Pudotin aiemmin yli 20kg vhh:lla ja nutrauksella. Tuon jälkeen olen lopettanut tupakoinnin ja muista terveydellisistä syistä johtuen paino paukkui takaisin korkoineen. Motivaatio on ollut todella hukassa. Nyt ajattelin aloittaa jonkinlaisella osa nutrauksella / lämminkuppikuurilla, josta jatkan muilla tyyleillä. Olen 40-vuotias nainen ja painan 111.1 kg. Vuosi sitten olin painavimmillani 120.3kg. Onneksi sain lihomisen pysäytettyä. Matka on erittäin pitkä päämäärääni (64kg). En nutraa kaikkia kiloja tietenkään ja olen tietoinen terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnan merkityksestä. En siis niinkään kaipaa neuvoja vaan tsemppiä, jonkinlaista vertaistukea ja muiden kokemuksia ja onnistumisia.
Kadonnutta vyötäröä etsimässä
Possukka
15359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hieno päätös Possukka ruveta pudottamaan painoa :). Minä olen aikanaan painanut 120 kg, joten tiedän miltä se tuntuu. Olen ollut jo useamman vuoden 40 kg kevyempi. Ikää mulla 40 .
Minä en osaa kannustaa sinua tuossa siksi, että kun olet tietoinen terveellisestä ruokavaliosta, niin ihmettelen miksi kummassa aloitat nutrailu/lämminkuppikuureilla siirtyäksesi sitten toiseen dieettitapaan?
Mikset vaikkapa alkaisi mieluummin motivoida itseäsi ruokavaliomuutokseen, ihan oikein tosissasi ajatuksen kanssa? Mikä on syömisissä pielessä, mitä muutan ja miten sen toteutan käytännössä heti, tänään, ensi viikolla ja sitä seuraavalla. Eli kohdistat laihdutukseen käyttämäsi energian paastodieetin sijasta arkisyömiseen.
Se kuinka tiukkaan vedät arkisapuskoissa aluksi on oma valintasi, mutta kyllä mun kokemus on joka tapauksessa, että ekat pari kuukautta menee opetellessa uusia kuvioita ja syömiskäytäntöjä itselleen ja elämäänsä sopiviksi. Samalla laihtuu tuosta lähtöpainosta kerkeästi sen 10 kg. Siitä on hyvä jatkaa sitten kun laihdutus alkaa mennä rutiinilla ja olet jo 90-kilojen puolella. Alat itsekin uskomaan, että homma sujuu.
Mun mielestä on oltava tosi pitkäjänteinen ja toimiva arkikäytäntö, että pääsee tuosta esim. 30 kg alas. Tommoisia 60-kilosen tavoitepainoja en tuossa kohtaa edes miettisi.
Anteeksi, että olen näin suora, mutta en näe muutakaan syytä: arvatenkin painosi ei ole noussut terveydellisistä syistä johtuen. Se on noussut siksi, että olet syönyt väärin ja liikaa. Nyt on just hyvä hetki tehdä sille stoppi.
Tsemppiä! :)
Painoni nousi terveyssyistä ihka oikeasti vaikka se kliseiseltä kuulostakin. Toki luovutin lopulta ruuakin suhteen kun oli 30 kiloa tuupannut päälle. Vaikka miten yritin painoa kurissa pitää ruokavaliolla ja liikunnalla. Nyt kurjistan ruokavalioni tylsän makuisilla keitoilla ja juomilla. Nopea alku motivoi minua ja jotenkin mun pääni tarvii pienen nollauksen kauppareissuilta ja ruuanlaitosta. Tämä toimi loistavasti viimeksikin joten kokeilen samalla aloitustyylillä. Enkä joka ateriaa noilla valmis keitoilla korvaa näin aluksikaan. Eilen tein kasvissosekeittoa johon sekoitin soijarouhetta. Samaa söin vielä tänäänkin lounaaksi. Veden juominen on varmasti isoin kompastuskiveni aina. Siihen joudun eniten ajatuksia laittamaan. Juon kyllä vettä normaalistikin, mutta 3 litraa tuottaa jo tekemistä.
Ja mitä tavoitepainoon tulee niin se on vain lopullisen päämäärän haave. Välietapeilla mennään ja ihan varmasti tulee hankalaa olemaan =)
30 kiloo tuli lisää terveydellisistä syistä vaikka miten yritit liikunnalla ja ruokavaliolla. Joo-o. Ei mikään sairaus kerää tommosta määrää ihan puhdasta läskiä.
Ihme selityksiä täällä omasta lihomisesta kun ei haluta peiliin katsoa et syö reilusti yli kulutuksen. Ei sulla veden juomisessa oo suurin kompastuskivi laihtumiseen kun ihan perusasioiden oppimisessa ruokavaliosta.
Minä lihoin, terveydellisistä syistä, tietysti!
Söin suruuni, tylsyyteeni, ajan kuluksis.
En ole parantunut sairaudesta.
Myötätuntoa, abdoleja! Missä ne viipyvät?
Onneksi on suklaalevy ja keksipaketti!
Juu oikeessa tavallaan olet, ettei mikään sairaus kerää noin paljon. Mutta isot määrät kortisonia ja aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus keräävät sekä nestettä, kuiona-aineita että ihan läskiäkin. Mielestäni en nyyhkinyt säälipisteitä näillä, mutta kiitos tsempistä. Toivon todella, että elämänne jatkuu yhtä suuremmoisena loppuun asti.
No minäpä paranin, kiitos kysymästä. Täytyy ihmisellä olla oikeasti todella täydellinen elämä, että viitsii käyttää aikaansa tuollaineen. Yksi aluperäisen tekstini ideasta oli, että tähän voisivat mahdollisesti muutkin kirjoittaa omista mikä-lie-kokeilen-ko-huvittaa-paastoistaan ilman että se mitenkään kenenkään muun maailmaa kaataa. Olen täysin sinut läskieni kanssa, mutta tottakai voisin paremmin pienempikokoisena. Mutta mikä tärkeintä niin mä pystyn kattomaan itteeni peilistä tuntematta häpeää sanoistani toisia ihmisiä kohtaan =)
Toi on jännä tunne ja ajatuskuvio mikä monilla reilummin ylipainoisilla tulee, itsekin sen aikanaan koin.
Että sitten kun mitta on ihan täynnä, keikautetaan päättäväisesti syömiskuvio ihan perskeikkaa kaikilla mittareilla ja pidetään sitä loistavana ideana: syödään jauheliemiä/soseita, kiskotaan hulluna vettä, hyvä jos kaupassa viittis käydä tai ruokaa laittaa, ettei lipeäsi ote motivaation liepeestä.
Sitä jotenkin kai alitajuisesti toivoo, että kun oikein repäisee, tulee se voittoisa alku ja irtipääsy läskipaska-olosta... ja SITTEN olisi helpompi jatkaa tasapainoisella ruokavaliolla joka laihduttaa. Kunnon pesäero entiseen ja silleen. Mutta eihän se niin mene.
Vaan se menee yleensä niin, että usein jo muutamassa viikossa on niin uuvuksissa henkisesti ja fyysisesti, ettei ole mitään saumaa alkaa enää tehokkaasti laihduttamaan riittävällä vajeella useita kuukausia, jopa vuoden. Eikä edes pystytä tuomaan niitä uusia kestäviä metodeja käytäntöön, koska niitä ei ole. Rämmitty vain muutama viikko itseinhon voimalla, syömiset aivan irrallaan todellisuudesta.
Onnistut kyllä Pullukka, kun vain kohdistat energiasi oikein! Peukkua!
Sori ap, sanoin Pullukka vaikka olet Possukka, jäi mieleen ton toisen viestiketjun otsikko jonka juuri luin, pahoittelut.
Ja samaa mieltä kuin yllä sikäli, että veden juomisellasi ei ole mitään merkitystä siihen onnistutko vai et pudottamaan pysyvästi vaikka 40 kg, joten sun ei kannata siihen litkimiseen ajatuksiasi tuhlata.
Samaa mieltä, toi vesipullojen kanniskelu on sitkeä laihdutusmyytti naisilla. Veden juomisella on todella minimaalinen vaikutus aineenvaihduntaan, ei sillä ole mitään tekoa painonpudotuksen tai kehonkoostumuksen kanssa loppupeleissä. Mutta täyttäähän se mahaa jos arvelee sillä onnistuvansa, että ei syö kun on nälkä vaan vettä vain lipittää. Mutta että joku ihan epäilee "kompastuvansa" vähään juomiseen ja ottaa sen ihan tekemiseksi. Kannattaisi keskittyä olennaiseen.
Hienoa että painosi on pudonnut viime vuodesta 9 kg! Ja tupakoinnin lopettaminen on paras terveysteko, jonka voi tehdä. Tsemppiä!
Vaika tähänkin kommenttiin joku paskamyrsky vielä hyökkää, niin kiitos. Kovan työn takana on ollut jo tuo 9kg, vaikka se todella pieneltä määrältä vuodessa vaikuttaakin. Kiitos tsempistä.
Syökää vähemmän niin ei tarvi selitellä. Jos haluaa laihtua niin siihen ei tarvi liikuntaa yhtään, mutta ei se pahastakaan ole.
Miksi laihduttaessa pitää ruokavalio kurjistaa, miksei voi syödä heti aluksi hyvää ja monipuolisesti?
Vaaka näytti tänään 110.3kg. Viikko on ollut mukava. Tää osa-nutraus/lämminkuppeilu tuntuu itsestä hyvältä. Hektisessä työssäni lämminkuppikeitto on kivan nopea. Lämmittääkin kivasti, mä kun en juo kahvia enkä teetä. Matkalla töihin mennessä nutrilett smoothie ja töiden jälkeen kotona lämmin ruoka. Yleisimmin keitto. Viikonloppuna en juo nutriletteja. Lämminkuppikeittokin vain aamusella ja muutoin ihan normiruoka. Lauantain kunniaksi ravintolaan syömään perheen kanssa. Aasialaisen olettisin voittavan äänestyksen.
Oikein hyvää viikonloppua niille jotka eivät tänne paskamyrskyn pelossa viitsi omista dieeteistään kirjoittaa ja niille joiden täydellisyys ja paha olo näkyvät teksteistä läpi.