Elämä ilman ystäviä

Jo pitkään yksin, lähisukulaiset ainoita ystäviä joiden kanssa ollaan tekemisissä.

Jep. Kyllä.
Ei ystäviä, ei kavereita, ei hyvänpäiväntuttuja. En tule edes toimeen vanhempieni kanssa. Muihin sukulaisiin en ole koskaan pitänyt yhteyttä.

Vielä 30 vuotta yksinäisyyttä jäljellä jos kuolen 70 vuotiaana

Ei ole tarvetta. Rahalla saa.

Jokunen aito parempi kuin 100 valheellista.. mutta toki se avautuu sitten toisinaan

Joka ikinen päivä se hiipii mieleen, joskus jo aamulla - että olen ja pysyn yksin. Onneksi sentään unessa siitä pääsee eroon. Vaikka joskus olen kyllä nähnyt unta yksinäisyydestäni.

Kyllä minä joudun elämään yksin. Naiset on kaikkien pahisten kimpussa heti eikä meitä hyviksiä kukaan huomaa. Ei ole juttukaverii eikä ketään. On tää surkeeta elämää kun kukaan ei tykkää minusta.

Nykyisin pitää olla jotain niin itsenäistä, ettei olisi muka aikaa huomioida toisia ihmisiä. Ihan älytön trendi. Joku kreisi harrastus voisi laajentaa ystävyyden mahdollisuutta, koska kontaktipinta lisääntyy väkisinkin.

Meillä yksinäisillä on usein vaikeaa päästä yksinäisyyden kuilun yli kovin helposti. Sitten kuin kuilu on ylitetty ja päästy sosiaaliseen hyvänolontunteeseen, niin kodin yksinäisyys lyö taas kasvoille. Sellaista se.

Mun paras ystävä on Jeesus, Hän ei jätä, eikä petä ja Hän on muutenkin hyväsydäminen ja viisas, vaikka me uskovaiset välillä unohdetaankin olla ihmisiksi, niin Jeesus rakastaa aina ja auttaa jaksamaan eteenpäin. Suosittelen tutustumaan, ihan lyhyelläkin rukouksella pääsee alkuun.

Jokainen ihminen on yksilö eli yksin syntyy ja yksin kuolee. Olisi kyllä todella ikävää jos pitäisi tuon väliajankin olla täysin yksin, voi,voi....

Seurakunta

Yksinpä hyvinkin. Olen kyllä ajatellut josko sitä lähtis vapaaehtoisena vaikka mummoja ulkoiluttamaan...

Olen niin ruma ettei kukaan halua tuntea minua.

Vastaukseni aloittajan kysymykseen on KYLLÄ, vaikka ilmeisesti muista kirjoittajista poiketen olen perheenisä. Yksinäinen en siis ole, ja oma perhe on joka tapauksessa kaikkein tärkein. Perheen ulkopuolisten ystävien olemassaolosta olisi kuitenkin se ilo, että se laajentaisi ajatusmaailmaani ja kokemuspiiriäni ihan perheenisän roolissa toimimisenkin kannalta. Mutta näillä mennään.

Hei,

oon 32.v nainen Tampereelta, mulla ei ole koskaan ollut paljoa kavereita. Mulle saa kirjoitella oli sitten kavereita tai ei, mutta vain NAISET. Pidän luonnosta, eläimistä, matkustelusta, liikunnasta, terveys ja hyvinvointi kiinnostaa, samon yliluonnolliset asiat, elokuvat ja tv-ohjelmat, kauneudenhoidosta. Etenkin kaipaisin kavereita Pirkanmaalta tai Tampereelta, mutta muutkin saavat toki kirjoitella. :) spostini [email protected]

Naiset vihaa miehiä

Tasan kaksi ystävää joiden kanssa olen tekemisissä. Periaatteessa se riittää. Toinen on parisuhteessa joten se rajoittaa häntä, ei minua. Toinen eri paikkakunnalla. Kaipaan seuraa, naispuolista kuten olen itsekin, jonka kanssa käydä lenkillä, teatterissa, syömässä, erilaisissa tapahtumissa...viihdyn hyvin kotona itsekseni mutta liika on liikaa siinäkin.
Olen melkein 60 vee joten eläkeläisryhmiin on vielä jonkin verran aikaa :)
Mutta sitten kun on sen aika, aion osallistua. Sähköpostiystäväkin voisi olla kiva, vaikka siinä ei toteudu nuo mainitsemani asiat.
Sinulle joka aloitit tämän viestin, toivon että löydät vielä ystävän.