen johtamansa Järvenpään Vapaaseurakunta Arkkihan oli yksi ensimmäisiä seurakuntia (Jyväskylän Vapiksen ja SuHe:n ohella), joka toi 90-luvulla suureksi paisuneisiin tilaisuuksiin Toronton herätystä edustavia puhujia.

Henna Saarinen, Tulisielukonferenssin ja -koulun johtaja on samaisen Arkin kasvatteja ja Arkin jäsen tiettävästi edelleen. Henna Saarinen kävi aikoinaan itse Toronto Airport Christian Fellowship -seurakunnan raamattukouluun, nykyiseltä nimeltään Catch the Fire- raamattukoulun (ja järjesti myöhemmin sieltä opiskelijoita työharjoitteluun tms Arkkiin http://www.keski-uusimaa.fi/artikkeli/23178-harjulan-koulun-opettaja-vaihtoi-vapaaseurakuntaan) ja puuhasi tuon koulun johtajapariskunnan viime kesän Tulisielukonferenssin puhujiksi. He opettivat myös Arkissa ja Jyväskylän Vapaaseurakunnassa.

Jyväskylän Vapaaseurakunta ja Arkki ovat edelleen ylpeitä torontolaisuuden tuonnistaan ja ihailevat edelleen Toronton herätystä. Henna Saarinen ja Paul Raja-aho ovat puhuneet Toronton herätyksestä Jumalan työnä ja Saarinen haluaa näköjään tuoda edelleen Suomeen Toronto airport church:in vaikutteita suoraan homman ytimestä ja jatkumosta eli Catch the fire-liikkeestä. Ja tämä kaikki Vapaakirkon johdon suostumuksella ja siunauksella.

Torontolaisuus on todellakin voimissaan edelleen Vapaakirkossa. Miksi muuten torontolaisuuden tärkeimmän jatkajan Catch the Fire-liikkeen edustajat olisi kutsuttu Tulisielukonferenssiin opettamaan Vapaakirkon toimesta?Jos tuollaiset puhujat päästetään Vapaakirkon johdon toimesta puhumaan ja asiasta kirjoitetaan jälkeenpäin myönteisesti Vapaakirkon mediassa (ilman nousevaa vastakritiikkiä), niin kyllähän se kertoo edelleen torontolaisuuden hyväksymisestä ja etenemisestä Vapaakirkon sisällä ja varsinkin johdossa.

Ja kuka on sanonut, etteikö torontolaisuuteen tai muuhun uuskarismaattisuuteen hurahtaneita olisi Vapaakirkon lisäksi valitetettavasti myös muissakin kirkkokunnissa. Mukana tulisielukoulun opettajakunnassa taitaa olla vain yksi luterilainen ja paljon uuskarismaattisten liikkeiden edustajia (kuten SuHe) ja sitten tietysti opettajina on myös esim surullisenkuuluisan Seinäjoen helluntaiseurakunnan porukkaa. Sehän on ollutkin laajasti tapetilla uuskarismaattisten eksyttäjäpuhujien tuontinsa takia,( mm Bethel-yhteydet)

Tuo Tulisielukonsepti vaikuttaa vahvasti uuskarismaattisuuteen intoutuneiden tahojen "kokoontumisajoilta" ja tarkoituksena on varmastikin levittää tuota samaa henkeä eteenpäin. Tulisieluporukoitten mielestä noissa kuvioissa liikkuu varmastikin Pyhä Henki kuten Saarisen, Tiaisen ja monen muun mukaan torontolaisuudessakin. Me monet muut taas epäilemme , että noihin kuvioihin voi liittyä nimenomaan sama henki kuin torontolaisuuteen, mutta se henki ei todellakaan ole Pyhä Henki.

Lue lisää

Vielä yksi tärkeä lisäpointti asiaan liittyen:

Miksi Vapaakirkon kirkkokunnan johtaja ei ole puuttunut Vapaakirkon torontolaisuusongelmaan? Mahdollisesti siitä syystä, että hän on itse osa tuota ongelmaa.

Kun torontolaisuusaalto rynni Vapaakirkoon, Hannu Vuorinen oli lattialla torontolaisvoimien vietävänä siinä missä suuri osa muitakin vapaakirkkolaisia. Hänen jopa kerrotaan pitäneen torontolaisuuskokemuksiaan hengellisesti uudistavina.

Kun tilanne on näin surullinen Vapaakirkon ylintä johtoa myöten, ei tarvitse ihmetellä sitä, mihin suuntaan Vapaakirkon tilanne nykyään edelleen luisuu.

jmmikkonen kirjoitti:

Kuten todettu, SVK:lla ei ole pitkälle vietyä yhteistä dogmatiikkaa. Tämä koskee myös pneumatologiaa. Toki perusasioista ollaan tässäkin samaa mieltä, Pyhä Henki on Jumala, Pyhä Henki on persoona jne.

Jos joku haluaa vilkaista, täällä hieman ajatuksiani liittyen Pyhän Hengen persoonaan:
http://juhamikkonen.blogspot.fi/2016/05/pyha-henki-puhe-viitasaaren.html
https://www.youtube.com/watch?v=j5Eqnpfhvo8

Ja Pyhän Hengen työhön:
http://juhamikkonen.blogspot.fi/2017/01/hengen-lahjat.html
https://www.youtube.com/watch?v=4uBJJNBFRwg

Lue lisää

Ehdin nyt tutustua jo jonkin verran blogiisi. Hienoa, että kerrot blogissasi avoimesti ajattelustasi! Löysin siitä paljon kiinnostavaa.

Nyt ainakin alkuunsa tekee mieleni kommentoida Healing Room-aihetta (joka liittyi Pyhän Hengen lahjat-teemaan blogissasi ). En pidä sitä hengellisesti terveenä toimintakenttänä. Syitä löytyy mm seuraavan linkin perusteluista:

http://www.kristitynfoorumi.fi/healingr.htm

tutkailenpa kirjoitti:

Vielä yksi tärkeä lisäpointti asiaan liittyen:

Miksi Vapaakirkon kirkkokunnan johtaja ei ole puuttunut Vapaakirkon torontolaisuusongelmaan? Mahdollisesti siitä syystä, että hän on itse osa tuota ongelmaa.

Kun torontolaisuusaalto rynni Vapaakirkoon, Hannu Vuorinen oli lattialla torontolaisvoimien vietävänä siinä missä suuri osa muitakin vapaakirkkolaisia. Hänen jopa kerrotaan pitäneen torontolaisuuskokemuksiaan hengellisesti uudistavina.

Kun tilanne on näin surullinen Vapaakirkon ylintä johtoa myöten, ei tarvitse ihmetellä sitä, mihin suuntaan Vapaakirkon tilanne nykyään edelleen luisuu.

Lue lisää

Myös seuraavasta linkistä löytyy mielestäni hyvin perusteltua kritiikkiä Healing Rooms- ja New Wine-toimintaa kohtaan.

http://www.kristitynfoorumi.fi/hrkarism.html

tutkailenpa kirjoitti:

Myös seuraavasta linkistä löytyy mielestäni hyvin perusteltua kritiikkiä Healing Rooms- ja New Wine-toimintaa kohtaan.

http://www.kristitynfoorumi.fi/hrkarism.html

Lue lisää

Tässä lainaus, joka kuvaa hyvin Healing Rooms-ja New Wine-liikkeen epäterveitä taustoja ym:

"Suomessa ei Healing Rooms -toiminnassa tule näkyviin yhteys ”torontolaisuuden” ääri-ilmiöihin. Kaikessa HR:ään liittyvässä näkee kuitenkin helposti selvän yhteyden Vineyard -liikkeeseen, jonka piiristä nauruherätykseksikin kutsuttu liikehdintä nousi vuonna 1994 leviten ympäri maailmaa. Tätä samaa uuskarismaattista Vineyard -pohjaa edustaa myös New Wine. Jälkimmäisessä korostuu David Pythes’in ajatus johtajien kouluttamisesta ja uudistamisesta. Itse Pythes on John Wimber’in oppien ihailija. New Wine -järjestön johtajakoulutusten yksi päänimistä on Bill Johnson, jonka Bethel Church edustaa omissa ”Fire Tunnel” -tapahtumissaan aitoa ”torontolaisuutta”. Näissä ihmiset makaavat lattialla nauraen, huutaen, ja raajojaan vispaten. Samoja ilmiöitä näemme mm. Nokia Missiossa.

Vineyard -seurakuntaryhmän perimmäinen ongelma on mielestäni siinä, että se ei ole irtisanoutunut ”torontolaisuudesta”, sen hengestä. Se ei tunnusta, että nuo 1994-1995 Toronto Airport Vineyard -seurakunnasta alkunsa saaneet tapahtumat eivät olleet Pyhästä Hengestä. Se sanoo, että Pyhä Henki vaikutti ne, mutta Torontossa jouduttiin myös vääriin ilmiöihin. Tuon yhden yksittäisen lentokenttäseurakunnan erottaminen Vineyard -liikkeestä oli hyvin pieni kosmeettinen ele, jolla ei ole hengellistä merkitystä. Väärä henki hyväksyttiin liikkeessä. Vineyard Helsinki -seurakunnan pastori TM Ari Puonti on alusta lähtien ollut merkittävässä roolissa tuotaessa Healing Rooms -toimintaa Suomeen. Täytyy kyllä sanoa, että Puontin sielunhoitokirjallisuuden julkaiseminen on avannut tietä Healing Rooms -toiminnan pääsylle myös luterilaisiin seurakuntiin. Healing Rooms Finland ry:n toiminnanjohtajat ovat Susanne ja Markku Laitinen.

Healing Rooms sai alkunsa USA:ssa asuvan Cal Piercen koettua ensin ”torontolaisen” uudistumisen Bill Johnsonin kautta 1996. Hän sai mielestään Jumalalta kehotuksen muuttaa vaimonsa kanssa Spokanen kaupunkiin, Washingtoniin, ja tutkia parantajaevankelista, liikemies, lähetystyöntekijä John G. Laken työtä ja taustoja. Spokaneen muuton jälkeen Cal Pierce kävi vuoden ajan kerran kuukaudessa rukoilemassa Laken haudalla. Hän myös paastosi 40 vuorokautta. Pierce koki Herran sanovan, että hänen tulee elvyttää Laken ”divine healing” -toiminta ja avata uudestaan Healing Rooms -klinikat. Spokanessa oli ollut Laken ”jumalallista parantamista” harjoittavia klinikoita vuosina 1915-1920 ja tauon jälkeen uudelleen vuoteen 1935 saakka. 1999 Cal Pierce oli niin pitkällä, että Spokanessa aloitettiin Healing Rooms -työ huoneissa, joita luultiin Laken vanhoiksi tiloiksi. Perinteinen nimi ”Healing Rooms” valittiin toiminnalle."

Lähde siis: http://www.kristitynfoorumi.fi/hrkarism.html

Olen pitkälti samoilla linjoilla ja pidän kristitynfoorumin kyseistä aihepiiriä tarkastelevia artikkeleita varsin asiallisina. Itselläni ei ole kytköksiä tai sidoksia artikkelien tekijöihin tai taustayhteisöön. Valitettavasti karismaattisissa piireissä näillä artikkeleilla ei lähtökohtaisesti juuri ole painoarvoa. Samalla tavalla kuin karismaattisuuskriittiset pitävät uuskarismaatikkoja harhaan menneinä, pitävät useimmat karismaatikotkin "malkkilaisia" näiltä osin harhautuneina, hengettöminä. Kuitenkin monet po historiallisista kytköksistä ja teologisista ideoista on luettavissa helluntaiteologi Jouko Ruohomäen teoksesta "Karismaattisuuden kutsu". Ruohomäen väitöskirja-aineiston suhteen ei vapaakirkollisillakaan liene mitään kyseenalaistamisen tarvetta.

tutkailenpa kirjoitti:

Ehdin nyt tutustua jo jonkin verran blogiisi. Hienoa, että kerrot blogissasi avoimesti ajattelustasi! Löysin siitä paljon kiinnostavaa.

Nyt ainakin alkuunsa tekee mieleni kommentoida Healing Room-aihetta (joka liittyi Pyhän Hengen lahjat-teemaan blogissasi ). En pidä sitä hengellisesti terveenä toimintakenttänä. Syitä löytyy mm seuraavan linkin perusteluista:

http://www.kristitynfoorumi.fi/healingr.htm

Lue lisää

Kiitos. Luin aikoinani ihan jonkinverran kristityn foorumia, mutta mielestäni siellä arvosteltiin liian jyrkästi karismaattisuutta ja ylipäätään muita kristillisiä perinteitä, kuin mitä kirjoittajat itse edustavat, ainakin silloin oli minusta näin kun sitä luin ja väsähdin siihen. Nicky Gumbelin alfa-kurssitkin nähtiin hyvin negatiivisesti, vaikka työ on tuonut paljon ihmisiä seurakuntaan ja Kristuksen luo. Itsellenikin Hyvä kysymys! oli tärkeä kirja silloin kun etsin elämänkatsomuksellisia vastauksia lukio-ikäisenä ja kun tulin lopulta uskoon.

Kaikissa liikkeissä ja ihmisissä on inhimillistä heikkoutta. Yleensä on minusta hyvä tutustua julistajiin, ennen kuin arvostelee ja arvostelemisessakin olla kohtuullinen. Toki saa ja tulee arvioida ja usein on viisautta olla varovainen. Monenlaista virtausta on ajassamme.

Tärkeää arvioinnissa on nähdäkseni on katsoa pidemmällä aikavälillä hedelmää. Jonathan Edwards sanoi, että ulkoisista ilmiöistä ei vielä tiedä, onko kyse Jumalan Hengen työstä. Jos ihmiset tekevät parannusta synneistään, alkavat rakastaa Raamatun kirjoituksia, kiinnostuvat lähetystyöstä ja rakastavat enemmän lähimmäisiään ja niin edelleen, niin voimme nähdäkseni olla turvallisella mielellä sen suhteen, että kyse ei ole ainakaan Pahan aikaansaannoksista.

Esim. kaatumisista ei voi päätellä vielä juuri mitään. Ihmiset osaavat kaatua ilman Jumalaakin, mutta Raamatussakin on kuvauksia, kuinka Jumalan kohtaamisen seurauksena ihmisiä vaipui maahan, esim. Daniel ja Johanneksen ilmestys. En ole itse kaatuillut eikä yleensä ihmiset joiden puolesta olen rukoillut ole kaatuneet. Minusta se ei ole olennaista.

Healing roomissa en ole itse käynyt, mutta työssä olleet kertovat koetuista parantumisia ja ihmisiä on tullut myös uskoon. Ainakin ajatuksena on mielestäni hyvä konsepti. Rantautua ihmisten sekaan ja rukoilla ja jos haluavat kuulla, kertoa evankeliumia.

Eräskin New Agessa mukana ollut nainen kertoi minulle New Wine-tapahtuman yhteydessä, että kohtasi Healing Roomilla Jeesuksen ja jätti okkultistiset jutut ja on nykyisin seurakunta-aktiivi, luterilainen uskovainen. Karismaattinen kristillisyys on tullut Suomen Vapaakirkkoon käsittääkseni enemmän anglikaanikirkosta, esim. New Wine-kuviot, kuin Torontosta.

Hannu Vuorisesta tahdon sanoa, että mitä vähän tunnen häntä, niin minusta hän on kyllä viisas ja kypsä hengellinen johtaja. Hänellä on päätä ja sydäntä. Hän tuntee teologiaakin ja on rohkea ja taitava julistaja. Hän on jonkinverran kalvinismiin taipuvainen, kun taas itse olen arminolainen, mutta Vapaakirkkoon mahtuu molempia katsantokantoja.

jmmikkonen kirjoitti:

Kiitos. Luin aikoinani ihan jonkinverran kristityn foorumia, mutta mielestäni siellä arvosteltiin liian jyrkästi karismaattisuutta ja ylipäätään muita kristillisiä perinteitä, kuin mitä kirjoittajat itse edustavat, ainakin silloin oli minusta näin kun sitä luin ja väsähdin siihen. Nicky Gumbelin alfa-kurssitkin nähtiin hyvin negatiivisesti, vaikka työ on tuonut paljon ihmisiä seurakuntaan ja Kristuksen luo. Itsellenikin Hyvä kysymys! oli tärkeä kirja silloin kun etsin elämänkatsomuksellisia vastauksia lukio-ikäisenä ja kun tulin lopulta uskoon.

Kaikissa liikkeissä ja ihmisissä on inhimillistä heikkoutta. Yleensä on minusta hyvä tutustua julistajiin, ennen kuin arvostelee ja arvostelemisessakin olla kohtuullinen. Toki saa ja tulee arvioida ja usein on viisautta olla varovainen. Monenlaista virtausta on ajassamme.

Tärkeää arvioinnissa on nähdäkseni on katsoa pidemmällä aikavälillä hedelmää. Jonathan Edwards sanoi, että ulkoisista ilmiöistä ei vielä tiedä, onko kyse Jumalan Hengen työstä. Jos ihmiset tekevät parannusta synneistään, alkavat rakastaa Raamatun kirjoituksia, kiinnostuvat lähetystyöstä ja rakastavat enemmän lähimmäisiään ja niin edelleen, niin voimme nähdäkseni olla turvallisella mielellä sen suhteen, että kyse ei ole ainakaan Pahan aikaansaannoksista.

Esim. kaatumisista ei voi päätellä vielä juuri mitään. Ihmiset osaavat kaatua ilman Jumalaakin, mutta Raamatussakin on kuvauksia, kuinka Jumalan kohtaamisen seurauksena ihmisiä vaipui maahan, esim. Daniel ja Johanneksen ilmestys. En ole itse kaatuillut eikä yleensä ihmiset joiden puolesta olen rukoillut ole kaatuneet. Minusta se ei ole olennaista.

Healing roomissa en ole itse käynyt, mutta työssä olleet kertovat koetuista parantumisia ja ihmisiä on tullut myös uskoon. Ainakin ajatuksena on mielestäni hyvä konsepti. Rantautua ihmisten sekaan ja rukoilla ja jos haluavat kuulla, kertoa evankeliumia.

Eräskin New Agessa mukana ollut nainen kertoi minulle New Wine-tapahtuman yhteydessä, että kohtasi Healing Roomilla Jeesuksen ja jätti okkultistiset jutut ja on nykyisin seurakunta-aktiivi, luterilainen uskovainen. Karismaattinen kristillisyys on tullut Suomen Vapaakirkkoon käsittääkseni enemmän anglikaanikirkosta, esim. New Wine-kuviot, kuin Torontosta.

Hannu Vuorisesta tahdon sanoa, että mitä vähän tunnen häntä, niin minusta hän on kyllä viisas ja kypsä hengellinen johtaja. Hänellä on päätä ja sydäntä. Hän tuntee teologiaakin ja on rohkea ja taitava julistaja. Hän on jonkinverran kalvinismiin taipuvainen, kun taas itse olen arminolainen, mutta Vapaakirkkoon mahtuu molempia katsantokantoja.

Lue lisää

Mitä olen lukenut Kristityn foorumia ja mielestäni siellä on nimenomaan terveen kriittisiä ja hyvin Raamatulla perusteluja kirjoituksia. Siellä tuodaan esiin hyvin raamatullisia tuntomerkkejä siitä, mikä on tervettä ja mikä Raamatun opetuksen vastaista ja epätervettä.

Kouristelut ja pakkoliikkeiden tai epilepsiakohtausten kaltaiset vispaamiset eivät ole Raamatun mukaista Pyhän Hengen toimintaa. Tämän kaltainenkin manifestaatio on tietyn toiminnan ja opetuksen hedelmää ja se hedelmä on mätää ja sitä on laajalti.ja haudoilta kuolleilta "siunauksen" ja "voitelun" hakeminen on epäraamatullista ja sairasta toimintaa. Jo alunalkaen sellaisen voi nähdä mädäksi. ja kun tutkii näitä alkulähteitä voi jo siitä tietää, että tälläistä tulee kavahtaa ja karttaa. voimavaikutuksia, joiden juuret ovat haudoilla makailuissa, tulee karttaa. Sellaisten käsien alle, jotka jakavat näitä pimeistä lähteistä nousevia voimavaikutuksia, ei saa mennä siunattaviksi.

Matteus 7.luku:

"13. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
14. mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
15. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17. Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
22. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23. Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'. "

Voimme tästä Raamatun lainauksesta huomata, että on ihmisiä, jotka eivät tajua tuottaneensa hunoa hedelmää ja jotka luulevat ennustaneensa ja tehneensä voimallisia tekoja Jeesuksen kautta, siis ihan Pyhän Hengen voimassa, mutta ei nämä joutuvat huomaamaan, että Jeesus ei olekaan ollut heidän voimatöissään mukana ja Jeesus ei tunne heitä. varmastikin he ovat itse tarkastelleet oman työnsä hedelmiä ja kaltaistensa työn hedelmiä ja tuudittautuneet siihen luuloon, että se on ollut hyvää hedelmää ja niinpä he muka ovat olleet pelastuksen tiellä ja oikealla asialla. Näin ei kuitenkaan ole ollut oikeasti.

Elämyshakuisten ihmisten on niin helppoa pettää itseään. varmasti pahasti eksynyt harhaoppien opettaja ja outojen manifestattioiden aikaansaaja David Herzogkin luulee olevansa Jeesuksen asialla ja tekevänsä ihmeet Pyhän Hengen voimalla ja tuottavansa hyvää hedelmää. Epäilemättä hänen tilaisuuksissaan on tullut uskoon ihmisiä. Onhan Herzog lukenut myös Raamatusta suoraan joitakin kohtia. Tottakai Raamatun Pyhä Sana voi vaikuttaa , vaikka sitä lukisi ääneen ateisti. Mutta se, että jossain tilaisuudessa tulee esim ihmisiä uskoon, ei vielä riitä todistamaan, että lavalta tullut opetus olisi yleisesti ottaen raamatullista ja Jeesuksen mielen mukaista opetusta ja toimintaa.

Torontolaisissa tilaisuuksissakin ihmisiä on tullut uskooon. Sekään ei mitenkään muuta torontolaisuutta raamatulliseksi toiminnaksi tai opetukseksi ja sama monien muiden eksytysten suhteen. Eksytyksiä ja Paholaisen juonia ei ole aina helppoa erottaa. melkein kaiken voi valheellisesti kaunistella hyväksi sillä tavalla, että luettelee joitakin hyviä asioita, joita johonkin ilmiöön on liittynyt. Ei kai Paholainen ole niin tyhmä, että tekisi eksytykset ja vääryydet helposti erotettaviksi ja kaikin puolin vastenmielisiksi. Kristikunnan sisään tunkevat eksytykset sekoittavat yhteen yleensä aina jotain mukavan oloista ja oikeaa ja sitten sitä vääryyttä. Raamatussahan varoitetaan, että Paholainen muuttaa itseään valonenkeliksi samoin hänen palvelijansa. Ja eiväthän pimeyden voimilla ihmeitä tekevät yleensä kristikunnan sisällä tajua minkä voimien vaikutuksen avulla niitä ihmeitä tekevät. Toteutuu se, että sokeat taluttavat sokeita.

Minulle on lukuisat torontolaisuuden kannattajat todistelleet, torontolaisuuden muka hyvillä hedelmillä, että torontolaisuus on Jumalasta. Ihminen usein näkee sen mitä haluaa nähdä ja pettää näin itseään ja muita herkkäuskoisia.

Nyt pitää mennä, mutta jatkan toisella toisella kertaa.

Toki voidaan keskustella siitä, tekeekö Jumala ylipäätään enää Raamatussa kuvatun kaltaisia ihmeitä ja onko ihmeillä mitään merkitystä nykyajassa. Evankelikalismissa on sessationismiksi kutsuttu ajattelu aika yleistä. Nähdäkseni sessationismi on ottanut vaikutteita Valistuksen ajan jälkeisestä tavasta tarkastella asioita.

Mielestäni myös valtavirran protestantismissa, kuten evankelis-luterilaisuudessa on vaikutteita modernismista. Eikä Valistuksessa ja modernismissa kaikki ole suinkaan pielessä. Kuitenkin ennen kirkkohistoriassa ihmeisiin suhtauduttiin luontevammin ja läntisen rationalismin myötä kristinuskoa on tulkittu aika naturalistisesti.

Monet niistäkin, jotka uskovat Kristuksen ylösnousemukseen, kieltävät sen, että kuolleiden heräämisiä tapahtuisi enää nykyisin. Vaikka sessationisti uskoo siihen, että Jumala puhui Raamatun aikana ihmisille profetioiden, unien tai ilmestysten kautta, hän väittää, että Jumala ei tee niin enää tänään. Minun on vaikea löytää ainakaan Raamatusta perusteluita tällaiselle ajattelulle.

Käsittelen sessationistista katsantokantaa lyhyesti täällä:
http://juhamikkonen.blogspot.fi/2016/08/sessationismi.html

Mielestäni Jim Packerilla on tervejärkinen tapa arvioida karismaattisuutta. Hän punnitsee toisaalta liikkeen vahvuuksia ja toisaalta heikkouksia. Hän ei pidä itse itseään karismaatikkona. Hän on siten liikkeen ulkopuolinen, mutta silti varsin suopea, tarkkailija ja kriitikko.

Referoin Packerin ajatuksia täällä:
http://juhamikkonen.blogspot.fi/2014/08/j-i-packer-karismaattisuudesta-esitelma.html

Kritiittinen ajattelu on tärkeää ja siihen on hyvä rohkaista jokaista. Olen silti sitä mieltä, että yleisesti ottaen on parempi keskittyä siihen, minkä puolesta on, kuin siihen mitä vastustaa. Ongelmia on kaikkialla. Ei ole seurakuntaa tai kirkkokuntaa, joka olisi vapaa niistä. Ei edes alkuseurakunta ollut.

Ei ainoastaan "toki voidaan" vaan pikemminkin "ehdottomasti pitäisi"! Aito ilmiö kestää minkä tahansa tarkastelun. Vapaa arviointi ja pohdinta on hankalaa nimenomaan silloin, kun arviointi tulkitaan arvosteluksi ja tarkoitushakuiseksi ilmiön aitouden murentamiseksi. Kerran jos toisenkin olen joutunut huomaamaan, kuinka hankala karismaatikon on tarkastella oman viitekehyksensä ilmiöitä ilman huolta tarkastelun vilpittömyydestä. Räikeimmillään terve pohdinta ja tarkastelu tuomitaan "Jumalan silmäterään" kajoamiseksi.
Ja nimenomaan on tärkeä "keskittyä siihen, minkä puolesta on". Ehkä liian paljon annetaan mennä käsien välistä siksi, että ilmiössä on rahtunen totuudelta näyttävää. On aivan selvää, että jokainen liike ilmoittaa olevansa ehdottomasti Kristuksen puolella, mutta siinä ohessa tulee sitten sylin täydeltä mitä sylki suuhun on tuonut.
Ketä hyödyttää kun vaietaan? Ketä hyödyttää jos ollaan avoimia?
Esimerkiksi Todd Bentley (vain yksi esimerkki, joka on hyvin tunnettu ja jonka toimintaa Suomessakin seurattiin) sai aivan rauhassa maalata kuulijoilleen mitä eriskummallisimman hengellisen mielikuvitusmaailman ilman kriittistä arviointia. Olisiko arviointi loukannut jotakuta, joka oli kokenut hänen toimintansa kautta jotain hyvää? Emme vaikene vaikkapa heroiinin tai metamfetamiinin riskeistä, vaikka maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka vannovat niiden olevan parasta, mitä ovat koskaan kokeneet. Vai eikö meillä ole mitään ankkureita minkä mukaan ilmiöitä arvioida? Turhaanko Vapaakirkon tunnustuksessa on viittaus kaiken arvioimiseen Raamatun mukaan? Puuttuvatko siis riittävät dogmaattiset linjaukset arvioinnin tekemiseksi? Vai onko nyt vain niin, ettemme voi koskaan olla varmoja siitä, miten Jumala seurakunnan ajassa toimii ja siksi olemme hiljaa? Emme voi olla varmoja vaikka meillä on Jumalan sana? Toisaalta, jostain syystä niiden ääni, joilla voidaan jälkikäteen arvioida olleet terve, raitis henkien erottamisen armolahja, ei päässyt kuuluviin. Eikä taida oikein päästä vieläkään. Surullista, jos nämä lahjat puuttuvat niiltä, joilla on liikkeessä/kirkkokunnassa vaikutusvaltaa.
Onko tällaisella arvioinnila sitten merkitystä? Kyllä. Jokaisen veneessä olevan tulisi saada tietää mihin peräsimessä olevat ovat aikoneet purren ohjata!
Yksi surullisimmista mahdollisuuksista on tietenkin se, että pelätään samakaltaisia ristiriitoja kuin mihin 90-luvulla muutamat seurakunnat joutuivat näiden keskeisten kysymysten ristiaallokossa. Mutta vanhan viisauden mukaan ei oikein voi kumartaa yhtä aikaa kahteen suuntaan.

pohtinut_myös kirjoitti:

Ei ainoastaan "toki voidaan" vaan pikemminkin "ehdottomasti pitäisi"! Aito ilmiö kestää minkä tahansa tarkastelun. Vapaa arviointi ja pohdinta on hankalaa nimenomaan silloin, kun arviointi tulkitaan arvosteluksi ja tarkoitushakuiseksi ilmiön aitouden murentamiseksi. Kerran jos toisenkin olen joutunut huomaamaan, kuinka hankala karismaatikon on tarkastella oman viitekehyksensä ilmiöitä ilman huolta tarkastelun vilpittömyydestä. Räikeimmillään terve pohdinta ja tarkastelu tuomitaan "Jumalan silmäterään" kajoamiseksi.
Ja nimenomaan on tärkeä "keskittyä siihen, minkä puolesta on". Ehkä liian paljon annetaan mennä käsien välistä siksi, että ilmiössä on rahtunen totuudelta näyttävää. On aivan selvää, että jokainen liike ilmoittaa olevansa ehdottomasti Kristuksen puolella, mutta siinä ohessa tulee sitten sylin täydeltä mitä sylki suuhun on tuonut.
Ketä hyödyttää kun vaietaan? Ketä hyödyttää jos ollaan avoimia?
Esimerkiksi Todd Bentley (vain yksi esimerkki, joka on hyvin tunnettu ja jonka toimintaa Suomessakin seurattiin) sai aivan rauhassa maalata kuulijoilleen mitä eriskummallisimman hengellisen mielikuvitusmaailman ilman kriittistä arviointia. Olisiko arviointi loukannut jotakuta, joka oli kokenut hänen toimintansa kautta jotain hyvää? Emme vaikene vaikkapa heroiinin tai metamfetamiinin riskeistä, vaikka maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka vannovat niiden olevan parasta, mitä ovat koskaan kokeneet. Vai eikö meillä ole mitään ankkureita minkä mukaan ilmiöitä arvioida? Turhaanko Vapaakirkon tunnustuksessa on viittaus kaiken arvioimiseen Raamatun mukaan? Puuttuvatko siis riittävät dogmaattiset linjaukset arvioinnin tekemiseksi? Vai onko nyt vain niin, ettemme voi koskaan olla varmoja siitä, miten Jumala seurakunnan ajassa toimii ja siksi olemme hiljaa? Emme voi olla varmoja vaikka meillä on Jumalan sana? Toisaalta, jostain syystä niiden ääni, joilla voidaan jälkikäteen arvioida olleet terve, raitis henkien erottamisen armolahja, ei päässyt kuuluviin. Eikä taida oikein päästä vieläkään. Surullista, jos nämä lahjat puuttuvat niiltä, joilla on liikkeessä/kirkkokunnassa vaikutusvaltaa.
Onko tällaisella arvioinnila sitten merkitystä? Kyllä. Jokaisen veneessä olevan tulisi saada tietää mihin peräsimessä olevat ovat aikoneet purren ohjata!
Yksi surullisimmista mahdollisuuksista on tietenkin se, että pelätään samakaltaisia ristiriitoja kuin mihin 90-luvulla muutamat seurakunnat joutuivat näiden keskeisten kysymysten ristiaallokossa. Mutta vanhan viisauden mukaan ei oikein voi kumartaa yhtä aikaa kahteen suuntaan.

Lue lisää

Aamen!

Hei!

Opetin Pyhästä Hengestä nyt kolmannen kerran apostolisen uskontunnustuksen yhteydessä, jota olemme käyneet yhdessä läpi Viitasaaren vapiksella viime toukokuun lopusta. Yritin tasapainoilla toisaalta sen kanssa että, kaikki karismaattisuus ei ole tervettä ja että järkeä tulee käyttää, ja toisaalta sen kanssa, että voimme olla myös ylivarovaisia ja sammuttaa aitoakin Hengen työtä. Jos joku haluaa vilkaista niin täältä löytyy luettavana:
http://juhamikkonen.blogspot.com/2018/10/apostolinen-uskontunnustus-mina-uskon.html

Ja täältä kuunneltavana:
https://youtu.be/GfCjnZwrFz8

Olkaa vapaat esittämään ajatuksia ja antamaan palautetta.

Kaikkea hyvää teille jotka tätä palstaa luette ja tällä palstalla kirjoitatte!

Ystävällisin terveisin,
Juha

jmmikkonen kirjoitti:

Toki voidaan keskustella siitä, tekeekö Jumala ylipäätään enää Raamatussa kuvatun kaltaisia ihmeitä ja onko ihmeillä mitään merkitystä nykyajassa. Evankelikalismissa on sessationismiksi kutsuttu ajattelu aika yleistä. Nähdäkseni sessationismi on ottanut vaikutteita Valistuksen ajan jälkeisestä tavasta tarkastella asioita.

Mielestäni myös valtavirran protestantismissa, kuten evankelis-luterilaisuudessa on vaikutteita modernismista. Eikä Valistuksessa ja modernismissa kaikki ole suinkaan pielessä. Kuitenkin ennen kirkkohistoriassa ihmeisiin suhtauduttiin luontevammin ja läntisen rationalismin myötä kristinuskoa on tulkittu aika naturalistisesti.

Monet niistäkin, jotka uskovat Kristuksen ylösnousemukseen, kieltävät sen, että kuolleiden heräämisiä tapahtuisi enää nykyisin. Vaikka sessationisti uskoo siihen, että Jumala puhui Raamatun aikana ihmisille profetioiden, unien tai ilmestysten kautta, hän väittää, että Jumala ei tee niin enää tänään. Minun on vaikea löytää ainakaan Raamatusta perusteluita tällaiselle ajattelulle.

Käsittelen sessationistista katsantokantaa lyhyesti täällä:
http://juhamikkonen.blogspot.fi/2016/08/sessationismi.html

Mielestäni Jim Packerilla on tervejärkinen tapa arvioida karismaattisuutta. Hän punnitsee toisaalta liikkeen vahvuuksia ja toisaalta heikkouksia. Hän ei pidä itse itseään karismaatikkona. Hän on siten liikkeen ulkopuolinen, mutta silti varsin suopea, tarkkailija ja kriitikko.

Referoin Packerin ajatuksia täällä:
http://juhamikkonen.blogspot.fi/2014/08/j-i-packer-karismaattisuudesta-esitelma.html

Kritiittinen ajattelu on tärkeää ja siihen on hyvä rohkaista jokaista. Olen silti sitä mieltä, että yleisesti ottaen on parempi keskittyä siihen, minkä puolesta on, kuin siihen mitä vastustaa. Ongelmia on kaikkialla. Ei ole seurakuntaa tai kirkkokuntaa, joka olisi vapaa niistä. Ei edes alkuseurakunta ollut.

Lue lisää

Tuo mainitsemani Packerin referointi löytyy nykyisin täältä:
http://juhamikkonen.blogspot.com/2018/04/j-i-packer-karismaattisuudesta.html

(Oli hieman vaikeuksia ohjauskoodin kanssa, teki erikokoista fonttia, niin laitoin tekstin kokonaan uudestaan.)

Löytyi. Selvää tekstiä. Tuskin kukaan karismaatikko tai ei-karismaatikko löytää aivan mahdottomia kiistanaiheita. Tuo keitto näyttäytyy ehkä aika lailla samanlaisena kummaltakin pöytää katsottuna. Käytännössä olemme kuitenkin valitettavasti saman ongelman äärellä. Eli jotkut reaaliset tapahtumat, tilanteet, käytänteet ja sovellukset näyttäytyvätkin jo sitten enempi eri valossa riippuen kummallako puolen pöytää istutaan. Seurakunta tai hengellinen liike voi voi arvioida omaa toimintaansa tai periaatteitaan esimerkiksi Kristuskeskeiseksi tai karismoihin raittiin, terveen kriittisesti suhtautuvasti, aivan Sanan hengen mukaiseksi. Mutta nämä eivät kuitenkaan saa mitään muotoa tai sisältöä reaalielämässä. Esimerkkinä vosi käyttää erityisesti vapaakirkollisille kirjapöydän kuluttajille tuttua Rick Joynerin tapausta. Teoriassa (hänen kirjoitustensa kautta) näennäisen raamatullista, helposti uppoavaa teologiaa (jollei lue tarkasti), mutta lyhyt vilkaisu vaikkapa ko seurakunnan jumalanpalvelustaltioineihin, paljastaa synkeän ristiriidan. Mutta tuo Juhan referaatti on sinällään varsin arvokas antamaan kaikupohjaa ilmiöiden tuiki tarpeelliselle arvioinnille. Käytännössä kuitenkin jokainen meistä etsii paikkansa pöydän äärestä jollain perusteella ja samalla määrittää näkökulmansa asioihin sitoen ne pääasiallisesti oman kirkkonsa enemmän tai vähemmän virallisesti ilmaistuihin kantoihin.

pohtinut_myös kirjoitti:

Löytyi. Selvää tekstiä. Tuskin kukaan karismaatikko tai ei-karismaatikko löytää aivan mahdottomia kiistanaiheita. Tuo keitto näyttäytyy ehkä aika lailla samanlaisena kummaltakin pöytää katsottuna. Käytännössä olemme kuitenkin valitettavasti saman ongelman äärellä. Eli jotkut reaaliset tapahtumat, tilanteet, käytänteet ja sovellukset näyttäytyvätkin jo sitten enempi eri valossa riippuen kummallako puolen pöytää istutaan. Seurakunta tai hengellinen liike voi voi arvioida omaa toimintaansa tai periaatteitaan esimerkiksi Kristuskeskeiseksi tai karismoihin raittiin, terveen kriittisesti suhtautuvasti, aivan Sanan hengen mukaiseksi. Mutta nämä eivät kuitenkaan saa mitään muotoa tai sisältöä reaalielämässä. Esimerkkinä vosi käyttää erityisesti vapaakirkollisille kirjapöydän kuluttajille tuttua Rick Joynerin tapausta. Teoriassa (hänen kirjoitustensa kautta) näennäisen raamatullista, helposti uppoavaa teologiaa (jollei lue tarkasti), mutta lyhyt vilkaisu vaikkapa ko seurakunnan jumalanpalvelustaltioineihin, paljastaa synkeän ristiriidan. Mutta tuo Juhan referaatti on sinällään varsin arvokas antamaan kaikupohjaa ilmiöiden tuiki tarpeelliselle arvioinnille. Käytännössä kuitenkin jokainen meistä etsii paikkansa pöydän äärestä jollain perusteella ja samalla määrittää näkökulmansa asioihin sitoen ne pääasiallisesti oman kirkkonsa enemmän tai vähemmän virallisesti ilmaistuihin kantoihin.

Lue lisää

Rick Joyner on mielestäni kyllä aika sekavanoloinen tapaus. Julistuksen pääsisällön ei yleensäkään tule olla julistajan omissa henkilökohtaisesti koetuissa näyissä.

Uskon kyllä siihen että Jumala voi antaa omilleen näkyjä, unia ja profetian sanoja, mutta ajattelen että Jumala ei anna sellaisia jatkuvalla syötöllä. Raamatussakaan näyt olivat ennemminkin poikkeuksellisia tapahtumia, vaikka niitä Jumalan kansan kokemuksissa olikin aina välillä.

Kaikki karismaattiset ilmiöt ja sanomat tuli koetella siihen asti saadulla historiallisella ja profeetallisella ilmoituksella. Tuo Kristus-keskeisyys ja tervejärkisyys on minustakin hyvä lähestymistapa.

Niin. Missä määrin tällaisten asioiden arviointi on puhtaasti jokaisen kristityn oma tehtävä ilman kirkkonsa tai seurakuntansa tukea ja missä määrin tai uskovan tulee voida luottaa paimenuutta hoitavien (siis seurakuntien vastuullisten ja myös kirkon vastuullisten) kykyyn "kaitsea laumaansa" eli koulutuksensa ja kypsyytensä perusteella kykeneväsiyyteen ja rohkeuteen arvioida ilmiöitä ja kertoa huomioistaan yksittäisille uskoville. Juuri näiden yksilöiden takiahan paimenuus on luovuttamattoman tärkeä asia! Ilman paimenuutta ei ole laumaa, on vain joukko yksilöitä kulkemassa erämaassa vailla turvaa ja neuvoa. Ilman paaimenuuden kallisarvoista tehtävää esimerkiksi seurakuntatehtäviin valmentavat koulutukset ovat täysin turhia. Mikäli olemme tästä samaa mieltä, niin miksi kummassa paimenen ääntä ei juurikaan kuule. Poislukien tietenkin teemat, joissa ei tarvitse laittaa itseään likoon. Onko kyse siitä, että ei ole mitään sanottavaa vaiko siitä, että ei ole ymmärrystä vaiko siitä, että vaikenemisella halutaan tukea ilmiötä? Ääneen lausuttu hyväksyntä on tietenkin selkeä viesti paimenelta. tarkoitus on selvä. Tähän ilmiöön voit suhtautua luottamuksella. se on Jumalasta. Noh...tämä menee melkoisesti ohi ketjun alusta. Mutta ajatusten virta etsii uomansa....

Tuo yksilölähtöisyys versus yhteisölähtöisyys on kyllä pohtimisen arvoinen asia. Varhaiset kristityt olivat osa seurakuntaa. Kristinusko oli alunperin ja on ollut pitkin historiaa ollut varsin yhteisöllinen ilmiö.

Ajattelen että nykyisinkin jokaisen kristityn on hyvä olla seurakunnan jäsen ja osallistua seurakunnan elämään. Seurakunnan ei tarvitse olla välttämättä juuri vapaaseurakunta. Toki muitakin kristillisiä kirkkokuntia kuin Suomen Vapaakirkko.

Meidän kaikkien on hyvä oppia itsenäistä kriittistä ajattelua. Tämän ei kuitenkaan tarvitse olla seurakuntaan kuulumisen vastakohta. Voimme yhdessä arvioida erilaisia julistajia ja aikamme ilmiöitä myös yhdessä.

Kristillisen yhteisön keskellä voimme rohkaista toisiamme ottamaan asioista selvää. Raamatun luonnollisin tulkinnallinen ympäristö on kristillinen seurakunta. Yhdessä voimme ymmärtää tekstejä paremmin kuin yksin.

Kiitos monista hyvistä pointeista, joita nostit esiin!

Todella hyvää analyysia jälleen kerran! Kiitos tästä ja toivottavasti kirjoitat vastakin lisää tällä palstalla. Luen erittäin suurella kiinnostuksella tekstejäsi.

On todellakin kuten kirjoitat esim tässäkin asiassa:

"Toisaalta kannattaa tutustua vapaan kristillisyyden historiaan ja niihin lukuisiin irrallisiin ryhmittymiin, joissa karismat ovat olleet keskeisiä, mutta valitettavasti myös herkkyys hereesioille. Tätä PH:n teemaa onkin vaikea saattaa kirjalliseksi opinkappaleeksi. Mutta käytännössähän Vapaakirkon näkemykset ovat noudatelleet John Wimberin ja muiden nykykarismaatikkojen linjoja eli ns "kolmatta aaltoa". Missä määrin voidaan sanoa vakuuttavasti, että nämä näkemykset kestävät Suomen Vapaakirkon tunnustuksen mukaisen vaatimuksen? "

Vaikuttaa todellakin siltä, että Vapaakirkko on (joitakin yksittäisiä seurakuntia ja monia yksilöitä lukuunottamatta) vajonnut nimenomaan tuohon uuskarismaattisuuden kolmanteen aaltoon. Ja tälle uuskarimaattisuuteen sujahtamisellehan ei löydy mitään todellisia raamatullisia perusteita, vaan seuraavat uuskarismaattisuuden (tai ainakin iso osa näistä) heikkoudet toteutuvat käytännön tasolla. Harhaopit ja oudot ilmiöt valtaavat alaa:

"Uuskarismaattisia yhteisöjä on arvosteltu kritiikittömästä suhtautumisesta erillisiin ilmiöihin ja on puhuttu äärikarismaattisuudesta. Kritiikittömään karismaattisuuteen on katsottu liittyvän merkittäviä ongelmia, joita ovat uskon vahvuuden ja parantumisen välisen yhteyden korostaminen, sairauksien demonisointi ja yksittäisten saarnaajien tai johtajien auktoriteetin korostaminen.[5]
Konservatiivisen kristillisyyden suunnalta tyypillisiä kritiikin aiheita on mm. uuskarismaattisen liikkeen vähäinen painotus oikeaoppisuuteen. Toisin kuin esimerkiksi helluntaiherätyksessä, karismaattisessa ja uuskarismaattisessa liikkeessä ei ole tehty opillisia linjauksia suhtautumisessa harhaoppeihin ja sielullisuuteen.[17]
Timo Pokki on ilmaissut huolensa siitä, että jos kirkon traditio esimerkiksi viran ja sakramenttien suhteen sivuutetaan ja oma hengellinen kokemus nostetaan uskonsisällön tulkinnan tärkeimmäksi työkaluksi, on vaarana kristinuskon ulkopuolelle ajautuminen tai siitä ainakin osittainen vieraantuminen.[18]
Osa kritiikistä nojaa siihen, että karismaattisissa tapahtumissa esiintyy ilmiöitä, joille Raamattu ei anna täsmällistä esikuvaa. Esimerkiksi kaatumisia rukouspalvelussa on kritisoitu siitä, että ihmiset yleensä kaatuvat kopparin ohjaamina selälleen, vaikka Raamatussa mainitaan suoraan vain kasvoilleen kaatuminen.
David Wilkerson on kritisoinut joitakin uuskarismaattisessa liikehdinnässä (Toronton siunaus) paikoin esiintyneitä ilmiöitä, kuten vapinaa, lattialle kaatumista, hysteeristä naurua, hoipertelua ja outoa ääntelyä.[19][20][21]"

Tämän lainauksen lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tunnustuskuntiin_sitoutumaton_uuskarismaattisuus

Kiitokset.

Niin, tässä olisi varmaan keskeistä määritellä se, mitä on kolmas aalto. Käsitteen on lanseeerannut Fullerin teologisen seminaarissa professorina toiminut C. Peter Wagner. Hän piti klassista helluntailaisuutta ensimmäisenä aaltona, karismaattista liikettä, joka rantautui vanhoihin kirkkoihin toisena. Kolmantena aaltona hän piti karismaattisuutta, joka rantautui perinteiseen evankelikalismiin.

Evankelikalismissa on ollut usein sessasionistista, eli kannattanut käsitystä, että karismat olivat ainoastaan alkuseurakunnalle. Kolmannessa aallossa ei haluttu helluntailaista teologiaa, vaan perusevankelikaalista, mutta kuitenkin samalla avautua Uuden testamentin kuvaamille Hengen karismaattisille lahjoille.

Jälleen haluan korostaa, että uuskarismaattisuudessa tai uushelluntailaisuudessa (neo-charismatic, neo-pentecostal) ei ole kyse yhdestä yhtenäisestä liikkeestä, vaan kyseessä on yleiskäsite. Jos sanoisin vaikka "suomalaiset sitä" tai "luterilaiset tätä" olisi kyse yleistämisestä, joka tekee harvoin oikeutta kenellekään meistä.

Kolmannessa aallossa itse asiassa siirrettiin sivuun lähes kaikki karismojen esiintulon tieltä. Peter.C.Wagnerin toimittama kirja "Kolmas aalto" käsittelee paljolti juuri keskeisten oppikysymysten ja perinteisen seurakuntamallin siirtymistä sivuun manifestaatioiden noustessa keskiöön ja seurakunnan elämän valjastumista ja muotoutumista juuri näiden kehällisten ilmiöiden vahvistamiseen. Juuri välinpitämättömyys koeteltua "tervettä oppia" kohtaan johti näiden kolmannen aallon pioneerien irtautumiseen seurakunnistaan ja lähtemiseen omille kontrolloimattomille teilleen ja toistensa löytämiseen uusapostolisessa liikkeessä.
Tunnustan aikoinani laavanneeni kyseisen kirjan kohtuullisella mielenkiinnolla läpi useaan kertaan ja tutkistelleeni, josko Jumala näin avaisi "virvoituksen ajat". No. Kun taannoin löysin opuksen kirjahyllystäni, en laittanut sitä kierrätykseen vaan sekajätteisiin, sillä en pitänyt hyvänä ajatuksena saattaa ketään muuta tarpeettoman kiusauksen kohteeksi :) Vaikka uusapostolisen liikkeen silloiset johtohahmot ovat jälkikäteen, ainakin minulle, paljastuneet valheapostoleiksi, on heillä vapaissa suunnissa, ehkäpä myös Vapaakirkossa vielä jonkinlaista auktoriteettiasemaa. Mutta vaikka nimet vaihtuvat, heidän edustamansa ideat ja ilmiöt jatkavat elämäänsä siellä missä niitä ei avoimen ja rehellisen kriittisesti arvioida.
Tämä ketju ei ehkä vastaa aloittajan ideaa, henkikastetta, mutta osoittaa sen suuren mielenkiinnon ja huolen jota uuskarismaattisuus herättää. Tämä ei ole ainoastaan vapaiden suuntien ja Vapaakirkon "ongelma". Mutta muissa kirkkokunnissa näihin kysymyksiin tartutaan toisella tapaa vastuullisesti. Kun aikanaan Nokian seurakunnassa po ilmiöt alkoivat nousta merkittäviksi, otti vastuullinen taho siihen kantaa ja Markku Koivisto uuskarismaattisine opetuksineen sai väistyä. Ja tämä päätös lienee ollut varsin oikeaksi osoittautunut. Ja valitettavasti Vapaakirkon kesäjuhlilla Tampereella juuri Vapaakirkollinen väki otti iltakokouksessaan avosylin Markku Koiviston vastaan suosionosoituksin, hengenheimolaisenko? Kyllä kirkkokunts/hengellinen liike voi antaa selkeän viestin jäsenilleen siitä, mikä on tutkittua ja turvallista mikäli se uskaltaa tai haluaa sen vastuun ottaa. Myös vaikeneminen on kannanotto.

Vai oliko kirjan toimittanut John Wimber. En muista enää.

pohtinut_myös kirjoitti:

Kolmannessa aallossa itse asiassa siirrettiin sivuun lähes kaikki karismojen esiintulon tieltä. Peter.C.Wagnerin toimittama kirja "Kolmas aalto" käsittelee paljolti juuri keskeisten oppikysymysten ja perinteisen seurakuntamallin siirtymistä sivuun manifestaatioiden noustessa keskiöön ja seurakunnan elämän valjastumista ja muotoutumista juuri näiden kehällisten ilmiöiden vahvistamiseen. Juuri välinpitämättömyys koeteltua "tervettä oppia" kohtaan johti näiden kolmannen aallon pioneerien irtautumiseen seurakunnistaan ja lähtemiseen omille kontrolloimattomille teilleen ja toistensa löytämiseen uusapostolisessa liikkeessä.
Tunnustan aikoinani laavanneeni kyseisen kirjan kohtuullisella mielenkiinnolla läpi useaan kertaan ja tutkistelleeni, josko Jumala näin avaisi "virvoituksen ajat". No. Kun taannoin löysin opuksen kirjahyllystäni, en laittanut sitä kierrätykseen vaan sekajätteisiin, sillä en pitänyt hyvänä ajatuksena saattaa ketään muuta tarpeettoman kiusauksen kohteeksi :) Vaikka uusapostolisen liikkeen silloiset johtohahmot ovat jälkikäteen, ainakin minulle, paljastuneet valheapostoleiksi, on heillä vapaissa suunnissa, ehkäpä myös Vapaakirkossa vielä jonkinlaista auktoriteettiasemaa. Mutta vaikka nimet vaihtuvat, heidän edustamansa ideat ja ilmiöt jatkavat elämäänsä siellä missä niitä ei avoimen ja rehellisen kriittisesti arvioida.
Tämä ketju ei ehkä vastaa aloittajan ideaa, henkikastetta, mutta osoittaa sen suuren mielenkiinnon ja huolen jota uuskarismaattisuus herättää. Tämä ei ole ainoastaan vapaiden suuntien ja Vapaakirkon "ongelma". Mutta muissa kirkkokunnissa näihin kysymyksiin tartutaan toisella tapaa vastuullisesti. Kun aikanaan Nokian seurakunnassa po ilmiöt alkoivat nousta merkittäviksi, otti vastuullinen taho siihen kantaa ja Markku Koivisto uuskarismaattisine opetuksineen sai väistyä. Ja tämä päätös lienee ollut varsin oikeaksi osoittautunut. Ja valitettavasti Vapaakirkon kesäjuhlilla Tampereella juuri Vapaakirkollinen väki otti iltakokouksessaan avosylin Markku Koiviston vastaan suosionosoituksin, hengenheimolaisenko? Kyllä kirkkokunts/hengellinen liike voi antaa selkeän viestin jäsenilleen siitä, mikä on tutkittua ja turvallista mikäli se uskaltaa tai haluaa sen vastuun ottaa. Myös vaikeneminen on kannanotto.

Lue lisää

"...keskeisten oppikysymysten ja perinteisen seurakuntamallin siirtymistä sivuun manifestaatioiden noustessa keskiöön ja seurakunnan elämän valjastumista ja muotoutumista juuri näiden kehällisten ilmiöiden vahvistamiseen. Juuri välinpitämättömyys koeteltua "tervettä oppia" kohtaan johti näiden kolmannen aallon pioneerien irtautumiseen seurakunnistaan ja lähtemiseen omille kontrolloimattomille teilleen ja toistensa löytämiseen uusapostolisessa liikkeessä."

Olipa hyvin kiteytetty! Juuri tämä on aiheuttanut ns kolmannen aallon eli uuskarismaattisuuden ongelmallisuuden. Kun nämä tietyt piirit vain tuntuvat hamuavan aina vaan lisää ahnaasti elämyksellisyyttä ja aina vaan lisää kokemuksia, niin niitähän tulee, mutta on asia erikseen mistä lähteestä. Niitä voimavaikutuksia ja manifestaatioita on alkanut tulla juurikin sieltä, mistä Raamattu varoittaa eli pimeyden voimilta. Kun ei pystytä toiminnassa ja opetuksessa Raamatun asettamissa rajoissa, pimeyden henkivallat pääsevät väliin iskeytymään ja eksyttämään. (kuten juuri esim torontolaisuuden manifestaatiot) Tälläinen kuva uuskarismaattisuuden kulusta on syntynyt.

Ja tästä olen samaa mieltä:

"Kyllä kirkkokunta/hengellinen liike voi antaa selkeän viestin jäsenilleen siitä, mikä on tutkittua ja turvallista mikäli se uskaltaa tai haluaa sen vastuun ottaa. Myös vaikeneminen on kannanotto."

Ja tämähän juuri pistää silmään. Muissa kirkkokunnissa ja yhteisöissä (jotka eivät ole jo lähtökohtaisesti uuskarismaattisia yhteisöjä kuten Cityseurakunnat, Suhe, River-seurakunta jne)käydään tänä väkevien eksytysten aikakautena voimakasta keskustelua ja kritiikkiä torontolaisuudesta, uusapostolisesta liikkeestä ym uuskarismaatisista ilmiöistä. Muissa kirkkokunnissa on esiintynyt joko runsaasti ja selkeästi tai ainakin jonkun verran vastuullista tarttumista ja kannanottoja näihin ilmiöihin avainhenkilöiltä tai -tahoilta. Sen sijaan Vapaakirkko vaikenee. Tulee todellakin muistaa, että myös vaikeneminen on kannanotto. Saati sitten torontolaisten puhujien kutsuminen ja mainostaminen.

Kevin Springer toimitti kirjan Kolmas Aalto. John Wimber kirjoitti siihen esipuheen.

Patrick Tiaisesta voin nyt todeta että ei käynyt kovin hyvin hänelle palvelutyössään uskon sanan parissa. Luin että hän on vaihtanut ammattia ja hoitoalalle suuntaamassa. Varmaan hyvä muistaa rukouksin kaveria ja niitä keitä tämä asia koskettaa.

https://www.aamulehti.fi/a/24457166

Herra olkoon hänelle ja meille kaikille armollinen ja auttakoon meitä tekemään parannusta siinä missä tarvitsemme katumusta ja elämänsuunnan tarkistusta. Varmaan jokainen meistä jossain kompuroi, toiset hieman vähemmän ja toiset hieman enemmän. Oleellista on olla vilpitön ja suostua kääntymään aina kun töpeksimme.

Todella hyvä idea! Toivottavasti se toteutuu! Se olisi jo alku avoimemmalle ja läpinäkyvämmälle keskustelukulttuurille sekä asioitten rohkeammalle kohtaamiselle Vapaakirkossa!

ja höpö höpö.....

OLI, tai on vieläkin hyvä ketju.
Siis nyt sain itsekin roppakaupalla tärkeää tietoa tuosta uuskarismaattisuudesta, ja nimiä. Huolettanut on kovasti elämänmeno seurakunnissa, jotain tärkeää puuttuu, ja paljon kummallista tullut tilalle. Itse kuulun hellareihin, mutta olenpa pannut merkille, että kyllä nuo ilmiöt yrittävät saada kannattajia meidänkin piireissämme, valitettavasti.
Kun joillekin uskoville näyttää olevan yksi ja sama "kunhan jotain tapahtuu" -tyyliin! Eikä ole ensin pohdittu ja rukoiltu, että ovatko nuo asiat raamatullisia, kirkastaako ne mitenkään Kristusta, mikä on niiden "hedelmä".
Kiitos sinulle kirjoittaja, joka jaksoit tänne kertoa nämä asiat vähän niinkuin "kootusti", tack!

Joo, eipä tosiaan taida olla, kun vapaakirkollisille kelpaa kaikki ulkomaisten saarna/poppamiesten loitsut. Kunhan vain joku vettä kuohuttaa. Mitään ei välttämättä järkiperäisesti arvioida, eikä Raamatunkaan valossa tutkita eikä koetella. No, toki se pakkaa olemaan muiltakin kirkkokunnilta pallo kateissa ja ekumenian betonimylly sekoittaa lopunkin.