Tässä kerron omaa tarinaani.
Yhdessä avomieheni ja kihlattuni kanssa lähes 3 vuotta, eka vuosi yhtä huumaa ja viime kesänä oli hääsuunnitelmia. Häät kuitenkin päätettiin siirtää myöhemmäksi, kun olin epävarma. Osittain johtui myös siitä että etenimme minulle vähän liian nopeaan tahtiin. Nyt tässä puolenvuoden ajan olen kelannut suhdettamme; mitä haluan jne. Olemme elämänrytmiltämme aika erilaisia, toinen tosi luova, epäsäännöllinen ja muutenkin suurpiirteinen, minä taas tosi tarkka ja säännöllisestä elämänrytmistä pitävä.
Tämä asia tuo jatkuvasti ongelmia, isoja tai pieniä, välillemme. Meidän vahvuus on keskustelun taito; pystytään tosi paljon keskustelemaan asiasta kun asiasta, tästäkin. Ja tahtoa olla yhdessä ja rakkautta riittää (ja myös realistiset käsitykset suhteista, että aina jotain ongelmia on, täydellistä suhdetta ei olekaan), mutta välillä tuntuu toivottomalta kun toinen on välillä "aivan kun eri planeetalta". Ja kun sitten tällaiset ongelmat tuntuu tosi isoilta, vaikka kuitenkin suhteessamme on niin kovin paljon hyvää (mitä on kuitenkin ongelmatilanteissa kovin vaikea nähdä).
Kuitenkin meillä aivan ihanaa yhdessä, kaikki menee hyvin esim. lomilla ja silloin kun ei oo työ- tai muuta stressiä.
Olemme vakavasti harkinneet myös asumuseroa; vaikka se ajatus tuntuu kamalalta niin joku ratkaisu tähän pitäisi tulla,nyt tuntuu niinkuin kiertäisimme kehää ja samat ongelmat tulee aina vaan uudellleen.
On totta että kasvun paikka tässä olisi molemmille; kun kerran halua ja rakkautta löytyy niin se on kai tärkeintä. Mutta kaipaisin myös sellaista helppoutta arkeen!
Mutta nyt haluasin kuulla parisuhdeterapiasta: onko kokemuksia ja ottavatko he ylipäätään tällaisia vastaan, joilla ei lapsia eikä olla naimisissa. Mielipiteistä tosi kiitollinen olisin!!!
Yhdessä avomieheni ja kihlattuni kanssa lähes 3 vuotta, eka vuosi yhtä huumaa ja viime kesänä oli hääsuunnitelmia. Häät kuitenkin päätettiin siirtää myöhemmäksi, kun olin epävarma. Osittain johtui myös siitä että etenimme minulle vähän liian nopeaan tahtiin. Nyt tässä puolenvuoden ajan olen kelannut suhdettamme; mitä haluan jne. Olemme elämänrytmiltämme aika erilaisia, toinen tosi luova, epäsäännöllinen ja muutenkin suurpiirteinen, minä taas tosi tarkka ja säännöllisestä elämänrytmistä pitävä.
Tämä asia tuo jatkuvasti ongelmia, isoja tai pieniä, välillemme. Meidän vahvuus on keskustelun taito; pystytään tosi paljon keskustelemaan asiasta kun asiasta, tästäkin. Ja tahtoa olla yhdessä ja rakkautta riittää (ja myös realistiset käsitykset suhteista, että aina jotain ongelmia on, täydellistä suhdetta ei olekaan), mutta välillä tuntuu toivottomalta kun toinen on välillä "aivan kun eri planeetalta". Ja kun sitten tällaiset ongelmat tuntuu tosi isoilta, vaikka kuitenkin suhteessamme on niin kovin paljon hyvää (mitä on kuitenkin ongelmatilanteissa kovin vaikea nähdä).
Kuitenkin meillä aivan ihanaa yhdessä, kaikki menee hyvin esim. lomilla ja silloin kun ei oo työ- tai muuta stressiä.
Olemme vakavasti harkinneet myös asumuseroa; vaikka se ajatus tuntuu kamalalta niin joku ratkaisu tähän pitäisi tulla,nyt tuntuu niinkuin kiertäisimme kehää ja samat ongelmat tulee aina vaan uudellleen.
On totta että kasvun paikka tässä olisi molemmille; kun kerran halua ja rakkautta löytyy niin se on kai tärkeintä. Mutta kaipaisin myös sellaista helppoutta arkeen!
Mutta nyt haluasin kuulla parisuhdeterapiasta: onko kokemuksia ja ottavatko he ylipäätään tällaisia vastaan, joilla ei lapsia eikä olla naimisissa. Mielipiteistä tosi kiitollinen olisin!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opetelkaa hyväksymään toisenne sellaisina kuin olette. Jos kerran rakastatte toisianne ja pystytte kommunikoimaan asioista niin en ymmärrä missä on vika.
Parisuhteen eteen täytyy aina tehdä töitä. Keskittykää siihen että koti olisi molemmille mukava paikka tulla.
parisuhdeterapiaan. Ei teillä ole mitään ongelmaa, koska rakastatte toisianne ja haluatte yrittää, mutta teidän pitää mennä nyt kuulemaan se muualta. Biorytminne erilaisuus on pienoinen ongelma, mutta siihen voi keksiä kompromisseja, jotka vaatii ehkä sinulta vähän enemmän kuin kumppaniltasi. Mihin säännöllisyyden, rutiinien tarpeesi itselläsi perustuu? Miksi se on sinulle niin tärkeää? Haluat hallita..? Näitä kannattaa mietiskellä tykönään. Mielestäni teillä on täydelliset edellytykset pitkälle suhteelle kunhan pääsette näistä sopuun. On myös normaalia tuollainen kriisi tuossa kohtaa suhdetta. Vaalikaa siis sitä, mitä teillä on. "Täydellinen" tai "hyvä" suhde ei ole mitään muuta kuin sitoutumista. Ja sitoutuminen tarkoittaa sitoutumista toiseen ihmiseen ja siihen suhteeseen sekä yhteisiin päämääriin niin puheessa kuin toiminnassa ts. ARJESSA. Niin yksinkertaista se on. Se on sitä kuuluisaa: uskoa, toivoa ja rakkautta - ja nehän teillä jo on...