Tuolta toisesta ketjusta kävi ilmi, että monilla on fyysinen kunto kondiksessa tai ainakin sen eteen tehdään yhtä ja toista, mutta henkinen puoli huonommassa jamassa ja hoidolla. Joten, mites sinkut pidätte henkisestä kunnostanne/hyvinvoinnnistanne huolta?
Mulla tärkein hyvinvoinnin tekijä on ystävät, kaverit, laajempi yhteisö. Pidän huolta, että työhön liittymätöntä sosiaalista elämää on ainakin 2-3 päivänä viikossa.
Toinen päätä kunnossa pitävä asia on netin kiinni pitäminen. Se parantaa yleisestikin elämänhallintaa, keskittyy enemmän siihen mitä on omassa ympäristössä kuin kaikkeen sinänsä kiinnostavaan mitä on internetissä.
Kolmas juttu on riittävä uni, liikunta, hyvin syöminen. Sellaiset fyysiset perusasiat.
Mulla tärkein hyvinvoinnin tekijä on ystävät, kaverit, laajempi yhteisö. Pidän huolta, että työhön liittymätöntä sosiaalista elämää on ainakin 2-3 päivänä viikossa.
Toinen päätä kunnossa pitävä asia on netin kiinni pitäminen. Se parantaa yleisestikin elämänhallintaa, keskittyy enemmän siihen mitä on omassa ympäristössä kuin kaikkeen sinänsä kiinnostavaan mitä on internetissä.
Kolmas juttu on riittävä uni, liikunta, hyvin syöminen. Sellaiset fyysiset perusasiat.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Viinan voimalla. Kavereita eikä läheisiä ei ole
Mä kirjoittelen nettiin.
Nettiin naputtelussa on jokin lisäosa, joka on liimattu tavallisen pöytälaatikkorunoilun kylkeen kiinni. Se on jotenkin julkista, vaikka sitä ei kukaan koskaan edes lukisi.
Tämä on erittäin oleellinen pointti. Eli siis kyse on sosiaaliplasebosta.
😬
Kyllä se vähän ponnistelua vaatii ettei vajoa ihan syvimpään synkkyyteen. Töissä on stressiä ja vapaa-ajalla yksinäisyyttä. Minulla auttaa henkiseen tasapainoon yllättävän paljon se miten olen jaksanut asioitani hoitaa. Jos on kotona sotkua, paperihommia tekemättä ja yleensäkin vähän rästissä kaikki niin kyllä se vaan alkaa ahdistamaan. Sitten kun ryhdistäytyy ja onnistuu saamaan lisää hallinnantunnetta elämään niin mielikin kirkastuu, vähän kuin ikkunat pesun jälkeen.
Tämä on kyllä todella tärkeää. Ja asioiden hoitoa helpottaa niiden kirjaaminen ylös jne. Että mitä on tehnyt ja saanut aikaan ja mitä vielä tehtävänä.
Aika vähälle on jäänyt, en ainakaan tietoisesti mitenkään
Minä syön erilaisia pillereitä pitääkseni pään kasassa. Tänään meillä menee Lyrica Panacod.
Oon aika masentunut ja yksinäinen. En oikein jaksa pitää itsestäni huolta. Olut maistuu ja roskaruoka.
Halkoja hakkaamalla. Toimii vähän kaikkeen ja samalla fyysistä hyötyä kaikinpuolin. Saunassa loput pääpipit paranee. :D
Erilaisten ötököiden kanssa elele pitää myös huolta nupista (tai sitten ei..).
Introverttina ei kai ole niin herkästi pimahtavaa laatua yksinelävänä olettaisin. Mietin joskus sitä viinannaukkailuakin lisäksi mut kirves ja humalainen naisihminen ei varmasti olisi hyvä yhdistelmä.
Säännölliset ja terveet elämäntavat, mutta ei mitään niuhotusta. Jos tekee mieli valvoa tai käydä kippolassa, käyn. Tai jos tekee mieli Hesburgerin kerrosateriaa, syön sellaisen. Liikunta, kaverit ja ystävät, yhteiset olot, menot ja niiden suunnittelut. Opiskelu, lukeminen, luonnossa liikkuminen, taide ja käsityöharrastukset... No, palkkatyöt kai myös. :)
Olen luopunut tavoittelemasta yhtään mitään. Ja päästänyt muutenkin irti kaikesta pahoinvointia aiheuttavasta henkisestä lastista. Seuraavaksi irtaannun tästä maailmasta lopullisesti.
Kai se pää pysyisikin kasassa jos olisi edes jotain sosiaalista elämää. Mutta mulla ei ole koskaan ollutkaan läheisiä ystäviä. Töissä toki on työkaverit, mutta ei sieltäkään ole tullut sellasta läheistä jota tapailisi vapaa-ajallakin, eihän tällainen lapseton, miehetön nainen sovi mihinkään porukkaan.
Olen jo erakoitunut niin pahasti, etten edes pysty enää sosiaalistumaan, en osaa. Nuorempana jaksoin vielä yrittää, kävin muutamilla treffeilläkin, mutta ei ne miehet olleet tosissaan, joten mulla meni voimat siihen jatkuvaan pettymiseen kun itse yrittää sydän verellä löytää kumppanin ja toiset vaan leikkii. Ihmissuhteet on raakaa peliä.
Mielialalääkkeitä syön, mutta eipä nekään tunnu enää mitään auttavan.
Aika paska paikka tää maailma. Miks jotkut joutuu olemaan ihan yksin?
Eräs mummo sanoi mulle kerran miehensä kuoltua, että hänen elämässään ei ole enää mitään muuta iloa kuin syöminen ja nukkuminen. Vastasin siihen, että mullapa se on ollut sellasta AINA, ihan nuoresta lähtien. Meni mummo aika hiljaiseks..
Oma vikasi kun olet treffaillut niitä komeimpia pelimiehiä. Eikö se ymmärrys riitä teillä naisilla että niillä miehillä on aina useampi nainen ringissä? Olisit laskenut rimaa, niin täällä kehoitetaan miestenkin tekevän.
Lähde jonnekin yöelämään niin luultavasti saat juttuseuraa miehistä. Onhan sekin jonkinlaista sosiaalista elämää ja saattaahan siinä sivussa syntyä jotain enemmänkin.
Ei ne mitään komeimpia olleet, mistä sen sait päähäs? Oli lyhyttä, paksua, tavallisia suomalaisia perusjannuja. Kaikkien kohdalla en edes tiennyt ulkonäköä etukäteen, yhden kanssa juttelu alkoi keskustelupalstalla, josta siirryimme sähköpostitteluun ja sovimme treffit. Tää oli se lyhyt kaveri, mutta ei mua se lyhyys haitannut vaan tökerö käytös. Pitääkö se rima laskea johonkin puliukkotasolle ennen kuin löytyy mies joka on tosissaan?
Henkistä hyvinvointia pidetään alkoholilla ja haukkumalla miehiä homoksi ja naisia huoraksi.
Siis miehethän ovat homoja ja naiset huoria.
Etkö ole lukenut Goethea?
😬
Se vain jäi ihmetyttämään, että mistä ne lapset tulevat?
Ehkä haikaroilta?
😬
Ruma nainen on mutenkin rimaa laskenut, mutta ei ruma mies omia rimoja laskee millän.