On virhe, johon ikimaailmassa ei kenenkään tulisi haksahtaa. Mutta silti niin joskus käy!! Siinä sitten se sinkku saa näpeilleen ja särkyneen sydämen. Mitä sille varatulle puolikkaalle jää hommasta käteen, en tiedä. En tarkoita seksisuhdetta, vaan jotain enemmän ja syvempää. Suhdetta voi yrittää selittää "ystävyydellä", jota se toki myös on, mutta jos kyse olisi vain ystävyydestä, ei tulisi niitä haavoitettuja sydämiä, vai mitä?
Kysyisin kokemuksianne, onko kellekään käynyt sitten niin, että vuosien jälkeen treffataan uudelleen, eikä ne tunteet miksikään ole hävinneet, eivät edes kunnolla jäähtyneet? Osaako sitä olla viisaampi, laittaa jäitä hattuun, poistuisiko peräti takavasemmalle? Vai tyhmyyksissään heittäytyy samaan keitokseen uudelleen, rikkoo sen sydämensä vielä kerran? Miten hölmö, tai sokea, ihminen voi olla?
Kysyisin kokemuksianne, onko kellekään käynyt sitten niin, että vuosien jälkeen treffataan uudelleen, eikä ne tunteet miksikään ole hävinneet, eivät edes kunnolla jäähtyneet? Osaako sitä olla viisaampi, laittaa jäitä hattuun, poistuisiko peräti takavasemmalle? Vai tyhmyyksissään heittäytyy samaan keitokseen uudelleen, rikkoo sen sydämensä vielä kerran? Miten hölmö, tai sokea, ihminen voi olla?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Taidat olla ukkoni Kakkonen niin kipeää se tekee kun varattua nai eikä se syystä tai toisesta eroa. Kysy ihmeessä miksei eroa kun kuitenkin luonasi kulkee ja miksi? Eiköhän se osaa kertoa syyn miksei eroa. Se taas mitä se valehtelee sinulle aviosta on se sinun ratkaistava. Niin kauan kun annat " luvan sinua painaa niin ihan varmasti jatkaa. Sanoit ettei ole muka seksistä kyse höpö höpö. Varattu yleensä hakee seksiä kakkosiltaan. Ei se sen syvempää halua ole varsinkaan jos ei eroa vuoksesi. Koita hyvä ihminen tuo käsittää. Kakkosen rooli ei ole mairittelevaa kenellekään. Kuinka annat tuollaisen tilanteen olla? Muka muutakuin seksiä anna mun nauraa. Tässä huomaa kakkosen mielikuvitus maailmassa eläen ja uskoen miehen valheita jatkaen suhdetta. Eikö sinulla ole moraalia ollenkaan? Sanot itse olevasi sinkku ilmankos ihanteellinen kakkonen olet kun miehen ei tarvitse siltä suunnalta pelätä. Itse sinä määritä mitä haluat ja miten hoidat tilanteen. Muista kuitenkin että tuolla varatulla on varmaan perhe. Älä laita kärsimään varsinkaan lapsia oman seksin tähden. Älä anna varatun " nauttia" vain siksi että itse saat kärsiä tilanteesta häpeillen ja hiljaa. Lopeta typeryys ja koita avata silmät tilanteelle. Nykyään toisaalta löytyy kakkosia ja paljon. Sellaisen maineen saanut nainen yleensä jää näppejään nuolemaan.
Kiitos kun vastasit. En ehkä liity Sinun tapaukseesi. Olen mies, enkä ole ainakaan vielä ollut toisen miehen kanssa.
Näkemyksesi on arvokas, ja koetan asettua asemaasi ja ymmärtää, miltä sinusta tuntuu. Onneksi en ole se, joka sinun silmissäsi on avionrikkoja. Kuitenkin ajattelen niin, että mahdollisessa avioerossa ei ole yhtä syyllistä osapuolta. Toki on helppo osoittaa sormella sitä pettänyttä partneria, ja siten vierittää syy hänen niskaansa. Kuitenkin ero on vuosien varrella kertyneen kaunan ja eripuran aiheuttama asia, eikä johdu yksittäisestä erehdyksestä.
Mutta palatakseni aloitukseeni. Uskon, että olet oikeassa siinä, että minultakin haettiin ehkä vain seksiä. Emme kuitenkaan sitä harrastaneet. Ehkä hänestä ei lopulta olisi siihen edes ollutkaan? Voi olla, että olin vain ihastus ja ns. "homokaveri" hänelle. En tarkoita, että olisin homo, vaan tarkoitan, että naisilla on sellaisia kavereita, joille voi jutella, mutta joiden kanssa ei harrasteta intimejä juttuja. Nuristaan vain oman parisuhteen ongelmista.
Minä itse taas, en hae ensimmäisenä pillua, vaan sielunkumppania. Seksi vaatii toisen parempaa tuntemista, ollakseen antoisaa. Muutenhan sitä voisi vain käydä huorissa. Siinä ei tarvii edes esittäytyä. Tiedän, vaikken ole kokeillut.
Jospa säkin tekisit jotain suhteesi eteen siis vaikka antaisit potkut perseelle sille ukollesi, niin loppuu tämäkin vainoharhainen kakkoskirjoittelusi tänne. Ei tämä auta omaa suhdettasi millään tavoin, kun vika on puolisossasi.
Hyvä periaate sulla mutta kuten tuon tarinan kertomisesta saa käsityksen kuinka varatun kanssa salaa tapailee. Oli se sitten sitä seksiä tai ei niin väärin se on tuon varatun kumppania kohtaan. Oli se sitten mies tai nainen. Ikävää mutta totta. Ei salasuhteet ole missään muodossa hyväksyttäviä. Eikä muuten opettamisen arvoista seuraaville polville. Jotain pitää olla mitä kunnioittaa. Joko valitsee sen salarakkaan tai kumppaninsa. Mutta salasuhdetta ei pidetä vain sen takia että se olisi yhdelle se nautinto ja kerää kermat päältä.
Kuka puhui salasuhteesta? Tuo salailu on aivan omaa oletustasi. Vaikka itse pidät varanumerosi salassa, ei se suinkaan tarkoita, että me muut teemme samoin.
Eikö sun ukkosi saa mielestään seksiä kotona kun vieraista sitä hakee? Mikä teidän välisessä seksissä mättää vai onko sitä ollenkaan? Oletko ihan varma, että pelkästään seksin takia vieraissa juoksee?
Kaikki elää tavallaan. Sä mahdollista omalta osaltasi sen että miehesi käyttää naisia hyväkseen. Koska et tee asialle mitään. Keskityt vain vieraiden haukkumisen ja toisten moralisoimiseen. Et sä noilla keinoilla ukkoasi uskolliseksi saa. Hän muuttuu vain jos itse sitä haluaa. Oman itsensä vuoksi, ei sun eikä kenenkään muun.
Taitaisi olla keskustelun paikka sinulla ja miehellesi. Oletko miettinyt jos alkaisinte elää avoimessa suhteessa? Mies saisi melskata vieraissa luvan kanssa ja silläkin olisi siihen mahdollisuus. Miehesi tosin joutuisi lopettamaan valehtelun vieraille. Luuletko että hänessä olisi miestä kertomaan vieraille, että teillä on avoin suhde?
Miehesi mahtaa olla melkoinen Adonis kun hänestä kannattaa pitää kynsin hampain kiinni.
Kuule keskity sinkkuna sinkkuihin paljon helpompaa. Etkä loukkaa ketään naimisillasi. Ei tuo kakkonen ole oikein kiva juttu ollenkaan. Otathan senkin huomioon ettei tuo petturi sinua valitse juuri tuon käytöksesi takia. Luottamus on kyllä koetuksella kun salassa suhteilee ja varsinkin jatkossa on tärkeää miten luottaa toiseen. Kerrot että tunteita on siis muitakin kuin seksi. Onko myös toisella? Oletko varma asiasta kovan paikan edessä olet. Sinkkuna sinun kannattaisi rohkeasti kertoa että haluat myös muuta kuin seksiä ja ottaisi eron jotta voitte jatkaa. Ikävä kyllä yleensä ne pysy salassa aina joku tuntee jonkun ja jutut liikkeelle lähtee. Saat rankimman maineen. Ole järkevä ja tee loppu siitä tavalla tai toisella. Älä jatka satutat vain pahemmin itseäsi jos asiat julki tulee väärä tietä.
Olethan valmis myös niihin muihin juttuihin mitä tuo kakkosen rooli tuo tullessaan. Meilläkin tuttava piirissä pari joka toimi muka salassa kuitenkin " julkisesti tiedettiin. Mitä se on nykyään no tuota paria karttaa lähes kaikki. Kuulisitpa ne jutut ja maineen. En minäkään kehtaa edes kylään pyytää niitä koska tunnen osittain noloutta tuota petettyä kohtaan.kuinka en kertonut jne. Kuinka juttua kerrotaan ja käsitellään. Raakaa mutta totta. Miehestä näkee kuinka kärsii. Silmiin ei juuri kukaan varmaan katsele. Kun olisi osannut hoitaa oikein. Ottanut eron ja sitten vasta ruvennut tapailemaan. Ainoastaan silloin ei olisi näin käynyt. Sekin mitä kertovat itse kylillä eron syyhyn. Tähänkin on sinun kakkosena valmistauduttava. Yhteiset ystävät jotka mielipiteen tuovat esille asiasta on tuon parin itse kannettava. Emme ole juuri nähneet enään eikä ystävätkään ole nähneet. Huhuja kuultiin että olisivat eronneet. Eivät kai kestäneet sitä ympäristön painetta. En tiedä mutta en kyllä toisaalta edes kaipaa niitä. Heti alussa huomasi kuinka nolon tunne oli kaikilla läsnä kun paikalle tulivat vaistosi ne itsekin sen. Jos tuo sinun varattu osaa erota oikein niin silloin te pärjäätte. Muutoin ette.
Minulla ei sivusuhdetta ole, mutta ennen nykyistä suhdetta jokseenkin "kesken" päättynyt muisto suhteesta. Tapahtuneesta on vuosia ja elämä jatkui molemmilla eri suuntiin. Toisinaan yhä törmätään, sattumalta, ja voin omalta osaltani sanoa, että tulen luultavasti aina rakastamaan tuota miestä. Hän vaikuttaa siltä, että kokee samoin. Mutta siis molemmat nykyisin parisuhteessa... Eikä niitä suhteita/perheitä haluta rikkoa. Pysymme riittävän etäällä, koska en luota itseeni hänen tapauksessaan. Jos tulisi liian hyvä tilaisuus... Pettäisinkö? En tiedä, mutta mahdollisesti.
Minä kuitenkin olen hyvin tyytyväinen nykyisessä suhteessani. Enhän minä edes voi oikeasti tietää, mitä elämä tuon toisen kanssa olisi. Luultavasti en koskaan saa tietää. Kaikkea ei tarvitsekaan tietää? Enkä milloinkaan haluaisi loukata miestäni. Hän ei ansaitse sellaista.
Jos sinun tuntemasi nainen ei ole halunnut syystä tai toisesta erota, niin pysy etäällä. Anna hänelle rauha elää elämäänsä, jonka hän on valinnut. Muutoin saattaisi tulla sydänsuruja ihan jokaiselle osapuolelle. Jatka sinäkin elämääsi eteenpäin. Sillä ei ole mitään merkitystä että pysyykö ne tunteet vaiko eikö, vaan sillä että millä oikeasti päätät arkesi ja elämäsi täyttää. Se sinun tuntema nainen päätti pysyä liitossaan. Piste.
Tilanne voi olla myös sellainen, että kumpikaan tai toinen ei tiedä toisensa tunteista. Lisäksi tähän sanon vielä sen, että menevistä ihmisistä syntyy todella helposti jos monenmoista juorua, jolla ei ole sen kummempaa totuudenpohjaa. Minäkin aikoinaan tunsin miehen, joka oli hirmu mukavan oloinen, mutta juoruilullaan ja jopa erään ihmisen elämää vahingoittaneena en ole kuin pakollisesti enää tekemisissä. Läheiseni, ainakin osa tietää mitä ajattelen juoruilijoista ja ylipäätään ilkeilevistä ihmisistä ja voiko muuten olla akkamisempaa ja epäviehättävämpää piirrettä miehessä olla kuin juoruileminen.
Ei sun kannata jäädä haaveilemaan mistään enemmästä ja tuhlata vuosiasi turhaan. Liikutte eri tasoilla tunteidenne kera ja naiselle olet vain se kaveri, joka kuuntelee hänen murheitaan ja ilojaan. Sun on pakko päästää irti tunteestasi, jotta voisit etsiä sen varsinaisen puolison itsellesi.
Hyviä ohjeita, niistä kiitos! Noin olen itsekin asian järkeillyt. Sinäänsä vaivatonta näin pääkaupunkiseudulla, sekä pysyä erillään, että löytää uusia ihmisiä. Kyllähän meressä kalaa riittää....
Miksi olet aloittanut suhteen varatun kanssa. Varatun kanssa voi olla hyviä ystäviä ja mahdollinen suhde eron jälkeen.
Määrittele "suhde". Sen jälkeen, määrittele "hyvä ystävä".
Mä en tajua teitä. Kaveri kysyy lähes hypoteettisen kysymyksen, otettuaan oppia aijemmasta virheestään. Niin täällä muutama siperiantiikerinaaras hyökkää heti kimppuun, tyyliin: "Taidat, aloittaja, olla juuri SE muija, jota mun äijä käy höyläämässä?". Miten täällä pitäisi asiansa muotoilla, saadakseen aikaan sivistynyttä ajatustenvaihtoa? Tai ensin kai pitäisi saada paikalle sivistyneitä ihmisiä?
Parisuhteen erottaa ystävyydestä se, että ystävyyteen ei kuulu seksi. Monet tosin elää onnettomassa tai osa varmaan hyvässäkin parisuhteessa, jossa ei ole seksiä ja sitten on tietty näitä kaikenmaailman kaveriseksisuhteita, mutta siis perusteiltaan asia on noin. Hyvä ystävä on ihminen, jonka kanssa on kiva jutustella, viettää aikaa, johon luotat ja jonka kanssa on hyvä olla. Monesti se kumppanikin on hyvä ystävä ja toisaalta hyvään ystävään voi rakastua, tuntea vetoa ja fyysistä yhteenkuuluvuutta, jolloin ystävyys muuttuu suhteeksi, jossa on siis seksiä. Näin minä yksinkertaisuudessaan asian näen. Sen takiahan monet kavahtavatkin eri sukupuolta olevia ystäviä kumppanilla, että näistä saattaa tuntemisen, läheisyyden ja vetovoiman perusteella kehittyä rakastavaisia. Monesti näin kuitenkin käy, jos parisuhde ja sen henkiset asiat, yhteenkuuluvuus ym. ei ole kunnossa tai suhdekumppanit ovat jopa toisilleen sopimattomia (tällä tarkoitan terapiassa opittuna esimerkiksi sitä, että suhteessa olevien tarpeet esim.henkisellä puolella ovat niin erilaisia, että vaikka ymmärrystä kummallakin näistä olisi niin toisen tarpeisiin vastaaminen olisi kovin työlästä, hankalaa ja jopa teennäistä). Ja minä en siis puhunut pelkästä himosta ja seksistä vaan suhteesta, joita toki on erilaisia.
Varsin hyvä määritelmä! Itsekin pidän arvossa juuri tällaista ystävyyttä. En arvosta panokaveruutta, mutta en tuomitsekaan. Ihmisiä on erilaisia, kuten tarpeitakin. Ystävyydestä voi versota, oikeassa ympäristössä ja olosuhteissa, myös aito rakkaussuhde. Silti olisi ajattelematonta tuoda liian aikaisessa tai kypsymättömässä vaiheessa, ystävyyteen mukaan seksiä. Jos käy sitten niin, että molemmat ystävykset ovat jonakin päivänä fyysisesti ja emotionaalisesti vapaita tekemään uusia elämänvalintoja, niin mikäs sen palkitsevampaa? Pettämiskuvioon en lähtisi. Se tekee kaikkien elämästä vaikeaa.
Enhän mä voinut tietää että sulhoni olikin jo avo/avioliitossa toisen kanssa
No, ollaanpas täällä niiiiiiiin hurskaita ja katkeria että. Räjähtävä orgasmi voisi tehdä hyvää?
Jaa-a. Ei "haksahtaminen" ole mikään virhe! Välillä ihminen vain kohtaa toisen, synkkaa hyvin, välillä on jotain outoa, selittämätöntä, maagista. Entä sitten? Hulluhan ihminen olisi, ellei tarttuisi hetkeen ja ottaisi selvää mistä on kysymys, missä mennään. Eikö niin?
Ja toki sydämeen voi tulla naarmuja ihan ystävyyssuhteistakin. Niistä voi tulla jopa pahempia naarmuja mitä ikinä. Mutta mitä siitä sitten? Oman haavoittuvuutensa tunnistaminen ja tunteminen on suotavaa, jopa fiksua. Jos sitä pelkää, ei uskalla tehdä omia valintojaan, ei elää rohkeasti elämäänsä, pysyttelee vain hengissä. Onko sellainen edes elämää? Lisäksi naarmut ja haavat lisäävät kosolti elämänkokemusta. Ne auttavat ymmärtämään itsensä lisäksi muita (lisäksi haavat paranee, arpia voi jäädä, se on luonnollista). Ei yhtään hassumpaa, vai mitä?
Tiedän yhdestä sun toisesta, oikeastaan loputtomiin... tuollaisista kaikenlaisista suhteista varattujen kanssa. Myös niin päin, että itse on varattu. Tai niin, että molemmat ovat varattuja. Jokaisen pitäisi rehellisesti myöntää, että ihmiset tuntevat vetoa muihinkin ihmisiin kuin puolisoonsa. Kiinnostus, vetovoima ei katso siviilisäätyä. Mutta eihän tätä monet myönnä.
Sinun pitäisi miettiä suhdetta ennen kaikkea OMALTA kannaltasi. Ei varatun kantilta ollenkaan. Jos päätät aloittaa suhteen uudelleen, voit pettyä ennen muuta itseesi. Se on sellainen juttu, että itsestä ei voi erota, ja siksi on parasta olla itsensä kanssa sovussa ja hyvissä väleissä ;). Oletkohan itsellesi liian ankara? Arvostelet itseäsi, vaikket kertomasi mukaan ole edes ollut seksisuhteessa varatun kanssa. Mitä jos relaisit vähän, älä ota sitä niin vakavasti ja katselet asiaa ikään kuin ulkopuolisena? Mitä oikein alun perin halusit suhteelta tuohon varattuun?
Moikka !
Minä itse en voisi alkaa pelaamaan varatun henkilön kanssa, koska siinä pelissä sattuu ja aivan varmasti - se on sitten asia erikseen, että ketä ja kuinka paljon.
Se satuttaminen, pahaolo ja kaikki ne maailman negatiiviset tunteet saattavat jättää myös arpia - kuten luottamuksen menettämisen.
Tiedän, että joskus voi olla vaikea vastustaa tunteita, mutta ennen kuin niille tunteille antaa periksi, niin kannattaa miettiä mitä tekee ja kenelle - astu kaikkien osapuolien saappaisiin ja mieti, onko se oikeasti sen arvoista.
On niitäkin, jotka alkaa pelailemaan ja miettii vaan omia tunteitaan ja sitä kuinka itseen sattuu. Ylipäätään sana pelaileminen on ikävä. Joskus sattuu käymään niin, että varattuna löytyykin se uusi rakkaus ja niistäkin jotakin tulee rehellisesti toimimalla.
Sokeita olette täytyy myöntää molemmat tiedän sinusta kakkonen onko todella sen arvoista? Olen ollut kauan tietoinen tapaamisistane ym. Toki mies kertoo ohi olevan ja niinedelleen. Vaistoni sanoi ettei taida edelleenkään puhua totta. Tarkistin ja mitä löysinkään? Ihan kuule tiedoksesi että olet ja pysyt myös kakkosena. Nussikaa kuten tahdotte mutta illat ja vkl on perheen aikaa samoin lomat. Käykööt nyt sitten pussejaan tyhjentämässä.
Harvinaisen jaloa sinulta että hyväksyt miehesi vieraat naiset. Vai onko sun muka pakko hyväksyä? Onko pakko jakaa mies toisten kanssa? Eihän sun maine mene jos otat eron pettäjä sitä vai meneekö? Ajatteletko muiden miettivän jos eroatte, että ootpa sä huono nainen kun et saanut miestä pysymään kotipesällä?
Jos pikku kylällä asutte niin kaikkihan on tietävinään toisten asiat. Eli kylän väki jo tietää sun ukkosi juoksut. Kun hyvä maine on sulle äärimmäisen tärkeä asia, niin luuletko ettei kyläläiset jo puhu, että sä olet tyhmä kun et tajua mitä mies puuhaa? Vai myönnätkö avoimesti että ukkosi on pettäjä? Kerrotko avoimesti, että mies sua rakastaa niin ei ole syytä erota? Ja haukut kakkosen saman tien?
Ja tärkein kysymys: onko maine ja maallinen mammona sulle niin tärkeitä, että oman mielenterveytesi uhraat pettäjän rinnalla?
Mä en tajua sua. Sulla on paha olla mutta et tee asialle mitään. Olet aivan ukkosi vietävissä. Ja niin varmasti ne vieraat naisetkin on. Pettäjä on usein taitava manipuloimaan toiset puolelleen. Niin sulle on käynyt. Ota järki käteen ja katso tilannettasi ulkopuolisen silmin. Mitä sanoisit itsellesi?
Kaikille niitä suhteita ole tarjolla niin, että olisi varaa valita. Parisuhteessa oleva mies saattaa siis valita huomattavasti tasoaan huonomman naisen panosuhteeseen ja nainen taas rakastuu tuohon mieheen, joka ei ehkä välitä hänen kiloistaan tai nirppanokkaisuudestaan kuten muut vastaavat miehet.
Useimmiten sen perheen jättäminen on todella suuri kynnys, vaikka olisikon ihastunut toiseen. Tosin monet eivät ole välttämättä edes ihastuneet saati rakastuneet, vaan saavat jännitystä kakkosesta.
Mä panen kaikkea mikä liikkuu... Varatut on parasta seikkailuseuraa. Ei tuu soittoja perään!
joo
tunteet on aika metka juttu
Täsmennätkö mikä on suhde varatun kanssa, joka ei ole ystävyyssuhde? Ellei suhteessa ole seksiäkään, niin kyllä se on lähinnä ystävyyssuhde. Eikö sinulla ole koskaan ollut varattua ystävää (toista sukupuolta, olettaen sinut heteroksi)? Tosin moni miettii, että ystävyyssuhteessakin voi olla seksiä. Ihan makuasia.
Erittäin nuorena (17v) seurustelin vähän aikaa aivan ihanan pojan kanssa. Suhteemme päättyi onnettomasti: poika muutti toiselle paikkakunnalle. Sydämeni sai kolauksen. Näin tämän "pojan" 20v myöhemmin. Hänellä oli perhe, kuten minullakin. Mietin mihin aikoinani rakastuin. Sellaista se on.
Pari vuotta tämän jälkeen aloin seurustella niinikään aivan ihanan miehen kanssa... Tämän miehen kanssa voin puhua vapaammin kuin ikinä koskaan, hän ymmärsi minua, niin minäkin häntä. Meillä oli hauskaa ja antoisaa. Muutimme yhteenkin, mutta parin vuoden päästä erosimme syystä X. Taas tuli haava sydämeeni (ja ihan ilman suhdetta varattuun). Tapasimme erosta noin vuoden päästä uudelleen (molemmat olimme varattuja), ja päätimme jatkaa ystävinä. Mielestäni ei olisi ollut hyvä jatkaa esim. rakastettuina, koska parisuhteessa emme olleet. ystävyytemme on jatkunut nyt yli 30 v, vuodet ovat pitäneet sisällään eroja ja uusia suhteita molemmilla.
Myöhemmin, niinikään varattuna, tapasin mielenkiintoisen miehen. Mies oli varattu myös. Jonkin ajan päästä molemmat erosimme. Minulla on nykyisin uusi mies, mutta ei olisi, jos hänelle ei kävisi nämä ystävyyssuhde miestä. Tai mitä ikinä he sitten ovatkaan. Se vain on sellainen juttu, että parisuhde on täysin eri asia kuin muu. Pelkkä ystävyys, himo, rakkaus jne ei riitä parisuhteessa. Täytyy ajatella aina ensin sopivuutta.
Virhe se on aina eiköhän olisi parempi että laitetaan ensin muut asiat kuntoon ennenkuin aletaan suhteeseen. Muutoin siitä jää vain paha mieli. Jos nyt kävisi niin että eroaa vuoksesi niin jää " kalvaamaan se mitä jätti vuoksesi. Ei tuolla voi oikein ylpeilläkkään jos aloittaa salassa. Samoin ympäristö tulee vaikuttamaan asiaan. Saa olla aina se " virhe joka varatun vei" tuota mainetta ei halua kukaan kantaa. Mutta jos tuosta selviää edes jotenkin eroon ilman loukkaamista niin toivoisin ainakin edes oppineen ettei varattua hämmennä.
Minä en ymmärtänyt tämän kommentin järjenjuoksua lainkaan. Joku eroaa jonkun vuoksi ja sen jonka vuoksi on eronnut eli siis sinkun (tai varatun) pitää jäädä nuolemaan näppejään ja oppia ettei varatusta voi kiinnostua. Näin tämän ymmärsin? Eli täytenä julmana pelailuna. Ei tunteilla kuulu pelata. Lisäksi itse en ajattele, että kukaan ihminen yksistään voi olla eron syy, ok johtuu ehkä siitä, että itse en voisi jättää hyvää ja toimivaa suhdetta jonkun hetkellisen ihastuksen vuoksi ja toisaalta, jos pidemmässä suhteessa on lapsia niin minun mielestäni, jos kaikki rullaa niin monet on yhdessä, vaikka rakkautta ei enää olisikaan. Mutta huonon suhteen voisin jättää ja niin varmaan moni muukin. Eli minulle on ainakaan ihan turha tulla urputtamaan jättämään varatut rauhaan, miksi en minä tahallani ketään iskisi ja pelailisi, mutta jos kokisin enemmän ja toinen samoin niin miksi en niin tekisi ja uskon, että aika moni muukin tekisi. Älkää olko tekopyhiä. Niin salasuhdetta en aloittaisi, koska se loukkaa toista. Sehän kertoo, että häpeää toista jollakin tavalla tai pitää toista huonompana.
Eli vielä täydennyksenä, että monesti suhteet joista lähdetään ovat huonolla tolalla. Koska huonojakin aikoja suhteissa on niin hätiköidä ei kannata, mutta monesti tilanne on se, että suhde on pitkn ollut huonolla tolalla ja silloin ihminen helpommin myös lähtee toisen matkaan. Reiluahan olisi sille omalle kumppanillekin puhua jo tuntoja aiemminkin, mutta koska onmyös sitä ongelmaa monella, että kumppania ei kuunnella tai oteta todesta niin siitä voipi hieman itsenkin silloin syyttää. Mutta tilanteet on niin erilaisia kuitenkin kaikilla.
Monta kommenttia on nimim.ä kakkosenjonkatiedän-niinmakaakuinpetaa. Salapanosta kirjoittaa, ja kas, aina kaikki muut kommentit kertovat HÄNEN miehensä kakkosesta. Ovatpa muut kirjoitukset sitten mistäpäin Suomea tahansa. Kuinka joku voikin itsekeskeisyydessään olettaa, että, että aina on kyse hänen miehensä suhteesta. Tällä naisella toistuvat kirjoituksissa "kylä, nussiminen ja maine". Mahtaisiko hän lentää pyllylleen, jos tajuaisi, että miehensä saattaa vaikka rakastaa toista naistaan. Salliihan hän näiden tapailun edelleen. Hyvin ulkokultainen tämä vaimoparka ainakin on, koska eniten merkitsee maine, maine ja maine. Jos miehensä ajatteleekin, että v..ut maineesta, nyt esitän vähän katuvaa ja pian hän on sylissäni taas.
Niin riippuen siitä miksi tuo mies pitää sitä kakkosta? Miksi ihmeessä se ei eroa jos tuon puolisokin tietää? Uskomatonta kuinka ihmiset kohtelevat toisiaan? Kysymys kuuluukin mitä loppujen lopuksi tietävät toisistaan? Noloa ja hävettävää kyllä on tilanne. Miksi tuo puoliso ei nakkaa ulos?
Ykkönen sietää äijäänsä ja äijän kakkosta (ehkä kolmosta ja nelostakin?), koska tottumus on toinen luonto. Kun siinä kuviossa on ollut parikymppisestä lähtien, ei osaa irtautua. Ei ehkä osaa olla yksin, ja pelkää ettei löydä enää ketään muutakaan. Sitten on se talo ja sukulaiset, tuttavat, kaikki valokuvat piirongin päällä: Lapset, lasten rippikuvat ja muu muistojen arkisto. Intiimi yhteenkuuluvuus kuoli aikoja sitten. Ei enää edes muista miksi yhteen on joskus menty. Ei edes halua palata näihin ajatuksiin, kun niistä tulee vain huono fiilis. Äijän kanssa ei kuuta yhteistä kuin postilaatikko. Maksa sä sähkölasku, niin mä ostan ruuat.
Mutta hienoja ajatuksia ja hyviä kysymyksiä heräsi omassa mielessä kun luki näitä. Löysi sellaista viisautta, jota en tiennyt olevan. Pitääpä ottaa mukaan omaan elämään näitä ajatelmia.