Kohta on siis se aika, jolloin olen päättänyt heittää viimeisetkin toivonrippeet vaimon saamisesta roskakoriin. Olen asettanut itselleni sen 40v rajaksi. Kun se ikä tulee täyteen, niin sanon "antaa olla" ja en enää uhraa ajatuksia naisille. Elämä menee siitä lähtien keskittyen työhön ja harrastuksiin. No ei se toisaalta kauheammin muutu siitä mitä se on tähänkin asti ollut. Mutta kuitenkin on psyykkisesti hyvä minulle, että viimein jätän tämän "naistaakan" taakseni.
Nyt voisin vähän pohtia syitä miksi olen yksin. No yksi ilmeinen on kristillinen vakaumukseni. Kirkoissa ja seurakunnissa olen nuoruudessani paljonkin käynyt mutta sielläkin tuntui että ne komeimmat pariutui niiden kauniimpien kanssa ja rumimmat olivat aina yksin..kuten muuallakin. Joten näin se vaan pyörii. Petyin jotenkin seurakuntiin, enkä sittemmin kirkoissa ole käynyt, vaikka uskoani en ole menettänyt.
En käynyt nuoruudessani baareissa, enkä bileissä juurikin vakaumukseni takia. Tosin vaikka minulla ei olisi vakaumusta ollutkaan, en varmasti siltikään olisi käynyt. Olin koulukiusattu ja itsetuntoni/-luottamukseni/-varmuuteni oli tapettu siten. En muutenkaan olisi uskaltanut ihmisten kanssa olla. Pidin ja tietyssä määrin edelleen pidän itseäni totaalisen rumana ja kelpaamattomana kenellekään. DNA -jätteenä jopa. Lapsia en ainakaan haluaisi missään nimessä, jos ihme tapahtuisi ja löytäisin vaimon. Eli toinen syy on siis koulukiusaamisen uhriksi joutuminen ja siitä johtuvat henkiset ja psyykkiset seikat.
Olen saanut eheytyä ja parantua suurelta osin näistä seikoista, mutta silti vielä jotain on. En siis edelleenkään hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin ihmispelkoni vuoksi. Töissä tunnen työkaverini ja olen sosiaalinen. Mutta vapaa-ajalla ei ole ystäviä, ei sosiaalisia verkostoja ei mitään. Pelaan vain videopelejä, treenaan kotitreeniä, luen, katselen leffoja ja soittelen kitaraa. En siis muuta tee juurikaan. No käyn venäjän kielen alkeiskurssia. Mutta nekin kaverit ovat vain siellä.
Elämä menee kuitenkin ihan hyvin. En ole itsetuhoinen tai mitään. Olen oikeastaan oppinut aika hyvin sietämään yksinäisyyttäni, vaikka nämä viikonloput ovat aika tuskaa kun yksinäisyys korostuu. Samoin valoisat vuodenajat, jolloin hormonitoiminta lisääntyy ja niin sanotusti panettaa tavallista enemmän. Mutta aina kaikesta on selvitty.
Olen seurustellut yhden kerran elämässäni. Siitä on reilu 10 vuotta. Löysin kumppanin teksti tv:n chatin kautta. Hänellä ei ollut samoja vakaumuksia kuin minulla ja ei siitä pidemmän päälle tullutkaan sitten mitään. 3 kk se kesti. Mutta siinä koin seksin, suudelmat, läheisyyden. Siinä pienessä määrin. Eli 29v menetin neitsyyteni. Mutta sen jälkeen ei sitten ole mitään ollutkaan. Syyllisyys seksistä ennen avioliittoa oli melkoinen. Siihen olin uskonut silloin ja uskon kyllä edelleen. Mutta käsitän sen, että mahdotonta siinä on pysyä, jos toinen haluaa. Kuitenkin seksuaalinen vetovoima on suuri voima. Jos molemmat haluavat säästää avioliittoon, silloin se on mahdollista. Muutoin ei. Pienen kompromissin siis olen mielessäni tehnyt. Seksin voisin suoda rakastavaan parisuhteeseen.
Sellaista suhdetta on silti nykypäivänä niin vaikea löytää. Lisätään näiden muiden ongelmieni päälle omat kriteerini naiselle: ei lapsia, eikä ylipainoa. Niin minun ikäluokassa 30-40v sinkkunaiset ovat lähes järestään yksinhuoltajia ja/tai ylipainoisia. En voi vaan sellaisista kiinnostua. En tällä halua tietenkään loukata ketään. Mutta en kai voi itseäni pakottaa ottamaan sellaista naista, joka ei millään tavoin ulkonäöllisesti minua miellytä..tai naista jolla on jo jälkikasvua ja josta minun olisi hyvin vaikeaa ottaa vastuuta? Yh:t ja ylipainoiset naiset ovat suurimmaksi osaksi ihania mukavia tyyppejä varmasti, mutta se kemia pitäisi olla.
Mutta siinä pieni viikonlopputuskan vuodatus teille. Jos nyt jotain sattuu kiinnostamaan.
Elämä jatkuu ja tulevaisuus on avoin. Voimia kaikille yksinäisille seksittömyydessä eläville ihmisille. Tsemppiä!
Nyt voisin vähän pohtia syitä miksi olen yksin. No yksi ilmeinen on kristillinen vakaumukseni. Kirkoissa ja seurakunnissa olen nuoruudessani paljonkin käynyt mutta sielläkin tuntui että ne komeimmat pariutui niiden kauniimpien kanssa ja rumimmat olivat aina yksin..kuten muuallakin. Joten näin se vaan pyörii. Petyin jotenkin seurakuntiin, enkä sittemmin kirkoissa ole käynyt, vaikka uskoani en ole menettänyt.
En käynyt nuoruudessani baareissa, enkä bileissä juurikin vakaumukseni takia. Tosin vaikka minulla ei olisi vakaumusta ollutkaan, en varmasti siltikään olisi käynyt. Olin koulukiusattu ja itsetuntoni/-luottamukseni/-varmuuteni oli tapettu siten. En muutenkaan olisi uskaltanut ihmisten kanssa olla. Pidin ja tietyssä määrin edelleen pidän itseäni totaalisen rumana ja kelpaamattomana kenellekään. DNA -jätteenä jopa. Lapsia en ainakaan haluaisi missään nimessä, jos ihme tapahtuisi ja löytäisin vaimon. Eli toinen syy on siis koulukiusaamisen uhriksi joutuminen ja siitä johtuvat henkiset ja psyykkiset seikat.
Olen saanut eheytyä ja parantua suurelta osin näistä seikoista, mutta silti vielä jotain on. En siis edelleenkään hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin ihmispelkoni vuoksi. Töissä tunnen työkaverini ja olen sosiaalinen. Mutta vapaa-ajalla ei ole ystäviä, ei sosiaalisia verkostoja ei mitään. Pelaan vain videopelejä, treenaan kotitreeniä, luen, katselen leffoja ja soittelen kitaraa. En siis muuta tee juurikaan. No käyn venäjän kielen alkeiskurssia. Mutta nekin kaverit ovat vain siellä.
Elämä menee kuitenkin ihan hyvin. En ole itsetuhoinen tai mitään. Olen oikeastaan oppinut aika hyvin sietämään yksinäisyyttäni, vaikka nämä viikonloput ovat aika tuskaa kun yksinäisyys korostuu. Samoin valoisat vuodenajat, jolloin hormonitoiminta lisääntyy ja niin sanotusti panettaa tavallista enemmän. Mutta aina kaikesta on selvitty.
Olen seurustellut yhden kerran elämässäni. Siitä on reilu 10 vuotta. Löysin kumppanin teksti tv:n chatin kautta. Hänellä ei ollut samoja vakaumuksia kuin minulla ja ei siitä pidemmän päälle tullutkaan sitten mitään. 3 kk se kesti. Mutta siinä koin seksin, suudelmat, läheisyyden. Siinä pienessä määrin. Eli 29v menetin neitsyyteni. Mutta sen jälkeen ei sitten ole mitään ollutkaan. Syyllisyys seksistä ennen avioliittoa oli melkoinen. Siihen olin uskonut silloin ja uskon kyllä edelleen. Mutta käsitän sen, että mahdotonta siinä on pysyä, jos toinen haluaa. Kuitenkin seksuaalinen vetovoima on suuri voima. Jos molemmat haluavat säästää avioliittoon, silloin se on mahdollista. Muutoin ei. Pienen kompromissin siis olen mielessäni tehnyt. Seksin voisin suoda rakastavaan parisuhteeseen.
Sellaista suhdetta on silti nykypäivänä niin vaikea löytää. Lisätään näiden muiden ongelmieni päälle omat kriteerini naiselle: ei lapsia, eikä ylipainoa. Niin minun ikäluokassa 30-40v sinkkunaiset ovat lähes järestään yksinhuoltajia ja/tai ylipainoisia. En voi vaan sellaisista kiinnostua. En tällä halua tietenkään loukata ketään. Mutta en kai voi itseäni pakottaa ottamaan sellaista naista, joka ei millään tavoin ulkonäöllisesti minua miellytä..tai naista jolla on jo jälkikasvua ja josta minun olisi hyvin vaikeaa ottaa vastuuta? Yh:t ja ylipainoiset naiset ovat suurimmaksi osaksi ihania mukavia tyyppejä varmasti, mutta se kemia pitäisi olla.
Mutta siinä pieni viikonlopputuskan vuodatus teille. Jos nyt jotain sattuu kiinnostamaan.
Elämä jatkuu ja tulevaisuus on avoin. Voimia kaikille yksinäisille seksittömyydessä eläville ihmisille. Tsemppiä!
Vastaukset 46
Vanhimmat
Joskus lähivuosina minä hankin etäperheen jonkun naisen kanssa. Ehkä 5v sisällä. Jopa bi/lesbo voi käydä jos muuten sopiva. Ensisijaisesti etsin kuitenkin heteroa. Siis hankin jos onnistun. Jää nähtäväksi miten asiat menee.
Ja mitäköhän lesbo heteromiehen kanssa tekisi? Korkeintaan teettää lapsen, lähtee ja sen jälkeen et enää lastasi näe.
Niin tämä on riskinä. Siksi pyrin kyllä ensisijaisesti löytämään heteron. Teen kyllä pelisäännöt selviksi heti alussa. Pelkkä sperman luovuttaja en sikäli aio olla että pidän lapseen yhteyttä ikuisesti niin kauan kun elän.
Hyvä homma. Itse olen aina keskittynyt työn tekemiseen ja rahan säästämiseen koska ne ovat niitä hyviä juttuja elämässä jotta elämästä voi nauttia. Olen jo täyttänyt 40 joten on myöhäistä saada parishdetta eikö naiset kiinnosta. Yksi nainen oli kiinnostunut koska veljeni kertoi sille että olen aika varakas. Se nainen on aika lihava joten minua ei kiinnostanut koska se söisi minut vararikkoon. On paljon hyviä asioita mitä haluan tehdä kuten matkustelu ja mökkeily, kalastus, salibändyn pelaaminen, juopottelu ja juhliminen myös. Harrastan myös puutöitä ja entisöin vanhoja huonekaluja. En ole pahemmin pohtinut miksi olen yksin mutta kai se ulkonäkö onse juttu ettei naisia kiinnosta. Eipä se minua haittaa
Tyypillinen saamaton sinkkumies: sosiaalisesti täysin kyvytön, mutta samalla täysin epärealistiset pornovaatimukset naiselle (ei lapsia, ei ylipainoa - halooooo!).
Hyvää yksinäistä elämää. Kiva että viihdyt niin.
Niin niin.. Vaikea on tuntea myötätuntoa.
Lapsellisen naisen minä ottaisin ainoastaan lapsettomaan suhteeseen niin ettei ne lapset enää asu kotona. En muuten.
Ei lapsia ja ei ylipainoa on normaalia, eikä mikään
Ylipaino on sairaus. Miksi terveen pitäisi ottaa sairas kumppani. Samoin vain kulttuurimarxilaisuuteen alistunut perverssi tahtoo elättää toisen lapsia. Jokaisella ydinperheeseen uskovalla lapsettomalla on oikeus etsiä nimenomaan lapsetonta puolisoa.
Suvaitsevaisuus on tehnyt kaikista mielisairaita, että ylipaino olisi tervettä ja lapsettomilla olisi velvollisuus elättää ja kasvattaa muiden lapsia.
"Ei ylipainoa" on epärealistinen pornovaatimus? :D
piti sanoa ettei ole mikään epärealistinen vaatimus.
En sanoisi itseäni sosiaalisesti kyvyttömäksi. Jos luit tarkasti aloituksen, niin sanoin olevani töissä sosiaalinen. En hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin. Mutta jos joudun sosiaalisiin tilanteisiin, kuten vaikkapa treffit..voin kyllä sanoa että osaan homman. Se kynnyksen ylittäminen on se vaikeus. Uskaltaa lähteä sosiaalisiin tilanteisiin.
"epärealistiset pornovaatimukset naiselle (ei lapsia, ei ylipainoa" . Olen ihan samaa mieltä. Kyllä on miehellä vaatimukset korkealla. Miten edes voi ajatella vaativansa tuollaisia asioita.
Ei ystäviä kertoo hyvin sen sosiaalisuuden tason. Parisuhde on kuitenkin yleensä läheinen ystävyyssuhde myös. Sitä ainakin monet naiset myös haluaa.
Jos suurin osa vasaan tulevista muuten sopivista naisista on ylipainoisia ja/tai lapsellisia, niin silloin lapsettomuus ja normaalipainoisuus on epärealistisia vaatimuksia.
Mitä taas läski = sairaus -huuhaaseen tulee, niin terveysongelmien todennäköisyys lisääntyy vasta kun ylipainoa on todella reilusti. Myös ikä lisää terveysongelmien todennäköisyyttä. Harva meistä säilyy ikuisesti nuorena. Eli sairaudet on osa suuren osan aikuisista ihmisistä elämää. Realisti ymmärtää tämän.
Sitä saa, mitä tilaa. Tässä tapauksessa yksinoloa.
Ylipaino ei ole normaalia.
Niin riippuu kuka vaatii. Normaali paino vaatimus on useinmiten lähes kaikilla naisilla ehdoton. No ei senpuoleen että itse normaalipainoisena olisin koskaan kelvannut mutta huvittaa jos mies esittää vaatimuksia millaisen naisen haluaa niin palsta femakot on heti tuntosarvet pystyssä miehen"epärealistisine" vaatimuksineen. Yhteenvetona sanottakoon että ainoastaan nainen saa vaatia. Miehen on joko tyydyttävä tai oltava yksin. Näin ajattelee perus nainen.
Naisen ylipaino tekee tasolle samaa kuin miehen sosiaalinen kömpelyys.
Kaikkea saa toki vaatia, jos yksin on hyvä olla niin mikäs siinä.
Et sinä määritä sitä mikä tekee tasolle mitäkin tai mitkä kaksi asiaa ovat toistensa vastinpari.
Se, että ei ole ystäviä ei kerro mitään sosiaalisuudestani. Se kertoo vain sen, etten ole käynyt juurikaan missään mistä ystäviä voisi saada. Ja sitä paitsi työkaverit ovat myös ystäviä. Näen heitä kuitenkin vain töissä.
Kuten sanoin, en hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin. Jos hakeutuisin, asiat olisivat toisin.
Ja jos suurin osa naisista on ylipainoisia, niin olen mielelläni mielummin yksin.
Mielestäni läskinaisilla EI ole oikeutta parisuhteeseen.
Onneks sun mielipiteellä ei oo väliä.
Mukavilla läskeillä on pajon hyviä suhteita, kivaa seuraa kun ei pipo kiristä kuten laihuusfriikkisillä miesprinsessoilla täällä.
Kerropa paljonko sinulla on ylipainoa ?.
Taidat itse olla niitä tonnikeijuja jotka vetää herneet nokkaan jos miehen vaatimuslistassa on normaalipainoinen nainen:D
Eli nettideiteilläkin olet esillä vain kasvokuvien kera ja jättänyt kertomatta ruumiinrakenteen tyypillisesti kuten läskinaisten tapoihin kuuluu:D
Aina on toivoa eikä luovuttaa kannata. Omia kriteerejä kannattaa laskea, jos olet itse lihava niin et voi saada hoikkaa naista vaan sun pitää kelpuuttaa lihava nainen.
Onko siis niin, että nainen voi olla mitä kauheaa tahansa, kunhan ei ole lapsia ja ylipainoa? Että vaikka tutustuisin ihanaan ihmiseen netissä, ihastuisit hänen sisäiseen maailmaan ja kun näet ja saat tietää että hänellä on lapsia, se poistaa ihastumistasi? Lisäksi tuo ylipaino on suhteellinen käsite. Toiselle 10 kg voi olla juuri se naisessa mikä viehättää. Toisaalta laiha nainen voi olla ilman mitään muotoja, peppu ja muu roikkuu ja muutaman kiloi ylipainoinen saattaa olla just nami. Toki toisinpäinkin voi olla... mikä sinusta siis on se ylipainon raja?
Entä sinä itse? Onko sulla adonisbody?
Lapsista. Esimerkiksi omaan perheeseeni peilaan. Niin en missään nimeessä tahdo lapsilleni isäpuolta... heillä on isä. Joka kantaa vastuun minun lisäkseni... niin onko näinkin lapset siis este?
Ja ihan mielenkiinnolla v a in kysyn, ilman hyökkäystä yms. Kivaa lukea erilaisia mielipiteitä :)
Kyllähän vääränlainen ruumiinrakenne tai lapset poistaa joidenkin ihastuksen.
Ei tietenkään kuka tahansa ei-ylipainoinen ja lapseton nainen kelpaa. Toki pitää olla järki päässä, huumorintajuinen jne jne nämä normaalit. En maininnut niitä siksi, koska ajattelin että ne ovat itsestäänselvyyksiä.
En omaa lihaksikasta adonisvartaloa, vaan olen hoikka/timmi ja pitkä. En minäkään mitään missin vartaloa naiselta odota. Mutta ei ylipainoa. Toisaalta naisen kroppa on aika missimäinen kun ei ole ylipainoa..mutta joo.
Pidän itsestäni huolta harrastamalla liikuntaa säännöllisesti ja odotan sitä myös naiselta. Jos nainen harrastaa liikuntaa säännöllisesti, se myös yleensä tarkoittaa että nainen on normaalikroppainen tai jopa hoikka. Mutta ei ylipainoinen.
En halua kuulua kenenkään toisen lapsien elämään millään tavalla. Siksi siis en halua naista jolla on lapsia. Koska lapset jossain vaiheessa ovat äidillään ja sitten pitäisi tutustua jne jne. Ei kiitos. En halua lapsia missään muodossa itse.
Ymmärrän, että monet naiset ottaa nokkiinsa tästä ja jos se niin on etten voi saada tällaista naista, niin elän yksin. Hyvä on. Kyllä minä pärjään. Vaatimuksistani EN jousta. Piste.
Juu en ottanut nokkiini :) mielenkiinnolla vain kysyin :)
Ja on oikein olla joustamatta vaatimuksissa. En minäkään jousta :) mies, joka mut saa ja josta tulen pitämään huolen ja teen kaikkeni ei saa luokitella ihmisiä millään lailla. Ja hänen tulisi valita minut minun vuoksi ja nähdä ensisijaisesti minut, eikä mun lapsia tai ylipainoa (en pidä itseäni ylipainoisena... enkä sellainen ole) sillä kilot voi pudottaa, lapset kasvaa, mutta minä olen minä. Ja sellaiseksi jään.
Eli ymmärrän, että vaatimukset on jokaisella omat jajokaiselle omat jutut ovat tärkeitä. Riippuu kehityksestä :)
Arvostan sinun asennettasi, vaikka elämässä on tullutkin vastaan suuri pettymys. Otat asian hienosti. Tuo vakaumus on varmasti nykymaailmassa iso kynnyskysymys. Kovin monikaan ei edes ajattele niitä asioita.
Itse en ole uskonnollinen, mutta olen ajatellut asioita sitäkin enemmän. Minulla on omia teorioita siitä, miten maailma saattaa (huom. saattaa) pyöriä, mutta ei niistä sen enempää. Jokatapauksessa ihmisten älykkyys ei riitä käsittämään maailmankaikkeutta, niin antaa sen olla sellainen kuin on. Ja jokainen uskokoon, mihin haluaa.
Voihan olla, että sitten, kun et enää mieti asiaa ja olet jo ns.luovuttanut, niin yhtäkkiä tuleva elämänkumppanisi seisookin edessäsi. Kivaa tulevaa kevättä sinulle. :)
Kiitoksia ystävällisestä kommentistasi! Vaikeaa ja lähes mahdotonta nykyään on todellista rakkautta saati elämänkumppania löytää. Mutta vakaumukseeni kuuluu, että uskon ihmeisiin ja johdatukseen. Joten SE kortti kai ei koskaan ole pois suljettu. Mutta omalta osaltani jätän asian tähän. Mutta jos yläkerran Isännällä on toiset suunnitelmat, niin kaippa joku vielä oven taakseni tulee soittamaan ovikelloa (jota mulla ei edes ovessa ole). :D
Tsemppiä sinullekin ja mukavaa Uutta Vuotta ja kevättä!
Uskon, että sinulla on mahdollisuus löytää 40 hoikka, eronnut nainen. Sen ikäisillä on yleensä lapsia, muttei aina. Kaikkihan eivät kykene saamaankaan lapsia. Hoikat naiset arvostavat hoikkia miehiä. Pullukat kaipaavat mieheltäkin kokoa. Itse olen hoikka 40 nainen ja pitkässä parisuhteessa hoikan miehen kanssa. Mutta me pariudummekin alle 30 vuotiaina. Lapsiakin on, koska niillä meitä siunattiin. Mutta kyllä hoikkia 40 naisia on, monet kylläkin parisuhteessa.
Aloittaja haluaa lapsettoman ja hoikan naisen, joka ei myöskään saa haluta jatkossakaan lapsia. Naisella pitää "olla järki päässä, huumorintajuinen jne jne nämä normaalit." Naisella olisi ilmeisesti hyvä olla myös kristillinen vakaumus.
Aika isoja elämänarvoihin liittyviä toiveita, joten voi olla todella vaikea löytää. Varsinkin sellaisen miehen, joka kuvailee itseään ihmispelkoiseksi mieheksi, jolla ei ole ystäviä, eikä sosiaalisia verkostoja ja joka pitää itseään tietyssä määrin edelleen totaalisen rumana ja kelpaamattomana kenellekään.
Osuit asian ytimeen. Siksi en uskokaan löytäväni ketään ja olenkin jo melkein toivoni menettänyt. Ja kuten aloituksessa sanoin, kohta on aika jättää ne asiat omaan arvoonsa ja keskittyä muuhun.
Ehkä vähän särähti tuo, että naisen pitää miellyttää silmää ja mieltä, mutta itseään aloittaja pitää rumana ja kuvailee ihmispelkoiseksi. Naisen tulisi siis olla jotain, mitä aloittaja ei itse ole.
Jätä sekin asia Herran haltuun. Hänellä on suunnitelmat sinunkin elämääsi varten. Luota vain Häneen, Hän järjestää sinunkin asiasi, kuten parhaaksi näkee. Muista myös rukouksen voima. Herra kuulee sinunkin asiasi ja vastaa ajallaan ja tavallaan. Kaikkea hyvää elämääsi.
Asiahan ei ole noin yksinkertainen, mutta et kai sinäkään seurustelisi ihmisen kanssa joka olisi luonteeltaan inhottava eikä miellyttäisi mitenkään silmiäsi? Joten täysin normaalit toiveet siltä osin.
Ja tosiaan kuten sanoin, pidän itse itseäni rumana. Kyllä. Mutta sen verran psykologiaa tiedän, että en sitä välttämättä oikeasti ole kaikkien muidenkin mielestä. Suuri osa rumuudestani saattaa olla vain päässäni. Kun en ole itseäni altistanut sosiaalisiin tilanteisiin ja varsinaisesti koskaan edes iskenyt naista, niin en tiedä.
Sehän on oikeastaan se ja sama onko rumuus päässä vai todellisuutta. Jos sen kuitenkin jollakin tasolla kokee olevan olemassa, on epäreilua vaatia toiselta muuta kuin sitä mitä itse kykenee tarjoamaan eli rumuutta.
tasolle eli sinun tapauksessasi tosi alas ja ryhdistäytyminen, niin kyllä se siitä. Tuollaista lapasta ei kukaan järkevä nainen viitsi katsella yhtään pakkoa enempää.
Kaikenlaisia kekkeruusia sitä löytyykin etten paremmin sano!
Omituisuutta näkyy olevan niin tuhatta sorttia.
***Ajatuksia***
Jos tän viestiketjun aloittaja ei halua lapsia, niin mihin hän sitä naista tarvitsee? Siis vittu oikeasti, mitä sä sillä muijalla teet? Sä elät nyt helppoa ja tasaista poikamieselämää. Tajuat varmaan, että jos elämääsi tulisi nainen, se muuttuisi noin sata kertaa vaikeammaksi. Ei ole olemassa mitään helppoja naisia, ainakaan suomalaisissa. Niin että mikähän se naisen rooli olisi sun elämässä? Mikä on sellainen juttu, mitä sä et "osaa", mutta nainen kyllä? Ruuanlaitto, siivous, leipominen, pyykkäys...? =D
Itsekin haluaisin löytää naisen ja monesti olen miettinyt, että mihin loppupeleissä tarvitsen naista. No vastaushan on että eihän se eukko olisi juuri mitään muuta kuin lapsentekokone. Kuulostaa kamalalta, mutta niin se vaan menee. Koska sinkkumieheltä ei onnistu yksinään perheen perustaminen, ainoa vaihtoehto on eka hommata muija.
Sit tää aloittaja listaa vaatimuksia naiselle; ei saa olla lapsia eikä läskiä. Joo, ihan ymmärrettävää. Itselläkin ihan samat vaatimukset plus niiden lisäksi edellytän naiselta tupakoimattomuutta sekä jonkinasteista raittiutta. En ole koskaan polttanut enkä tiedä vastenmielisempää, kun röökiä vetävä nainen. En ikinä alkaisi suhteeseen tupakoivan naisen kanssa.
Mitä tulee sitten ylipainoon....nykyään lähes puolet suomalaisnaisista on ylipainoisia. Sori vaan mutta kun viisari ei värähdä läskille akalle, niin ei värähdä.
Ja sit ne muksut...ihan samoilla linjoilla oon aloittajan kanssa; en todellakaan ala katselemaan kotonani kenenkään toisen miehen siittämiä kakaroita. Miksikö? Lapset ovat jatkuva muistutus naisen entisestä suhteesta. Tai jotain...en osaa tarkemmin selittää. Joka tapauksessa en halua yhdenkään lapsen isäpuoleksi.
Tällä palstalla nousee aina vitunmoinen paskamyrsky, kun mies alkaa luettelemaan vaatimuksia naisen suhteen tai yleensäkin arvostelemaan naisia.
Totuus kuitenkin on se, että suomalaisnaisten taso on nykyään aivan karmea. Jos multa kysytään, miten kuvailisin suomalaisnaista, niin ekana tulee mieleen helvetin epäterveelliset elämäntavat (tupakointi, ryyppääminen, roskaruoka), lihavuus, vaikea luonne, tatuoinnit, lävistykset, kanamaisuus sekä yllättävän moni nainen muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan miestä. Ihan oikeasti...=D
Ei todellakaan tarvitse ihmetellä, että Suomessa on nykyään miljoona yhden hengen taloutta ja vauvoja syntyy ennätysvähän. Syy on naisissa. Piste.
Yhdyn+tähän+jos+en+sata+niin+ainakin+99%.
"Jos tän viestiketjun aloittaja ei halua lapsia, niin mihin hän sitä naista tarvitsee? Siis vittu oikeasti, mitä sä sillä muijalla teet?"
Pssst! Oletko kuullut koskaan seksistä ja nimenomaan seksistä miehen ja naisen kesken? :D
!0 pisteen vihjeenä sitten.. Ootteko kuulleet Rakkaudesta.. ;D
..siis 10Pisteen.. ;D
Parin pettymyksen jälkeen ei kannata luovuttaa. Minusta miehet ja naiset on todella ulkonäkökeskeisiä ja siksi eivät löydä ketään. Missään muualla ei olla niin nirsoja kun suomessa koska täällä vain ulkonäkö merkkaa hyvää parisuhdetta mukamas.
Ei pidä paikkaansa. Ulkonäkö ei todellakaan ole ensimmäinen kriteeri suhteeseen. Tärkein ero on se mitä suhteelta haluaa. On olemassa ihmisiä, jotka etsivät pelkästään ystävää, jonka kanssa harrastaa ja viettää aikaa yhdessä lähinnä viikonloppuisin. Mutta sellaista ei ole helppo löytää. Siinä tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla yksin ja harrastaa yksin, kuten siihenkin asti.
Noh, millainen olet persoonaltasi/luonteeltasi ja mihin harrastukseen/harrastuksiin tarvitsisit/haluaisit kaverin?.. ;P
Onko sukupuolella väliä?.. ;P
Joihinkin harrasteisiin on vaikeampi löytää kavereita, kuin taas toisiin.. Ja joillekin voi olla vaikeampi löytää Saman Henkisiä ihmisiä, kuin taas toisille.. Joiden kanssa olisi leppoisaa ja mukavaa viettää aikaa ja harrastaa.. ;P