Mitä tehdä?
Vaimoni on uratietoinen, eikä halua tehdä lapsia.
Olemme jo kolmenkymmenen, ja aina kun asiaa kysyy, vastaus on että ei nyt..eikä ehkä koskaan..
Itse haluan lapsen/ lapsia...mitä mä teen...erotakko tuon takia, kun muuten menee hyvin mutta lapsettomuus häiritsee...kun tätä ikääkin rupeaa jo olemaan..ei ehkä liikaa, mutta ei sitä haluaisi tehdä oikeen vanhanakaan...jos milloinkaan....
Vaimoni on uratietoinen, eikä halua tehdä lapsia.
Olemme jo kolmenkymmenen, ja aina kun asiaa kysyy, vastaus on että ei nyt..eikä ehkä koskaan..
Itse haluan lapsen/ lapsia...mitä mä teen...erotakko tuon takia, kun muuten menee hyvin mutta lapsettomuus häiritsee...kun tätä ikääkin rupeaa jo olemaan..ei ehkä liikaa, mutta ei sitä haluaisi tehdä oikeen vanhanakaan...jos milloinkaan....
Vastaukset 6
Vanhimmat
että ystäväni, jotka ovat sanoneet, että eivät halua lapsia, eivät niitä tosiaan halua. Jos itse haluat ja toinen ei niitä pysty sinulle lupaamaan, niin mieti tarkkaan mitä haluat. Ketään ei pysty muuttamaan!
Lulisi, että noin perustavaalaatua olevat kysymykset kerrotaan jo avioliittoon mennessä (eli että EI halua lapsia koskaan). Ilmeisesti olette avopari, silloin ymmärrän tilanteen.
Sinun pitää nyt saada varma vastaus vaimoltasi, tarkoittaako hän "ei koskaan" vai ehkä vuoden päästä. Hän ei vain tahdo ajatella asiaa, mutta sinä olet oikeassa.
Näin on. Asiat, jotka voivat kaataa suhteen tulee selvittää ajoissa. Jos lapsettomuus tekee sinusta onnettoman eikä hän lapsia halua, teillä on ongelma. Mikäli sinä haluat lapsia ja hän ei niitä koskaan halua, olisiko (vaikka se kipeää tekisikin) parempi, että etsisit toisen? Aikaa sinulla vielä on.
Sinä et ole liian vanha isäksi vielä moneen kymmeneen vuoteen, ei se siitä ole, mutta jos vaimosi sanoo ettei lapsia halua vielä -ei ehkä koskaan sinä menetät omia mahdollisuuksiasi siinä sivussa. Lisääntyminen onnistuu myöhemminkin, mutta miksi panostaa suhteeseen jossa sinä et todennäköisesti tule saamaan sitä mitä eniten haluat. Ei lapsenhaluaminen -haluamattomuus ole mikään huono syy erota, koska epäsuhta tulee nävertämään aina vaan enemmin: sinä alat inhota niitä pilleriliuskoja, kuukautisia yhtä paljon kuin joku nainen joka haluaisi jo saada oman lapsen. Heitäkin on.. usko vaan. Rohkeasti katso asiaa silmiin ja mieti mitä tahdot, ja toimi sen mukaan. Ei se ole väärin, päinvastoin, oikein ja rehellistä.
Luulin minäkin aikanaan, etten halua lapsia. En niitä sietänyt, en koskaan ole tuntenut minkäänlaisia äidillisiä tunteita, vauvat eivät ole olleet minusta söpöjä. Päinvastoin. Tosin, niin ajattelen vieläkin. Elin kuitenkin 10 vuotta hyvässä suhteessa, joka toimi. Avopuolisonikaan ei koskaan ottanut lapsia puheeksi. Ja sitten erosimme muista syistä.
Tapasin nykyisen mieheni kolme vuotta sitten. Edelleenkään en pidä lapsista, enkä sellaista hinkua, mutta minulle vain on tullut tunne, että meidän pitäisi saada lapsi. Uskon kykeneväni vaippashowhun, valvomiseen, sairasteluihin jne. Sehän olisi meidän lapsemme, siihen suhtautuu aivan eri tavalla kuin muiden lapsiin. Eikä se ikuisesti vauva ole? Ja tulkoon siitä mitä tahansa, se olisi meidän lapsemme. Mutta tätä nykyistä miestäni minä rakastan - ja hän minua. Eikä hänelläkään ole mitään lasta vastaan... päinvastoin. Hän ei vain ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, koska olin tavatessamme selventänyt hänelle mielipiteeni lapsista... mutta se oli silloin se.
Ekkäpä vaimosi ei rakasta sinua kuten saattaisi rakastaa jotain toista? En väitä etteikö avioliitto voisi olla hyvä ilman sitä tietynlaista rakkautta... jos sellaista onkaan?
Ehkä vaimosi tuntee menettävänsä osan itsenäisyyttään joutuessaan riippuvaiseksi lapsesta? 9 kk raskautta, joka rajoittaa elämää, siihen vuosi hoitamista, kroppa muuttuu. Pitkä poissaolo työelämästä pelottaa, unohtuuko asiat, muuttuuko organisaatio, mihin palaa kun sitten palaa? Vielä senkin jälkeen lapsi sanelee päiväohjelman, se on vietävä hoitoon ja haettava hoidosta, lapsi sairastelee. Ei auta vaikka olisi menossa kuinka tärkeään kokoukseen, tilaisuuteen, työmatkalle... lapsi on hoidettava.
Kaikki eivät koe äitiyttä yhtä tärkeänä kuin omaa elämäänsä. Monet ovat saaneet parikin lasta ja palanneet takaisin töihin - eikä mitään ole menetetty. Lapsi tuo elämään muutakin sisältöä kuin työ. Ehkä vaimosi pelkää kiinnostuvansa enemmän lapsen harrastuksista kuin omasta työstään ja se varmasti näkyy työpanoksessakin.
Tästä ei varmaan sinulle apua ollut, mutta annoinpahan ajatusten virrata tekstiksi... kun olen itsekin naisena törmännyt tähän ropleemaan.
Minun esikoiseni oli vahinko. oikeastaan en ollut onnesta mykkyräisenä häntä odottaessani, tosin kumminkin ihna positiivisella mielellä ensi"järkytyksestä" selvittyäni. Olin aina ollut aika menevä likka, ja lähinnä säälin sukulaisnaisia, jotka pyörivät vaippakasoissa nuutuneen näköisinä. Mutta.........kun lapsi syntyi.en ole koskaan ennen mihinkään tai keneenkään niin lumoontunut. Se pikku menninkäinen (pieni ja punatukkainen), en saanut katsetta irti siitä otuksesta. Kyllä minusta tuli hänelle äiti yhdessä silmänräpäyksessä. Toisen lapsen osalta sähköisku ei ollut yhtä suuri. Ehkä reaktio johtui siitä, etten kamlasti ajatellut lasta, ennenkuin näin hänet.
Minusta on aika luonnollista, että jotenkin pelkää lapsen saamista. Lievä painostus on OK, en ole ikinä kenenkään kuullut katuvan lapsensa saamista.