Olen ihmetellyt sitä kuinka erilaiset maailmat parisuhde ja sinkkuelämä ovat. Parisuhteessa miehelle on usein eduksi se kuinka luotettava ja sitoutunut on. Rauhallisuus on hyve, samoin järkevyys. Varsinkin jos on perheenisä kyseessä niin kannattaa säästää, sijoittaa, pitää huolta ja olla tasa-arvoinen ja läsnä.
Sinkkumiehelle on aivan erilaiset vaatimukset. Pitää olla kokoparta, lihakset, kuuluva ääni ja mielenkiintoiset jutut. Pitää erottua, olla erikoinen, jännä, vähän sekaisin ettei ainakaan olisi tylsä.
Tuntuu jotenkin naurettavalta että hyvän miehen kriteerit ovat parisuhteessa niin järkevät ja vähäiset suhteessa sinkkumiehen kriteereihin. Aviomiehelle riittää kun vie roskapussin ja rasvaa samalla polkupyörän ketjut- sinkkumiehen pitää käydä kiipeilemässä pystysuoralla kalliolla tai Barcelonassa arkkitehtuuria katselemassa.
Sinkkumiehelle on aivan erilaiset vaatimukset. Pitää olla kokoparta, lihakset, kuuluva ääni ja mielenkiintoiset jutut. Pitää erottua, olla erikoinen, jännä, vähän sekaisin ettei ainakaan olisi tylsä.
Tuntuu jotenkin naurettavalta että hyvän miehen kriteerit ovat parisuhteessa niin järkevät ja vähäiset suhteessa sinkkumiehen kriteereihin. Aviomiehelle riittää kun vie roskapussin ja rasvaa samalla polkupyörän ketjut- sinkkumiehen pitää käydä kiipeilemässä pystysuoralla kalliolla tai Barcelonassa arkkitehtuuria katselemassa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
"Aviomiehelle+riittää+kun+vie+roskapussin"
Ja millaisia ne naiset itse ovat?
Useimmissa tapauksissa hehkeä, tiimalasin mallinen, pitkähiuksinen, naisellisesti pukeutuva ja seksistä nauttiva nainen on vaihtunut tynnyrivartaloiseen ja epänaiselliseen arkitätiin.
...joka _kannustaa_ tossukkamiestään mieluummin remppaamaan keittiötä kuin käymään salilla tai "poikien illoissa".
Nykynaisen asenne tuntuu olevan että nainen voi olla mitä tahansa kun taas miehen tulee olla mitä tahansa nainen missäkin elämänvaiheessa haluaa.
Tuo tynnyrivartalo aina naurattaa mua :D Ja arkitäti, tynnyritäti :D Siitä tulee mieleen jokin sarjakuvahahmo.
Itse+väittäisin,+että+50%+avioeroista+päättyy+eroon+naisen+aloitteesta+koska+mies+vain+kävelee+sen+roskapussin+yli..
Mutta jos mies panee lujasti ennenkuin kävelee roskapussin yli, ei tule avioeroa.
"sinkkumiehen pitää käydä kiipeilemässä pystysuoralla kalliolla tai Barcelonassa arkkitehtuuria katselemassa"
Ei se ole pitää vaan saa kiipeillä. Kun parisuhde miehenä lähdet kalliokiipeilylle niin tulee ohjeita että muista nyt sitoa ainakin kahdella solmulla ne molemmat turvaköydet ja älä missään nimessä kiipeä yli kolmen metrin korkeudelle. Ja koska vuorilla voi tuulla pitää olla kaulaliina ja kahdet villahousut. Kaikki rommi poistetaan repusta, sillä ei kai nyt kukaan halua olla päihtyneenä vuorilla ? Kun otat kaikki ohjeet huomioon niin tajuat että on uhka-rohkeampaa kiivetä tikkaille ja puhdistaa rännit lehdistä.
Gaudin arkkitehtuuria pääsee tosin parisuhdemieskin Barcelonaan katselemaan, kun ottaa sen puoliskon mukaan. Kun seisot siinä vaatekauppojen ulko-ovella odottelemassa kultaasi, niin saatat vilaukselta nähdä erilaista arkkitehtuuria, tuurilla jopa jonkun Gaudin suunnitteleman. Minusta ainakin tuntuu ettei kukaan mies maailmassa ole seisoskellut niin monessa maailman kolkassa niin monen kaupan ulko-ovella kuin minä. Voisin kirjoittaa matka-oppaan näistä eri ovista vuosilta 1999-2015.
Hih, tämä oli hyvin viihdyttävä kuvaus :D
Mutta kaupan ovella seisoskelukin voi parisuhteessa olla ihan kelpo suoritus. Sillä saa jo jotain hyväksyntää, ei välttämättä paljon, mutta vähän kuitenkin. Saman hyväksynnän saaminen sinkkuna vaatisi arviolta puolen vuoden intensiivistä kuntosaliharjoittelua ja kitaran soiton opettelua.
Kyllä miehen elämä on yhtä uurastusta sekä sinkkuna että parisuhteessa. Naiset voisivat oikeesti vähän arvostaa, vaikka täällä kiukutellaankin naisille. Ja osa heittää hanskat tiskiin lopuksi, pitäkää pillunne tolvanat.
Se kaupan ovella seisoskelu on tarkemmin määriteltyä kuin luulisit. Esim. juuri Barcelonassa kaduilla on terasseja ja mies voisi luulla että on ihan sama siemailla sangriaa siinä odotellessa viiden metrin päässä siitä Mexxin ovesta. Mutta ei, sinun tulisi seisoa onnettoman näköisenä siinä oven vieressä, koska sinulla ei voi olla elämää kun olet yksin.
Lisäksi kun seisot siinä kaupan ovella ja ohitse kulkee satoja espanjattaria, sinun tulee koko ajan käännellä päätäsi pois heidän suunnastaan ja katsella johonkin sellaiseen suuntaan jossa ei naista ole. Lisäksi tulee ehdottomasti välttää joutumasta tilanteeseen jossa joku nainen tulisi kysymään sinulta jotain, ja joutuisit ikäänkuin keskustelutilanteeseen. Jos joku vieras nainen yrittää puhua sinulle siinä kaupan ovella, niin tehtäväsi on paeta juosten paikalta sanaakaan sanomatta. Jos se nainen on nuorehko kaunotar tulee soittaa lisäksi hätä-puhelu sille kaupassa olevalle naiselle ja ilmoittaa ahdingosta johon olet joutunut.
Miksi parisuhteessa oleva mies seisoo kaupan ovella?
Koska ei halua pohdiskella sisällä mitkä kengistä sopivat sille omalle kullalle parhaiten...ja kuulla sitten että koska en osaa selkeästi ilmaista mielipidettäni, niin hänen on otettava kaikki kolme paria.
Eikä olla makutuomarina puseroiden suhteen, tai päättää mikä väri kävisi siihen käsilaukkuun jonka ostimme edellisessä kaupassa.
Sisällä olevat myyjättäret sitä paitsi saattavat hymyillä miehelle, jolloin parisuhdemies muuttuu sydämettömäksi hirviöksi joka avoimesti flirttailee puolisonsa silmien alla. Ja sellaista sydämettömyyttä ei voi anteeksi antaa, mutta sen voisi unohtaa seuraavassa kaupassa jos parisuhdemies osaa käyttäytyä siellä.
Siksi sinun tulee seisoa koko ajan ovella, jossa olet riittävän kaukana myyjättäristä mutta valvovan silmän alla ettei kukaan muukaan juttele kanssasi. Se ovensuu paikka on meidän miesten keksimä turvasatama, se tieto on kokeneiden miesten velvollisuus siirtää sukupolvelta toiselle.
Hirmuista on kyllä tuo mustasukkaisuus :(
Enpä ole vielä miestäni kaupan ovella seisottanut, saatikka ostanut kolmea paria kenkiä kerralla. Hyvä jos kahden vuoden aikana tulee ostettua niin monet kengät.
Ei kannata treffailla idiootteja tai on ovella seisomisen ansainnut.
Kannattaisko elää eikä fantasioida stereotypioilla?
Kuule, juuri se eläminen tuottaa näitä kokemuksia. Esitystapa on hieman väritetty että ilmiö tulisi paremmin selville.
Näin se on. Harvoin kuitenkaan mies pystyy olemaan elämänsä aikana täysin molempia. Siksi naiset eroavat jännämiehestä, josta ei olekaan isäksi. Myöskään miehen komeus ei ole tae siitä että olisi hyvä isä, vaikka naiset pinnallisina niin kuvittelevatkin.
Siksi naiset viettävät parhaat nuoruusvuotensa markkina-arvonsa huipulla yhä enemmän eri miesten kanssa kuin joiden kanssa perustavat vanhemmalla iällä perheen. Melko huono diili niille jotka kelpaavat vain aisureiksi.
Ei jumalauta...
Olet oikeassa. Ei jumalauta....minkälaista toimintaa naisilta nykyisin.
Etkö jo kyllästy samaan virteen?
En tietenkään. Veisaavathan papitkin satoja vuosia vanhoja virsiä ja uskovaiset kuuntelevat samoja tarinoita vuodesta toiseen.
Ainoa ero minun jutuissa on se, että ne ovat faktaa mutta pappien jutut pelkkää fiktiota.
Voisitko vastata sähköpostiin, kiitos.
En, koska haen kohta jääkaapista lisää kaljaa.
Parisuhteessa onkin kaksi vaihetta joissa tarvitaan eri ominaisuuksia, valitettavasti 2. vaiheen seurustelussa pärjääminen ei auta jos 1. vaiheen vaatima viehätysvoima (johon ehkä sisältyy lupaus - mahd. valheellinen - hyvästä 2. vaiheesta myös).
Sellaista se on, tell me about it...
Kysymys kuuluu, miksi miehet alistuvat naisten parisuhdekomentoon? Vähän itsekunnioitusta peliin. Monesti olen nähnyt, kun tossukka alistuu naisten haukkumiselle esimerkiksi juhlissa, nyökyttelee vaan lampaana naisen moukkamaisuudelle. Itse en katsoisi sekuntiakaan. Myönnän kyllä, että monilla nykynaisilla menee puurot ja vellit sekaisin. Mistä kumma täydellisyyden tavoittelu kumpuaa ja se, että vaaditaan miehiltä ihan mahdottomia?
Itse en naisenakaan sitä ymmärrä. Kai se on sitä samaa kun te miehet kauhistelette jännämiehiä. Itse kauhistelen komentelevia vaimoja, jotka kohtelevat miehiään kuin pikkulasta. Nöyryyttävät jopa julkisesti, toisten kuullen. Väkivaltaa sekin on, henkistä sellaista.
Monella miehellä on valinnanvaraa naisten suhteen niin mitättömän vähän jos ollenkaan, etteivät he halua/uskalla luopua huonostakaan naisesta. Pelätään eroa ja mahdollista yksinelämistä. Lisäksi jos on lapsia, niin niiden takia ei haluta erota. Nainen kun yleensä vie puolet miehen omaisuudesta ja lapset mennessään.
Saman havainnon olen itsekin tehnyt ja ihmetellyt miten äärimmäisen epäasiallista käytöstä jotkut parisuhteessa elävät miehet naisiltaan sietävät.
Tuohon olen myös kiinnittänyt huomiota, nimittely, tiuskiminen, nälviminen jopa julkisesti muiden nähden. Jotkut naiset käyttävät myös sellaista henkisen väkivallan ja alistamisen muotoa, että "psykoanalysoivat" miestään (ja miehiä yleensä, miehet ovat sitä ja tätä: aivan niin kuin täällä tehdään naisille) ja suhdetta esittäen itse viattoman uhrin osaa. Vastenmielistä kuunneltavaa, kun toista nimitellään pahantahtoisesti ja alentavasti pseudopsykologisella jargonilla. Tuollainen tietäjän rooli on myös henkistä väkivaltaa.
Osaavathan tietty miehetkin olla k-äitä. Mutta en voi ymmärtää miksi roikutaan suhteessa, jossa ei ole molemminpuolista kunnioitusta. En kuuntelisi naisena tuollaista edes kahden kesken saati julkisesti, en sitä yhtäkään kertaa. Sitten kun raja yritetään monia kertoja, niin siitähän tulee piinaamista ja alistumista. Tohvelisankari ja Justiina ovat tuohon kuvioon verrattuna ihannepari.
Ongelmana on entistä enemmän naisen elämän vaiheittaisuus, ja haluttomuus kompromisseihin jotka ovat välttämättömiä parisuhteessa.
Naisen elämänvaiheet ovat:
1. Juoksut
2. Vakiintuminen
3. Menot
4. Vapaus
Vaiheessa 1 halutaan alfamaisia, meneviä, sosiaalisia, korkean testosteronin mölisijämiehiä. Näitä saa panoiksi helposti, ja suhteeseen vaihtelevalla menestyksellä. Betamiehet ovat liian tylsiä.
Vaiheessa 2 halutaan vakiintua, lapsia ja talo. Ne ominaisuudet jotka kiihottivat ennen, eivät toimikaan perhe-elämässä. Eivätkä ympäriinsä paniskelijat onnistuneet sitouttamaan alfaa. Nyt betamies kiinnostaakin.
Vaiheessa 3 lapset on kasvatettu ja vaihdevuosien lähestyessä halutaankin mennä. Uusi koulutus! Uusi työ! Uusi harrastus! Tehonaiset! Voimaantuminen! Ja pitkästä aikaa seksiä! Nyt tossukaksi koulutettu betamies onkin taas tylsä.
Vaiheessa 4 meneminen loppuu vaihdevuosien myötä yhtä nopeasti kuin alkoikin. Jalat kiinni, ei kiinnosta miehet. Ehkä kaverillinen suhde luotettavan älykkömiehen kanssa, sen joka oli liian tylsä nuorena, liian pohdiskeleva perheen pääksi, ja taas liian tylsä nelikymppiselle menokurpalle.
Menokurppa :D
Täällä Suomi24 -palstalla kerrotaan asioista, joita sinä esität teoriana. Kyllä niissä totuuden siementäkin löytyy. Mutta täytyy samalla muistaa, että tänne eivät useinkaan elämästään kirjoittele ne, joilla kaikki menee hyvin puolison kanssa, jotka eivät eroa jne. Sama pätee lehtijuttuihin, joita täällä lainataan. Elämäänsä tilittävät tahtovat ratkaista jonkun ongelmansa.
Esimerkiksi on paljon sinkkunaisia, jotka eivät ole missään panorinkeleissä eivätkä ole kiinnostuneita jännämiehistä. Suurin osa suomalaisista ilmoittaa olevansa parisuhteissaan onnellisia. Jne. Joten täältä ei voi lukea siitä, kun elämä on hyvin. Tänne eivät usein kirjoittele sellaiset sinkutkaan, joiden elämä on mallillaan. (Vaikka onhan tällä palstalla sellaisiakin, useita, miehiä ja naisia. Sopivan sattuessa kohdalle he pariutuvat hyvin, ja mielestäni kuulut heihin sinäkin.)
Se luotettava älykkömieshän on paras kaikista. On vaikka mitä mielenkiintoista puhuttavaa ja saa yhdessä havainnoida ja ihmetellä maailmaa. Ei todellakaan tylsä.