Olen pulassa. Rakastunut työkaverimieheen, joka on vapaa. En voi jättää perhettäni, enkä edes lopulta tiedä, mitä työkaverini mua kohtaan tuntee. Jotakin on, mutta ei sillä väliä
oikeastaan ole. Energiani valuvat kuvion pohtimiseen, olen aivan lopussa. Mitä voin tehdä, antakaa ihmiset hyviä neuvoja. Luopuminen kaveruudesta tuntuu järjettömän pahalta, mutta näinkään ei voi jatkua. Työkaveriani luultavasti imartelee kiinnostukseni, pelkään, että hän leikittelee kanssani. Olemme läheisiä ja korrekteja, haluan ulos tästä kivuliaadsta kuviosta. Apua, kokemuksia!
oikeastaan ole. Energiani valuvat kuvion pohtimiseen, olen aivan lopussa. Mitä voin tehdä, antakaa ihmiset hyviä neuvoja. Luopuminen kaveruudesta tuntuu järjettömän pahalta, mutta näinkään ei voi jatkua. Työkaveriani luultavasti imartelee kiinnostukseni, pelkään, että hän leikittelee kanssani. Olemme läheisiä ja korrekteja, haluan ulos tästä kivuliaadsta kuviosta. Apua, kokemuksia!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vapaat miehet nauttivat kun näkevät naisen olevan satimessa. Housuihis se pyrkii tai nostamaan itsetuntoaan. Pyörittää todennäköisesti laajaa muijaporukkaa, eivät vaan tiedä toisistaan. Edellytyksenä tietenkin, että ulkomuotoa ja karismaa riittää pyörittämiseen.Ei se susta välitä, koita pyristellä irti vaan. Zemppiä sinne.
Mietipä itsesi kohdalle kun oikeasti rakastut ja kohde onkin muodollisesti varattu. Ikinähän et voi tietää minkälainen tuo varatun suhde todellisuudessa on. Onko onnellinen, onneton, tyydyttävä, väljähtynyt, tottumuksesta/taloudellisista syistä solmittu vaiko pelkkää kulissia alusta loppuun. Sielunkumppani voi löytyä ihan mistä vaan. Monet varatut eroavat ja menevät uusiin naimisiin. Harva nuorena solmittu suhde kestää lopun elämää. Oikeastaan harva suhde muutenkaan kestää.
Oikeaa rakastumista ja sen kohdetta ei voi valita eikä silloin kyse ole egon pönkittämisestä tai imartelun tai huomionkipeydestä.
Jää kyllä kuva, että monellakaan ei ole hajuakaan todellisesta rakkaudesta, intohimosta, sielunkumppanuudesta eikä minkäänlaista tunneälyä eikä elämänkokemusta! Pelkkää ilkeää, kateellista, ennakkoluuloista p-n jauhamista alusta loppuun!
Minulla on sama tilanne pyörinyt elämässä. Itse olen yrittänyt vain unohtaa ajattelun hetkeksi ja antaa tunteille aikaa. Varattuna en voi vain elää tunteella, vaan yritän saada järkeä päähäni.
Suutelin miestä pikkujouluissa, meinasin mennä pidemmällekin..
Jos hän oikeasti on sinusta kiinnostunut ja flirttailee sinulle. Miksi leikkisi, jos hän vain tietää tilanteen hankaluuden,eikä halua vaivata sillä sinua.
Ei v armaaniksikään. Miksi leikkisi mitään. Tietää, että en jättäisi perhettäni, tuhoaisi lasteni lapsuutta. Liitossani ei ole mitään vikas. Olen vain rakastunut toiseen. Koen vahvasti, että mun täytyy jatkaa omaa tietäni. Sattuu jättää hänet taakse. No, hän löytää jonkun jota rakastaa, ei ehkä koskaan arvaa tunteitteni syvyyttä. Parhaimmillaan jatkamme jonkinlaisina kavereina. Elämä ei ole aina kovin helppoa..
Samaa joskus kokenut. Olihan se tukalaa, mutta opin ajattelemaan, että elämässä on paljon erilaisia tuntemuksia herättäviä asioita. Ei niihin kannata kajota tai enempää niissä roikkua, koska kaikki mitä niihin enemmän( kuin tuntemus on) sorkit, pilaat ne.
Anna ihastusten olla ja mennä. Se on sinun yksi luonteesi piirre. Saa ihmisistä pitää ja kuuluukin olla niin. Ei kaikkea vaan tarvitse mennä sorkkimaan vaan antaa sen olla sellaisena hienona asiana kun on ja niin kauan kun kestää.
Ohjeeni : Jatka rohkeasti omaa elämääsi. Älä pilaa sitä ulkopuolisilla.
Kiitos tästä kommentista. Miten sait pääsi pidettyä kylmänä, miten ajatusrakenteesta joka tuntuu fakkiutuneelta, pääsee etenpäin ja eroon?