En siis pidä kavereistani. Olen tämän viime aikoina tajunnut. Olen vaan niin erilainen verrattuna heihin. Minulle tulee aina huono olo heidän seurassaan. Tuntuu, että he vähättelevät ja pilkkaavat kaikesta, mistä pidän. Oli se sitten musiikkimaku, ruokamaku jne. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, että pistän välit kokonaan poikki. En vaan jaksa heitä yhtään juuri tämän erilaisuuden vuoksi. He ovat olevinaan niin snobeja ja muutenkin monesti pilkkaavat tavallisia ihmisiä. Olen itse tavallisesta perheestä, en mitenkään rikkaasta eikä vanhempani ole käynyt yliopistoa. Olen siis itse nyt opiskelija, mutta tavallisesta "työläisperheestä". Voiko vaan sanoa, että en halua olla missään tekemisissä enää? Koen, että heidän seura enemmän vie energiaa kuin antaa sitä.
Kuinka eroon epämieluisista ystävistä?
kuinkakatkaistayhteys
8283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ovatko nämä henkilöt samalla luokalla? Jos ovat niin en katkaisisi välejä. Yhteydenpidon voi rajoittaa minimiin, mm. tulemalla toimeen koulussa mutta vapaa-ajalla ei tarvitse olla tekemisissä. Jos katkaiset välit niin opiskelu voi muuttua aika kiusalliseksi, kun näitä henkilöitä joudut kuitenkin päivittäin näkemään.
Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän osaa arvostaa myös erilaisuutta. On rikkaus, että on ihmisiä ystävinä, jotka ovat erilaisia ja kenties erilaisessa elämäntilanteessa mitä itse on. Mutta tietystikään aina se ei toimi. Toki tuollainen arvostelu ym. on törkeää. Pystyisitkö sanomaan asiata kavereillesi?
Hei kuinkakatkaistayhteys
Onpa kurja tilanne. Ystävinäsi pitämäsi ihmiset aiheuttavatkin sinulle riittämättömyyden ja arvostelluksi tulemisen kokemuksia. Sellaistahan ei ystävyyden pidä olla: ystävyydessä kuuluu olla pääosin myönteinen tunneilmapiiri, hyväksytyksi tulemisen ja kunnioituksen kokemus, vaikka joskus riitoja ja erimielisyyksiä olisikin.
Jos koet ystäväsi täysin eri arvomaailmassa eläviksi, eihän teillä silloin ole riittävästi yhteistä ystävyyden hengissä pitimiksi.
Haastan sinua kuitenkin miettimään, mitä muuta voisit tehdä kuin katkaista välit? Toisia ihmisiä ei voi muuttaa, mutta omaa käytöstään ehkä voi. Voitko entistä enemmän alkaa tuoda omia ajatuksiais rohkeasti esiin? Kuinka paljon olet kokeillut sitä vai oletko vain vaiennut ja myötäillyt?Jos kaverit esim. pilkkaavat ihmisiä, voitko ihan selkästi sanoa, että et pidä tuollaisesta pilkkaavista puheista ja haastaa heitä ymmärtämään ihmisten erilaisuus ja kunnoittamaan muita? Mitä voit menettää? Ehkä ystäväsi suuttuvat sinulle, mutta mitä sitten? Mitä voit voittaa? Ehkäpä he alkavat ajatella asioita ja ainakin huomaavat sinun rohkeutesi ja sinun elämänarvosi? Mitä ajattelet tästä?
Merja, diakoni
Koen, että meillä on liian erilaiset arvomaailmat. En vaan enää jaksa heitä. Kuten jo sanoin, vie liikaa voimia henkisesti. Viimeksikin kun näin heitä, tuli vain masentunut olo sen jälkeen. Sitä kestää aina muutaman päivän ajan. Meillä on aivan eri kiinnostuksen kohteita, liittyen esim. ruokaan, musiikkiin, kaikkeen. Olen tähän saakka myötäillyt heitä. Olen myös joskus ehdottanut esimerkiksi oman maun mukaista musiikkia, mutta vastaus on ollut jyrkkä ei. En jaksa olla tekemisissä heidän kanssaan tulevaisuudessa, sillä en selvästi kelpaa tällaisena.
Olen samaa mieltä kuin Merja. Jos ajattelee jo välien katkaisua, niin miksei sitten yhtä hyvin voisi sanoa suoraan, että vituttaa kuunnella tuollaisia puheita. Ei siinä menetä mitään. Jos keskustelu ei auta niin sittenhän voi panna välit tosiaan poikki.
Vanhempasi ovat tehneet loistohomman kasvattaessaan sinut kunnon kansalaiseksi. Hyvällä syyllä voit olla tosi ylpeä heistä!!!!
Ystäviesi, kuten kaikkien muidenkin maku on tulos eletystä, opitusta ja koetusta. Sinun makusi ei täsmää ystäviesi kanssa. Se on hyvä: olet muodostumassa laumaihmisestä omaksi erikoiseksi yksilöksi. Tuo on lahja jota kannattaa vaalia. Jatka vain kehittämällä kykyjäsi, oppimalla asioita jotka todella kiinnostavat sinua- ei välttämättä ystäviäsi.
Uuden harrastuksen parista löydät muita samalla tavalla ajattelevia ja kaveripiirisi laajenee uusille urille.
Et saa antaa alemmuudentunteen voittaa kun sinun täytyy olla , pakon sanelemana? ( koulu, toimisto?) nykyisten " ystäviesi" kanssa. Vain myöntele heidän mölinöihinsä ja kohota ajatuksissasi itsesi heidän yläpuolelle. ( Kuka nostaa kissan hännän ellei kissa itse!!!!!) Sinun ei tarvitse olla heidän kynnysmattonsa!
Uusien harrastustesi kanssa sinun ei tarvitse edes viettää vapaa-aikaasi heidän kanssaan: sinulla on muuta tekemistä.
Kuten sanottu, sinä et voi muuttaa heitä, oman käytöksesi ja ajatustyylisi kylläkin.
Lopetat vaan yhteydenpidon kokonaan, jos kaveri soittelee puhut vaan lyhyesti etkä ole kiinnostunut hänen jutuistaan, näin minä toimin.
Mulla oli kaveri joka pilkkasi kaikkia kavereitaan seläntakana, varmaa pilkkasi muakin, en enää jaksanut kuunnella ilkeitä puheita, pääsin tuosta eroon melko helposti.
Ei tuollaisista kavereista saa kuin pahan mielen.
Sinussa taitaa olla jotain kateutta herättävää? Kenties olet viisas, kaunis tai puhdassydäminen, kun nuo kaverit niin kovin haluavat saada sinut kärsimään ja väheksymään itseäsi?
Mutta hyvä puoli kavereissa on; kun karkit, kaljat tai ilmaiset kyydit loppuu, niin kaverit katoaa, vain ystävät jäävät vierelle.
Etsi itsestäsi hyvät puolesi ja tarjoa niitä vaihtokauppoina jollekin samanveroiselle. Ystävyys on kaunista, mutta kaveruus usein kaunaista.
Ihan tavallinen olen omasta mielestäni...
En tiedä, miksi kaverini ovat tuollaisia kuin ovat, eikä minua jaksa enää kiinnostaa. Olen ihan tarpeeksi kauan sietänyt tuota käytöstä heiltä. Olen ennemmin yksin kuin heidän kanssaan.