Tykkäättekö sanoa asiat suoraan niin että varmasti toinenkin ymmärtää? Vai sanotteko jotain asiaan viittaavaa ja käyttäydytte niin että toisen pitäisi osata lukea rivien välistä? Vai oletteko jopa sanomatta mitään ja toisen pitäisi olla ajatustenlukija?
Onko kylmän totuuden sanominen mielestänne rehellisyyttä? Tarkoitan sillä asiaa, jonka voisi jättää yhtä hyvin sanomatta.
Asiahan vaihtelee riippuen eri kulttuureista ja väittäisin sukupuolenkin liittyvän asiaan.
Onko kylmän totuuden sanominen mielestänne rehellisyyttä? Tarkoitan sillä asiaa, jonka voisi jättää yhtä hyvin sanomatta.
Asiahan vaihtelee riippuen eri kulttuureista ja väittäisin sukupuolenkin liittyvän asiaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kyllä mä sanon asiat suoraan, mutta pyrin olemaan tahdikas.
Tuo on arvostettavaa. Asiathan voi sanoa suoraan, mutta asiallisesti.
Juuri näin. Joskus se totuudenkin kuuleminen voi olla toiselle tarpeeksi ikävää kuultavaa, ettei sitä tarvitse ikävästi ilmaista.
Tai toinen tietää totuuden jo ennestään ja asian mainitseminen on turhaa.
Kyse on siis myös siitä mitä on tarpeellista sanoa ja mitä ei.
Joskus totuus on hyvä sanoa jos toinen elää kuvitelmissa, jotka eivät vastaa yleistä totuutta. Mutta jos oikea totuus on toisella tiedossa, niin on turha vääntää puukkoa haavassa.
Juuri noin. Puhutko nyt asiasta yleisellä tasolla vai onko joku tietty tapaus mielessä?
Yleisellä tasolla. Toki on elämän aikana tullut kuultua vaikka minkä tyyppistä sanomista ja itsekin olen sanonut vaihtelevalla suoruudella asioita.
Kyllä mäkin olen ollut melkoinen totuuden torvi duunijutuissa, osa on pyöritelly silmiään epäuskoisena että voiko noin suoraan puhua.
Ihmissuhteissa olen aina ollut tahdikas, siinä ollaan inhimillisten tunteiden kanssa tekemisissä.
Ei kaikkea pidä suoraan mennä sanomaan. Riippuu ihan asiasta.
Sanon suoraan, mutta nätisti.
Jos voi jättää sanomatta, jätän sanomatta, muuten sanon suoraan. Kikkailu on tyhmää.
Saatan olla hyvinkin suorapuheinen jos tilanne/asia sitä vaatii.
Kavereille olen melko suorapuheinen kun tiedän että ne kestää kuulla sanomiseni.
Tuntemattomien kohdalla kannattaa aina vähän harkita että kannattaako sanoa mitään jos se olisi loukkaavaa.
Ihan kaikesta ei välttämättä kannata kertoa jos se olisi huono uutinen eikä kuulija kuitenkaan pysty mitään tekemään niin ihan suotta aiheuttaa surua ja murhetta, esim. vaikka jos itsellä olisi joku parantumaton sairaus en välttämättä sukulaisille sanoisi mitään etteivät turhaan murehtisi.
Mulle olet ollut aika suorapuheinen vaikkei edes tunneta. Oot aiheuttanu surua ja murhetta, mutta kyllä mä kestän.
Joo, siis kyllä sitten jos suutahdan voin olla aika suorapuheinen ja siihen vaaditaan aina ensin se että minua jollain tavalla tölvitään ensin. Siinä meidän pikku episodissa tosiaan kyllä mietin että miten rajuun vastahyökkäykseen lähden, en olisi halunnut lähteä rajuun mutta päädyin että on pakko kun tuli suora väite Ikis = trollli, jos kaikki täällä olisi uskoneet minun olevan niin alhainen sillä tavalla kuin mitä se oli se olisi tiennyt mulle palstailun loppua. Vaikka itse olisin tiennyt olevani viaton en olisi kehdannut olla täällä jos kaikki muut olisi uskoneet muuta, sen verran iso juttu se oli mulle niin tilanteen pakosta toimin niin kuin toimin. Nyt on kyllä mun osalta unohdettu niin eiköhän tuosta yli päästä. Tiedän että kestät, lujat tyypit joutuu kestämään usein enemmän juuri siksi kun ne on lujia.
Oon tietenkin pahoillani episodista, mutta mä olin kans pakkoraossa ja mulla oli vain yksi johtolanka, se viesti jossa sun nikillä uhattiin mun salaisuuden paljastaminen.
Kyllähän se mun kirjoittelu näytti varmasti erikoiselta, mutta hyökkäys on paras puolustus, täällä jopa ainoa tapa.
Koko homma paljastu mulle sitten ihan yllättäen, enkä mä sitä vaihtoehtoa ollut edes älynnyt miettiä. Lopulta kun mä seurasin hommaa sivusta, niin tajusin sen kuvion kokonaan.
Nyt kun mä tiedän kuka trollaili ja tunnen motiivin, niin homma on mun osaltani paketissa. Mä olen pahoillani hyökkäyksestäni, mutta ennenkaikkea mä olen helvetin iloinen siitä että olin väärässä sua syyttäessäni.
Joo siis varmaan sun kannalta oli noin mutta minun kannalta taas sitten kun siellä ketjussa jo olin kertonut että aiemmat minun nikillä on trollilta niin mulle ei sitten taas mennyt jakeluun että wtf, miksi nyt minun kimpussa ollaan? Tosiaan ei ollut muuta keinoa kuin sitten itsekin hyökätä siinä tilanteessa. Se on nyt käsitelty meidän osalta ja tilanne rauhoittunut niin eihän tässä kun jatketaan ihan normalisti. Ny pitää mennä kyllä nukkumaan, öitä.
Öitä sullekin.
Itse sanon asiat kierrellen toivoen että ymmärretään rivien välistä aavistamalla. Paitsi jos olen kerännyt painetta olemalla liian kiltti ja myötämielinen & mukava niin silloin räjähdän! Toisaalta haluankin olla mukava ja kiltti enkä edes osaa normaalisti olla suorapuheinen!
Inhoan naisia jotka kehuskelevat olemalla suorapuheisia. Se tarkoittaa ilkeilyä ja tahdittomuutta tai turhista asioista nillittämistä!
Odotat että toiset ymmärtävät kiertelevää puhetyyliäsi ja sitten suutut jos joku ei tajua. Tuo on mielestäni yleisempää naisille.
"Inhoan naisia jotka kehuskelevat olemalla suorapuheisia. Se tarkoittaa ilkeilyä ja tahdittomuutta tai turhista asioista nillittämistä!"
Tuosta olen samaa mieltä. Yleensä sellaiset ovat melko herkkiä jos samalla tavalla käyttäytyy heitä kohtaan.
Sanon nykyään. Ennen en niinkään. Ja se aiheutti sitä, että sitten OLETIN, että toinen ymmärtää. Mutta ei se niin mene. Siinä syyllistää suotta toista. Mutta kyllähän sekin sitten jossainvaiheessa vitutti, kun toisesta piti kaivamalla kaivaa, että mitä mahtoi lopulta tarkoittaa. Tai sit sai kuulla vasta sitten, kun jostain muusta kehkeytyi riidantapainen. Sit tulee pitkä litania kaikkia huonouksia ja sanomatta jättämisiä yms.
Kyllä sitten opin kantapään kautta, että aion olla suora ja rehti, mutta tahdikas. Tai aina ei sitäkään voi välttämättä olla heti alkuun, mutta pitää toiselle tehdä selväksi, ettei halua häntä alistaa tai satuttaa. Sitten ei ole niin väliä miten asian kerrot, kunhan kerrot. Voihan sitä varoitella, että nyt on vaikea sanoa nätisti.
Ja nyttemmin olen huomannut, että kun osaan tämän itse, niin en enää halua, että minulle jätetään sanomatta suoraan. Annan kyllä palautetta heti.
Ulkomaailmassa tulee sanottua asiat toisinaan turhankin suoraan, ja niistä on pitänyt sitten jälkikeskustella. Hienotunteisuus on todella taitolaji. Ja joissakin tilanteissa se suoraan sanominen on suora vertaus provokaatioon ja jonkun mielestä ollut sitten oikeus turpiin vedolle.
Ne joista sitten oikein välittää, on joskus se suoraan sanominen kaikkein vaikeinta. Ja kyllä siitäkin joutuu sitten keskustelemaan. Ja yhdessä parkumaan.
Mutta huonoimmaksi vaihtoehdoksi sanon silti valehtelun tai totuuden kieltämisen. Näinkin on tullut toimittua mutta ehkä siksi kun on tiennyt että se totuus on toiselle liian kova juttu.
Heh,päin naamaa ! En oo mikhään diplomaatti :)
Toinen voi olla silloin vielä vähemmän diplomaatti ja päin naamaa jysähtää nyrkki.
Olen sanonut suoraan mutta monet ottavat siitä nokkiinsa
Suoraan voi sanoa olematta ilkeä. Monet saattavat olla ilkeitä sanomisissaan, ja perustelevat sitä sillä, että ovat suorapuheisia.
En, ellei ole aivan pakko, enkä aina silloinkaan. Enkä myöskään halua että mulle sanotaan ikäviä asioita tönkkösuoraan. Tuntuu, että jotkut ihmiset käyttävät rehellisyyttä ja suoraa puhetta vaan tekosyynä lytätä muita.
MIKÄ SIINÄ ON ETTET VOI SUORAAN SANOA JA REHELLINEN OLLA? PERKELE!!!!!!!!!!!!!!!!!! ONKO SUN PERSUJUNTTI MILITARISTIKAVERIT SENKIN SULTA KIELTÄNYT? SAATANA!!!!!
Sanon suoraan tästä lähtien naisille että anna pillua. Turha alkaa mitään muuta selittää koska pillua mä vain haluan.