Vinkkejä ikävään kaukosuhteessa

Olen kaukosuhteessa mieheni kanssa ja meillä on välimatkaa noin 300km. Haluiaisin kuulla teidän vinkkejä siihen, miten selvitä ikävästä. Oletin, että se olisi jo helpottanut ajan myötä kun olemme kuitenkin jo tunteneet yli vuoden. Asia on kuitenkin päinvastoin. Aina kun tapaamme, rupean viimeisenä iltana miettimään huomista lähtöä ja masennun. Kun lähtöpäivä koittaa en pysty tekemään muuta kuin itkeä ja kotonani saatan olla monta päivää allapäin ja kaikki tuntuu olevan huonosti. Lisäksi minua ahdistaa kamalasti olla erossa hänestä. Uutena piirteenä olen huomannut vielä sen, että tulen helposti mustasukkaiseksi nykyään, jos esim mieheni viettää aikaa kavereidensa kanssa eikä viestittele minulle. Ja tiedän, että oma aika on tärkeää parisuhteessa mutta en voi mitään tunteilleni. Mikä tähän voisi helpottaa? Onko kenelläkään vastaavanlaisia tuntemuksia tai kokemuksia?
Ilmianna
Jaa

9 Vastausta


Sanon mielipiteen, suhteenne on tuhoon tuomittu, jos et osaa luottaa häneen. Miksi podet mustasukkaisuutta, jos hän viettää aikaansa kavereidensa kanssa, vaikka on käynyt juuri antamassa sinulle aikaasi. Toista ihmistä ei voi omistaa, hänellä saa olla se omakin elämä, kuten itselläsi. Ehkä miehesi huumavaihe on mennyt jo ohi ja hän näkee myös sen oman elämänsä ja kaverit yhtä tärkeinä, kun sinä elät vielä sitä hurmaa eikä arki ole sinua kohdannut. Koeta sinäkin suuntautua elämään omaa elämääsi ja etsiä uusia harrastuksia ja kavereita, niin aika juoksee nopeammin, kuin ikävässä riutumalla ja miettimällä syntyjä syviä. Ikävän tunteenkin kanssa pitää oppia elämään ja tulemaan toimeen. Kannattaa lukea myös läheisriippuvaisuudesta ettei se nyt ole ongelmana, yksinkin pitää tässä elämässä osata elää ja olla. Kaikille etäsuhteet ei vaan sovi ja heidän on pakko alkaa miettimään muita vaihtoehtoja.
Ilmianna
Jaa
Samaa mieltä kuin Ed.kirjoittaja, luottamus ehdoton jotta voi toimia. Ja ettei kumpikaan ole mustasukkaisia. Meillä 1,5v etäsuhdetta takana, kumpikaan ei ole antanut aihetta mustasukkaisuuteen,, selvä on ettei kotona tarvitse istua mutta ainoita ollaan toisillemme.
Ilmianna
Jaa
Minä olen ollut jo 12 v miehen kanssa ja reilut parivuotta mies on luuhannut Kotkalaisen naisen (yleisen) kanssa. Olen ollut tietoinen koko ajan. Olen vierellä kun mies soittaa lumpulleen ja valehtelee minkä kerkee sille. En välitä. Nyt mies oli saanut loppiaisena naiselta jonkun taudin? Ensin oli mustelma peniksessä ja sen jälkeen oli iso rakkula joka puhkesi ja oli erittäin kipeä?. Mies soittelee edelleen ja meni taas Kotkaan lumppunsa luo? Tämmöinen kaukosuhde meillä. Se nainen ei tiedä minun olevan kuvioissa, mutta katotaan kuin ämmien käy
Ilmianna
Jaa
Siinä on vakka kantensa valinnut ! Anna mennä ukon. Tautisen ukon, pitäköö lunttu hahahahahaaaa
Ilmianna
Jaa
Itsellä kokemusta aloittajan kaltaisesta suhteesta. Ei toiminut, ikävä ja mustasukkaisuus ajoi lopulta eroon. Satutti ihan helvetisti, tyyppi oli tunteeton peluri. Olisi ollut parempi jos en olis koskaan tavannut, mutta turha jossitella. Aloittajalle sanoisin että parempi yksin kuin riuduttaa itsensä loppuun. Ottaa mielenterveyden päälle, itse menin niin rikki etten nykyisen kumppanin kanssa tunne mitään.
Elämä on joskus epäreilua ja joskus ihanaa, onneksi saanut kokea molempia.
Ilmianna
Jaa
Itsellä samoin kokemusta, mulla oli kyllä ulkomaalainen ja ei toiminut, samoin mustasukkaisuus ja mies petti mut ja muitakin naisia. Olin niin loppu ja menin ihan rikki. Onneksi nyt ohi. Kaukosuhde harvoin toimi, näin vaan on.
Ilmianna
Jaa
Minäkin voin sanoa sanan jos toisenkin tähän. Kaukosuhde ei nimittäin pidemmän päälle toimi. Minullakin oli nainen noin 400 kilometrin päässä. Viestejä vaihdettiin monta päivittäin, hyvin toimi aikansa. Ehkä pahin mustasukkaisuus puuska iski silloin, kun en saanut vastausta viestiin tunnin sisällä tai hän ei vastannut soittoon. Selityksiä voi keksiä aina, miksi en voinut vastata tai en kuullut soittoa....pälä pälä. Päätin sitten lopettaa suhteen. Eihän sellaista suhdetta olisi kestänyt Erkkikään. Järki olisi muuten mennyt. Myöhemmin sain sitten tietää, että naisellani olikin toinen samaan aikaan. Ikävää mutta niin valitettavan yleistä kaukosuhteessa...
Ilmianna
Jaa
Voi sinua ressukkaa oletkohan joutunut vedätykseen ja mitä vielä joudut kokemaan:( Tunnistin heti jutusta ytimen. Tuo mies aivan samanlainen tavoiltaan kuin eräs jonka touhuja ja reissuja olen jo vuosia seurannut. Hän omahyväinen ja elää itselleen ja naisia ympäri Suomea. Mieti vähän kuinka helppoa hänellä on. Antaa vaan viisarinsa osoittaa minne milloinkin suuntaa ja mikä mukavampaa kuin välillä tulla luoksesi "täyshoitoon":) Etkö ole huomannut kuinka tunteton hän on ja aina samat kuviot ja sanat ja kun suutelee niin katsoo muualle ja puhelin aina äänettömällä. Hän on pelimies ja käyttää sinua hyväkseen. Sinä varaat jääkaapin täyteen ja ostat kalliit juomat ja hän tulee hemmoteltavaksesi mutta mitä sinä saat? Mitä hän tekee puolestasi? Onko kutsunut kyläilemään ja onko kertonut itsestään? Silloin kun mies ei puhu asioistaan niin ei ole puhtaat jauhot pussissa ja jollei vastaa viesteihin eikä puheluihin niin syyhän on tietenkin päivän selvä:) Ei voi vastata koska toisen naisen luona vaihteeksi sillä vaihteluahan nämä miehet janoavat ja huomiota joka puolelta koska muutet kaverit ihmettelevät et mikäs panomiehelle nyt on tullut:) Etkö tajuat missä verkossa olet? Itse olin vuosia ja yhä koettaa saad minua takaisin. Ei enää sitä helvettiä. Se mies ei osaa rakastaa edes itseään koska muuten ei voisi noin toimia. Kylmäkiskoinen tunneköyhä narsisti joka ei paljoa toisen tunteista välitä vaan oma napa lähinnä AINA. Kyllä se vaan sinun aivan itse on omaa päätäsi seinään lyötävä mutta eikö olekin upea mies? Hyväkäytöksinen, puhdas, hellä ja puhuu suukottelusta ja jos vielä tangatkin...:):) Vaikeaahan tuollaiseta on erota mut aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin:) Ja vielä haluaisin kysyä sinulta että oletko yksinäinen etkä paljoa kerro muille asioitasi? Sellaisia naisia hän juuri hakee koska jos sinulla olisi useita naisystäviä niin johan hekin sanoisivat että jutussa joku haiskahtaa, mietippä sitä? Uskon että hänen toimiensa vuoksi on karmeita tarinoita siitä mitä hänen naisilleen on tapahtunut_:( Et varmaan usko halaistua sanaa etkä halua ajatella pahaa miehestä jota rakastat joten ei muuta kuin jaksamista ja kyllä hän varmaan ensi vkl tulee luoksesi hakemaan lohtua koska lemppasin hänet lopullisesti:)
Ilmianna
Jaa
Haha, tuttu tunne! :D itse turrutan ikävää katselemalla netistä sarjoja.. toisinaan saattaa uppoutua harrastuksiin niin että aika menee siivillä.. mutta on tää kyllä hanurista olla kaukosuhteessa.. olisi ihanampaa olla viikot yhdessä ja mieluummin viikonloput erikseen.. :D Mutta ei.. toisella on työ ja sukulaiselta halpa kämppä niin mikäs sieltä on lähteä.. toki miestä tympii asua niin pienellä paikkakunnalla.. ja kun sukulaiset on liki naapurissa.. mutta eipä tuo myöskään tee mitään asian muuttamiseksi..(esim muuttoa paikkakunnalla etäämmälle sukulaisistaan..edes oman rauhan saamiseksi).. itse oon työtön.. ja asun vähän isommas kaupungis.. juurtunu en oo tänne mutten myöskään tuppukylään halua muuttaa jossa kaikki tuntee kaikki. Riittää kun on tuttuja naapureita mutta en silti kokokylää välittäs tuntea. niin, ei oo tullu ajankohtaiseksi muuttaa yhteen.. halua kyllä olisi.. mutta se ei riitä että vain toinen haluaa..:/

Ja se on kyl jännä ettei sitä ennen osannu olla tai ylipäätään ollu mustasukkainen melkeen mistään niin nyttemmin on sit tullu.. se on jännä.. mistähän johtus.. ei olis kyl mitää aihetta olla :D
noh, on me oltu jo yli 4v. yhes eikä tää ikävä oo turtunut mihkään.. alussa en edes uskonut koko kaukosuhteen toimivuuteen.. mutta tässä sitä vielä ollaan. 8)
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Vinkkejä ikävään kaukosuhteessa

Olen kaukosuhteessa mieheni kanssa ja meillä on välimatkaa noin 300km. Haluiaisin kuulla teidän vinkkejä siihen, miten selvitä ikävästä. Oletin, että se olisi jo helpottanut ajan myötä kun olemme kuitenkin jo tunteneet yli vuoden. Asia on kuitenkin päinvastoin. Aina kun tapaamme, rupean viimeisenä iltana miettimään huomista lähtöä ja masennun. Kun lähtöpäivä koittaa en pysty tekemään muuta kuin itkeä ja kotonani saatan olla monta päivää allapäin ja kaikki tuntuu olevan huonosti. Lisäksi minua ahdistaa kamalasti olla erossa hänestä. Uutena piirteenä olen huomannut vielä sen, että tulen helposti mustasukkaiseksi nykyään, jos esim mieheni viettää aikaa kavereidensa kanssa eikä viestittele minulle. Ja tiedän, että oma aika on tärkeää parisuhteessa mutta en voi mitään tunteilleni. Mikä tähän voisi helpottaa? Onko kenelläkään vastaavanlaisia tuntemuksia tai kokemuksia?

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta